Mikä on ateismin hinta?

OK. Joulun aikana on monia erilaisia kultteja, joista ateistit monesti mainitsevat yule juhlan. Miksi yule juhla voitti Sol Invictus juhlallisuudet ateismin harjoittajien mielissä? Miksi pakanallinen yule perinne on siirtynyt niin monen ateistin harjoittamaksi? Miksi ateismi on jakautunut juhlien pitäjiin ja niistä välittämättömiin ateisteihin? Ei sillä, että jokainen ei voisi ja saisi tehdä omallaan mitä haluaa, mutta osaako joku antaa vastauksia ateismista?

Anonyymi00004 kirjoitti:

OK. Joulun aikana on monia erilaisia kultteja, joista ateistit monesti mainitsevat yule juhlan. Miksi yule juhla voitti Sol Invictus juhlallisuudet ateismin harjoittajien mielissä? Miksi pakanallinen yule perinne on siirtynyt niin monen ateistin harjoittamaksi? Miksi ateismi on jakautunut juhlien pitäjiin ja niistä välittämättömiin ateisteihin? Ei sillä, että jokainen ei voisi ja saisi tehdä omallaan mitä haluaa, mutta osaako joku antaa vastauksia ateismista?

En oikein ymmärtänyt, mitä tuossa selität.

Eivät ateistit mitään "kultteja" harrasta. Tuosta vanhasta "yulesta" vain on tullut joulun (ja vastaavan ruotsalaisen juhlan) nimi ja tarkoittaa samaa kuin englannin Christmas, ranskan Noel jne. Eivätkä ateistit yulea tai Christmasia uskonnollisesti juhli, se on vain perinne ja lähinnä lasten juhla, jossa annetaan lahjoja "kilteille lapsille".

Etkä taida tietää, mikä tuo Sol invictus on...

Ensinnäkin millainen ihminen yleensä tekee tuollaisen kysymyksen . Aika alhaista sinänsä
Ei kukaan; vakaumustaan muuta oikein helpolla sehän olisi jonkinlaista takin kääntöä . Ei ateismissa mitään vikaa ole ihan vaan ihmetyttää kysymys sinänsä. Se joka kysyy ei huomaa muuta kun omahyväisyydellä varustettu olio

(ChatGPT tekoäly)

Jotkut ateistit tosiaan argumentoivat, että ihminen syntyy ”uskonnottomana”, ja että uskonnolliset uskomukset ovat kulttuuriperäistä opittua ajattelua. Tältä kannalta katsottuna voidaan sanoa, että uskonnollinen ajattelu kehittyy vasta sosiaalisen ympäristön vaikutuksesta, jolloin ”ateistinen” tila olisi lapsen alkuperäinen lähtökohta.

Toisaalta moni tutkimus (esimerkiksi kognitiivisen psykologian alueella) viittaa siihen, että ihmisillä on luontainen taipumus etsiä tarkoituksenmukaisuutta, selityksiä ja syy-seuraussuhteita ympäristöstään. Tämä voi johtaa myös yliluonnollisten tai uskonnollisten käsitysten omaksumiseen, koska ne tarjoavat selityksiä olemassaolon suurille kysymyksille. Monet pitävät tämänkaltaista ”hakuherkkyyttä” vähintään yhtä ”luonnollisena” kuin uskonnottomuuttakin.

Kysymys siitä, mikä on kenenkin ”terveen ja manipuloimattoman ihmisen luonnollinen olotila”, on vahvasti arvolatautunut ja sidoksissa omiin elämänkatsomuksellisiin lähtökohtiin. Moni ateisti näkee uskonnolliset opit opittuina tai manipuloivina, kun taas moni uskovainen saattaa pitää omaa hengellistä kokemustaan syvästi inhimillisenä ja luonnollisena tapana hahmottaa maailmaa. Lopulta kyse on pitkälti siitä, mihin kukin yksilö nojaa sekä ajattelussaan että maailmankuvassaan.

Yhteenvetona:
- **Ateistinen näkemys**: Ihmisellä ei ole synnynnäistä uskoa jumaluuksiin, joten ateismi voi näyttäytyä ”luonnollisena lähtötilana”.
- **Religioottinen näkemys**: Ihmisellä on luontainen taipumus etsiä merkityksiä ja selityksiä, jolloin uskonnolliset uskomukset voivat olla ”luonnollinen” seuraus tästä taipumuksesta.

Kumpi tahansa tulkinta korostuu, se riippuu paljolti siitä, millaista ihmiskuvaa tai tutkimusta painotetaan. Eri ihmiset kokevat ”luonnollisuuden” ja ”manipulaation” eri tavoin.

Anonyymi00008 kirjoitti:

(ChatGPT tekoäly)

Jotkut ateistit tosiaan argumentoivat, että ihminen syntyy ”uskonnottomana”, ja että uskonnolliset uskomukset ovat kulttuuriperäistä opittua ajattelua. Tältä kannalta katsottuna voidaan sanoa, että uskonnollinen ajattelu kehittyy vasta sosiaalisen ympäristön vaikutuksesta, jolloin ”ateistinen” tila olisi lapsen alkuperäinen lähtökohta.

Toisaalta moni tutkimus (esimerkiksi kognitiivisen psykologian alueella) viittaa siihen, että ihmisillä on luontainen taipumus etsiä tarkoituksenmukaisuutta, selityksiä ja syy-seuraussuhteita ympäristöstään. Tämä voi johtaa myös yliluonnollisten tai uskonnollisten käsitysten omaksumiseen, koska ne tarjoavat selityksiä olemassaolon suurille kysymyksille. Monet pitävät tämänkaltaista ”hakuherkkyyttä” vähintään yhtä ”luonnollisena” kuin uskonnottomuuttakin.

Kysymys siitä, mikä on kenenkin ”terveen ja manipuloimattoman ihmisen luonnollinen olotila”, on vahvasti arvolatautunut ja sidoksissa omiin elämänkatsomuksellisiin lähtökohtiin. Moni ateisti näkee uskonnolliset opit opittuina tai manipuloivina, kun taas moni uskovainen saattaa pitää omaa hengellistä kokemustaan syvästi inhimillisenä ja luonnollisena tapana hahmottaa maailmaa. Lopulta kyse on pitkälti siitä, mihin kukin yksilö nojaa sekä ajattelussaan että maailmankuvassaan.

Yhteenvetona:
- **Ateistinen näkemys**: Ihmisellä ei ole synnynnäistä uskoa jumaluuksiin, joten ateismi voi näyttäytyä ”luonnollisena lähtötilana”.
- **Religioottinen näkemys**: Ihmisellä on luontainen taipumus etsiä merkityksiä ja selityksiä, jolloin uskonnolliset uskomukset voivat olla ”luonnollinen” seuraus tästä taipumuksesta.

Kumpi tahansa tulkinta korostuu, se riippuu paljolti siitä, millaista ihmiskuvaa tai tutkimusta painotetaan. Eri ihmiset kokevat ”luonnollisuuden” ja ”manipulaation” eri tavoin.

"Toisaalta moni tutkimus (esimerkiksi kognitiivisen psykologian alueella) viittaa siihen, että ihmisillä on luontainen taipumus etsiä tarkoituksenmukaisuutta, selityksiä ja syy-seuraussuhteita ympäristöstään. Tämä voi johtaa myös yliluonnollisten tai uskonnollisten käsitysten omaksumiseen, koska ne tarjoavat selityksiä olemassaolon suurille kysymyksille."

Ja tuosta "taipumuksesta" uskonnot juuri syntyvät selittämään yliluonnollisesti noita asioita, kun ei vielä luonnollisia tieteellisiä selityksiä ole omaksuttu. Nuo yliluonnolliset selitykset eivät kuitenkaan ole todellisia selityksiä vaan vain näennäisselityksiä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

(ChatGPT tekoäly)

Jotkut ateistit tosiaan argumentoivat, että ihminen syntyy ”uskonnottomana”, ja että uskonnolliset uskomukset ovat kulttuuriperäistä opittua ajattelua. Tältä kannalta katsottuna voidaan sanoa, että uskonnollinen ajattelu kehittyy vasta sosiaalisen ympäristön vaikutuksesta, jolloin ”ateistinen” tila olisi lapsen alkuperäinen lähtökohta.

Toisaalta moni tutkimus (esimerkiksi kognitiivisen psykologian alueella) viittaa siihen, että ihmisillä on luontainen taipumus etsiä tarkoituksenmukaisuutta, selityksiä ja syy-seuraussuhteita ympäristöstään. Tämä voi johtaa myös yliluonnollisten tai uskonnollisten käsitysten omaksumiseen, koska ne tarjoavat selityksiä olemassaolon suurille kysymyksille. Monet pitävät tämänkaltaista ”hakuherkkyyttä” vähintään yhtä ”luonnollisena” kuin uskonnottomuuttakin.

Kysymys siitä, mikä on kenenkin ”terveen ja manipuloimattoman ihmisen luonnollinen olotila”, on vahvasti arvolatautunut ja sidoksissa omiin elämänkatsomuksellisiin lähtökohtiin. Moni ateisti näkee uskonnolliset opit opittuina tai manipuloivina, kun taas moni uskovainen saattaa pitää omaa hengellistä kokemustaan syvästi inhimillisenä ja luonnollisena tapana hahmottaa maailmaa. Lopulta kyse on pitkälti siitä, mihin kukin yksilö nojaa sekä ajattelussaan että maailmankuvassaan.

Yhteenvetona:
- **Ateistinen näkemys**: Ihmisellä ei ole synnynnäistä uskoa jumaluuksiin, joten ateismi voi näyttäytyä ”luonnollisena lähtötilana”.
- **Religioottinen näkemys**: Ihmisellä on luontainen taipumus etsiä merkityksiä ja selityksiä, jolloin uskonnolliset uskomukset voivat olla ”luonnollinen” seuraus tästä taipumuksesta.

Kumpi tahansa tulkinta korostuu, se riippuu paljolti siitä, millaista ihmiskuvaa tai tutkimusta painotetaan. Eri ihmiset kokevat ”luonnollisuuden” ja ”manipulaation” eri tavoin.

>>Yhteenvetona:
- **Ateistinen näkemys**: Ihmisellä ei ole synnynnäistä uskoa jumaluuksiin, joten ateismi voi näyttäytyä ”luonnollisena lähtötilana”.
- **Religioottinen näkemys**: Ihmisellä on luontainen taipumus etsiä merkityksiä ja selityksiä, jolloin uskonnolliset uskomukset voivat olla ”luonnollinen” seuraus tästä taipumuksesta.<<

Ensimmäinen on oikea lähtökohta.

Toinen ei. Siinä tuo "luontainen taipumus" vain antaa mahdollisuuden uskonnollisille uskomuksille, mutta jos yhteisö, jossa vartutaan, on uskonnoton tai ateistinen, nuo uskonnolliset uskomukset eivät kehity (niitä ei indoktrinoida). Lapsetkin tuollaisen yhteisön jäseninä omaksuvat nykyaikaiset luonnolliset ja tieteelliset käsitykset todellisuudesta.

Tuosta löytyy myös selitys eurooppalaisten yhteiskuntien maallistuneelle kulttuurille ja kiihkouskovaisuus on vain marginaali-ilmiö.

Anonyymi00011 kirjoitti:

>>Yhteenvetona:
- **Ateistinen näkemys**: Ihmisellä ei ole synnynnäistä uskoa jumaluuksiin, joten ateismi voi näyttäytyä ”luonnollisena lähtötilana”.
- **Religioottinen näkemys**: Ihmisellä on luontainen taipumus etsiä merkityksiä ja selityksiä, jolloin uskonnolliset uskomukset voivat olla ”luonnollinen” seuraus tästä taipumuksesta.<<

Ensimmäinen on oikea lähtökohta.

Toinen ei. Siinä tuo "luontainen taipumus" vain antaa mahdollisuuden uskonnollisille uskomuksille, mutta jos yhteisö, jossa vartutaan, on uskonnoton tai ateistinen, nuo uskonnolliset uskomukset eivät kehity (niitä ei indoktrinoida). Lapsetkin tuollaisen yhteisön jäseninä omaksuvat nykyaikaiset luonnolliset ja tieteelliset käsitykset todellisuudesta.

Tuosta löytyy myös selitys eurooppalaisten yhteiskuntien maallistuneelle kulttuurille ja kiihkouskovaisuus on vain marginaali-ilmiö.

Kohdallani kävi hieman eri tavalla
. Olen 80 vuotias
. Ateistinen koti. En kouluun mennessä tiennyt mikä se sellainen Jumala on
. Koulussa uskontotunneilla hymyilin ajatellen Minäpä tiedän ettei Jumalaa ole olemassa
. Kotona oli neuvottu ettei saa sanoa ettemme usko Jumalaan

Anonyymi00012 kirjoitti:

Kohdallani kävi hieman eri tavalla
. Olen 80 vuotias
. Ateistinen koti. En kouluun mennessä tiennyt mikä se sellainen Jumala on
. Koulussa uskontotunneilla hymyilin ajatellen Minäpä tiedän ettei Jumalaa ole olemassa
. Kotona oli neuvottu ettei saa sanoa ettemme usko Jumalaan

Miksi et enää käytä vanhaa nimimerkkiäsi, Varma Tieto?

Anonyymi00013 kirjoitti:

Miksi et enää käytä vanhaa nimimerkkiäsi, Varma Tieto?

Jatkuvaa vittuilua. Poistin itse sen ja huijasin että minut on bannattu.

Anonyymi00011 kirjoitti:

>>Yhteenvetona:
- **Ateistinen näkemys**: Ihmisellä ei ole synnynnäistä uskoa jumaluuksiin, joten ateismi voi näyttäytyä ”luonnollisena lähtötilana”.
- **Religioottinen näkemys**: Ihmisellä on luontainen taipumus etsiä merkityksiä ja selityksiä, jolloin uskonnolliset uskomukset voivat olla ”luonnollinen” seuraus tästä taipumuksesta.<<

Ensimmäinen on oikea lähtökohta.

Toinen ei. Siinä tuo "luontainen taipumus" vain antaa mahdollisuuden uskonnollisille uskomuksille, mutta jos yhteisö, jossa vartutaan, on uskonnoton tai ateistinen, nuo uskonnolliset uskomukset eivät kehity (niitä ei indoktrinoida). Lapsetkin tuollaisen yhteisön jäseninä omaksuvat nykyaikaiset luonnolliset ja tieteelliset käsitykset todellisuudesta.

Tuosta löytyy myös selitys eurooppalaisten yhteiskuntien maallistuneelle kulttuurille ja kiihkouskovaisuus on vain marginaali-ilmiö.

"Luontainen taipumus" etsiä merkityksiä ja selityksiä voi johtaa mihin tahansa selitykseen, joka on jollain lailla keksitty tai mielletty jossain yhteisössä. Siten esim. usko auringon jumalaluuteen on helposti kaikkien keksittävissä, koska on helppo havainnoida ja älytä, että ilman aurinkoa elämä ei olisi mahdollinen. Yhtä lailla vettä ja happea olisi mahdollista pitää myös jumalina. Käsittääkseni usko esim. auringon jumaluuteen on ollut olemassa ennen uskoa erilaisiin näkymättömiin henkiin, joista on olemassa tyypillisesti vain tarrinoita, joilla saattaa kuitenkin olla samalla historiallista todenperäisyyttä. Eli Jeesus on voinut ihmisenä olla tosiaankin olemassa, mutta toinen asia on se, tekikö han tosiaan kaikkia niitä ihmetekoja, joista kerrotaan vai ovatko ne ihmisen mielikuvituksen tuotetta. Kalevalan osalta meidän on yleisesti helpompi hyväksyä se, että kyse on vain myyttisista mielikuvituksen luomista tarinoista. Ehkä 10 000 vuoden kuluttua ihmisille, jos heitä vielä silloin on, on olemassa uusia ja ehkä jotenkin enemmän vakuuttavia uskontoja. Ehkä löytyy jokin meitä paljon etevämpi sivilisaatio, jota alamme sen etevyyden vuoksi pitää jumalana. Ennen ja jälkeen Kristuksen elämää tapahtui muutos kristillisyyden kannalta. Kristinuskoa ei ollut, koska ei ollut Kristustakaan muuten kuin ehkä juutalaisen uskonnon lupauksena. Juutalaisten mukaan tuo lupauskin on vielä täyttämättä. Ihmiset joutuvat tekemään siis monenlaisia valintoja uskontojen joukosta, mutta myös kristinuskon tapahtumavirrassa uskonnon sisältö on muuttunut ratkaisevasti Jeesuksen syntymän ja elämän vuoksi tässä tarinankerronnassa.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Jatkuvaa vittuilua. Poistin itse sen ja huijasin että minut on bannattu.

Mitä se auttaa, kirjoittaako jollakin nimimerkillä tai anonyyminä, jos kuitenkin juttujen perusteella heti tunnistetaan?

Anonyymi00011 kirjoitti:

>>Yhteenvetona:
- **Ateistinen näkemys**: Ihmisellä ei ole synnynnäistä uskoa jumaluuksiin, joten ateismi voi näyttäytyä ”luonnollisena lähtötilana”.
- **Religioottinen näkemys**: Ihmisellä on luontainen taipumus etsiä merkityksiä ja selityksiä, jolloin uskonnolliset uskomukset voivat olla ”luonnollinen” seuraus tästä taipumuksesta.<<

Ensimmäinen on oikea lähtökohta.

Toinen ei. Siinä tuo "luontainen taipumus" vain antaa mahdollisuuden uskonnollisille uskomuksille, mutta jos yhteisö, jossa vartutaan, on uskonnoton tai ateistinen, nuo uskonnolliset uskomukset eivät kehity (niitä ei indoktrinoida). Lapsetkin tuollaisen yhteisön jäseninä omaksuvat nykyaikaiset luonnolliset ja tieteelliset käsitykset todellisuudesta.

Tuosta löytyy myös selitys eurooppalaisten yhteiskuntien maallistuneelle kulttuurille ja kiihkouskovaisuus on vain marginaali-ilmiö.

Mitä teemme ihmisille jotka ovat eri mieltä kanssasi ?

Anonyymi00017 kirjoitti:

Mitä teemme ihmisille jotka ovat eri mieltä kanssasi ?

Poistamme heidän viestit, tietenkin.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Poistamme heidän viestit, tietenkin.

Vähä-älyinenkö oot?

Anonyymi00021 kirjoitti:

Vähä-älyinenkö oot?

Admin rules!

Anonyymi00012 kirjoitti:

Kohdallani kävi hieman eri tavalla
. Olen 80 vuotias
. Ateistinen koti. En kouluun mennessä tiennyt mikä se sellainen Jumala on
. Koulussa uskontotunneilla hymyilin ajatellen Minäpä tiedän ettei Jumalaa ole olemassa
. Kotona oli neuvottu ettei saa sanoa ettemme usko Jumalaan

Tampereen yöhön mummoja potkimaan!
Se on lauantai!

Anonyymi00017 kirjoitti:

Mitä teemme ihmisille jotka ovat eri mieltä kanssasi ?

Miten niin teemme? Ei kai mitään.

Onhan kai aina ollut ihmisiä, jotka ovat olleet väärässä, mutta ei kai heille nykyään tehdä mitään. Saavat ihan vapaasti olla typeriä ja pitää typerät käsityksensä... :)

Anonyymi00016 kirjoitti:

Mitä se auttaa, kirjoittaako jollakin nimimerkillä tai anonyyminä, jos kuitenkin juttujen perusteella heti tunnistetaan?

Vittuilu vähenee

Anonyymi00013 kirjoitti:

Miksi et enää käytä vanhaa nimimerkkiäsi, Varma Tieto?

Mitä sekavat jonkun nimimerkkien kanssa lue mitä ihmiset kirjoittaa se sama mikä nikki

mielipidepankki kirjoitti:

"Luontainen taipumus" etsiä merkityksiä ja selityksiä voi johtaa mihin tahansa selitykseen, joka on jollain lailla keksitty tai mielletty jossain yhteisössä. Siten esim. usko auringon jumalaluuteen on helposti kaikkien keksittävissä, koska on helppo havainnoida ja älytä, että ilman aurinkoa elämä ei olisi mahdollinen. Yhtä lailla vettä ja happea olisi mahdollista pitää myös jumalina. Käsittääkseni usko esim. auringon jumaluuteen on ollut olemassa ennen uskoa erilaisiin näkymättömiin henkiin, joista on olemassa tyypillisesti vain tarrinoita, joilla saattaa kuitenkin olla samalla historiallista todenperäisyyttä. Eli Jeesus on voinut ihmisenä olla tosiaankin olemassa, mutta toinen asia on se, tekikö han tosiaan kaikkia niitä ihmetekoja, joista kerrotaan vai ovatko ne ihmisen mielikuvituksen tuotetta. Kalevalan osalta meidän on yleisesti helpompi hyväksyä se, että kyse on vain myyttisista mielikuvituksen luomista tarinoista. Ehkä 10 000 vuoden kuluttua ihmisille, jos heitä vielä silloin on, on olemassa uusia ja ehkä jotenkin enemmän vakuuttavia uskontoja. Ehkä löytyy jokin meitä paljon etevämpi sivilisaatio, jota alamme sen etevyyden vuoksi pitää jumalana. Ennen ja jälkeen Kristuksen elämää tapahtui muutos kristillisyyden kannalta. Kristinuskoa ei ollut, koska ei ollut Kristustakaan muuten kuin ehkä juutalaisen uskonnon lupauksena. Juutalaisten mukaan tuo lupauskin on vielä täyttämättä. Ihmiset joutuvat tekemään siis monenlaisia valintoja uskontojen joukosta, mutta myös kristinuskon tapahtumavirrassa uskonnon sisältö on muuttunut ratkaisevasti Jeesuksen syntymän ja elämän vuoksi tässä tarinankerronnassa.

Sadan vuoden päästä ovat ihmset kehiintymeempiä toivon mukaan näkevät maailman realistisesti ja loogisesti , toisin sanoen sellaisena kun se on eikä minään kuviteltuja juttuja .

Sika

--- "Mitään ei jää käteen... Kaikki oli turhaa!"
siis: ... Kaikki oli turhaa!
Sanoin kuin näin sotia kaikkialla ja erosin sitten kirkosta.
- uskovaiset vain toisiaan murhaa, edes lentokoneeet ei pääse taivaaseen
asti kun jo alas ammutaan

Mitään ei jää käteen...