On silloin kun sattuu luonnon katastrofeja, joissa menehtyy ihmisiä. Tsunamistakin vaietaan siinä toivossa, että se olisi lopun alkua. Jt puheissa on otettu tsunami omaksi vain varoittaakseen harmagedonista, joka on suurempi tsunami. Onhan se elämänkatsomus tuoki kun suu vääntyy hymyyn onnettomuuksista. Missä on empatia ja montako jehovantodistajaa menehtyy onnettomuuksissa vuosittain? Miksi ilakoida onnettomuuksista kun tietääkseni yhtään jehovan todistajaa ei ole pelastunu vielä paratiisiin. Eikö olis aika että ne, jotka ovat jäännökseen kuuluvia enkeleitä alkaisivat ottaa näkyvästi johtoa Vantaalla ja Brooklynissä?
"Onnellinen Jehovantodistaja"
"XX"
1329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
----------KADOTUKSEEN!!!!-----------