Syrjivä kohtelu

Ehkä tämä aihe olisi sopinut paremmin tasa-arvo palstalle, mutta minusta erityisesti feministihenkisten olisi syytä lukea tänä.

Katselen tätä kaupunkielämää kohta viisikymppisen heteronaisen silmin. Paras ystäväni on mies ja kauan oltu ystäviä, joten itse en nykypäivän äärifeminismiin enkä miesvihaan ole lähtenyt mukaan, ei ole ollut tarvetta syytellä. Toki olen kokenut kaikenlaista, miehiltä JA naisilta elämässäni, mikään tynnyrissäkasvanut en ole enkä kehityksenvastainen muutenkaan. Erilaisuus on minusta ihanaa rikkautta, en syrji. Pikku alustus tämä vain, jotain itsestäni. Old school mimmi jolle muuttuva maailma maistuu.

Yks juttu, minkä olen huomannut, niin en voi siitä enää vaieta. Nimittäin miehiä syrjivä kohtelu arjen pikku tilanteissa.

Se, kun kuntosalilla ei mene laitteeseen, jos viereisessä on mies tai jos bussissa istuu miehen viereen, jos yleensäkkään istuu, niin istutaan niin, että toinen persposki roikkuu käytävällä vaikka tilaa olisi. Siis kun toiseen ihmiseen suhtaudutaan kun johonkin tartuntatautiseen ilman mitään todellista syytä, eikä aina vaivauduta peittämään inhon ja epäluulon vastenmielisiä ilmeitä, vaikka ne huomaava, tunteva ihminen varmasti pahoittaa mielensä kun huomaa kuinka häneen suhtaudutaan.

Kyllä ihmettelen, mitä tälläisten tyyppien päässä liikkuu. Ei varmaan kovin paljon. Puistattaa suorastaan ajatella, mikä on heidän sisäisen tunneminänsä todellinen luonne.

Jos haluaa olla aidosti tasavertainen ja muiden ihmisten kunnioittama ja luottamuksen arvoinen, niin silloin pitää käyttäytyä sen mukaisesti, eli kohdata muut, myös miehet, tasavertaisesti ja syrjimättä. Piste.