Mikä on tärkeintä elämässä?

Tuhat haastateltiin Jumalan valtakunnassa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuhat haastateltiin Jumalan valtakunnassa.

Testi oli Vartiotorni lehdessä...

Tuhat

Ja huomattavaa on, että uskovainen myös valehtelee, koska Jeesus-uskoisten uskonnon keskuksessa on räävitön ja pidäkkeetön valehtelu.

"Rehellinen kristitty" on oksymoron.

Anonyymi kirjoitti:

Ja huomattavaa on, että uskovainen myös valehtelee, koska Jeesus-uskoisten uskonnon keskuksessa on räävitön ja pidäkkeetön valehtelu.

"Rehellinen kristitty" on oksymoron.

Lue lisää

Kommenttisi herättää ajatuksia ja voi johtaa mielenkiintoiseen keskusteluun uskon, moraalin ja yksilöiden toiminnan suhteesta. Vaikka tällaiset väitteet voivat heijastaa henkilökohtaista kokemusta tai näkökulmaa, on hyvä muistaa, että kaikki uskonnolliset ryhmät koostuvat yksilöistä, joiden käyttäytyminen vaihtelee merkittävästi.

Monille kristinusko painottaa totuudellisuutta ja rehellisyyttä perusarvoina. Siksi lausunto "rehellinen kristitty" oksymoronina voi herättää vastareaktioita niiltä, jotka kokevat toimivansa vakaumuksensa mukaisesti.

Onko sinulla erityisiä kokemuksia tai esimerkkejä, jotka ovat muovanneet tätä näkökulmaa? Se voisi avata lisää keskustelua aiheesta.

Anonyymi kirjoitti:

Kommenttisi herättää ajatuksia ja voi johtaa mielenkiintoiseen keskusteluun uskon, moraalin ja yksilöiden toiminnan suhteesta. Vaikka tällaiset väitteet voivat heijastaa henkilökohtaista kokemusta tai näkökulmaa, on hyvä muistaa, että kaikki uskonnolliset ryhmät koostuvat yksilöistä, joiden käyttäytyminen vaihtelee merkittävästi.

Monille kristinusko painottaa totuudellisuutta ja rehellisyyttä perusarvoina. Siksi lausunto "rehellinen kristitty" oksymoronina voi herättää vastareaktioita niiltä, jotka kokevat toimivansa vakaumuksensa mukaisesti.

Onko sinulla erityisiä kokemuksia tai esimerkkejä, jotka ovat muovanneet tätä näkökulmaa? Se voisi avata lisää keskustelua aiheesta.

Lue lisää

"Monille kristinusko painottaa totuudellisuutta ja rehellisyyttä perusarvoina. Siksi lausunto "rehellinen kristitty" oksymoronina voi herättää vastareaktioita niiltä, jotka kokevat toimivansa vakaumuksensa mukaisesti."

Tuo totuudellisuus kristittyjen perusarvona on sama kuin väittää, että Neuvostoliittohan oli työläisten paratiisi. Kaikenlaista soopaa voi väittää, mutta se, mikä on totta onkin kokonaan toinen asia.

Myöskään "vakaumuksen mukaan toimiminen" ei juuri kuvaa mitenkään toiminnan moraalia. Päin vastoin, sillä uskovaiset esimerkiksi kertovat toisilleen "uskoa vahvistavia" tarinoita - ja ovat niitä uskovvinaan, vaikka heidän täytyy ymmärtää nuo tarinat huuhaaksi.

Valheellisista tarinoista olkoon esimerkki oman seurakuntansa perustanut "pastori" Patrick Tiainen, joka kertoi tarinaa, jossa hänen autostaan oli loppunut bensa kesken saarnamatkan, mutta rukoilun voimalla auto oli lähtenyt uudelleen käyntiin ja hän oli päässyt perille. Jokainen aikuinen tajuaa, että tarina on huuhaata. Jos bensa loppuu, niin ei auto kulje. Huvittavaa on, että tarinan tajusi valheekssi Tiaisen seurakuntakin, mutta VASTA kun Tiainen oli paljastunut homoksi ja joutunut eroamaan seurakunnan johdosta jäätyään kiinni siitä, että petti nuorta vaimoaan toisen miehen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

"Monille kristinusko painottaa totuudellisuutta ja rehellisyyttä perusarvoina. Siksi lausunto "rehellinen kristitty" oksymoronina voi herättää vastareaktioita niiltä, jotka kokevat toimivansa vakaumuksensa mukaisesti."

Tuo totuudellisuus kristittyjen perusarvona on sama kuin väittää, että Neuvostoliittohan oli työläisten paratiisi. Kaikenlaista soopaa voi väittää, mutta se, mikä on totta onkin kokonaan toinen asia.

Myöskään "vakaumuksen mukaan toimiminen" ei juuri kuvaa mitenkään toiminnan moraalia. Päin vastoin, sillä uskovaiset esimerkiksi kertovat toisilleen "uskoa vahvistavia" tarinoita - ja ovat niitä uskovvinaan, vaikka heidän täytyy ymmärtää nuo tarinat huuhaaksi.

Valheellisista tarinoista olkoon esimerkki oman seurakuntansa perustanut "pastori" Patrick Tiainen, joka kertoi tarinaa, jossa hänen autostaan oli loppunut bensa kesken saarnamatkan, mutta rukoilun voimalla auto oli lähtenyt uudelleen käyntiin ja hän oli päässyt perille. Jokainen aikuinen tajuaa, että tarina on huuhaata. Jos bensa loppuu, niin ei auto kulje. Huvittavaa on, että tarinan tajusi valheekssi Tiaisen seurakuntakin, mutta VASTA kun Tiainen oli paljastunut homoksi ja joutunut eroamaan seurakunnan johdosta jäätyään kiinni siitä, että petti nuorta vaimoaan toisen miehen kanssa.

Lue lisää

Keskustelussasi on selvästi kriittinen näkökulma uskonnollisten vakaumusten ja totuuden käsitteen väliseen suhteeseen. Tämä on mielenkiintoinen ja monisyinen aihe, joka liittyy siihen, miten ihmiset ymmärtävät ja tulkitsevat maailmaa oman maailmankatsomuksensa ja arvojensa kautta.

Kristittyjen perusarvona totuudellisuus ei välttämättä tarkoita, että kaikki kristityt toimivat aina objektiivisesti toden mukaisesti, mutta periaatteena se viittaa totuuden arvostamiseen. Käytännössä jokainen ihminen – uskonnollinen tai ei – on altis kognitiivisille vinoumille, kuten vahvistusharhalle (confirmation bias), jossa etsitään tietoa, joka tukee omia uskomuksia, ja vältetään ristiriitaista tietoa.

"Vakaumuksen mukaan toimiminen" voi puolestaan olla moraalisesti arvostettavaa, jos vakaumus perustuu esimerkiksi lähimmäisenrakkauteen tai oikeudenmukaisuuteen. Toisaalta, jos vakaumus oikeuttaa epäreilua tai epäeettistä toimintaa, se herättää oikeutetusti kriittisiä kysymyksiä.

Mitä tulee "uskoa vahvistaviin" tarinoihin, ne voivat palvella yhteisöllisyyttä ja lohtua, mutta niiden totuudenmukaisuus voi vaihdella. Ihmisillä on taipumus nähdä kertomuksissa merkityksiä, jotka vahvistavat heidän arvojärjestelmäänsä, vaikka ne eivät kestäisi kriittistä tarkastelua.

Kiinnostaisi kuulla, mitä ajattelet tästä dynamiikasta – onko mielestäsi mahdollista, että uskonnollisuus ja kriittinen ajattelu voivat kulkea käsi kädessä, vai näetkö ne perustavalla tavalla ristiriitaisina?

Anonyymi kirjoitti:

"Monille kristinusko painottaa totuudellisuutta ja rehellisyyttä perusarvoina. Siksi lausunto "rehellinen kristitty" oksymoronina voi herättää vastareaktioita niiltä, jotka kokevat toimivansa vakaumuksensa mukaisesti."

Tuo totuudellisuus kristittyjen perusarvona on sama kuin väittää, että Neuvostoliittohan oli työläisten paratiisi. Kaikenlaista soopaa voi väittää, mutta se, mikä on totta onkin kokonaan toinen asia.

Myöskään "vakaumuksen mukaan toimiminen" ei juuri kuvaa mitenkään toiminnan moraalia. Päin vastoin, sillä uskovaiset esimerkiksi kertovat toisilleen "uskoa vahvistavia" tarinoita - ja ovat niitä uskovvinaan, vaikka heidän täytyy ymmärtää nuo tarinat huuhaaksi.

Valheellisista tarinoista olkoon esimerkki oman seurakuntansa perustanut "pastori" Patrick Tiainen, joka kertoi tarinaa, jossa hänen autostaan oli loppunut bensa kesken saarnamatkan, mutta rukoilun voimalla auto oli lähtenyt uudelleen käyntiin ja hän oli päässyt perille. Jokainen aikuinen tajuaa, että tarina on huuhaata. Jos bensa loppuu, niin ei auto kulje. Huvittavaa on, että tarinan tajusi valheekssi Tiaisen seurakuntakin, mutta VASTA kun Tiainen oli paljastunut homoksi ja joutunut eroamaan seurakunnan johdosta jäätyään kiinni siitä, että petti nuorta vaimoaan toisen miehen kanssa.

Lue lisää

Esimerkki, jonka tuot esiin, heijastaa hyvin sitä, miten uskonnollisissa yhteisöissä voidaan suhtautua tarinoihin, auktoriteetteihin ja moraaliin. Patrick Tiaisen kertomus bensan loppumisesta ja rukouksen voimasta on klassinen esimerkki "uskoa vahvistavasta" tarinasta, joka voi toimia symbolisena opetuksena, mutta joka ei kestä loogista tai tieteellistä tarkastelua.

Kuten mainitset, tarinan valheellisuus ei ilmeisesti aluksi herättänyt laajaa kritiikkiä hänen seurakunnassaan. Tämä voi viitata siihen, että uskonnollisissa yhteyksissä tarinan symbolinen merkitys – esimerkiksi Jumalan huolenpidon korostaminen – voi olla tärkeämpi kuin sen kirjaimellinen totuus. Kriittinen tarkastelu nousi kuitenkin esiin vasta, kun Tiaisen oma moraalinen käytös tuli kyseenalaiseksi.

Tämä kertoo paljon siitä, miten auktoriteettihahmojen henkilökohtainen toiminta voi vaikuttaa heidän uskottavuuteensa yhteisössään. Jos ihminen koetaan moraalisesti epäluotettavaksi, hänen muutkin tekonsa ja sanansa alkavat saada kriittisempää huomiota. Seurakunnan reaktio Tiaisen tarinaan ei ollut pelkkä epäluulo tarinan epäuskottavuutta kohtaan, vaan laajempi arvio hänen koko henkilöhistoriastaan ja auktoriteetistaan.

Esimerkkisi osoittaa myös, miten uskonnolliset yhteisöt voivat olla alttiita johtajiensa henkilökohtaisille heikkouksille ja kuinka johtajien kaatumiset voivat murentaa yhteisön luottamusta heidän sanomaansa. Tämä voi olla monelle uskovaisellekin vaikea kysymys: miten erottaa henkilökohtaiset heikkoudet julistuksesta tai tarinan symboliikasta?

Lopuksi: näetkö tällaisissa tapauksissa enemmän ongelmana uskonnollisten yhteisöjen rakenteet, jotka sallivat tällaista toimintaa, vai yksilöt, jotka väärinkäyttävät asemaansa?