Päivän päästö alkaa useimmiten päivättömyyden ja kuuttomuuden havainnolla. Päivättä ei voi elää, niinpä on löydettävä päivän etsijä. Toisessa episodissa esitelty sankari on ”Jumalaisen ainoi poikoi, Kiesuksen käppiiä käsky”.
PÄIVÄ JA KUU KADONNEET
Ennen päivätäk eletty, Kupaeltu ilman kuutak, Vaan ei nyt nykkyin rahvas Voik ei päivätäk elellä, Kupaellak ilman kuutak.
Pelastajan etsiminen:
Kuka päivöin etsijäks, Kuun tarkoin tähystäjäks? Jumalaisen ainoi poikoi, Kiesuksen käppiiä käsky, Tuo oli päivöin etsijäin, Kuun tarkan tähystäjäin.
VARUSTAUTUMINEN
Eväiden kokoaminen:
Pani kannuun ollooja, Toiseen kannuun mettooja, Kolmanteen vihhaise viinan.
Hevosen valinta:
Mäni talliin mäelle, Siell oli seitsen hengestiä Ja kaheksan kankaroja. Sen otti oroisistaan Ja valitsi varsoistaan, Mill oli lammi lautaisilla, Ojain oloin sivulla, Kylmä kaivo alla kapioin, Lähek oli länkien väliss.
MATKAAN LÄHTÖ
Hyppäis hyvväisen selälle, Karkais kaunoin lautaisille, Löi siit ruosalla orrooja, rapaeli raanikolla; Oroi kyynä käänteliis, Matoina vipaelliis; Oroi juoksi, matka joutui, Välleen väli lyhheeni.
PÄIVÄN ETSINTÄ
Jumalaisen ainoi poikoi Mäni matkaa vähhäisen, Teki tietä pikkaraisen, Kylä vastaan tulloo. Muu kylä kaikk makkais; Yks oli akka ikkunassa, ”Hoi, akka, emohuein! Kussa teill on kuu pietty, Kussa on päivä hallikoittu?” Akka vassen vastaeli: Siell on meillä kuu pietty, Siellä päivä hallikoittu: Paksussa paju pehossa, Tihiässä tuomikossa.
PÄIVÄ LÖYTYY
Jumalaisen ainoi poikoi mäni, katsoi päivöjään, Viel päivöi makaelloo, Kuutoma lepäellöö. Mäni aikaa vähhäisen, 90 Mäni tuosta tunti toin, Mäni katsoi päivöjään, Pää jo päivöiltä näkkyy, Jaloit viljoin vuotehesta, Käet kyllin kattehesta.
PÄIVÄ OMILLE MAILLE
Jumalaisen ainoi poikoi Otti päivöin olalleen, Käänsi käsivarrelleen, Toi päivöin omille maille Muilta mailta vierahilta.
PÄIVÄN PAIKKA
Jumalaisen ainoi poikoi Laaitteli päivöjään Oksille ylimmäisille; Ei päivä tassaisin paissak. Päivä paistoi rikkahille, Kuu kumoitti köyhäisille. Köyhät rukoelloot, Maassa polvin pakkuroivat: ”Miksi meijen luojuenne Ja meijen jumaluenne, Miksi tuota ei tassaisin tehnyt, Kun ei meilen päivä paissak.”
PÄIVÄN PAIKKA
Jumalaisen ainoi poikoi Rukohuksen sai kuulomaan, Laaitteli päivöjään Oksille alempaisille; Ei päivöi tassaisin paissak, Päivöi paistaa köyhäisille, Kuu kumoittaa rikkahille. Rikkaat rukoelloot, Maassa polvinpakkuroivat: ”Miksi meijen luojuenne Ja meijen jumaluenne Heitti päivöin paistamasta! Mitä myö pahhoin teimän, Ku ei meilen päivöi paissak?
PÄIVÄN PAIKKA
Jumalaisen ainoi poikoi Rukouksen sai kuulomaan, Laaitteli päivöjään Oksille keskimäisille. Siit päivöi tassaisin paistoi Rikkahillekin rakkahille, Köyhillekin kerrääjille.
Hyvää joulua kaikille, niin luterilaiselle kuin suomalaisellekin. Jeesus tuokoon meille auringon takaisin jotta kesä voi tulla myös ensi vuonnakin.
PÄIVÄ JA KUU KADONNEET
Ennen päivätäk eletty, Kupaeltu ilman kuutak, Vaan ei nyt nykkyin rahvas Voik ei päivätäk elellä, Kupaellak ilman kuutak.
Pelastajan etsiminen:
Kuka päivöin etsijäks, Kuun tarkoin tähystäjäks? Jumalaisen ainoi poikoi, Kiesuksen käppiiä käsky, Tuo oli päivöin etsijäin, Kuun tarkan tähystäjäin.
VARUSTAUTUMINEN
Eväiden kokoaminen:
Pani kannuun ollooja, Toiseen kannuun mettooja, Kolmanteen vihhaise viinan.
Hevosen valinta:
Mäni talliin mäelle, Siell oli seitsen hengestiä Ja kaheksan kankaroja. Sen otti oroisistaan Ja valitsi varsoistaan, Mill oli lammi lautaisilla, Ojain oloin sivulla, Kylmä kaivo alla kapioin, Lähek oli länkien väliss.
MATKAAN LÄHTÖ
Hyppäis hyvväisen selälle, Karkais kaunoin lautaisille, Löi siit ruosalla orrooja, rapaeli raanikolla; Oroi kyynä käänteliis, Matoina vipaelliis; Oroi juoksi, matka joutui, Välleen väli lyhheeni.
PÄIVÄN ETSINTÄ
Jumalaisen ainoi poikoi Mäni matkaa vähhäisen, Teki tietä pikkaraisen, Kylä vastaan tulloo. Muu kylä kaikk makkais; Yks oli akka ikkunassa, ”Hoi, akka, emohuein! Kussa teill on kuu pietty, Kussa on päivä hallikoittu?” Akka vassen vastaeli: Siell on meillä kuu pietty, Siellä päivä hallikoittu: Paksussa paju pehossa, Tihiässä tuomikossa.
PÄIVÄ LÖYTYY
Jumalaisen ainoi poikoi mäni, katsoi päivöjään, Viel päivöi makaelloo, Kuutoma lepäellöö. Mäni aikaa vähhäisen, 90 Mäni tuosta tunti toin, Mäni katsoi päivöjään, Pää jo päivöiltä näkkyy, Jaloit viljoin vuotehesta, Käet kyllin kattehesta.
PÄIVÄ OMILLE MAILLE
Jumalaisen ainoi poikoi Otti päivöin olalleen, Käänsi käsivarrelleen, Toi päivöin omille maille Muilta mailta vierahilta.
PÄIVÄN PAIKKA
Jumalaisen ainoi poikoi Laaitteli päivöjään Oksille ylimmäisille; Ei päivä tassaisin paissak. Päivä paistoi rikkahille, Kuu kumoitti köyhäisille. Köyhät rukoelloot, Maassa polvin pakkuroivat: ”Miksi meijen luojuenne Ja meijen jumaluenne, Miksi tuota ei tassaisin tehnyt, Kun ei meilen päivä paissak.”
PÄIVÄN PAIKKA
Jumalaisen ainoi poikoi Rukohuksen sai kuulomaan, Laaitteli päivöjään Oksille alempaisille; Ei päivöi tassaisin paissak, Päivöi paistaa köyhäisille, Kuu kumoittaa rikkahille. Rikkaat rukoelloot, Maassa polvinpakkuroivat: ”Miksi meijen luojuenne Ja meijen jumaluenne Heitti päivöin paistamasta! Mitä myö pahhoin teimän, Ku ei meilen päivöi paissak?
PÄIVÄN PAIKKA
Jumalaisen ainoi poikoi Rukouksen sai kuulomaan, Laaitteli päivöjään Oksille keskimäisille. Siit päivöi tassaisin paistoi Rikkahillekin rakkahille, Köyhillekin kerrääjille.
Hyvää joulua kaikille, niin luterilaiselle kuin suomalaisellekin. Jeesus tuokoon meille auringon takaisin jotta kesä voi tulla myös ensi vuonnakin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.