Kun sairaus muuttaa suhteen

Kaipaan jotain tukea tilanteeseen koska olen henkisesti ihan lopussa. Puolisollani diagnosoitiin aivosyöpä 8 vuotta sitten. Sitä ennen hän oli vuosia aggressiivinen, arvaamaton, vihainen, väsynyt...harkitsin eroa itseni ja lasten vuoksi. Sitten löytyi kasvain ja ainakin osittain syy tälle kaikelle.
Diagnoosista lähtien olen tukenut puolisoani kaikessa. Hän ei ole ollut työelämässä vaan keskittynyt hyvin paljon itseensä ja omaan vointiin. Elättelin vuosia ja vuosia toivoa että hän jotenkin paranisi hoitojen myötä. No, kävi niin että hän ei ole enää vihainen mutta ei myöskään enää sama ihminen. Aivojen leikkaus vei osan puhekykyä, älykkyyttä ja tunne-elämää. Hänellä ei ollut läheisyyden tarvetta mikä on ollut minulle järkyttävin asia. Tämä puoli oli se liima mikä vaikeinakin vuosina piti meidät yhdessä. Nyt sekin on poissa.
Olen vuosia kokenut syyllisyyttä ja tuskaa siitä että olen onneton, että en halua tätä enää, että kaipaan tervettä puolisoa, ja haluan että minuakin joku joskus kannattelisi. Nyt vihdoin tajusin että puolisoni on menettänyt osittain terveytensä mutta hän ei ole menettänyt puolisoa. Minä olen menettänyt puolison ja sain hoivattavan sen sijaan. Tämä ajatus antaa minulle tunteen että minäkin olen oikeutettu haluamaan jotakin, että minäkin olen menettänyt jotakin, että minunkin tunteilla on väliä ja että tuskin kukaan perheessäni haluaa että menetän itseni ja mielenterveyteni tässä elämässä.
Ja nyt, harkitsen avioeroa. Tai vähintäänkin asumuseroa. Puolisoni pärjää hyvin itsekseenkin, toki minun pitää häntä taloudellisesti tukea hänen loppuelämänsä ja auttaa monissa käytännön asioissa.
Antakaa minulle ajatuksia miten pystyn sanomaan tämän rakkaalle puolisolleni? Miten pystyn keräämään rohkeuden enkä enää vellomaan tässä tilanteessa, tuhoten itseäni?
En näe muuta vaihtoehtoa enää, enkä halua muuttua katkeraksi. Moni varmasti minut myös tuomitsee, ja minä itse varmaan kaikista eniten. Tämä syyllisyyden tunne on se mikä on saanut minut jo vuosia salaamaan oloni ja keskittymään vaan perheen hyvinvointiin.