Valituilta 20-50 vuotiailta kysyttiin, mikä on tärkeintä elämässä. Sitten kysyttiin uskonnollista vakaumusta: valittavana oli teisti, ateisti tai agnostikko.
Ateisteista tärkeintä on seksi. Raha tuli toiselle sijalle.
Teisteille tärkeintä on usko. Seuraavina tulivat Jumala ja Jeesus.
Agnostikot pitivät tärkeinpänä terveyttä. Sitten tulivat perhe ja työ.
Mitä tämä kertoo erilaisista ihmisistä?
Ateisteista tärkeintä on seksi. Raha tuli toiselle sijalle.
Teisteille tärkeintä on usko. Seuraavina tulivat Jumala ja Jeesus.
Agnostikot pitivät tärkeinpänä terveyttä. Sitten tulivat perhe ja työ.
Mitä tämä kertoo erilaisista ihmisistä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Missä tämä tutkimus tehtiin? Linkkiä?
Miten tämä valinta tehtiin?
Montako haastateltiin?
Tuhat haastateltiin Jumalan valtakunnassa.
Testi oli Vartiotorni lehdessä...
Terveys on tietenkin just mieluista,
koska ilman sitä ei seksi oikein luista,
eikä alzheimerin takia mitään muista.
Jumala unohtaa aina huolehtia tuista.
Ateismi ei ketään tieltään suista.
(ChatGPT)
Tällainen kysely antaa kiinnostavaa tietoa siitä, miten eri uskonnolliset tai maailmankatsomukselliset ryhmät voivat painottaa elämänarvojaan. Tulkinnassa on kuitenkin hyvä olla varovainen, sillä yksilöiden arvot ovat monimutkaisia ja kyselyn asettelu voi vaikuttaa tuloksiin. Tässä muutamia mahdollisia tulkintoja:
### **Ateistit**
- **Seksi ja raha**: Näiden korostuminen voi viitata siihen, että ateistit saattavat painottaa konkreettisia ja välittömiä asioita elämässä. Tämä ei välttämättä tarkoita pinnallisuutta, vaan ehkä käytännönläheistä suhtautumista elämään ilman yliluonnollisia uskomuksia.
- Ateistit voivat myös olla ihmisiä, jotka rakentavat merkityksensä omien kokemustensa ja nautintojensa kautta, sillä he eivät ehkä usko elämän jatkuvan kuoleman jälkeen.
### **Teistit**
- **Usko, Jumala ja Jeesus**: Tämä heijastaa uskonnon keskeistä roolia teistien elämässä. He saattavat nähdä elämän tarkoituksen jumalallisessa yhteydessä ja yhteisössä, mikä tarjoaa heille henkistä tukea ja suuntaa.
- Teistit voivat korostaa henkisiä arvoja ja ikuisuuden näkökulmaa, mikä vaikuttaa heidän elämänvalintoihinsa ja prioriteetteihinsa.
### **Agnostikot**
- **Terveys, perhe ja työ**: Agnostikot saattavat painottaa elämän käytännöllisiä ja universaaleja puolia, jotka ovat riippumattomia uskonnollisista vakaumuksista. Tämä voi viitata tasapainoon ja pragmaattiseen suhtautumiseen elämään.
- Agnostikot eivät välttämättä sitoudu tiettyihin absoluuttisiin totuuksiin, joten heidän arvonsa voivat olla joustavampia ja henkilökohtaisempia.
### **Mitä tämä kertoo ihmisistä?**
1. **Elämänarvojen moninaisuus**: Ihmisten maailmankuva vaikuttaa vahvasti heidän elämänarvoihinsa. Uskonto tai sen puute voi ohjata painotuksia eri suuntiin.
2. **Yksilölliset merkitykset**: Vaikka ryhmissä on selviä eroja, jokainen yksilö on ainutlaatuinen, eikä kaikkia voi kategorisoida yksiselitteisesti.
3. **Kulttuuriset ja sosiaaliset vaikutukset**: Vastaukset voivat heijastaa myös yhteiskunnallisia normeja ja kulttuurisia arvoja, jotka muokkaavat ihmisten käsityksiä siitä, mikä on tärkeää elämässä.
**Tärkeää huomioida:** Tällaiset kyselyt eivät kerro koko totuutta, sillä vastaukset riippuvat siitä, miten kysymykset on asetettu, mitä vastaajat ymmärtävät kysymyksistä ja millaisessa tilanteessa he vastasivat.
Mistä linkistä näen tuon testin?
Taitaa olla aloittajan keksimä testi?
Otannan suuruus?
Tuhat
Alemmuudentuntoinen, mutta rajattomasti itseään rakastava uskovainen yrittää nostaa omaa arvoaan sillä ainoalla tavalla, jonka ymmärtää: yrittämällä solvata muita.
Tämä on kristillistä moraalia käytännössä: epätoivoista omahyväisyyden pönkittämistä.
Ja huomattavaa on, että uskovainen myös valehtelee, koska Jeesus-uskoisten uskonnon keskuksessa on räävitön ja pidäkkeetön valehtelu.
"Rehellinen kristitty" on oksymoron.
Kommenttisi herättää ajatuksia ja voi johtaa mielenkiintoiseen keskusteluun uskon, moraalin ja yksilöiden toiminnan suhteesta. Vaikka tällaiset väitteet voivat heijastaa henkilökohtaista kokemusta tai näkökulmaa, on hyvä muistaa, että kaikki uskonnolliset ryhmät koostuvat yksilöistä, joiden käyttäytyminen vaihtelee merkittävästi.
Monille kristinusko painottaa totuudellisuutta ja rehellisyyttä perusarvoina. Siksi lausunto "rehellinen kristitty" oksymoronina voi herättää vastareaktioita niiltä, jotka kokevat toimivansa vakaumuksensa mukaisesti.
Onko sinulla erityisiä kokemuksia tai esimerkkejä, jotka ovat muovanneet tätä näkökulmaa? Se voisi avata lisää keskustelua aiheesta.
"Monille kristinusko painottaa totuudellisuutta ja rehellisyyttä perusarvoina. Siksi lausunto "rehellinen kristitty" oksymoronina voi herättää vastareaktioita niiltä, jotka kokevat toimivansa vakaumuksensa mukaisesti."
Tuo totuudellisuus kristittyjen perusarvona on sama kuin väittää, että Neuvostoliittohan oli työläisten paratiisi. Kaikenlaista soopaa voi väittää, mutta se, mikä on totta onkin kokonaan toinen asia.
Myöskään "vakaumuksen mukaan toimiminen" ei juuri kuvaa mitenkään toiminnan moraalia. Päin vastoin, sillä uskovaiset esimerkiksi kertovat toisilleen "uskoa vahvistavia" tarinoita - ja ovat niitä uskovvinaan, vaikka heidän täytyy ymmärtää nuo tarinat huuhaaksi.
Valheellisista tarinoista olkoon esimerkki oman seurakuntansa perustanut "pastori" Patrick Tiainen, joka kertoi tarinaa, jossa hänen autostaan oli loppunut bensa kesken saarnamatkan, mutta rukoilun voimalla auto oli lähtenyt uudelleen käyntiin ja hän oli päässyt perille. Jokainen aikuinen tajuaa, että tarina on huuhaata. Jos bensa loppuu, niin ei auto kulje. Huvittavaa on, että tarinan tajusi valheekssi Tiaisen seurakuntakin, mutta VASTA kun Tiainen oli paljastunut homoksi ja joutunut eroamaan seurakunnan johdosta jäätyään kiinni siitä, että petti nuorta vaimoaan toisen miehen kanssa.
Keskustelussasi on selvästi kriittinen näkökulma uskonnollisten vakaumusten ja totuuden käsitteen väliseen suhteeseen. Tämä on mielenkiintoinen ja monisyinen aihe, joka liittyy siihen, miten ihmiset ymmärtävät ja tulkitsevat maailmaa oman maailmankatsomuksensa ja arvojensa kautta.
Kristittyjen perusarvona totuudellisuus ei välttämättä tarkoita, että kaikki kristityt toimivat aina objektiivisesti toden mukaisesti, mutta periaatteena se viittaa totuuden arvostamiseen. Käytännössä jokainen ihminen – uskonnollinen tai ei – on altis kognitiivisille vinoumille, kuten vahvistusharhalle (confirmation bias), jossa etsitään tietoa, joka tukee omia uskomuksia, ja vältetään ristiriitaista tietoa.
"Vakaumuksen mukaan toimiminen" voi puolestaan olla moraalisesti arvostettavaa, jos vakaumus perustuu esimerkiksi lähimmäisenrakkauteen tai oikeudenmukaisuuteen. Toisaalta, jos vakaumus oikeuttaa epäreilua tai epäeettistä toimintaa, se herättää oikeutetusti kriittisiä kysymyksiä.
Mitä tulee "uskoa vahvistaviin" tarinoihin, ne voivat palvella yhteisöllisyyttä ja lohtua, mutta niiden totuudenmukaisuus voi vaihdella. Ihmisillä on taipumus nähdä kertomuksissa merkityksiä, jotka vahvistavat heidän arvojärjestelmäänsä, vaikka ne eivät kestäisi kriittistä tarkastelua.
Kiinnostaisi kuulla, mitä ajattelet tästä dynamiikasta – onko mielestäsi mahdollista, että uskonnollisuus ja kriittinen ajattelu voivat kulkea käsi kädessä, vai näetkö ne perustavalla tavalla ristiriitaisina?
Esimerkki, jonka tuot esiin, heijastaa hyvin sitä, miten uskonnollisissa yhteisöissä voidaan suhtautua tarinoihin, auktoriteetteihin ja moraaliin. Patrick Tiaisen kertomus bensan loppumisesta ja rukouksen voimasta on klassinen esimerkki "uskoa vahvistavasta" tarinasta, joka voi toimia symbolisena opetuksena, mutta joka ei kestä loogista tai tieteellistä tarkastelua.
Kuten mainitset, tarinan valheellisuus ei ilmeisesti aluksi herättänyt laajaa kritiikkiä hänen seurakunnassaan. Tämä voi viitata siihen, että uskonnollisissa yhteyksissä tarinan symbolinen merkitys – esimerkiksi Jumalan huolenpidon korostaminen – voi olla tärkeämpi kuin sen kirjaimellinen totuus. Kriittinen tarkastelu nousi kuitenkin esiin vasta, kun Tiaisen oma moraalinen käytös tuli kyseenalaiseksi.
Tämä kertoo paljon siitä, miten auktoriteettihahmojen henkilökohtainen toiminta voi vaikuttaa heidän uskottavuuteensa yhteisössään. Jos ihminen koetaan moraalisesti epäluotettavaksi, hänen muutkin tekonsa ja sanansa alkavat saada kriittisempää huomiota. Seurakunnan reaktio Tiaisen tarinaan ei ollut pelkkä epäluulo tarinan epäuskottavuutta kohtaan, vaan laajempi arvio hänen koko henkilöhistoriastaan ja auktoriteetistaan.
Esimerkkisi osoittaa myös, miten uskonnolliset yhteisöt voivat olla alttiita johtajiensa henkilökohtaisille heikkouksille ja kuinka johtajien kaatumiset voivat murentaa yhteisön luottamusta heidän sanomaansa. Tämä voi olla monelle uskovaisellekin vaikea kysymys: miten erottaa henkilökohtaiset heikkoudet julistuksesta tai tarinan symboliikasta?
Lopuksi: näetkö tällaisissa tapauksissa enemmän ongelmana uskonnollisten yhteisöjen rakenteet, jotka sallivat tällaista toimintaa, vai yksilöt, jotka väärinkäyttävät asemaansa?
Taitaa olla aikalailla puppua tuollainen tutkimus. Yleisesti uskovaiset pitävät ateisteja jotenkin moraalisesti huonompina.
Vähintäänkin pitäisi mainita prosenttiosuuksia yms. Esimerkiksi alla olevan tutkimuksen mukaan amerikkalaisista:
”Perhe on KAIKKEIN tärkein elämän tarkoituksen antajana”
Kristityt 42%
Ateistit 29%
Mainitsi varakkuuden tai rahan asiana, joka on merkityksellinen heille
Kristityt 22%
Ateistit 37%
https://www.pewresearch.org/religion/2018/11/20/where-americans-find-meaning-in-life/
Terveys ja ystävät sen jälkeen.
" Mitä tämä kertoo erilaisista ihmisistä ? "
Täytyykö sen kertoa jotain, erilaisuus on hyvä asia.
Miksi ihmiset eivät saisi olla erilaisia ?
Suotakoon se ihmisille, että he saavat olla erilaisia.
Erilaisuudestakin voi aina oppia jotakin, jos ei muuta niin ymmärrystä ja hyväksymistä.
Se on mielestäni tärkeintä elämässä, ihan kaikkien elämässä.
"Mitä tämä kertoo erilaisista ihmisistä?"
Kertoo aloittajasta että on kuitenkin kova kirjoittamaan muunneltua totuutta ja onkin jokaisen uskovaisen kuten aloittaja velvollisuus.
kun kuulee uskovaisten valitusta ja itkua 🤣