Minkälainen se oli, miten se alkoi?
Tuli tuosta jasu-keskustelusta mieleen, kun joku kommentoi että rakkaudesta se hevonenkin potkii.
Itsellä on sellainen kokemus, että ensi"tapaaminen" oli ärsyttävä. Naisen ääni kävi jotenkin todella terävästi korviini. Siis kiinnitti huomioni heti ja joku siinä sävyssä ärsytti, kun piti esitystä salin edessä. Asioin henkilön kanssa tuolloin paljon, ja ihan muutaman viikon kuluttua huomasin olevani päätä pahkaa ihastunut.
-keinovaginamies-
Elämänne isoin ihastus?
Anonyymi-ap
40
716
Vastaukset
- Anonyymi
On sellainen ollut, mutta en mä saa siitä enää täällä puhua. Olen kertonut jo monesti aiemmin. Eipä se johtanut muuhun, kuin masennukseen ja itsetunnon menetykseen.
- Anonyymi
Mikset saa?
Anonyymi kirjoitti:
Mikset saa?
Mulle tuli joku tuntematon täällä urputtamaan siitä ja sai selville kenestä puhuin. Meni laittamaan hänelle viestin ja sen jälkeen sain soiton perään, ja tuli uhkailuja että kaipailu pitää loppua. No sitten tapasin sattumalta hänen poikakaverin. Sekin oli sitä mieltä että jutut saa täällä loppua.
Mutta minkäs sille ihastumiselleen mahtaa?
- Anonyymi
Joo se alkoi hoitopaikassa kun olin 5- 6 vuotias. Rakkaus oli tulista, mutta kaatui vissiin ikäeroon. Tytsy oli 7 vuotias ja loppui siihen, kun sen mutsi raahas sen joka päivä kotiinsa ja lopulta toiseen hoitopaikkaan vai menikö ala-asteelle. Sen koomin ei nähty, eikä vaihdettu numeroita, joten en voinut edes soittaa perään. Numerokin oli siihen aikaan vaikea, koska 5 numeroa olisi pitänyt muistaa
- Anonyymi
Kyllä.se oli teininä n. 13 vuotiaana. Näin hänet kesällä ekaa kertaa uimapaikkalla. Seuraavan kerran diskossa hän hymyili ja katsoi silmiin ja olin sekaisin. Aina kun nähtii vaan tuijotti minua. Sitä ihastusta kesti varmaan sinne 18 vuotiaaksi asti. Jopa pojan kaverit oli puhuneet tyttöystävälleen että sekin on ihan ihastunut minuun eikä muusta puhukaa. Mut sitte kun joskus yritin lähestyä oli vaan tyly. Siitä jäi tosi paha mieli.
- Anonyymi
Sama.
Kyllä kaikki oikeat isot ihastukset tapahtui esi-teininä, teininä tai viimeistään alle 24 v.
Silloin oltiin oikeasti sekaisin.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama.
Kyllä kaikki oikeat isot ihastukset tapahtui esi-teininä, teininä tai viimeistään alle 24 v.
Silloin oltiin oikeasti sekaisin.
-keinovaginamies-Mä taas rakastuin ekan (ja ainoan?) kerran oikeasti yli kolmekymppisenä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä taas rakastuin ekan (ja ainoan?) kerran oikeasti yli kolmekymppisenä.
Nyt oli kyse ihastumisesta.
Mutta kuinka kypsä ihmisen tulee olla, että päättää rakastaa ja pysyy päätöksessään?
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt oli kyse ihastumisesta.
Mutta kuinka kypsä ihmisen tulee olla, että päättää rakastaa ja pysyy päätöksessään?
-keinovaginamies-En mä mitenkään isommin teininä ihastunutkaan. Ihastuin yhteen poikaan ekaluokalla ja pysyin häneen ihastuneena ysiluokkaan saakka. Ei sen mitään niin yletöntä tunteenpaloa voi sanoa olleen. Kunhan haaveilin kaukaa.
- Anonyymi
Isoin ihastus? Mies pituutta 203cm. 😅
Tarkoitat vissiin tunnepuolella isoutta? No, en oikein osaa sanoa mikä niistä isoin olisi. Kestävin lienee nykyinen, kun yhdessä on vuosia vietetty. Sitten kun ihastuksessa on aina eroja edelliseen ihastukseen, niin milläs sen mittaa? Eri persoonassa ihastuu eri juttuihin.
Jasu- Anonyymi
Muistan ala-asteelta tosi ison tytön, joka oli minuun ihastunut. :)
Ei toiminut oikein toisin päin, valitettavasti.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muistan ala-asteelta tosi ison tytön, joka oli minuun ihastunut. :)
Ei toiminut oikein toisin päin, valitettavasti.
-keinovaginamies-Heh, mä taas muistan minuun olleen yhden pojan ihan omin sanoin kusessa. Yritti lahjoa karkilla. Ja lähettelemällä ihastumisesta lurituksia serkkuni kautta. En ollut hänestä innostunut.
No, hän on löytänyt kyllä vaimon ja lapsiakin on, joten elämänsä onneksi ei kaatunut vastarakkauden puutteeseen.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heh, mä taas muistan minuun olleen yhden pojan ihan omin sanoin kusessa. Yritti lahjoa karkilla. Ja lähettelemällä ihastumisesta lurituksia serkkuni kautta. En ollut hänestä innostunut.
No, hän on löytänyt kyllä vaimon ja lapsiakin on, joten elämänsä onneksi ei kaatunut vastarakkauden puutteeseen.
JasuVanhuuden höppänyys ajaa varmaan muistelemaan teini-ihastuksia.
Jos totta puhutaan, niin ala-asteikäisenä tiedän montakin tyttöä jotta olivat minuun lätkässä, pari tapausta koin jopa häiritsevällä tavalla sekaisin olevina. Silloin kiinnosti enemmän mato-onki kuin tytöt. Omat ihastukset tuli siten ylä-asteikäisenä, mutta silloinhan sitä oli niin ujo, ettei saanut mitään aikaiseksi :)
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vanhuuden höppänyys ajaa varmaan muistelemaan teini-ihastuksia.
Jos totta puhutaan, niin ala-asteikäisenä tiedän montakin tyttöä jotta olivat minuun lätkässä, pari tapausta koin jopa häiritsevällä tavalla sekaisin olevina. Silloin kiinnosti enemmän mato-onki kuin tytöt. Omat ihastukset tuli siten ylä-asteikäisenä, mutta silloinhan sitä oli niin ujo, ettei saanut mitään aikaiseksi :)
-keinovaginamies-Onneksi en oo vielä niin höppänä. Ei ole kyllä mitään muisteltaviakaan. Lähinnä vitsikkäitä älynväläyksiä. 😅
Sanotaan näin, että jos jotain muisteltavaa on, niin itselläni vasta 28 ikävuodesta eteenpäin. Niissä ihastumisissa on mulla ollut jo realismia mukana, käsitys mihin ja miksi juuri hän. Eikä hakuammuntaa.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onneksi en oo vielä niin höppänä. Ei ole kyllä mitään muisteltaviakaan. Lähinnä vitsikkäitä älynväläyksiä. 😅
Sanotaan näin, että jos jotain muisteltavaa on, niin itselläni vasta 28 ikävuodesta eteenpäin. Niissä ihastumisissa on mulla ollut jo realismia mukana, käsitys mihin ja miksi juuri hän. Eikä hakuammuntaa.
JasuLisään vielä, että elin jossain kuplassa kuin ulkopuolisena itselleni ennen tuota havahtumista, jolloin aloin tiedostaa itsenikin.
Jasu
- Anonyymi
Nykyinen ihastus, tavattiin töissä.
- Anonyymi
Ehkäpä isoin tunnekuohu on tullut naisihastuksestani. Se jotenkin mullisti liikaa minussa. Liittyy varmaan myös seksuaali identiteetin myöntämiseen jotenkin. Ettei nyt vain ihastukseen itseensä.
Jasu - Anonyymi
En tiedä mikä isoin on, olen muutaman kerran ihastunut. Oppikoulussa ihastuin matematiikan opettajaan. Jälkeenpäin mietin, olinko juuri naiseuteen havahtunut 13-vuotias, eikä luokan muka lapselliset pojat kiinnostaneet. Ajattelin häntä päivät ja illat (silloin sentään vielä nukkui yöt kuin tukki) ja päässäni pyöri, ei mitään seksijuttuja, vain sitä että eräänä päivänä hän huomaa minut naisena ja muutenkin kuin kysymällä laskutehtäviä. Oih! ja Huoh!
- Anonyymi
:)
Just tuommosta.
Oli hienoa olla teini. Nykyään on vähän tasaisempaa :))
-keinovaginamies-
- Anonyymi
Vaikea määrittää mikä on isoin ihastus. Miten se määritellään? Periaatteessa varmaan tunnepuolella se ihan eka on maatamullistavin, mutta toisaalta mä koen rakastuneeni aidosti vain kerran, joten mainitsen sen.
Se alkoi pikkuhiljaa. En mä kiinnittänyt häneen alussa mitään ihmeempää huomiota, en hyvässä, mutta en myöskään pahassa. Huomasin hänet toki, mutta sillä samalla tavalla kuin kenet tahansa satunnaisen ihan mukavan ihmisen, jonka kanssa pyörin samoissa tiloissa. Me emme koskaan jutteleet mistään sen henkilökohtaisemmasta, vaikka tunsimme toisemme useamman vuoden. Siihen tarvittiin yksi muiden ihmisten aiheuttama draama, joka pakotti meidät toistemme kanssa lähemmin tekemisiin ja puhumaan henkilökohtaisistakin asioita. Sitten se kolahti nopeasti ja lujaa.
Mä en ole koskaan tykästynyt kenenkään, joka on ollut jollain tavalla ärsyttävä. Ärsyttävyys vie ihmisen automaattisesti huomiopiirini ulkopuolelle ja siksi mä en ole ikinä tajunnut noita juttuja, joissa joku voi ihastua ihmiseen, joka on joskus ärsyttänyt. Kiinnostava ihminen voi ärsyttää minua ja jos mä olen jo ehtinyt ihastumaan, niin pieni ärsyttävyys on siedettävissä, mutta isommin ärsyttämällä kiinnostukseni saa helposti tapettua. Minusta ärsyttävä ihminen ei koskaan voisi saada mua kiinnostumaan. Tuo suuri rakkauteni on kyllä ihmisenä joskus hieman hankala ja tiedän hänen ärsyttävän monia, mutta minua hän ei ole koskaan vähäisimmässäkään määrin ärsyttänyt. Voin kuitenkin kuvitella, että moni saattaa kuvitella sen alkaneen jostain ärsyynnyksestä 🤣. Eivät potki mun ponini, hölmöyksiä pistävät kyllä tekemään mutta se nyt kuuluu kohdallani olennaisesti mukaan tein sitten mitä tein niin hyvässä tai pahassa 🙂.
En muista enää, kun siitä on sen verran aikaa. Olen kuitenkin sen verran rikkoutunut, että en usko ihastuvani enää. Ikääkin on, että eipä sitä kelpaa niin helposti kenellekään.
Siinähän se onkin, kun ei se estä itseä silti ihastumasta, vaikka ei enää kellekään kelpaakaan. Sillä siinä itseään rikkoo.
mustasusi kirjoitti:
Siinähän se onkin, kun ei se estä itseä silti ihastumasta, vaikka ei enää kellekään kelpaakaan. Sillä siinä itseään rikkoo.
Juuri näin tai sitten käytetään vain hyväksi sitä ihastumista. Leikitään jonkin aikaa ja... No se on sitä nykyaikaa, kun ihmiset eivät uskalla aina kasvotusten edes kohdata toisia.
Kaikki pitää hoitaa ensin tindereiden tai vastaavien kautta.
Tuolla ulkona kun hymyilet ja vaikka sanot jollekin terve (eli olet vain perusystävällinen) niin ne säikähtää ja juoksee karkuun: "Kamalaa, tuo ihminen puhui mulle!"Mu5tasydän kirjoitti:
Juuri näin tai sitten käytetään vain hyväksi sitä ihastumista. Leikitään jonkin aikaa ja... No se on sitä nykyaikaa, kun ihmiset eivät uskalla aina kasvotusten edes kohdata toisia.
Kaikki pitää hoitaa ensin tindereiden tai vastaavien kautta.
Tuolla ulkona kun hymyilet ja vaikka sanot jollekin terve (eli olet vain perusystävällinen) niin ne säikähtää ja juoksee karkuun: "Kamalaa, tuo ihminen puhui mulle!"Niinpä. Se on myös pärstäkertoimesta kiinni, että kuka saa sanoa ja mitä.
mustasusi kirjoitti:
Niinpä. Se on myös pärstäkertoimesta kiinni, että kuka saa sanoa ja mitä.
No on varmasti siitäkin, mutta tätä olen nyt kuullut useammalta tutulta, että esim. baarissa kukaan ei uskalla katsoa enää silmiin. En puhu vain omasta kokemuksesta.
Mu5tasydän kirjoitti:
No on varmasti siitäkin, mutta tätä olen nyt kuullut useammalta tutulta, että esim. baarissa kukaan ei uskalla katsoa enää silmiin. En puhu vain omasta kokemuksesta.
En kovin usein baareissa käy, mutta olen kanssa huomannut, että niissä on jokainen omissa porukoissaan. Ei niissäkään enää ihmisiin tutustu. Onko se vaan Suomessa tällaista?
mustasusi kirjoitti:
En kovin usein baareissa käy, mutta olen kanssa huomannut, että niissä on jokainen omissa porukoissaan. Ei niissäkään enää ihmisiin tutustu. Onko se vaan Suomessa tällaista?
Voi olla, että nykyajan ilmiö ja korostuu tällaisessa antisosiaalisessa maassa kuin Suomi on.
Mu5tasydän kirjoitti:
Voi olla, että nykyajan ilmiö ja korostuu tällaisessa antisosiaalisessa maassa kuin Suomi on.
Näin vähän luulen kanssa. Muualla maailmassa on ihmiset paljon ystävällisempiä.
- Anonyymi
Minusta ikä ja kokemus tuo mihin tahansa asiaan realiteetit vahvemmin mukaan, niin ei pääse niin helposti lipsahtamaan pilvilinnoihin :)
En pidä tätä ollenkaan huonona.
-keinovaginamies-
- Anonyymi
No kihlattu. Nuori ja hullu ja sitä oltiin kumpikin, meno oli sen mukaista hyvässä ja pahassa.
- Anonyymi
mini-golf-peli jooo kuin joku pinnall eli flipperi peli mitähän tapahtuu jod oduu tuohon, joku menee pelaamaan vaikka jollain Callawayn Big Bertha mailalla tuhoutuu koko peli huitoe3ssa
- Anonyymi
Aiai.. ihastuneena oleminen on ihanaa! Hyvä mauste elämässä, ja aivan harmitonta.
Kaikki ovat olleet erilaisia ihastumisia. En voi sanoa mikä olisi ollut suurin.
xLiner - Anonyymi
Ihastuminen on stressaavaa.
Vilma- Anonyymi
Tästä olen ihan samaa mieltä. Paljon mukavempaa, kun ei tule stressiä eli ei ihastu. Nuorena sen jotenkin handlasi ja jaksoi kutkuttavan perhoslauman vatsassaan, odotuksen koska näkee ihastuksensa, muttei enää jaksa. Tulee vaan fyysisesti sairaaksi ja kärsii kaikki "normaalit" toiminnot sen olotilan takia.
Jasu - Anonyymi
Ihastuminen ja rakastuminenhan on nimenomaan elimistön stressitila, ihan kirjaimellisesti.
- Anonyymi
Joo, vanhan paksusuoli välttelee kaikenlaista ressiä :)
-keinovaginamies-
- Anonyymi
Miten pitkää listaa tässä nyt oikein odotetaan? :)
Hän oli tiivistynyttä puhdasta materiaa, energiaa ja hätätilassa sellainen emergency bottle. Tiedättehän sellainen, jonka voi löytää peleissä kivenkolosta.- Anonyymi
Ei yhtään antimateriaa joukossa?
Hätätila tuottaa useimmin tuotoksen wc-pönttöön.
-keinovaginamies-
- Anonyymi
Varmaan se jonka kanssa meni naimisiin. Kaikki vaan päättyi niin hirveällä tavalla ja joutui petetyksi niin moninkertaisesti, ettei sitä ihastusta tunteena enää edes muista. Pelkkää sumua niiden vuosien kohdalla. Kaikki paska peittää sen alleen.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 933451
- 1093135
- 562335
- 221902
Olisitpa rakkaimpani
Kaipaan sinua. Ikävä sinun läsnäoloa ja kaikkea sinussa. Päivistä, jolloin nähdään tulee onnellisia päiviä. Sinun seuras61738Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201735Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..111680Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein241516Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131411Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin381394