Jotta ja jos aikoo ymmärtää kristinuskon synnin ja Jumalan vihan. Koska Paavali lainasi ja muokkasi synnin ja koston käsitettä lainamalla sen raskaasti antiikin hybriksen ja nemesiksen -konseptista joille kristinusko on edelleen nykypäivänä velkaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hybris
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hamartia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nemesis_(mytologia)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Katarsis
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hybris
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hamartia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nemesis_(mytologia)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Katarsis
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kreikkalaisessa ajattelussa ja draamassa hybris ja nemesis ovat keskeisiä käsitteitä, mutta en sotkisi niitä kristinuskoon.
Syntiinlankeemustarinan voi nähdä vielä hybris (uhma) ja nemesis (rangaistus) käsitteiden kautta, mutta kun kristinuskossa mukaan tuelee maaginen "perisynti" -käsite ja syntien sovitus veriuhrilla, niin ollaan aika syvällä magian ja mystiikan puolella ja irti sinällään loogisesta hybris-nemesis (rikos ja rangaistus) -ajattelusta.
Kristinuskossa synnillä tarkoitetaan ihmisen hybristä joka johtaa harmatiaan. Siitä seuraa nemesis, josta voi pelastua katarsiksen kautta.
"...mutta en sotkisi niitä kristinuskoon."
No itse asiassa kristinusko on ollut hybristä vajaa 2000 vuotta. Nemesis nousi vähitellen renessanssista, humanismista, tieteellisestä vallankumouksesta ja valistuksen ajasta suistaen vähä vähältä kristinuskoa pois jalustaltaan ja viimeisten vuosikymmenten aikana korttitalon romahdus on vain kiihtynyt.
Perisyntiopin mukaan KAIKKI on syntisiä. Koko käsitteeltä "hybris" menee pohja, jos se on samanlainen synnynnäinen ominaisuus kuin vaikka ruokahalu. Nemesikseen sisältyy ajatus "ansaitusta" kostosta. Jos hybris-käsitettä soveltaa kristinuskoon, niin ihmisen olemassaolo on jo hybristä, josta on luvassa rangaistus - nemesis.
Antiikin kreikkalaiset olivat loogisia ja "länsimaisia" ihmisiä. Siksi heidän luoma tietyn sisäisen logiikan omaava hybris-nemesis-ajattelu on laadullisesti toisenlaista kuin mystiikkaan ja magiaan pohjaava itämainen ajattelu, josta juutalainen traditio ja sitä myötä kristinusko nousee.
Ajattelun laadullisen eron näkee, kun vaikka lukee VT:n kirjoja ja vertaa sitä kreikkalaisen sotilaan ja historioitsijan Ksenofonin (n. 430—355 eaa.) kirjoittamaan kirjaan "Kymmenentuhatta" tai "Kyyroksen sotaretki" (kumpaakin nimeä kirjasta käytetään). Ksenofonin teksti on saman ikäinen tai jopa vanhempi kuin useimmat VT:n kirjat, mutta häntä lukieassa lukee länsimaisen ihmisen melko "modernia" tekstiä. VT:n tarinat ovat arkaaisia ja itämaisen mystiikan sävyttämiä.
Eikö hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen ollut hybristä. Se vain johti sitten periytyvään syntisyyteen, kuten syntymyyteissä on tapana.
Itse asiassa hedelmänsyönti ei ollut varsinaista tai puhdasta hybristä, vaan hyväuskoisuutta. Viaton Eeva uskoi käärmettä, joka suostutteli hänet syömään.
Se, että synnit periytyvät viattomille lapsille on taas äärimmäisen primitiivistä "moraalia", jos moraalia ollenkaan.
Perisynti on sitä että ihminen on luonnostaan ja synnystään taipuvainen hybrikseen ja siitä seuraa harmatia.
Näin on. Kunnianhimo on saanut ihmisen keksimään malaria- ja syöpälääkkeitä eikä ole tyytynyt Jumalan säätämään järjestykseen.
kyllä se viimeinen tuomi oli kopioitu egyptistä