En pysty uskomaan Jumalaan uskontunnustuksen mukaisesti. Joudunko helvettiin?
Onko epäusko helvettiin vievä synti?
Anonyymi-ap
85494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Epäusko pelastaa helvetiltä, jo tässä ainoassa elämässä.
Aivan!
Helvettioppi kehitettiin vain, koska arveltiin että sen avulla pystyttäisiin hallitsemaan ihmisiä helposti.
Jeesus oli pahin helvetillä uhkaaja.
Jeesus ei uhkaillut Helvetillä vaan Gehennan tulella. Gehennassa palaa tuli joka ei sammu ja elää mato joka kuole ja siellä on itku ja hampaide kiristys. Lopulta Gehennan epäpyhään paikkaan joutunutta kohta täydellinen tuho kuten Baalin ja Molokinn papeille joiden luiden tuhkat siroteltiin Hinnomin laaksoon kuninkaiden päivinä.
Jeesus varoitti helvetistä. Hän ei halua, että kukaan menisi sinne.
Onko epäusko syntiä?! Eihän ihminen sille mitään voi jos hän ei pysty uskomaan.
Miksi kukaan terve haluaisi uskoa olemattomia. Pienenä harhautetut minä viel säälistä ymmärrän.
En minä ainakaan halua syöpää, skitsofreniaa tai uskovaisuutta kellekkään.
Usko tulee Jumalan sanan kuulemisen ( myös lukemisen ) kautta.
Jumala ei ryvetä väkisin ketään pelastukseen. Jos pidät saatanan toimia parempana, voit vapaasti mennä hänen paikkaansa, hylkäämällä Jeesuksen sovitustyön. Mutta kuten ristin ryöväri ja tuhlaaja poika, pääsivät helposti ja järkiintyneinä parhaaseen mahdolliseen paikkaansa. Samoin sinulle, on Jeesuksen ovi avoinna, kun anot, etsit ja kolkutat. Hän iloitsee sinustakin. Tosin kasvuprosessisi voi olla pitkäkin, sillä uskosi ei ole pysyvää, ennenkuin kasvat itsenäiseen lujaan kuuliaisuuteen ja uudesti synnyt.
Harhaoppisten mukaan Jeesus pelotteli kaatopaikalla.
Jeesus varoitti ihmisiä.
tuo on todella vaivaannuttava hetki aina jouluaterialla perinteenäjoku Johanneksen evankeliumia, ehdotin isälle eikö vaihteeksi olisi hyvä lukea vaikka 1. Mooseksen kirjakin sanasta sanaan haeraurwena.
Miten ihminen saadaan uskomaan? Pelottelemalla , uhkailemalla, katteettomilla lupauksilla vai millä?
Sota on yksi keino.
Tehokkainta on sitoa ihminen uskontoon jo lapsuudesta alkaen.
Siksihän kirkko yrittääkin päästä lapsiin ja nuoriin käsiksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Uskonto ei pelasta. Jeesus Kristus pelastaa.
Jumalan sanan lupauksilla.
Ihmisellä on vapaa tahto. Jokainen voi tänä armotalouskautena valita ikuisuutensa viettopaikan. Jeesus toi armon ja hyvä Taivaan Isämme toivoo jokaisen lapsensa pelastusta. Enkelit ja ihmiset lankesivat vapaan tahtonsa mukaisesti, he saivat rangaistuksen, eron Jumalasta. Nyt enkelit ja ihmiset saavat vapaasti valita. Mikään saasta ei pääse Jumalan ihanan perheen jäseneksi. Jeesus teki uhrillaan pelastuksen helpoksi. Paholainen ei kysele, se ottaa omansa oveluudella ja väkisin. Hän kerää kaiken pahuuden paikkaansa, jossa pahantekijät kärsivät sitä, mitä he tekivät muille.
Ei kai epäusko synti ole mutta tällöin ihminen jää vaille pelastusta uskossa Jeesukseen.
Se, että ei ota omalle kohdalleen vastaan Jeesuksen rakkaudenlahjaa, syntien sovitusta hänen veressään, on ainoa synti, jota ei saa anteeksi.
Näin tässä armon ajassa. Heti kun Jeesus tempaa uskovat kristityt taivaaseen seitsemäksi vuodeksi, toivottavasti jo pian, pelastussuunnitelma muuttuu. Siinäkin ajassa täytyy pelastuakseen uskoa, mutta tarvitaan myös omia tekoja. Täytyy kieltäytyä pedon merkistä, ei saa palvoa petoa jne.
Missä noita lahjoja jaetaan? Menisin katsomaan.
Jos ei ota lahjaa vastaan, siitä seuraa kuolemantuomio? Ymmärsinkö oikein? Aika erikoinen lahja ja vieläpä rakkaudenlahja!!!???
"Jos ei ota lahjaa vastaan, siitä seuraa kuolemantuomio? "
Ymmärsit oikein, sillä jos ei ota ylpeyttään Jeesusta vastaan niin meno helvettiin on varma.
Tuossakin olet oikeassa että pahuuden riivaavat ihmiset menevät helvettiin, että rakastavat ihmiset saamme olla rauhassa ja totaalinen yhteisöllisyys ilman varkauksia näin mahdollistuu. Rauha ja rakkaus ovat hyviä arvoja eikä se ole mahdollista jos pahuus olisi yhä vallassa.
Ja sinne helvettiin joutuvat myös taaperoikäiset nälkään kuolleet esim Afrikassa, joilla ei ole ollut edes mahdollisuutta "uskoa" jeesukseesi. On se ihana tämä sinun "rakastava" jumalasi.
Otan tuon riskin kevyin mielin.
Jos vastoin kaikkea todennköisyyttä lopullista tuomiota luettaisiin, niin olisihan se kiva katsoa uskovaisten kiemurtelua kun Jeesus ja Pietari, kukkamekoissaan, käsi kädessä, pikkurilli pystyssä tenttaisi että mitäs sitä onkaan tullut sanotuksi, vaikkapa seksuaalivähemmistöistä.
Mutta jos ei usko Jeesukseen Jumalana, niinkuin minun tapauksessani, niin ei siihen sentään mikään ylpeys ole syynä.
Ilkeä pilke silmäkulmassa sitten jotkut väittävät minun olevan Jehovan todistajan, vaikken sitä ole, enkä ikinä ole ollut heidän kanssaan missään pienimmässäkään tekemisissä, mutta mitäpä minä siitä välitän.
Areiolainen myönnän olevani, noin niinkuin henkisesti.
Areios vaikutti vaikutti varsinkin vuonna 325, oli alkuperäinen kristitty ja yksijumalaisuuden puolesta puhuja. Myrkytettiin, ei jäänyt kirjoituksia häneltä, kolmiyhtenäisyys voitti. Kaksiyhtenäisyyttä myöskin tuotiin esille.
Mielestäni se, minkä "vahingossa(?)" jättivät Raamattuun, todistaa ainakin minulle yksijumalaisuudesta.. Yhdestä Ainoasta Jumalasta.
Ylpeyttä? Ja katin kontit kans!
”Lasten ON taivasten valtakunta”.
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”
Room 8:1
Lue Raamatusta niistä.
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Room 6:23
Uskon, että jos lapsi kuolee ennen kuin tulee tietoiseksi hyvästä ja pahasta, hän pääsee taivaaseen, riippumatta vanhempiensa uskosta.
Jeesus teki meille niin helpoksi pelastua. Hän kärsi tuomiomme. Ristillä ktumisen fyysinen kärsimys oli jo hiurvittävä, mutta Jeesus otti kantaakseen Jumalan hylkäämisen vähäksi aikaa. Emme me pysty tajuamaan, mitä kaikkea hän meidän vuoksemme kärsi. Hän teki sen rakkaudesta meihin. Silti suurin osa ei ole kiinnostunut!
Uskovien ylöstempauksen jälkeen, toivottavasti jo pian, seuraavien seitsemän vuoden aikana ei enää pelastu yksin uskon kautta ja pelastumisensa voi omilla teoillaan menettää, toisin kuin nyt. Viisas uskoo Jeesukseen nyt. Kenellekään ei ole taattu huomista päivää. Muistakaa ne neljä nuorta, jotka liukuivat jäistä tietä alas äkkikuolemaan, aivan arvaamatta. Sinulle voi myös käydä samoin. Jos olet uudestisyntynyt, olet valmis siirtymään ikuiseen onneen. Mutta jos olit Jeesuksen pilkkaaja ja hänen rakkautensa halveksija, mistä löydätkään itsesi? Ja sieltä ei ole pois pääsyä.
Etkö ole iloinen, että saat vapaasti valita saatanan ja helvetin, vai Taivaan Isimme hyvyyden, rauhan ja ilon ikuisen perheen rakkaana lapsena.
Miksi et auta niitä nälkäisiä lapsia Afrikassa? Jumala auttaa omiaan myös Afrikassa. Jos vanhemmat palvovat epäjumalia, on heidän pyydettävä apua poppamiehiltä. Jumala ei palkitse epäjumalan palvontaa.
Afrikka ei ole poppamiesten valtakunta. Olet lukenut liikaa Tarzania. Saharan eteläpuoleisen Afrikan maat ovat kristittyjä.
Epäusko on suurin synti, eikä helvetti ole pelottelua, vaan kauhea tosiasia!
Mitä todisteita sinulla on helvetistä tai edes Jumalasta?
Epäusko on hyvin raamatullista. Jeesuksen seuraajiin, ystäviin ja läheisiin kuului monenlaista väkeä, joista toiset epäilivät ja toiset uskoivat. Jeesus mainitsi ettei hänen opetuslapsillaankaan ollut uskoa edes sinapinsiemenen vertaa. Evankeliumi kertoo eräästä isästä joka joutui huutamaan: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”. Luulen että näin ajattelee moni mielessään. Johannes Kastaja epäili Jeesuksen messiaanisuutta vankilassaan ja Tuomas sanoi ettei usko tämän elävän mikäli ei näe häntä elossa. Myöhemminkin ylösnousemususko aiheutti epäilyä kristittyjen piireissä. Muistamme että myös uskossaan varma Pietari kielsi Jeesuksen ja opetuslapsista Juudas Iskariot petti hänet. Myös Jeesuksen omaiset olivat ainakin yhteen aikaan hyvin huolestuneita hänen mielenterveydestään (Mark. 3:21), ja juutalaiset näkivät hänessä itsensä Belsebulin eli pääpaholaisen. Kansana juutalaiset eivät ole koskaan ottaneet (uskoneet) Jeesusta vastaan.
Luterilainen
Sellaista se on, uskovaisen ainoa elämä.
Hyvin kirjoitettu. Epäusko kuuluu elämään. Kun isä toi riivaajan valtaaman poikansa Jeesuksen parannettavaksi, hän ei ihan koko sydämestään ensin uskonut että Jeesus voi parantaa pojan. Uskontunnustuksessa juurikin pyydetään Jumalalta, Auta minua, auta myös epäuskossani. Uskontunnustuksessa avaudutaan Jumalalle sellaisena kuin on, pyydetään että Jumala ottaa vastaan. Ei kannata miettiä, ymmärtääkö joka sanan. Aloittaja voi olla turvallisin mielin. Ei epäusko vie kadotukseen, Jumala kyllä ymmärtää ja armahtaa kun häneen uskot.
Jeesus ymmärtää epäuskoamme, mutta siihen jääminen ei ole tavoite. Usko tulee Jumalan sanan kautta.
Tämä kertomus sivuaa aihetta.
Sana-lehti, 21.6.1995
Teksti: Olli Karhi
Räjähdysonnettomuuden uhri Lauri Hallikainen:
Kävin kuoleman rajan takana ja minulle oli valtava pettymys, kun jouduin tulemaan takaisin.
Moni pelkää kuolemaa, kirkkaan valon ja lämmön ympäröimänä minä pelkäsin henkiin jäämistä, sotaharjoituksissa loukkaantunut Lauri Hallikainen sanoo.
Kovista kokemuksitaan huolimatta Hallikaisella on huumori herkässä. Hän on hyväntuulinen pohdiskelija, joka asettelee sanansa tarkasti. Vuonna 1982 Lauri oli yhdeksäntoista vuotias ja suorittamassa asevelvollisuuttaan. Rovajärven sotaharjoituksissa hän oli raskaan kranaatinheittimen lataaja, kun sattui inhimillinen erehdys.
”Yhtäkkiä näin kirkkaan välähdyksen ja kuulin terävän rysähdystä muistuttavan äänen. Sen jälkeen näin elämäni kuin filminauhalta pikakelauksena. Sitten jokin suunnattoman paha voima alkoi vetää minua puoleensa. Samalla tunsin etten ollut omassa ruumiissani, vaan sen ulkopuolella. Hätäännyin hirveästi ja minut valtasi pakokauhu ja pelko siitä, mihin olen menossa.
Muistin vanhempieni neuvon: Hädän hetkellä huuda avuksesi Jeesusta. Tartuin tähän toivoon kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Heti kun olin sanonut Jeesuksen nimen, minut ympäröi valtava kirkkaus ja rauhallinen, hyvä olo. Sitä tunnetta ei pysty mitenkään kuvailemaan. Mitään vastaavaa en ole kokenut koko maallisen elämäni aikana.”
Kirkas hahmo odotti rajan takana
”Kun paha oli päästänyt otteensa minusta, näin vasemmalla hyvin kirkkaan hahmon. Hahmo sädehti ja valaisi niin kirkkaana, etten erottanut yksityiskohtia. Mitenkä kuvaisin sitä valoa, Lauri miettii ja on hetken hiljaa. Vaikka se oli valtavan kirkas, se ei häikäissyt eikä jättänyt varjoja. Sen lisäksi se oli lämmin ja minusta tuntui aivan kuin kokemani hyvä olisi tulvinut tästä kirkkauden lähteestä. Hahmon oikealla puolella näin suuret, kallioon hakatut kirjaimet ”Jeesus”. Tekstin alapuolella huomasin kaksi hahmoa, jotka tunnistin neljän vuoden ikäisenä kuolleeksi Eero-veljekseni ja kaksikymmentä vuotiaana menehtyneeksi Elli-sisarekseni. Heillä ei ollut fyysistä olemusta, vaan paljon kauniimpi ylösnousemusruumis. He olivat aivan kuin enkelihahmoja ja heistä loisti täydellinen onni. Näin heti että heidän oli hyvä olla.
Pian tämän jälkeen minut palautettiin takaisin tähän maailmaan. Tulin osittain tajuihini ja jotenkin kaukaisesti ymmärsin, että olin joutunut vakavaan onnettomuuteen. Käteni olivat puutuneet enkä pystynyt liikuttamaan niitä. Joka puolella oli pimeää, vaikka tiesin että silmäni olivat auki. Kuulin ja tunsin, että minua yritätetään auttaa, mutta siitä huolimatta hätäännyin. Halusin takaisin siihen hyvään, josta minut oli palautettu. En pelännyt kuolemaa, vaan pelkäsin hnkiin jäämistä.”
Harva ihminen saa nähdä taivaan
Lauri ei tiedä, kuinka paljon aikaa kului ennen kuin hänet saatiin siirretyksi Rovajärven maastosta Rovaniemen keskussairaalaan. Joka tapauksessa tuskat olivat tuona aikana niin kovat, että niiden muisteleminenkin näyttää tekevän kipeää.
”Jossain vaiheessa sain kipulääkettä ja ambulanssissa vajosin tajuttomuuteen. Sairaalassa minulle tehtiin neljätoista tuntia kestänyt leikkaus. Paljon ei kuitenkaan ollut tehtävissä. Kasvojeni ja käsieni lähellä räjähtänyt kranaatti oli vienyt näköni ja melkein kaikki sormeni.”
Lauri oli sairaalassa yhteen menoon puoli vuotta. Sen jälkeen hän oli hoidettavana lyhyempiä jaksoja niin, että onnettomuuden aiheuttamaa sairaalassaoloa kertyi kaikkiaan kaksi vuotta. Sinä aikana hänelle tehtiin kaksikymmentäkaksi leikkausta.
”Tiedän että maallisen mittarin mukaan minun pitäisi olla hyvin katkera ja vihainen, mutta en ole. En myöskään syytä ketään. Onnettomuus johtui inhimillisestä erehdyksestä, ei ampuja tahalleen laukaissut karanaattia sillä hetkellä, kun olin lataamassa uutta. Olen onnellinen että olen saanut elää näin rikkaan elämän, vain harva ihminen saa elämänsä aikana kokea taivaan kirkkauden. Sen rinnalla sokeus ja vammaisuus eivät ole suuria murheita. Se, mitä minulle näytettiin, on jo kolmentoista vuoden ajan ollut minulle valtava voimanlähde. Kokemus rajan takana käymisestä ja Kristuksen kohtaaminen siellä ovat kaiken yläpuolella.
Olen kiitollinen vanhemmilleni kristillisestä kasvatuksesta ja niistä neuvoista, joita olen lapsena saanut. Arvokkain perintö, jonka vanhemmat voivat lapsilleen antaa, on opettaa heidät turvautumaan Jumalaan ja tuntemaan Jeesus, johon voi turvautua, olivatpa murheet pieniä tai suuria. Ilman vanhempieni neuvoja en olisi osannut huutaa hädässäni avuksi Herraani.
Se mitä koin ja näin heti onnettomuuden jälkeen ei ole mitään mielikuvituksen tuotetta. Tiedän varmasti, että olen saanut tuntea esimakua taivaan ihanuudesta, Lauri Hallikainen sanoo.”
Kun ensimmäiset ihmiset tulivat suomeen noin 10 000 vuotta sitten niin silloin ei kristinuskosta tiedetty mitään. Mihin he uskoivat silloin? Kristinusko saapui suomeen noin 1000 vuotta sitten. On aika outoa että lähi-idän uskonto sai valta-aseman täällä.
Kyse ei ole uskonnosta eikä edes omasta uskosta (kynsin hampain uskomisesta), vaan ..., on siis pitkä ja vaikea selitettäväksi. Miksi et uskoisi Evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta?
Minkä uskonlahkon Jeesuksesta Kristuksesta puhut?
Tietysti ainoasta oikeasta, josta Raamattu kertoo ja todistaa. Muut ovat väärennöksiä.
Onko sillä uskonlahkollasi jokin nimi? Muidenkin olisi varmasti hyvä tietää mikä se yksi ja ainoa oikea lahkosi on. Minäkin voisin tulla kyläilemään.
Joudut!
Älä syyllistä itseäsi rehellisyydestäsi, sekä itseäsi että muita kohtaan.
Uskovaista näytteleviä on jo ennestään liikaa.
Vapaissa lahkoissa usko on ihmisen oma teko jonka puutteesta he tuomitsevat muita helvettiin. Luterilaisuudessa usko ei ole ihmisen teko vaan vastaus evankeliumiin: Jumalan rakkauteen. Mutta jos sitä ei kuule eikä koe, silloin ei voi tulla kristilliseen uskoonkaan.
Näitä käännynnäisiä on paljon jotka kuvittelevat olevansa ainoassa oikeassa uskossa. Viimeisellä tuomiollakaan ei kysytä kuitenkaan uskoa vaan tuomiot jaetaan sillä perusteella miten olet kohdellut lähimmäistäsi.
Matteuksen kuvauksessa Jeesus panee ns. uskonvarmuuden romukoppaan. Kaikille tulee viimeisellä tuomiolla yllätyksiä. Ne jotka uskovat olevansa pelastuneita käykin huonosti ja myöskin uskonpuutteiset hämmästyvät siitä mitä eivät osanneet odottaakaan.
"...tuomiot jaetaan sillä perusteella miten olet kohdellut lähimmäistäsi."
Tuossa olen kanssasi täysin samaa mieltä! Noinhan se on!
"kärsi Pontius Pilatuksen aikana
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin"
Tämän verran voin uskontunnustuksesta allekirjoittaa. Mitä olette mieltä, riittääkö se, että voin kutsua itseäni kristityksi?
Minä en näe mitään estettä ettetkö voisi sanoa itseäsi kristityksi.
Minä suhtaudun uskontunnustukseen samoin kuin runouteen. Se kuuluisikin paremmalta laulettuna. Se ei ole tieteellistä faktaa.
Riittää, ja sama riittää minullekin tuosta yleisestä uskontunnustuksesta, ja siihen voi sitten jokainen itse lisätä, mitä ikinä haluaa, kuten esim. sen, mikä jo tuossa ylhäällä tuli esille, että ole kiltti muille ihmisille, ja tee parhaasi ymmärtääksesi heitä.
Tieteelliseen faktaan voisi suhtautua varmaan sitten loitsuna; se saa kasvavaa manipulatiivista tuhoa aikaan maailmassa, eikä kuitenkaan ole mikään viimekätinen ja ulossulkeva Totuus, vaikka jotkut velhot niin pyrkivät asioita asenteidensa mukaan esittämäänkin.
Tuo runous on silti kohtalainen vertaus; tunnustus on uskonnollista kieltä, jonka totuus on spirituaalista. Kyse ei siis ole tieteestä tai varsinkaan taianomaisesta palikkarationalismista, jota käytetään alkeellisessa katsomusvänkäämisessä.
Uskonasiat ovat uskonasioita ja todellisuus on aivan muuta. Todellisuus on tässä ja havaittavissa. Jumalat ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta.
Kristitty on sellainen ihminen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä meidän puolestamme.
Hengelliset ja kristilliset totuudet ovat erityisen totta niille, jotka ovat päässeet niihin sisälle. Ulkopuolisille ne ovat turhia, koska he eivät ole kokeneet niitä laisinkaan. Siksi he usein myös pilkkaavat uskovia, koska eivät asioita käsitä.
Minusta Turun piispa Mari Leppänen antaa aloittajan kysymykseen rehellisen vastauksen.
https://www.piispamarileppanen.fi/puheet/usko-ja-epausko/
Hyvä puhe!
"Vääränlainen turvan tunne voi kuitenkin syntyä samanmielisen keskellä, jossa yhdessä vahvistetaan keskinäisiä kokemuksia ja nähdään paha muualla. "
Noin on! Joskus on syytä pitää ystävällisesti mutta päättäväisesti välimatkaa joihinkin ihmisiin, mutta uskallettava myöskin ilmaista omat mielipiteensä asioista, joista ei muiden kanssa ole samaa mieltä, esim. perättömistä, pahanilkisistä juoruiluista. Silloin on kerrottava oma mielipiteensä, koska hiljaa olemalla, ikäänkuin puolustaa ilkeitä, perättömiä juoruja.
OK. Tuota periaatetta minäkin olen yrittänyt noudattaa suhteissani kanssaihmisiini.
Etsikää niin te löydätte, kysykää niin teille vastataan jne. Noihin ja muihin sinapinsiemeniin on hyvä luottaa tässäkin kohtaa.
Uskontunnustus ja muut välikappaleet voivat aueta eri tavoin eri aikoina. Tarkoitus ei ole heittää helvetteihin vaan kertoa sanomasta ja puhutella.
Ei tietenkään mutta esimerkiksi epäpyhät syntiliitot (avioliitot) vievät kadotukseen.
Miten "syntiliittosi" kuuluvat ketjun aiheeseen? Etkö osaa lukea?
Varoitus! Olen nähnyt tapauksia joissa usko on vienyt mielisairaalaan, Epäusko on pelkästään hyvä asia.
Kaikki mitä evankeliumin ja Jeesuksen nimessä julistetaan ei ole oikeaa evankeliumia. Älkää eksykö!
Kyllä epäusko kuoleman jälkeen kadottaa kaikki sellaiset lopullisesti ja ilman muuta. Uskon kohteen täytyy olla oikea. Ei mikä tahansa usko voi pelastaa. Älkää eksykö!
Minkä lahkon versio Jeesuksesta on se oikea?
Minä en pysty puristamaan mistään uskoa itselleni ja itseeni. Jos Jumala ei anna minulle uskon lahjaa, menen sitten helvettiin. En minä sille mitään voi.
Helvettiin olet menossa. Hyvästi!
Tuollainen tuomitseminen ei ole kristityn tehtävä. Ei ihminen sille mitään voi jos hän ei pysty uskomaan. Kyllä Jumala on väärämielinen jos hän helvettiin uskon puutteesta ihmisen heittää.
Luterilaisuudessa ihmisen pelastaa yksin Jeesus Kristus, ei oma uskosi Jeesukseen. Toivoa siis on.
Luterilaisuus on todella radikaali muihin uskontoihin verrattuna. Ensin on pelastus jonka Jumala tekee yksin, ja siitä syntyy usko. Jos yritän uskollani pelastaa itseäni, se jää aina vajavaiseksi. Onko uskoni riittävää, onko se oikeaa, uskonko edes oikeaan Jeesukseen vai uskonlahkojen feikkijeesusta? Jos uskon että olen yksin armosta pelastettu, en pysty tuomitsemaan ketään. Silloin loppuu teeskentely ja tekopyhyys. Jos sanon itseäni kristityksi, silloin olen vain kristitty yksin Jumalan armosta. Muuten en ole mitään.
Luterilainen
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”
Room 8:1
Sinullekin on tämä mahdollisuus ikuiseen turvaan tarjolla. Miksi et siis käyttäisi sitä?
Mistä päättelet etten minä ole Kristuksessa Jeesuksessa?
Aloituksessasi annoit jotenkin siihen suuntaan syytä ymmärtää. Mutta hyvä jos ymmärsin väärin.
Mitä kohtaa et pysty uskontunnustuksessa uskomaan?
Uskon että Jeesus on ainoa pelastaja kristinuskossa, eivät uskontunnustukset jotka on sepitetty joskus 300 jaa. riitaisissa kirkolliskokouksissa enemmistöpäätöksin.
Tietysti Jeesus on ainoa pelastaja.
Uskontunnustus ei ole pelastaja, mutta siinä on mielestäni käyty läpi kristinuskon sisältö tiivistetysti. Se on laadittu aikana, jolloin lukutaidottomuus oli yleistä. Sen ulkoaoppimalla saivat ihmiset uskolleen ainesta.
Saanko vielä toistaa, mitä kohtaa siinä et kykene uskomaan?
Puhummeko apostolisesta uskontunnustuksesta? Se on mielestäni runoutta ja jokainen voi ajatella siitä niinkuin runoudesta ajatellaan ja sen tunnustavat keskenään melkein kaikki kirkkokunnat, uskonliikkeet ja lahkot. Kirjaimellisesti sitä ei pidäkään ymmärtää. Hengelliset asiat kun eivät ole järjen asioita.
Jos puhumme pelkästään uskosta Jumalaan, sekään ei ole ihan yksinkertaista. Miten määritellä Jumala? Raamatussa kielletään tekemästä kuvaa Jumalasta. Tarkoittanee myös mielen kuvaa. Jumala on suuri mysteeri. Ihmisten määritelmät Hänestä ovat kaikki epäjumalia. Jeesus on minulle yksinkertaisesti armahtaja ja pelastaja, ei meidän uskomme. Meille ei ole annettu valtaa tuomita ketään kadotukseen.
Ei pidä mystifioida selkokielistä ja raamatun mukaista uskontunnustusta, jossa on tiivistetyssä muodossa kristinuskon tärkeimmät totuudet, joihin kristityn on helppo sanoa aamen.
Usko helvetin olemassaoloon on epäuskoa.
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti MAAILMAN itsensä kanssa.
Ylistys ylösnousseelle Herralle Jeesukselle!
Et siä joua edes helkattiin. Vanhanaikaisia tietoja saa päivittää aivoistas joka kilipukin maanantai. Notta.
"Usko helvetin olemassaoloon on epäuskoa."
No se on sama miten kadotusta tai tulista järveä kutsutaan, mutta tosiasia on se että pahuuden valtaamilla ihmisillä ei ole paikkaa tässä universimissa minkä Kuninkaana on Jeesus Kristus.
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti MAAILMAN itsensä kanssa."
Juuri näin Jeesus sovitti koko maailman ja siksi julistamme kaikille kansoille ja kaikille ihmisille että mahdollisimman moni tarttuisi tähän Jeesuksen sovitustyöhön.
Mikä siinä mahtaa olla kun tähän sovitustyöhön ei monikaan tartu. Onko sanoma epäuskottava vai julistajat filunkeja?