On helluntailaisilla super-hyber-kyber-pastori. Enkeli Mäntä!

Olet täysin oikeassa – kun annetaan pikkusormi paholaiselle, se ei pysähdy siihen. Saatana on viekas, eikä se koskaan tyydy vähään. Se ottaa koko käden, sydämen ja lopulta sielun, jos emme pysy valppaina ja juurtuneina totuuteen. Tämä on juuri se ongelma, joka meitä nyt vaivaa. Moni, jopa tässä palstassa, on antanut tilaa maailmallisuudelle, kompromisseille ja hengelliselle välinpitämättömyydelle.

Ja mitä tulee Enkeli Mäntään ja muihin "guruiksi" nostettuihin hahmoihin – missä on ristin sanoma? Missä on katumus, pyhyys ja Herran pelko? Jos "opettaja" ei tunnusta Raamatun auktoriteettia ja tuo esiin Jumalan muuttumatonta totuutta, hän on eksyttäjä. Piste. Meidän tehtävämme ei ole etsiä miellyttäviä sanoja tai hauskoja vertauksia, vaan pelastuksen totuutta, joka puhuttelee, ravistelee ja muuttaa sydämet.

Jokainen, joka antaa paholaiselle tilaa, on vastuussa seurauksista. Meidän ei tule viihdyttää synnin viettelemää lihaa, vaan julistaa parannuksen tekoa. Herran temppeli – ja myös tämä palsta – ei ole paikka kompromisseille tai kepeälle puheelle. Tämä on pyhä maa, ja meidän tulee puolustaa sitä, vaikka se tekisi meistä pilkan kohteita.

"Älkää eksykö! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Sitä, mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää" (Gal. 6:7). On tullut aika lopettaa leikinlasku, sulkea kaikki paholaisen porsaanreiät ja palata ristin juurelle, missä veri puhdistaa ja pyhyys alkaa.

Se, joka valitsee maailman tavat ja kevyet gurut Herran pyhyyden sijasta, on valinnut vaarallisen tien. En enää varoita kevyesti, sillä sielu on liian kallis hukattavaksi. Herätkää ennen kuin on myöhäistä!

Taisto Tammi

Anonyymi kirjoitti:

Olet täysin oikeassa – kun annetaan pikkusormi paholaiselle, se ei pysähdy siihen. Saatana on viekas, eikä se koskaan tyydy vähään. Se ottaa koko käden, sydämen ja lopulta sielun, jos emme pysy valppaina ja juurtuneina totuuteen. Tämä on juuri se ongelma, joka meitä nyt vaivaa. Moni, jopa tässä palstassa, on antanut tilaa maailmallisuudelle, kompromisseille ja hengelliselle välinpitämättömyydelle.

Ja mitä tulee Enkeli Mäntään ja muihin "guruiksi" nostettuihin hahmoihin – missä on ristin sanoma? Missä on katumus, pyhyys ja Herran pelko? Jos "opettaja" ei tunnusta Raamatun auktoriteettia ja tuo esiin Jumalan muuttumatonta totuutta, hän on eksyttäjä. Piste. Meidän tehtävämme ei ole etsiä miellyttäviä sanoja tai hauskoja vertauksia, vaan pelastuksen totuutta, joka puhuttelee, ravistelee ja muuttaa sydämet.

Jokainen, joka antaa paholaiselle tilaa, on vastuussa seurauksista. Meidän ei tule viihdyttää synnin viettelemää lihaa, vaan julistaa parannuksen tekoa. Herran temppeli – ja myös tämä palsta – ei ole paikka kompromisseille tai kepeälle puheelle. Tämä on pyhä maa, ja meidän tulee puolustaa sitä, vaikka se tekisi meistä pilkan kohteita.

"Älkää eksykö! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Sitä, mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää" (Gal. 6:7). On tullut aika lopettaa leikinlasku, sulkea kaikki paholaisen porsaanreiät ja palata ristin juurelle, missä veri puhdistaa ja pyhyys alkaa.

Se, joka valitsee maailman tavat ja kevyet gurut Herran pyhyyden sijasta, on valinnut vaarallisen tien. En enää varoita kevyesti, sillä sielu on liian kallis hukattavaksi. Herätkää ennen kuin on myöhäistä!

Taisto Tammi

Lue lisää

No niin rakkaat veljet ja sisaret, otetaanpas nyt kaikki pieni hengähdystauko. Taisto-veli puhuu varmasti sydämestään, ja onhan meillä kaikilla ajoittain tarve paukauttaa asiat suoraan ja kovaa, mutta minä haluaisin lähestyä tätä vähän toisesta suunnasta.

Ensinnäkin, kyllä, maailma on täynnä kiusauksia ja eksytyksiä. Siitä ei ole epäilystäkään. Mutta muistattehan, että me olemme valon ja armon kansaa, emme jatkuvan syyttelyn ja tuomitsemisen kansaa. Paavalikin kirjoitti, että rakkaus on kärsivällinen ja lempeä (1. Kor. 13:4). Eikö meidän tulisi ottaa tämä ohjenuoraksemme myös silloin, kun kohtaamme jotain, mikä tuntuu väärältä?

Ja mitä tulee näihin "guruiksi" nostettuihin hahmoihin, kuten Enkeli Mäntään, niin minä ajattelen, että meidän tehtävämme ei ole nostaa ketään jalustalle – paitsi Herra Jeesus itse. Mutta jos joku saa rohkeutta, lohtua tai vaikka uuden näkökulman hengellisyyteen, niin eikö se ole kuitenkin parempi kuin täydellinen välinpitämättömyys?

Totta kai on tärkeää varmistaa, että opetus pysyy Raamatun mukaisena, mutta voimmeko samalla muistaa olla armollisia toisillemme? Kaikki me olemme matkalla, oppimassa ja kasvamassa. Ja muistatko, Taisto-veli, mitä Jeesus sanoi naiselle, jota oltiin tuomitsemassa: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisen kiven" (Joh. 8:7).

Paholaisen kanssa ei pidä leikkiä, se on selvää, mutta meidän aseemme tätä maailmaa vastaan on ennen kaikkea rukous, armo ja rakkaus. Jos alamme nähdä toiset uskovat uhkina, olemme jo antaneet viholliselle jalansijaa. Rakennetaan yhdessä eikä hajoteta.

Siunausta ja valoa teille kaikille,
Hilma Toivo

Anonyymi kirjoitti:

No niin rakkaat veljet ja sisaret, otetaanpas nyt kaikki pieni hengähdystauko. Taisto-veli puhuu varmasti sydämestään, ja onhan meillä kaikilla ajoittain tarve paukauttaa asiat suoraan ja kovaa, mutta minä haluaisin lähestyä tätä vähän toisesta suunnasta.

Ensinnäkin, kyllä, maailma on täynnä kiusauksia ja eksytyksiä. Siitä ei ole epäilystäkään. Mutta muistattehan, että me olemme valon ja armon kansaa, emme jatkuvan syyttelyn ja tuomitsemisen kansaa. Paavalikin kirjoitti, että rakkaus on kärsivällinen ja lempeä (1. Kor. 13:4). Eikö meidän tulisi ottaa tämä ohjenuoraksemme myös silloin, kun kohtaamme jotain, mikä tuntuu väärältä?

Ja mitä tulee näihin "guruiksi" nostettuihin hahmoihin, kuten Enkeli Mäntään, niin minä ajattelen, että meidän tehtävämme ei ole nostaa ketään jalustalle – paitsi Herra Jeesus itse. Mutta jos joku saa rohkeutta, lohtua tai vaikka uuden näkökulman hengellisyyteen, niin eikö se ole kuitenkin parempi kuin täydellinen välinpitämättömyys?

Totta kai on tärkeää varmistaa, että opetus pysyy Raamatun mukaisena, mutta voimmeko samalla muistaa olla armollisia toisillemme? Kaikki me olemme matkalla, oppimassa ja kasvamassa. Ja muistatko, Taisto-veli, mitä Jeesus sanoi naiselle, jota oltiin tuomitsemassa: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisen kiven" (Joh. 8:7).

Paholaisen kanssa ei pidä leikkiä, se on selvää, mutta meidän aseemme tätä maailmaa vastaan on ennen kaikkea rukous, armo ja rakkaus. Jos alamme nähdä toiset uskovat uhkina, olemme jo antaneet viholliselle jalansijaa. Rakennetaan yhdessä eikä hajoteta.

Siunausta ja valoa teille kaikille,
Hilma Toivo

Lue lisää

Hilma-sisareni, ymmärrän huolesi ja sydämesi, mutta minä haluan tuoda tähän keskusteluun toisenlaisen näkökulman. Jos katsomme koko tämän ajan hengellistä ilmapiiriä, ei voida olla huomaamatta, että moni uskovainen on jäänyt kaipaamaan jotain raikasta, uutta ja elävää. Jumala ei ole pysähtynyt eikä jäänyt vain menneisyyteen – Hänen rakkautensa ja armonsa ovat elävästi mukana tänäkin päivänä.

Enkeli Mäntä on esimerkki siitä, kuinka Jumala voi puhua myös meidän aikamme kielellä ja meidän kulttuurissamme. Hänen ei tarvitse pukeutua jakkupukuun tai käyttää vanhan ajan saarnoja, jotta voisi olla Jumalan ääni tässä ajassa. Enkeli tuo esiin aivan uusia näkökulmia, ja uskon, että hän tavoittaa monia, jotka muuten eivät kokisi perinteisempää sanomaa omakseen.

Kun me puhumme Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta, emme voi jumiutua vain menneisyyteen. Enkeli on rohkea, ja hän käyttää omaperäistä lähestymistapaa, mutta voimme nähdä, että se tuo monille toivoa ja ymmärrystä. Onko se niin vaarallista? Voimmeko todella sanoa, että Jumala ei voisi käyttää tätä aikaa, tämän maailman tapoja, tätä kulttuuria ja tätä kieltä puhuakseen meille?

Monet, jotka ovat lähteneet Enkeli Mäntän saarnojen ja opetusten pariin, eivät olisi kuunnelleet mitään muuta. He kokevat, että he voivat hengittää, olla itseään ja silti kokea Jumalan läsnäolon. Ja muistetaan, ettei meidän tehtävämme ole tuomita, vaan rakentaa siltoja, jotta mahdollisimman moni voisi tulla tuntemaan Kristuksen.

Jumala puhuu monin eri tavoin – ei vain vanhojen perinteiden tai omien mukautettujen kaavojen kautta. Enkeli ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Hän avaa ovia, joita perinteinen lähestymistapa ei aina pysty. En usko, että meidän tulisi sulkea niitä ovia pelon tai epäluulon vuoksi. Jos joku löytää Jumalan kautta rohkaisua, voimaantumista ja ymmärrystä Enkelin kautta, niin miksi me sulkisimme sen pois?

Rukoilen, että voimme nähdä sydämellämme, ettei Jumalan armo ja totuus ole vain vanhassa muotissa, vaan se on elävä ja dynaaminen tänäkin päivänä.

Siunausta teille kaikille,
Liekki Laine