Ihmisen elämä sisältää monia hankalia valintoja, niinsanotusti elämää suurenpia valintoja.
Ja yksi varmasti suurimmista niistä on, ehkä samalla myös tuo kaikkein vaikein, oman "uskon" säilyttäminen, siis tuon "uskon", jonka ihminen saa syntymänsä muasssa.
Joka jo lapsena vaikuttaa meissä kaikissa, erittäin positiivisena ominaisuutena, koska se nimenomaan auttaa pientä ihmistä oppimaan ja omaksumaan tämän ihmiselämän luonnollisia ja oikeudenmukaisia pelisääntöjä, joita on sitten helppo noudattaa aikuisena.
Muutamia vaihtoehtoja siis on, kun kyseessä on oma henkilökohtainen "usko", joko uskosta luopuminen, tai uskossa pitäytyminen, tai uskossa horjuminen, ja näistä vaihtoehdoista tuo viimeinen tietenkin kuluttaa ihmisen henkisiä voimavaroja eniten ja keskimmäinen on vaikein, johtuen maallisten menojen ja rientojen sekä houkutuksien runsaudesta. Näinollen ehkä sittenkin, helpoimmaksi jää tuo ensimmäinen. Eli antaa mennä vaan, kun on mennäkseen. Ja usein tuo valinta johtaakin 'tuhansien' riippuvuuksien kierteeseen ja päättymättömän 'valheiden verkon' rakenteluun, josta tuleekin sitten usealle ihmisille loputon elämän kestävä harrastus, kaikkine ikävine lieveilmiöineen.
Tämä uskosta luopuminen on aina ollut ihmisten kohdalla se helpoin valinta valintana, ehkä. Ja useimmat ihmiset ihmiskunnan historiassa ovat näin valinneetkin, mutta samalla täytyy aina muistaa, valinta on kaikkien kohdalla vapaa.
Kirkastettu ja voideltu ihmisen Poika, Kristus todisti myös sanojensa ohella, teoissaan , että tämä ihmisessä oleva ja syntymän kautta saatu usko, on sitä aidointa uskoa, jota vaan ihmisellä voi olla ja kaikki muu on teennäistä ja valheellista uskoa, eli epäuskoa.
Samalla Hän myös opetti ja ohjeisti sanallisilla esimerkeillään ihmisiä siitä, että kuinka voi olla ja toimia ihmisenä oikein ja totuutta myötäillen sekä oikeudemukaisesti, että myös olla jotensakin kohtuullinen teoissaan. Ja elää uskoen sekä luottaen taivaalliseen Isään alati.
Jos joku ihminen on jo menettänyt yhteyden Luojaansa, taivaallisen Isään, ja haluaa sen avata uudelleen aivan tosissaan. On hänellä yksi hyvä keino käytettävissä siihen, ja se on sopuisa ja sävyisä "Isä meidän" rukous.
Eli, jos joltakin nyt siltä tuntuu, että elämästä puuttuu se turvallinen olkapää, johonka nojata, niin oikein suunnatut sanat, voivat tuoda esiin myös tuon maailman turvallisimman ja isoimman olkapään. Lykkyä tykö itsekullekkin. :)
Ja yksi varmasti suurimmista niistä on, ehkä samalla myös tuo kaikkein vaikein, oman "uskon" säilyttäminen, siis tuon "uskon", jonka ihminen saa syntymänsä muasssa.
Joka jo lapsena vaikuttaa meissä kaikissa, erittäin positiivisena ominaisuutena, koska se nimenomaan auttaa pientä ihmistä oppimaan ja omaksumaan tämän ihmiselämän luonnollisia ja oikeudenmukaisia pelisääntöjä, joita on sitten helppo noudattaa aikuisena.
Muutamia vaihtoehtoja siis on, kun kyseessä on oma henkilökohtainen "usko", joko uskosta luopuminen, tai uskossa pitäytyminen, tai uskossa horjuminen, ja näistä vaihtoehdoista tuo viimeinen tietenkin kuluttaa ihmisen henkisiä voimavaroja eniten ja keskimmäinen on vaikein, johtuen maallisten menojen ja rientojen sekä houkutuksien runsaudesta. Näinollen ehkä sittenkin, helpoimmaksi jää tuo ensimmäinen. Eli antaa mennä vaan, kun on mennäkseen. Ja usein tuo valinta johtaakin 'tuhansien' riippuvuuksien kierteeseen ja päättymättömän 'valheiden verkon' rakenteluun, josta tuleekin sitten usealle ihmisille loputon elämän kestävä harrastus, kaikkine ikävine lieveilmiöineen.
Tämä uskosta luopuminen on aina ollut ihmisten kohdalla se helpoin valinta valintana, ehkä. Ja useimmat ihmiset ihmiskunnan historiassa ovat näin valinneetkin, mutta samalla täytyy aina muistaa, valinta on kaikkien kohdalla vapaa.
Kirkastettu ja voideltu ihmisen Poika, Kristus todisti myös sanojensa ohella, teoissaan , että tämä ihmisessä oleva ja syntymän kautta saatu usko, on sitä aidointa uskoa, jota vaan ihmisellä voi olla ja kaikki muu on teennäistä ja valheellista uskoa, eli epäuskoa.
Samalla Hän myös opetti ja ohjeisti sanallisilla esimerkeillään ihmisiä siitä, että kuinka voi olla ja toimia ihmisenä oikein ja totuutta myötäillen sekä oikeudemukaisesti, että myös olla jotensakin kohtuullinen teoissaan. Ja elää uskoen sekä luottaen taivaalliseen Isään alati.
Jos joku ihminen on jo menettänyt yhteyden Luojaansa, taivaallisen Isään, ja haluaa sen avata uudelleen aivan tosissaan. On hänellä yksi hyvä keino käytettävissä siihen, ja se on sopuisa ja sävyisä "Isä meidän" rukous.
Eli, jos joltakin nyt siltä tuntuu, että elämästä puuttuu se turvallinen olkapää, johonka nojata, niin oikein suunnatut sanat, voivat tuoda esiin myös tuon maailman turvallisimman ja isoimman olkapään. Lykkyä tykö itsekullekkin. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Ja usein tuo valinta johtaakin 'tuhansien' riippuvuuksien kierteeseen ja päättymättömän 'valheiden verkon' rakenteluun, josta tuleekin sitten usealle ihmisille loputon elämän kestävä harrastus, kaikkine ikävine lieveilmiöineen."
Tähän toivoisin tarkennusta. Mitkä ihmeen riippuvuudet? Mikä ihmeen "valheiden verkko" rakentelu? Mitkä ihmeet ikävät lieveilmiöt?
"Tämä uskosta luopuminen on aina ollut ihmisten kohdalla se helpoin valinta valintana"
Millä tavalla. Se tuo mukanaan kuolevaisuuden. Se tuo mukanaan sen, ettet ole syömääsi eläintä millään tavalla oikeutetumpi elämään(paitsi että sinä vahvempi). Se tuo ymmärryksen että olet eläin, yksi evoluution ihmeistä. Se myös tarkoittaa, että ei ole mitään olioita tuolla jossain taivaassa joka antaa kaiken anteeksi. Joten kerro toki, millä tavoin on helpompaa olla uskomatta kuin uskoa?
Niin, usko ja "toivo" sekä rakkaus ovat tämän kristinuskon perussanontoja, kuten myös, tie ja totuus sekä elämä, ja myös, raittius ja rehtiys sekä oikeudenmukaisuus. Eli, saathan sinä toki toivoa mitä lystäät, siis sinäkin, koska se on sallittua aivan meille jokaiselle.
Ihminen joka on jo luopunut uskostaan, on kuin akana tuulessa, ei sitä enää kukaan tavoittele tosissaan, vaan lentäköön sekin sinne, minne tuuli sen kuljettaa.
Perinteisesti ajateltuna, ihminen on ihminen sananmukaisesti ja eläin on eläin samalla tavoin sanaa kuvaavasti, tämä on jo todistettu kaikilla tieteisiin liittyvillä tutkimusmetodeilla sekä elävälle olennolle kuuluvan perimän ja myöskin ihmiskehon fyysisiä ja psyykkisiä rakenteita ohjaavien perintötekijöiden pohjalta.
Kuolevaisuus on perinnöllisten tekijöiden mukana tuoma vääjäämätön tapahtuma, eli tämän tunnetun nykymuotoisen ihmiselämän loppu. Ja sitä sitten seuraa tuo kuuluisa viimeinen tuomio ja monille se onkin lopullinen, se kuolemisen loppukuolema
, vihonviimeinen siis. Eli, uskokaan ei poista perintötekijöiden vaikutuksia, mutta auttaa muovaamaan persoonan, jolla on mahdollisuus olla sitä iankaikkisesti.
Mutta vain,jos luopuu kaikista harhaanjohtavista valheista sekä hankkiutuu eroon kielteisistä ja vahingollisista lieveilmiöistä. ;)
Jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana hankkimaan itse todistusaineistoa omaa elämää koskeviin tekijöihin, asioihin ja seikkoihin sekä niihin perusvaikuttimiin, jotka ihmisen elämää ohjaavat sekä henkisellä että myös raadollisella tasolla, niin sinäkin. Eli etsi. Alkupiste ja loppupiste ovat jo selvillä maallisessa maailmassa, syntymä ja kuolema. Mutta mitä sitä ennen ja mitä sen jälkeen, siinäpä jokaiselle avoin kysymys ja monille myös samalla se oikea vastaus. ;)
Olen samaa mieltä, mutta ihmettelen vain, että siellä, missä yhteiskunnallista muutosta ajetaan, loistavat kristityiksi itseään tituleeraavat poissaolollaan. Hellarilaumaa ei näy puuhun kahlehdittuna avohakkuita vastustamassa äänekkäällä laulannalla. Jehovat eivät järjestäneet rukoushetkiä viidennen ydinvoimalan puolesta, vaan homoliittojen rekisteröintiä vastaan. Laestadiolaiset eivät puolusta susia, vaan ampuvat niitä.
Ja niin edelleen: missään ei oikein se rakkauden ja vastuun sosiaalinen ulottuvuus näy tekoina. Pelkkää räkyttämistä helvettiin joutumisesta.
Matkusta, Truba seuraavaa G8 maiden kokousta vastustavaan mielenosoitukseen, tai ota vapaaehtoispesti työleirille Väli-Amerikkaan tai ota muutama kummilapsi. Kerro toki, mitä teit.
Kyllä monet sokeatkin näkevät ja kokevat niitä muutoksia, joita on jo aikaan saatu ja paljon.
Mutta mutta, että.
Siis, minäkö. Joka olen jo pahoinpidelty ja tien raivannut joillekkin toisille, minunko tässä pitäisi vielä vanhoilla päivillä alkaa paapomaan teitä nuorenpia. Johan oli esitys taas. ;) Sanon vaan ykstotisesti. Jospa menisit itse tekemään jotakin hyödyllistä ja jättäytyisit poies näiden syyttäjien kelkasta, ja vain siksi, koska se näkyy jo tarttuneen sinuunkin, meinaan tuo kovin karkea käytöksinen syyllistämisvimma. Ja lisään vielä hitusen; On teillä kaikilla törkyturvilla esityksenne, vähän niin kuin niillä muinaisilla hovinarreilla konsanaan. ;D
ps. Ei kuulu tuo kerskaaminen elämänääni, joten kerron vain mitä mieleen juolahtaa päivittäin. ;)