Usko vai uskon heikkous? (Osa A – 12-01-2025)
INTROA
Tämä on osa A kirjoitussarjassa (palstan sääntöjen mukaan = keskustele helluntailaisuudesta).
Viitekehyksenä helluntailaisuus ja Raamatun Sanan opetukset. Tällä kertaa aiheena uskon heikkous, ihmisten kireät sotakirveet ja unohdettu Jeesus – mutta satiirin valossa.
Kirjoittajana tällä kertaa: Pastori Enkeli Mäntä
1) Uskon heikkous ja sotakirveiden kaivuu*
---------------------------------------------
Mitä tapahtuu, kun usko alkaa heikentyä? Vastaus löytyy usein Raamatun sivuilta – ja välillä paikallisseurakunnan parkkipaikalta. Kun usko ei kanna, ei Jeesuksen armo enää riitä, vaan tilalle astuvat aivan muut työkalut. Ja niitä työkaluja löytyy: sotakirveet, moralistiset mittatikut ja kylmät katseet.
Helluntailainen perinne korostaa usein Pyhän Hengen paloa ja voimaa, mutta mitä tapahtuu, kun tuli hiipuu? Se korvataan omilla voimilla ja taisteluvalmiilla asenteella. Jeesus, joka itse sanoi: "Autuaita ovat rauhantekijät", jää unohduksiin, kun sota-asu puetaan päälle. "Totuus vapauttaa" muuttuu käytännössä huudoksi: "Minun totuuteni voittaa sinun valheesi!"
Mutta mitä Jeesus tekisi, kun ihmiset kaivavat sotakirveitä ja asettuvat asemiin toisiaan vastaan? Hän rukoilisi heidän puolestaan. Helluntailaisuudessa puolestaan saatetaan rukoilla vain, että vastapuolen sydän palaisi oikealle tielle – eli sinne, missä se "minun totuuteni" odottaa.
2) Käärmeen myrkky ja susien jäljet
---------------------------------------
Raamattu varoittaa käärmeistä ja niiden myrkystä: "Kielen terä on kuin käärmeen myrkkyä." (Ps. 140:4) Kuinka usein tämä myrkky näkyy uskovien välisissä sanailuissa? On helppo sanoa olevansa lammas, mutta kuinka moni oikeasti seuraa Hyvää Paimenta?
Todellisuudessa monessa seurakunnassa vilisee susia lampaan vaatteissa. Näitä susia ei edes tunnista pelkän ulkomuodon perusteella – heidän kielensä saattaa lausua kauniita hengellisiä sanoja, mutta sydämessä soi aivan toinen sävel. "Rukoilen sinulle voimia", saattaa tarkoittaa: "Tuhoudut kohta, mutta minä seison edelleen vahvana."
Kun käärmeiden myrkky tihkuu, käy kuten apostoli Jaakob sanoi: "Mistä tulevat teidän taistelunne? Teidän himoistanne." Himo, joka ei ehkä koske maallista rikkautta, vaan hengellistä valtaa ja arvovaltaa – kuka saa olla seurakunnan kuningas tai kuningatar?
3) Susia, ei lampaita – ja Jeesus unohtuu
--------------------------------------------
On tragikoomista, että kristinusko, jonka pitäisi perustua nimenomaan Jeesuksen Kristuksen elävään läsnäoloon, muuttuu joskus pelkäksi mallinnokseksi. Jeesus jää taka-alalle, kun lampaat vaativat oikeutta, joka perustuu omiin näkemyksiinsä – ei hänen ristiinsä.
Jeesus, joka asetti syntiset ihmiset armonsa valokeilaan, on nyt unohdettu hahmo: kiva tarina sunnuntaina, mutta ei arjen taisteluissa. Hänen tilalleen nousevat uskonnolliset sankarit, itse valitut johtajat, jotka tekevät opista enemmän taakkaa kuin vapautusta.
Kuinka moni uskova kysyy oikeasti itseltään: "Missä Jeesus on tässä tilanteessa?" Ei suinkaan sotakirveissä, ei katkeruudessa eikä siinä käärmeen myrkyssä, joka tihkuu rivien välistä seurakuntakokousten jälkeen.
4) Kysymystä?
-------------------
Missä olet sinä, joka sanot olevasi lammas, mutta et tunnista Hyvän Paimenen ääntä?
Missä on Jeesus, kun seurakunta on täynnä susia? Onko hän jo niin unohdettu, että hänen armonsa viesti on vain koriste juhlapyhinä?
Ja ennen kaikkea: milloin ihmiset ymmärtävät, että sotakirveiden kaivaminen ei vie ketään taivaan porteille, vaan tekee maallisesta matkasta tarpeettoman raskaan?
INTROA
Tämä on osa A kirjoitussarjassa (palstan sääntöjen mukaan = keskustele helluntailaisuudesta).
Viitekehyksenä helluntailaisuus ja Raamatun Sanan opetukset. Tällä kertaa aiheena uskon heikkous, ihmisten kireät sotakirveet ja unohdettu Jeesus – mutta satiirin valossa.
Kirjoittajana tällä kertaa: Pastori Enkeli Mäntä
1) Uskon heikkous ja sotakirveiden kaivuu*
---------------------------------------------
Mitä tapahtuu, kun usko alkaa heikentyä? Vastaus löytyy usein Raamatun sivuilta – ja välillä paikallisseurakunnan parkkipaikalta. Kun usko ei kanna, ei Jeesuksen armo enää riitä, vaan tilalle astuvat aivan muut työkalut. Ja niitä työkaluja löytyy: sotakirveet, moralistiset mittatikut ja kylmät katseet.
Helluntailainen perinne korostaa usein Pyhän Hengen paloa ja voimaa, mutta mitä tapahtuu, kun tuli hiipuu? Se korvataan omilla voimilla ja taisteluvalmiilla asenteella. Jeesus, joka itse sanoi: "Autuaita ovat rauhantekijät", jää unohduksiin, kun sota-asu puetaan päälle. "Totuus vapauttaa" muuttuu käytännössä huudoksi: "Minun totuuteni voittaa sinun valheesi!"
Mutta mitä Jeesus tekisi, kun ihmiset kaivavat sotakirveitä ja asettuvat asemiin toisiaan vastaan? Hän rukoilisi heidän puolestaan. Helluntailaisuudessa puolestaan saatetaan rukoilla vain, että vastapuolen sydän palaisi oikealle tielle – eli sinne, missä se "minun totuuteni" odottaa.
2) Käärmeen myrkky ja susien jäljet
---------------------------------------
Raamattu varoittaa käärmeistä ja niiden myrkystä: "Kielen terä on kuin käärmeen myrkkyä." (Ps. 140:4) Kuinka usein tämä myrkky näkyy uskovien välisissä sanailuissa? On helppo sanoa olevansa lammas, mutta kuinka moni oikeasti seuraa Hyvää Paimenta?
Todellisuudessa monessa seurakunnassa vilisee susia lampaan vaatteissa. Näitä susia ei edes tunnista pelkän ulkomuodon perusteella – heidän kielensä saattaa lausua kauniita hengellisiä sanoja, mutta sydämessä soi aivan toinen sävel. "Rukoilen sinulle voimia", saattaa tarkoittaa: "Tuhoudut kohta, mutta minä seison edelleen vahvana."
Kun käärmeiden myrkky tihkuu, käy kuten apostoli Jaakob sanoi: "Mistä tulevat teidän taistelunne? Teidän himoistanne." Himo, joka ei ehkä koske maallista rikkautta, vaan hengellistä valtaa ja arvovaltaa – kuka saa olla seurakunnan kuningas tai kuningatar?
3) Susia, ei lampaita – ja Jeesus unohtuu
--------------------------------------------
On tragikoomista, että kristinusko, jonka pitäisi perustua nimenomaan Jeesuksen Kristuksen elävään läsnäoloon, muuttuu joskus pelkäksi mallinnokseksi. Jeesus jää taka-alalle, kun lampaat vaativat oikeutta, joka perustuu omiin näkemyksiinsä – ei hänen ristiinsä.
Jeesus, joka asetti syntiset ihmiset armonsa valokeilaan, on nyt unohdettu hahmo: kiva tarina sunnuntaina, mutta ei arjen taisteluissa. Hänen tilalleen nousevat uskonnolliset sankarit, itse valitut johtajat, jotka tekevät opista enemmän taakkaa kuin vapautusta.
Kuinka moni uskova kysyy oikeasti itseltään: "Missä Jeesus on tässä tilanteessa?" Ei suinkaan sotakirveissä, ei katkeruudessa eikä siinä käärmeen myrkyssä, joka tihkuu rivien välistä seurakuntakokousten jälkeen.
4) Kysymystä?
-------------------
Missä olet sinä, joka sanot olevasi lammas, mutta et tunnista Hyvän Paimenen ääntä?
Missä on Jeesus, kun seurakunta on täynnä susia? Onko hän jo niin unohdettu, että hänen armonsa viesti on vain koriste juhlapyhinä?
Ja ennen kaikkea: milloin ihmiset ymmärtävät, että sotakirveiden kaivaminen ei vie ketään taivaan porteille, vaan tekee maallisesta matkasta tarpeettoman raskaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.