Tutkijat ovat pikään pohtineet kysymystä "Koska kristinusko ja juutalaisuus erosive toisistaa?", mutta eivät ole onnistuneet löytämään siihen selkeää ja rakentavaa vastausta. Mutta kun kysymykseksi asetetaankin "Milloin kristityt lakkasivat pitämästä itseään juutalaisina?", niin saadaan paljon selkeämpiä vastauksia:
Kristinusko alkoi toisen temppelin aikaisena juutalaisuuden liikkeenä, mutta nämä kaksi uskontoa erosivat vähitellen toisistaan kristillisen aikakauden ensimmäisten vuosisatojen aikana, ja kristillinen liike havaitsi itsensä erilliseksi juutalaisista neljännelle vuosisadalle tultaessa. Brittiläinen juutalaisuuden tutkija ja Raamatun jälkeisen juutalaisen kirjallisuuden professori Philip S. Alexander luonnehtii kysymystä siitä, milloin kristinusko ja juutalaisuus erosivat toisistaan ja kulkivat eri teitä (kutsutaan usein the parting of the ways) "yhdeksi niistä petollisen yksinkertaisista kysymyksistä, joita tulisi lähestyä erittäin huolellisesti". Historioitsija Shaye J. D. Cohenin mukaan "kristinuskon erottaminen juutalaisuudesta oli prosessi, ei tapahtuma", jossa kirkosta tuli "enemmän ja vähemmän pakanallinen ja vähemmän juutalainen". Kahtiajaon historograafista tutkimista vaikeuttaa monet tekijät, mukaan lukien monipuolinen ja synkreettinen uskonnollinen ajattelu ja käytäntö varhaisessa kristinuskossa ja varhaisessa rabbiinisessa juutalauudessa (molemmat olivat ensimmäisinä vuosisatoina paljon vähemmän ortodoksisia ja teologisesti homogeenisia kuin nykyään) sekä juutalaisuuden, juutalaisen kristinuskon ja pakanakristinuskon rinnakkaiselo ja vuorovaikutus vuosisatojen ajan varhaisen kristinuskon alkumetreillä. Osa tutkijoista on myös löytänyt todisteita jatkuvasta vuorovaikutuksesta juutalais-kristittyjen ja rabbiinisten liikkeiden välillä, kuten synagoga yhteyden ja aterioiden jakamista, toisen vuosisadan puolivälistä ja lopusta neljännelle vuosisadalle saakka (note: kristittyjä myös pyydettiin tukemaan Bar Kokhban kapinaa vuosina 132-135, mutta monet kristityistä kieltäytyivät mikä johti monien Jeesusta seuraavien väliaikaiseen excommunicatioon synagoogista ja vainoamiseen (Eusebius Kesarealainen); Kapina vaikutti varhaisen kristinuskon ja juutalaisuuden selkeään erokaantumiseen toisistaan ja tarpeeseen erottautua). Lopulta nämä kaksi uskontoa kuitenkin vahvistivat ja erottivat omat norminsa ja oppinsa toisistaan, erityisesti eroamalla yhä enemmän keskeisistä kysymyksistä, kuten "puhtauslakien" asemasta ja juutalais-kristillisten messiaanisten uskomusten pätevyydestä.
Kristinusko alkoi toisen temppelin aikaisena juutalaisuuden liikkeenä, mutta nämä kaksi uskontoa erosivat vähitellen toisistaan kristillisen aikakauden ensimmäisten vuosisatojen aikana, ja kristillinen liike havaitsi itsensä erilliseksi juutalaisista neljännelle vuosisadalle tultaessa. Brittiläinen juutalaisuuden tutkija ja Raamatun jälkeisen juutalaisen kirjallisuuden professori Philip S. Alexander luonnehtii kysymystä siitä, milloin kristinusko ja juutalaisuus erosivat toisistaan ja kulkivat eri teitä (kutsutaan usein the parting of the ways) "yhdeksi niistä petollisen yksinkertaisista kysymyksistä, joita tulisi lähestyä erittäin huolellisesti". Historioitsija Shaye J. D. Cohenin mukaan "kristinuskon erottaminen juutalaisuudesta oli prosessi, ei tapahtuma", jossa kirkosta tuli "enemmän ja vähemmän pakanallinen ja vähemmän juutalainen". Kahtiajaon historograafista tutkimista vaikeuttaa monet tekijät, mukaan lukien monipuolinen ja synkreettinen uskonnollinen ajattelu ja käytäntö varhaisessa kristinuskossa ja varhaisessa rabbiinisessa juutalauudessa (molemmat olivat ensimmäisinä vuosisatoina paljon vähemmän ortodoksisia ja teologisesti homogeenisia kuin nykyään) sekä juutalaisuuden, juutalaisen kristinuskon ja pakanakristinuskon rinnakkaiselo ja vuorovaikutus vuosisatojen ajan varhaisen kristinuskon alkumetreillä. Osa tutkijoista on myös löytänyt todisteita jatkuvasta vuorovaikutuksesta juutalais-kristittyjen ja rabbiinisten liikkeiden välillä, kuten synagoga yhteyden ja aterioiden jakamista, toisen vuosisadan puolivälistä ja lopusta neljännelle vuosisadalle saakka (note: kristittyjä myös pyydettiin tukemaan Bar Kokhban kapinaa vuosina 132-135, mutta monet kristityistä kieltäytyivät mikä johti monien Jeesusta seuraavien väliaikaiseen excommunicatioon synagoogista ja vainoamiseen (Eusebius Kesarealainen); Kapina vaikutti varhaisen kristinuskon ja juutalaisuuden selkeään erokaantumiseen toisistaan ja tarpeeseen erottautua). Lopulta nämä kaksi uskontoa kuitenkin vahvistivat ja erottivat omat norminsa ja oppinsa toisistaan, erityisesti eroamalla yhä enemmän keskeisistä kysymyksistä, kuten "puhtauslakien" asemasta ja juutalais-kristillisten messiaanisten uskomusten pätevyydestä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Evoluution prosessit siis jatkuvat ihmisten kulttuureissa.
Eikös islam alkanut vähän samoin juutalaisessa ympäristössä?
Jos uskoo vakaasti evoluutioteoriaan, niin sen prosessejahan löytää ihan mistä vain.
Pihkuran nestorit
"Jos uskoo vakaasti evoluutioteoriaan, niin sen prosessejahan löytää ihan mistä vain."
Teoriaan jostakin ei tarvi uskoa. Usko pois että vaikka juuri sinulla on pakottava tarvea uskoa kaikenlaista kuten jumalien olemassa oloa kaikilla muilla ei vastaavaa tarvetta ole.
Höpsistä! Kristityt ajettiin pois synagogasta jo apostolien aikana. Jeesuksen seuraajia alettiin kutsua kristityiksi vuonna 36. Ero tapahtui 30-luvulla.
Kysymys "Milloin kristityt lakkasivat pitämästä itseään juutalaisina?" tarjoaa tosiaan erilaisen näkökulman kristinuskon ja juutalaisuuden erkaantumisprosessiin. Tämä kysymyksenasettelu viittaa siihen, että ero ei tapahtunut yhtenä tiettynä ajankohtana tai yhdestä syystä, vaan se oli monimutkainen, asteittainen prosessi, joka kesti useita vuosisatoja.
Usein viitataan seuraaviin ajankohtiin ja tekijöihin, kun pohditaan kristittyjen erkaantumista juutalaisuudesta:
1. **1. vuosisadan lopun ja 2. vuosisadan alun tapahtumat**:
- Jerusalemin temppelin tuho vuonna 70 jKr. oli käännekohta juutalaisuudelle ja varhaiselle kristilliselle liikkeelle. Temppelin hävitys pakotti molemmat ryhmät arvioimaan uudelleen uskomuksiaan ja käytäntöjään.
- Bar Kokhban kapina (132–135 jKr.) ja sen epäonnistuminen johtivat juutalaisten suureen hajaannukseen. Varhaiset kristityt, jotka eivät tukeneet kapinaa, alkoivat erottua entistä selvemmin juutalaisyhteisöstä.
2. **Teologiset erot**:
- Kristittyjen käsitys Jeesuksesta Messiaana ja jumalallisena hahmona ei ollut yhteensopiva perinteisen juutalaisuuden oppien kanssa. Tämä teologinen ero teki kristinuskon omaleimaiseksi uskonnoksi.
3. **Sunnuntain erottaminen sapatista**:
- Varhaisessa kristillisyydessä alettiin painottaa sunnuntain viettoa Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi, mikä erotti kristittyjä juutalaisista, jotka noudattivat lauantaisapattia.
4. **Kirkolliskokoukset ja lait**:
- Esimerkiksi Apostolien kokous (n. 49 jKr.) päätti, että pakanuudesta kääntyneiden ei tarvinnut noudattaa juutalaisia rituaalilakeja, kuten ympärileikkausta. Tämä päätös vahvisti eroa juutalaisuudesta.
- 2. ja 3. vuosisadalla Rooman valtakunnan laajentunut kristinusko alkoi yhä selvemmin asettautua omaksi uskonnokseen.
5. **Rooman valtakunnan rooli**:
- Kun kristinuskosta tuli virallinen uskonto 300-luvulla (Konstantinuksen aikana), ero juutalaisuudesta institutionalisoitui entisestään.
Näin ollen kristittyjen identiteetti eriytyi asteittain juutalaisuudesta, ja tämä prosessi oli sekä teologisten että historiallisten tapahtumien seurausta. Ajankohta, jolloin kristityt lakkasivat pitämästä itseään juutalaisina, vaihtelee riippuen siitä, tarkastellaanko asiaa yksilöiden vai yhteisöjen näkökulmasta, mutta usein tämä muutos ajoitetaan 1.–4. vuosisadalle.
montakos kristillistä lahkoa on ?
Kristillisiä lahkoja on lukuisia, ja ne eroavat toisistaan opillisissa näkemyksissä, käytännöissä ja organisaatiorakenteessa. Lahkot voidaan määritellä kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen ryhmiksi, jotka eroavat valtavirtakristillisyydestä jollain merkittävällä tavalla. Tässä on esimerkkejä tunnetuista kristillisistä lahkoista:
### 1. **Jehovan todistajat**
- Perustettu 1800-luvun lopulla.
- Tunnettu erityisestä raamatuntulkinnasta, esimerkiksi kolmiyhteisen Jumalan ja helvetin olemassaolon kiistämisestä.
- Korostaa maailmanloppua ja Jumalan valtakunnan tulevaa hallintaa.
### 2. **Mormonit (Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko)**
- Perustettu Yhdysvalloissa 1800-luvulla Joseph Smithin johdolla.
- Käyttää Raamatun lisäksi Mormonin kirjaa pyhänä tekstinä.
- Opillisesti eroaa esimerkiksi käsityksissään Jumalan luonteesta ja ihmisen pelastuksesta.
### 3. **Adventtikirkot**
- Korostavat Jeesuksen toista tulemista ja sapattina vietettävää lepopäivää (lauantai).
- Seitsemännen päivän adventistit ovat tunnetuimpia.
### 4. **Kristuksen kansa (Raamattuopistokeskeiset liikkeet)**
- Korostaa yksinkertaista ja suoraviivaista Raamatun tulkintaa.
- Usein paikallisesti järjestäytyneitä.
### 5. **Kristillinen tiede**
- Korostaa hengellisyyttä ja mielen vaikutusta parantamiseen.
- Perustettu 1800-luvulla Mary Baker Eddyn toimesta.
### 6. **Vapaakirkolliset ja karismaattiset liikkeet**
- Karismaattiset liikkeet, kuten helluntailaisuus, korostavat Pyhän Hengen toimintaa ja armolahjoja.
- Esimerkkejä ovat helluntaiseurakunnat ja Vineyard-liike.
### 7. **Skientologia**
- Vaikka sen kristillisyys on kiistanalainen, sitä pidetään joskus kristillisenä lahkoa muistuttavana ryhmänä.
### 8. **Yhdistynyt kirkko (Moonilaiset)**
- Perustaja Sun Myung Moon.
- Tunnetaan opistaan "Täydellinen perhe" ja maailmanlaajuisista joukkohäistä.
Kristillisten lahkojen tarkka määrä on vaikea arvioida, koska uusia ryhmiä syntyy jatkuvasti, ja monet niistä ovat pieniä ja paikallisia. Lahkojen eriytyminen voi johtua opillisista, käytännöllisistä tai historiallisista syistä.
Jumala on olemassa, sen todistaa Raamatun sana ja luomistyöt ym