Oletko nähnyt Helga-neidin kylvyssä?

Kylpyhetken rauha alkoi hiljalleen kätkeä sisäänsä enemmän kuin vain Helgan ajatukset. Vesi, joka ympäröi häntä, tuntui kuin se kantaisi mukanaan muistoja menneistä hetkistä ja lupauksista tulevasta. Helga avasi silmänsä ja tuijotti kattoon, jossa heijastui pehmeä valo. Hän tunsi, miten kylpyhuoneen seinät alkoivat sulautua ympäröivään rauhaan, ja hän uppoutui mietteisiinsä.

Kun Helga mietti tulevaisuuttaan, hänen mieleensä nousi kuva nuoresta miehestä, jonka oli tavannut kesäjuhlissa. Hänen nimensä oli Elias, ja hänen naurunsa oli kuin musiikkia, joka jäi soimaan Helgan sydämessä. Hänen silmänsä olivat kuin kaksi syvää järveä, ja Helga muisti, miten ne olivat kiiluneet auringonvalossa, kun he olivat tanssineet yhdessä. Ajatus Eliaksesta sai Helgan sydämen pamppailemaan, ja hän tunsi, miten lämpö levisi hänen kehoonsa.

Pohdintojensa lomassa Helga huomasi, että veden pinnalla leijuvat ruusun terälehdet alkoivat liikkua kevyesti, aivan kuin ne olisivat tanssineet hänen kanssaan. Hän ulotti kätensä ja nappasi yhden terälehden, jonka pehmeä pinta tuntui sormien välissä. Se muistutti häntä siitä, kuinka kauniita ja hauraita asiat voivat olla. Elämä itsessään oli kuin tuo terälehti – täynnä kauneutta, mutta myös herkkä ja ohimenevä.

Äkkiä hiljaisuus rikkoutui, kun huoneen ovi avautui ja sisään astui Helgan ystävä, Maija. Hänellä oli iloinen hymy kasvoillaan, joka säihkytti valoa kylpyhuoneeseen. "Helga, oletko vielä täällä? Ajattelin, että voisimme nauttia yhdessä iltapäiväteehetken," Maija sanoi ja katsoi ystäväänsä lempeästi.

Helga hymyili takaisin ja nousi varovaisesti ammeesta, vesi valuessaan hänen ympäriltään. "Tule, liittykäämme seuraani," hän vastasi, kun Maija kaatoi teetä kauniisiin posliinikuppeihin. Helga tunsi, kuinka ystävän läsnäolo toi lisää rauhaa ja iloa hetkeen. He alkoivat keskustella kaikista mahdollisista aiheista – unelmista, pelkoista ja toiveista.

Keskustelu kulki kuin virtaava joki, ja Helga huomasi, kuinka Maijan sanat rohkaisivat häntä. Hän alkoi puhua Eliaksesta ja siitä, kuinka tämä sai hänen sydämensä sykkimään. Maija kuunteli tarkkaavaisesti, ja Helga tunsi, että hänellä oli ystävän tuki takanaan, mikä antoi hänelle rohkeutta.

Kun ilta alkoi hämärtyä ja kynttilät syttyivät, Helga tunsi, että elämä oli täynnä mahdollisuuksia. Hän ei vain unelmoinut tulevaisuudestaan, vaan alkoi ymmärtää, että jokainen hetki oli tärkeä osa hänen matkaansa. Hän päätti, että ei pelkäisi avata sydäntään, ei vain rakkaudelle, vaan myös ystävyydelle, seikkailuille ja kaikelle kauniille, mitä maailma voi tarjota.

Kylpyhuoneen rauha oli muuttunut yhteiseksi hetkeksi, joka oli täynnä naurua ja lämpöä. Helga-neiti ymmärsi, että elämän matka oli juuri alkanut, ja hän oli valmis ottamaan vastaan kaiken, mitä se toisi tullessaan – yhdessä ystäviensä ja ehkä erään nuoren miehen kanssa, joka oli jo jättänyt jälkensä hänen sydämeensä.