Hellareiden suuri salaisuus on paljastunut

Olsenin-setä perusti ensimmäisen helluntaiseurakunnan Helsinkiin v. 1920.

Unohdit Parhamin..

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18755285/jenkkilahkot-eksyttaa---#comment-132976015https://keskustelu.suomi24.fi/t/18755285/jenkkilahkot-eksyttaa---#comment-132976015

Anonyymi
2024-12-25 15:03:43

https://www.apostolicarchives.com/articles/article/8801925/173673.htm

Charles Fox Parham (1873-1929)
Charles Fox Parham

Charles Fox Parham, helluntailiikkeen isä, tunnetaan parhaiten siitä, että hän havaitsi, julisti ja sitten välitti "Pyhän Hengen kasteen ja ensimmäiset todisteet muilla kielillä puhumisesta".

Syntymä ja lapsuus
Charles Parham syntyi 4. kesäkuuta 1873 Muscatinessa, Iowassa, William ja Ann Maria Parhamille. Lapsena hän sai viruksen, joka hidasti hänen kasvuaan pysyvästi. "Kuuden kuukauden ikäisenä minulle nousi kuume, joka jätti minut invalidiksi. Viiden vuoden ajan kärsin hirvittävistä kouristuksista ja pääni suurenemisesta, kunnes otsani kasvoi epätavallisen suureksi. Perhe muutti etelään Cheneyyn, Kansasiin, missä he asuivat amerikkalaisina pioneereina ja missä hänen äitinsä kuoli, kun hän oli vain seitsemän vuotta vanha. Hänen kuolinvuoteellaan hän vannoi tapaavansa hänet taivaassa.

Hän sairastui vakavasti viisivuotiaana ja yhdeksänvuotiaana hän oli sairastunut reumakuumeeseen - tilaan, joka vaikutti häneen koko elämänsä ajan. Vaikka hän ei ole kääntynyt, hän muistaa varhaisimman kutsunsa palvelukseen: "... Vaikka en ollut kääntynyt, tajusin Samuelin tavoin, että Jumala oli pannut kätensä päälleni ja kestänyt monta vuotta Paavalin tunnetta: 'Voi minua, ellen saarnaa evankeliumia.'" Hän alkoi valmistautua palvelutyöhön lukemalla samalla ainoaa löytämäänsä sopivaa kirjallisuutta – historiankirjaa ja Raamattua.

Kolmetoistavuotiaana hän koki kääntymyksen seurakunnan kirkon veli Lippardin pitämässä kokouksessa, vaikka hän oli kuullut vain kahta saarnaajaa aiemmin. Sen jälkeen ei tapahtunut merkittäviä tapahtumia, mutta hän palveli uskollisesti pyhäkoulunopettajana ja kirkon työntekijänä. Viisitoistavuotiaana hän piti ensimmäiset julkiset kokouksensa, joita seurasi merkittäviä tuloksia.

Kuusitoistavuotiaana hän ilmoittautui Southwest Kansas Collegeen päästäkseen palvelukseen, mutta hän kamppaili kurssin kanssa ja lannistui maallisesta näkemyksestä inhosta kristillistä palvelutyötä kohtaan ja köyhyydestä, joka näytti olevan paljon ministereitä. Hän alkoi miettiä hyväksyttävämpää ja palkitsevampaa ammattia ja alkoi perääntyä.

Hänen hengellinen tilansa heitti hänet sekasortoon. "Kuukausien ajan kärsin piinasta ja reumakuumeen liekeistä, joista lääkärit ja ystävät luopuivat." Hänen kapinansa katkesi, kun lääkäri vieraili hänen luonaan ja julisti Parhamin lähellä kuolemaa. "Seuraavana aamuna sain niin voimallisesti kaikki nuo ihmeelliset opetukset siitä, kuinka Jeesus paransi; Miksi hän ei voisi tehdä samaa tänään? Kaikki ne kuukaudet, jotka olin maannut siellä kärsimässä, sanat soivat korvissani: "Aiotko saarnata? AIOTKO SAARNATA?" Olin päättäväisesti kieltäytynyt tekemästä niin, jos minun olisi pitänyt luottaa kauppatavaraan tukeakseni. Mutta sinä aamuna, kun lääkäri sanoi, että kestäisin vain muutaman päivän, huusin Herralle, että jos Hän päästäisi minut jonnekin, jonnekin, missä minun ei tarvitsisi ottaa kokoelmia tai kerjätä elantoani, jota saarnaan, jos Hän päästäisi minut vapaaksi." Hän huusi Herraa parantumaan ja yhtäkkiä "jokainen nivel ruumiissani löystyi ja jokainen elin kehossani parani". Vain hänen nilkkansa pysyivät heikkoina.

Toivuttuaan hän palasi yliopistoon ja rukoili jatkuvasti nilkkojensa paranemista. Kun häntä pyydettiin pitämään evankelioimiskokous joulun aikaan, hän uudisti lupauksensa Jumalalle ja vannoi lopettavansa yliopiston päästäkseen palvelukseen, jos Jumala parantaisi hänen nilkkansa. " Sitten eräänä yönä rukoillessani puun alla ......... Jumala lähetti välittömästi parantamisen hyveen kuin mahtava sähkövirta ruumiini läpi ja nilkkani ehjähtivät, kuten mies temppelin kauniilla portilla. Tästä lähtien hän ei koskaan kieltäisi evankeliumin parantavaa voimaa.

Varhainen palvelutyö
Parham piti ensimmäisen evankelioimiskokouksensa kahdeksantoistavuotiaana Pleasant Valleyn koulutalossa lähellä Tonganoxieta Kansasissa. Hän oli vieras maalaisyhteisölle, kun hän pyysi lupaa pitää kokouksia heidän koulussaan. Hän nousi kukkulan rinteelle, ojensi kätensä laakson yli ja rukoili, että koko yhteisö otettaisiin Jumalan puoleen.

Aluksi ei juurikaan vastattu seurakunnassa, joka oli pääasiassa nimellistä Friends Church -väkeä. Siitä huolimatta pian tapahtui monia kääntymyksiä.

Thistlewaiten perhe, joka oli yksi ainoista paikallisista kristityistä, osallistui tähän kokoukseen ja kirjoitti siitä tyttärelleen Sarahille, joka oli Kansas Cityssä käymässä koulua. Kun hän palasi kotiin, kokous oli päättynyt, mutta yhteisö järjesti Parhamin tulemaan takaisin seuraavana sunnuntaina.

Jätit kertomatta, että Parhami oli aikansa kuuluisimpia homoseksuaaleja. Piti nuorta Juutalaispoikaa J.J.Jourdania sodomiasuhteessa. Vietiin vankilaan v. 1925.

Oli luonteeltaan antisemitisti, kannatti valkoisen rodun ylivaltaa. Kuului Vapaamuurareiden ja ja KuKluxKlaanin veljeskuntiin.

Lupasi slummien mustille miehille täydellisen monen vieraan kielen täydellisen taidon käymättä päivääkään oikeata koulua.

Kukaan ei mitään vieraita kieliä Parhamin kieli-raamattukkoulussa oppinut puhumaaan. Petetyt miehet erosivat pois koko Pentecostalismista.

Parhamin musta apupoika oli nimeltään Wiliam Saymour.

Hän tuli kuuluisaksi siitä, että piti kokouksissa päässään pahvilaatikkoa.

Hellareiden suuri salaisuus on paljastunut
Anonyymi-ap
2024-12-27 10:51:28

Gerhard Olsen-Smidt toi helluntailaisuuden opit ja henget Suomeen Amerikasta.

Helluntailaiset piilotteli Olsenia 14 v. kunnes mies joutui tilille pahoista teoistaan ja sai 6 kk vankeutta ja karkotuksen Norjaan.


///////

Eikös tämä seksualinen suuntautuminen ole tässä ajassa "normaalia" ja koulussahan jo läksykirjassa opetetaan "suihinottoa" pojille. Eli jos se oli etuottoa, mikä on teitin omien luterilaisten lasten tulevaisuus, kun koululaitos on kirkollinen, eihän opettajiksi koulutautumaan pääse, ellei ole luterilainen. Ainakin ennen oli tämä raja...

Yritähän psysyä ajan tasalla pussihousuinesi.... Aika muuttuu.
1500- luvulla oli noitavainot, mitkä näytää olevan tätäpäivääkin ja siihen aikaan romanimiehenkin oli lupa tappaa- eli näin se aikakaudet kertovat erilaisista käsityksistä.

Eli pitäisikö aloittajan mielestä romaniehet viedä saunantaakse, että olisi aika sinun käsitystesi mukaan.?```

Sinulla ei ole rotia tehdä muuta, kuin pilkkahenkenä sonta housussa itse kirjoitella paskaa palstalla.

Onneksi en kuulu mihinkään lahkoon, en luterilaiseen, enkä vapaisiin suuntiin.
TE olette päästänne aivan sekasi, eritoten tämä aloittaja- polonen raukka.

Kristinusko sakramenteineen tuli Suomeen jo ensimäisellä vuosituhannella Kristilisten kirkkokuntien toimesta.

Säälin aloittajan sielunmaisemansa henkeä- Ei ole korinttilaiskirjettäkään sen 13 lukua muistanut lukea elämään, että sisäistäsi uskovaisuutta. helisevä---- ja kilisevä elämä.
Voi, voi sinua --- olet aika onneton elämässäsi.... ei voi muuta todeta.... Kaikkea se aika kantaa mukanaan ja elättää leivällä.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
(1Ko 13:1-13)

Miksi aina itketään että uskovat eivät hyväksy homoja kun päinvastoin niitä intoillaan ja kerrotaan hekumoiden.

Miten tyhmiä ihmiset voivat olla kun marisevat että uskovat suhtautuvat homoihin muka jotenkin nihkeästi ja jopa vihaavat heitä.

Oikein hellivät ja aina ovat muistuttamassa miten homostelu on poikaa.

Täytyy kyllä sanoa että ateisteilta puuttuu järjenjuoksu kokonaan kun eivät huomaa miten innoissaan uskovat ovat homoilusta eivätkä voi unohtaa sitä hetkeksikään ja miljoonaa tuhat yksi kertaa siinä haaveilevat.

Wikipedia
Gerhard Olsen-Smidt järjesti 1920 Helsingissä Helluntaiseurakunnan, jonka kokoontumispaikka oli Ludviginkadulla Helsingin Sanomain salissa 4. kerroksessa ja myöhemmin Liisankatu 17:ssä. Tästä ryhmästä muodostui myöhemmin Filadelfiaseurakunta. Eino I. Manninen valittiin seurakunnan vanhimmaksi joulukuussa 1920. Olsen-Smidt oli valloittava johtaja, ja liike keskittyi vahvasti hänen henkilöönsä. Häntä syytettiin taloudellisista väärinkäytöksistä ja yksinvaltaisesta johtamistavasta.[17]

Keväällä 1925 Olsen-Smidt pidätettiin Helsingissä ”homoseksuaalisen hurjastelun” takia,[20] ja hänet tuomittiin huhtikuussa 1925 kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen haureudesta,[21] sillä hänellä oli ollut seksuaalisuhteita kahteen nuorukaiseen, jotka toimivat seurakunnassa.[17] Vankeustuomion jälkeen hänet karkotettiin Norjaan.[22] Tuomio merkitsi helluntailiikkeelle huomattavaa kriisiä.[17]

Jakautuminen seurakuntakäsityksen pohjalta

Helluntailaisten mielipiteitä jakanut ehtoolliskysymys ratkaistiin eräässä kastekokouksessa Betel-kirkossa Isolla Roobertinkadulla. Kokouksessa olivat muun muassa Olsen-Smidt ja Väinö Plafer, Eino I. Manninen, Vilho Pylkkänen ja useita muita. Olsen-Smidt kysyi: ”Emmekö tahdokin kulkea siinäkin sanaan luottaen, että vain kastetuille uskoville kuuluu ehtoollinen?” Kädennostolla koko joukko hyväksyi esityksen. Tämä oli ensimmäinen julkinen tilaisuus, jossa asia tuli esille. Helluntailaiset jakaantuivat 1920 ehtoolliskysymyksen vuoksi helluntaiystäviin ja helluntaiseurakuntiin.[19]

Raamattu puhuu luterilaisesta kirkosta näin: (huomaa hellarit, eivät ole koskaan vainonneet ketään) Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti". Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.
Luterilainen kirkko näyttää ihmisten silmistä kauniilta ja leppeältä: kaikki hyväksytään, homot ja avionrikkojat ja murhamiehet. Mutta kirkon todellinen luonne on, mikä tulee tälläkin palstalla esille, on: luterilaiset vainoavat Jeesuksen omia.
Palstan helluntailaisia vainoavat ovat juovuksissa Jeesuksen todistajien verestä. He toimivat samassa hengessä kuin ne, jotka murhasivat ja kiduttivat jo 1500-luvulla anabaptisteja. Luterilaiset vainoajat käyttävät täysin samoja argumentteja ja samoja sanoja: hurmoshenget ja uudelleen kastajat ja näin todistavat kuuluvansa murhaajien kanssa samaan ryhmään.
Porton henki on hellareitten vainoajien huume.

Aloittaja, et ole koskaan kieltänyt tätä totuutta itsestäsi: Isäsi on saatana. Pystyt valehtelemaan vuodesta toiseen, ja pystyt ilman häpeää pilkkaamaan elävää Jumalaa, mutta ei koskaan ole kyennyt kieltänyt herraasi, tämän maailman ruhtinasta.

Ateisteilta tosiaan puuttuu se viimeinenkin järjen hiven kun pitävät uskovia homovastaisina ja rääkyvät että homoja ei hyväksytä ja silti homot ja punaisten lyhtyjen kadut ovat jatkuvan unelmoinnin aiheena.

Ateistien pitäisi oikeastaan kauhistella miten innoissaan homoilusta uskovat ovat.

Pitäisi laittaa vähän jarrua ja kapuloita rattaisiin ettei nyt aivan hillittömäksi mene.

Ei nyt sentään ole tarkoitus että pelkkää homoilua elämä on, vaan voi joskus jostain muustakin mainita.

Nytkö se vasta on paljastunut? Hämärä muistikuva että tämä tapaus olisi mainuttu täällä jo 200 kertaa.