Suomea ja muita Nato-maita koetetaan keittää hiljalleen elävältä kuin sammakkoa, ja Venäjän hybridioperaatio voi vaatia vielä isonkin uhrimäärän, varoittaa Naton vara-apulaispääsihteeri James Appathurai sunnuntaina julkaistussa Sky Newsin haastattelussa.
Turvallisuuspolitiikassa käytetty vertaus sammakon keittämisestä ei ole uusi. Sen idea on, että jos sammakon haluaa saada keitettyä, sitä ei pudoteta suoraan kiehuvaan veteen, sillä muuten se hyppäisi heti pois. Sen sijaan sammakko laitetaan kylmään veteen, jota hiljalleen lämmitetään kiehuvaksi.
Siinä vaiheessa, kun sammakko tajuaa, että vesi on käynyt liian kuumaksi, sillä ei ole enää voimaa hypätä pois.
Suomea ja lähiliittolaisia keitetään nyt Itämeressä ja vesi käy yhä kuumempana. Siitä Suomen ja Viron välillä kulkevan Estlink 2 -sähkönsiirtokaapelin katkaisu on tuorein esimerkki.
Sana “sota” tuo yleensä mieleen mielikuvia tankeista, sotilaista, tykeistä ja kranaateista – kaikkea sitä, millä Vladimir Putinin Venäjä hyökkää Ukrainassa. Mutta kun sama Putinin Venäjä on asettunut vastakkain sitä paljon vahvemman liittouman, Naton, kanssa, sen on pakko etsiä muita keinoja taistella kuin suora aseellinen konflikti.
Sen Venäjä häviäisi.
Putin onkin keksinyt sinänsä nerokkaan tavan liikkua harmaalla alueella, jossa ei ole sääntöjä ja mitä tahansa voidaan käyttää aseena – eikä vastapuolella ole suoria toimintamalleja, joilla käydä sitä vastaan. Kiinan tai Cookinsaarten lipun alla seilaaville huonokuntoisille aluksille, jotka raahaavat painavia ankkureita pitkin merenpohjaa, on hankala tehdä mitään.
Ja mikäs sen mukavampaa, kuin juoksuttaa Suomen valtionjohtoa ja viranomaisia kesken joulunpyhien ilman, että kukaan voi todistaa operaation todellista syyllistä.
Tällä kertaa Suomi oli kuitenkin hereillä poikkeuksellisen terävänä. Estlink2:n sekä neljä datakaapelia katkonut tankkeri komennettiin nopeasti Suomen aluevesille, ja aseistetut joukot laskettiin ilmasta illan pimeydessä kannelle. Asiantuntijoiden mukaan Suomen toimintaa voi pitää ennakkotapauksena kansainvälisen merilainsäädännön puitteissa.
Tapaus osoittaa, että valppaana ollut Suomi pystyi nopealla ja terhakalla toiminnallaan reagoimaan, vaikka paljon pahempi tilanne oli jo hyvin lähellä. Helsingin Sanomien mukaan alus olisi puolen tunnin sisällä rikkonut toisenkin Suomen ja Viron välisen sähkökaapelin, Estlink 1:n, ja tunnin sisällä Balticconnector-kaasuputken, jollei matkaa olisi pysäytetty.
Naton kannalta Venäjän hybriditoimintaan on hankala vastata: Missä vaiheessa kaapelin katkaisu, jonka on vaikea todistaa olevan Venäjän aiheuttama, voisi johtaa Naton kaikkein järeimmän tempun eli 5. artiklan soveltamiseen: Hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaa katsotaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita kohtaan, mikä aktivoisi sotilaalliset toimet hyökkääjää vastaan.
Ennen 5. artiklaa olisi luontevaa aktivoida Naton 4. artikla, kuten Ruotsin parlamentin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Peter Hultqvist vaati Iltalehden haastattelussa.
Naton 4. artiklan mukaan ”osapuolet neuvottelevat keskenään aina, kun jokin osapuolista katsoo jonkin osapuolen alueellisen koskemattomuuden, poliittisen riippumattomuuden tai turvallisuuden olevan uhattuna.”
Hultqvist painottaa, että neljännen artiklan aktivoinnin jälkeen aloitettavissa neuvotteluissa pitää päättää konkreettisista ja yhteisistä vastatoimista.
Vaikka Suomi onnistuikin joulupyhien tankkerioperaatiossaan, episodi olisi voinut päättyä paljon karumpaan lopputulokseen.
Hultqvist on oikeassa siinä, että Suomen ja Naton on otettava Itämerellä aloite itselleen ja annettava Venäjälle selkeämpi viesti, missä Naton punainen viiva kulkee.
Itämerta ei voida sulkea minkään tietyn lipun alla seilaavilta varjoaluksilta. Ja vaikka suljettaisiin, toiminta siirtyisi vain jonkun toisen maan lipun alle.
Sen sijaan 4. artiklan aktivointi ja Naton yhteinen laivastopartiointi voivat olla tällä hetkellä tiedossa olevista keinoista parhaat pysäyttää Venäjän masinoima sabotaasi Itämerellä, ennen kuin isompaa vahinkoa aiheutuu. Brittijohtoiset JEF-maat aloittivat yhteisen laivastopartioinnin Itämerellä vuosi sitten joulukuussa Balticconnector-putken katkeamisen jälkeen. Olisi Naton kannalta noloa ja vaarallistakin, jos se tosipaikassa olisi heikompi kuin JEF.
Mitä Nato sitten pelkää?
4. artiklan aktivointi voisi paljastaa Naton epäyhtenäisyyden – ja toisaalta artiklan käyttö voisi inflatoitua, jos neuvottelut liittokunnan sisällä eivät johtaisikaan riittävän tehokkaisiin toimiin. Toisaalta paljon pahemmaksi voisi osoittautua odottaminen – ja että epäyhtenäisyys paljastuisi vielä tiukemmassa paikassa.
jatkuu
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/2d39dd0e-332c-4aab-88a3-6e813d9933c5
Turvallisuuspolitiikassa käytetty vertaus sammakon keittämisestä ei ole uusi. Sen idea on, että jos sammakon haluaa saada keitettyä, sitä ei pudoteta suoraan kiehuvaan veteen, sillä muuten se hyppäisi heti pois. Sen sijaan sammakko laitetaan kylmään veteen, jota hiljalleen lämmitetään kiehuvaksi.
Siinä vaiheessa, kun sammakko tajuaa, että vesi on käynyt liian kuumaksi, sillä ei ole enää voimaa hypätä pois.
Suomea ja lähiliittolaisia keitetään nyt Itämeressä ja vesi käy yhä kuumempana. Siitä Suomen ja Viron välillä kulkevan Estlink 2 -sähkönsiirtokaapelin katkaisu on tuorein esimerkki.
Sana “sota” tuo yleensä mieleen mielikuvia tankeista, sotilaista, tykeistä ja kranaateista – kaikkea sitä, millä Vladimir Putinin Venäjä hyökkää Ukrainassa. Mutta kun sama Putinin Venäjä on asettunut vastakkain sitä paljon vahvemman liittouman, Naton, kanssa, sen on pakko etsiä muita keinoja taistella kuin suora aseellinen konflikti.
Sen Venäjä häviäisi.
Putin onkin keksinyt sinänsä nerokkaan tavan liikkua harmaalla alueella, jossa ei ole sääntöjä ja mitä tahansa voidaan käyttää aseena – eikä vastapuolella ole suoria toimintamalleja, joilla käydä sitä vastaan. Kiinan tai Cookinsaarten lipun alla seilaaville huonokuntoisille aluksille, jotka raahaavat painavia ankkureita pitkin merenpohjaa, on hankala tehdä mitään.
Ja mikäs sen mukavampaa, kuin juoksuttaa Suomen valtionjohtoa ja viranomaisia kesken joulunpyhien ilman, että kukaan voi todistaa operaation todellista syyllistä.
Tällä kertaa Suomi oli kuitenkin hereillä poikkeuksellisen terävänä. Estlink2:n sekä neljä datakaapelia katkonut tankkeri komennettiin nopeasti Suomen aluevesille, ja aseistetut joukot laskettiin ilmasta illan pimeydessä kannelle. Asiantuntijoiden mukaan Suomen toimintaa voi pitää ennakkotapauksena kansainvälisen merilainsäädännön puitteissa.
Tapaus osoittaa, että valppaana ollut Suomi pystyi nopealla ja terhakalla toiminnallaan reagoimaan, vaikka paljon pahempi tilanne oli jo hyvin lähellä. Helsingin Sanomien mukaan alus olisi puolen tunnin sisällä rikkonut toisenkin Suomen ja Viron välisen sähkökaapelin, Estlink 1:n, ja tunnin sisällä Balticconnector-kaasuputken, jollei matkaa olisi pysäytetty.
Naton kannalta Venäjän hybriditoimintaan on hankala vastata: Missä vaiheessa kaapelin katkaisu, jonka on vaikea todistaa olevan Venäjän aiheuttama, voisi johtaa Naton kaikkein järeimmän tempun eli 5. artiklan soveltamiseen: Hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaa katsotaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita kohtaan, mikä aktivoisi sotilaalliset toimet hyökkääjää vastaan.
Ennen 5. artiklaa olisi luontevaa aktivoida Naton 4. artikla, kuten Ruotsin parlamentin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Peter Hultqvist vaati Iltalehden haastattelussa.
Naton 4. artiklan mukaan ”osapuolet neuvottelevat keskenään aina, kun jokin osapuolista katsoo jonkin osapuolen alueellisen koskemattomuuden, poliittisen riippumattomuuden tai turvallisuuden olevan uhattuna.”
Hultqvist painottaa, että neljännen artiklan aktivoinnin jälkeen aloitettavissa neuvotteluissa pitää päättää konkreettisista ja yhteisistä vastatoimista.
Vaikka Suomi onnistuikin joulupyhien tankkerioperaatiossaan, episodi olisi voinut päättyä paljon karumpaan lopputulokseen.
Hultqvist on oikeassa siinä, että Suomen ja Naton on otettava Itämerellä aloite itselleen ja annettava Venäjälle selkeämpi viesti, missä Naton punainen viiva kulkee.
Itämerta ei voida sulkea minkään tietyn lipun alla seilaavilta varjoaluksilta. Ja vaikka suljettaisiin, toiminta siirtyisi vain jonkun toisen maan lipun alle.
Sen sijaan 4. artiklan aktivointi ja Naton yhteinen laivastopartiointi voivat olla tällä hetkellä tiedossa olevista keinoista parhaat pysäyttää Venäjän masinoima sabotaasi Itämerellä, ennen kuin isompaa vahinkoa aiheutuu. Brittijohtoiset JEF-maat aloittivat yhteisen laivastopartioinnin Itämerellä vuosi sitten joulukuussa Balticconnector-putken katkeamisen jälkeen. Olisi Naton kannalta noloa ja vaarallistakin, jos se tosipaikassa olisi heikompi kuin JEF.
Mitä Nato sitten pelkää?
4. artiklan aktivointi voisi paljastaa Naton epäyhtenäisyyden – ja toisaalta artiklan käyttö voisi inflatoitua, jos neuvottelut liittokunnan sisällä eivät johtaisikaan riittävän tehokkaisiin toimiin. Toisaalta paljon pahemmaksi voisi osoittautua odottaminen – ja että epäyhtenäisyys paljastuisi vielä tiukemmassa paikassa.
jatkuu
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/2d39dd0e-332c-4aab-88a3-6e813d9933c5
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos erinomaisesta kirjoituksesta. Tämä on hyvä esimerkki luotettavasta tiedosta tässä asiassa. Toimittaja on jostain keinoin jo saanut omaan analyysiinsa tiedon, että Venäjä on kaiken tämän takana ja piste.
Onneksi voimme luottaa vapaaseen tiedonvälitykseen, jossa faktat on tarkistettu ja syylliset tiedossa. Kuten NS2 putkien osalta tiedettiin ensimmäisten kuplien osalta, että Venäjä siellä räjäytti putkensa.
Minä en IKINÄ kyseenalaista näitä Suomen toimittelijoiden viisauden sanoja ja toivon kaikkien muiden tekevän samalla tavalla, koska se on oikein.
Venäjä on kaapeleiden katkaisun takana, kuten oikein toteat.
Ne ovat Venäjän varjolaivastoa eivätkä NATOn sota-aluksia.
Naton johtaja voisi yllyttää Nato-suomen sotavoimien ylipäällikön - Pölvästi A. Stubbin julistamaan sota Venäjälle jos Puuttin ei alistu Nato-suomen alaiseksi!
Venäjän tyyliin itämeren valtiot voisi ampua singolla huonokuntoiset Tanskan salmiin tulevia varjolaivaston alukset ohjauskelvottomiksi. sitten ne voisi pelastaa purettavaksi. Luonto ja kaapelit pelastuu kun varjolaivaston mahdollinen tai jopa todennäköiset tuhot on eliminoitu.
Venäjä on uhonnut ja aiheuttanut häirintää vain Suomea, Puolaa ja Baltian maita kohtaan eli naapurimaita!
Eipä ole uhonnut, eikä häirinyt muita nato maita, jotka eivät ole venäjän naapurimaita.
Kovasti on Norjankin kaapelit katkeilleet.