Vanhassa Testamentissa tämä vaati jatkuvasti verenvuodatusta niin eläin- kuin ihmisuhrienkin muodossa ja Uudessakin liitossa nimenomaan viattoman uhrin vedenvuodatus oli ainoa tapa jolla synnit voidaan sovittaa. Jos siis vaikka näpistän kaupasta saan tällä logiikalla puhtaan omantunnon sillä, että murhaan jonkun asiaan täysin sivullisen uhrilahjana Jahvelle (kuten Vanhassa Testamentissa myöskin tehtiin lukemattomat kerrat), mutta eikö tämä olisi kaiken järjen mukaan vain entistäkin hirveämpi synti? Jotta verellä läträäminen voisi toimia jonkinlaisena sovituksena se edellyttää, että uhrilahjaksi tehdyllä väkivallalla on jotain arvoa vastaanottajalleen ja Jumala siis tarvitsee johonkin sen aikaansaamaa kärsimystä ja kuolemaa. Varsinkin kun vaaditaan nimenomaan synteihin osattoman viattoman uhrin "sovintoveri", kyse ei ole edes mistään oikeudenmukaisesta rangaistuksesta omien syntien tähden vaan siitä, että nimenomaan verenvuodatus on Jumalalle jokin itseisarvo, jota tämä janoaa ollakseen tyytyväinen. Väitetään, että Jeesus kärsi ihmisille kuuluvan rangaistuksen heidän puolestaan, mutta mikä pointti on rangaistuksessa joka ei edes kohdistu rikoksen tekijään? Ja toisekseen mitä ihmettä Jumala oikein hyötyi kaikista niistä Vanhassa Testamentissa uhrilahjaksi tapetuista eläimistä ja ihmisistä kun sellaisia vaati itselleen uhrattavaksi niin määrättömästi?
Onko Kristinuskon Jumala vampyyri?
Anonyymi-ap
1139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotku lahkolaset kyllä näyttäs olevan kun ne kirjottaa vihan ja katkeruuvven vallassa, ne melkeinpä käy kurkkuun