Nostanpa tähän keskusteluun oikein hupaisan väitteen, joka kuuluu näin: "Se mikä on maasta, jää maahan ja mikä on taivaasta, palaa takaisin. Katoava ruumis ei lähde mihinkään. Se jää maahan." Tämähän kuulostaa heti alkuun hyvin järkevältä—niin järkevältä, että se asettaa melkoisia kysymyksiä kristinuskon ylösnousemusidealle. Nimittäin: mistä se "katoamaton ruumis" sitten oikein tupsahtaa? Onko se ehkä postipaketti taivaasta, joka toimitetaan pilvien päällä odottavalle sielulle?
Paavali itsehän asian selittää varsin runollisesti: "Kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa." (1. Kor. 15:42) Tämä kuulostaa kauniilta, mutta mitä kylvetään ja mitä sieltä kasvaa? Kun ihminen kuolee, hänen ruumiinsa hajoaa täysin. Se muuttuu hiileksi, vedeksi ja mineraaleiksi, jotka lähtevät luonnon kiertokulkuun. Tämän tietää jopa alakoulun biologian tunnilla. Hiukkasemme päätyvät puiden lehtiin, eläinten ruuaksi ja vaikkapa seuraavan sukupolven elimistöön. Siis koko ruumiillinen olemuksemme kirjaimellisesti kiertää ympäri planeettaa.
Joten, Paavali, mistä se katoamaton ruumis ilmestyy? Otetaanko materiaalit jostain toisesta ruumiista? Tai ehkä joudutaan jakamaan hiukkaset, jolloin ylösnousseet joutuvat taistelemaan siitä, kuka saa mitkä atomit. Eikö tämä kuulosta jo ihan taivasten valtakunnan riidanaiheelta? Vai onko katoamaton ruumis ehkä täysin uusi taivaallinen luomus? Siinä tapauksessa miksi edes puhua "ruumiista", kun se ei ole mitään, mitä alun perin olimme?
Idän uskonnoissa tällaisia kysymyksiä ei edes tarvitse esittää, sillä niissä ymmärretään, että kaikki aine hajoaa ja kuuluu luonnon suureen kiertokulkuun. Ei tarvitse keksiä outoja selityksiä siitä, miten fyysiset atomit yhtäkkiä nousevat kirkastettuina versioina. Buddhalaisuudessa ei edes puhuta mistään ruumiin uudelleenheräämisestä, vaan hyväksytään, että elämä on pysymätöntä ja jatkuvassa muutoksessa. Hindulaisuudessa sielu jatkaa kiertokulkuaan, ja ruumiin rooli jää taka-alalle. Ei taistelua katoamattomasta ruumiista, ei ongelmaa siitä, miten atomit saadaan takaisin kokoonpanolinjalta. Eleganssia, eikö totta?
Kristillinen oppi taas yrittää istua kahdella tuolilla samaan aikaan: yhtäältä myönnetään, että "maasta tullut palaa maahan", mutta sitten luodaan toiveikas visio ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Mutta kun tarkemmin mietitään, eihän tämä yhtälö toimi edes teologian sisällä, saati sitten luonnontieteessä. Aine palaa maahan, mutta ylös nousee jokin aivan muu—mutta silti se muka olisi sinä. Kuinka loogista!
Ehkä Paavalin olisi kannattanut tutustua hieman idän filosofioihin. Sieltä hän olisi löytänyt paljon koherentimpia ja vähemmän fyysisiä vastauksia siihen, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Sen sijaan saimme hupaisan käsitteen katoamattomasta ruumiista, joka ei millään tavalla vastaa todellisuuden havaintoja, mutta tarjoaa kyllä loputtomasti keskustelunaiheita, kun yritämme selvittää, miten zombit pilvillä oikein toimivat.
Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Sarkastinen uskontojen asiantuntija, teologian yliopettaja
Paavali itsehän asian selittää varsin runollisesti: "Kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa." (1. Kor. 15:42) Tämä kuulostaa kauniilta, mutta mitä kylvetään ja mitä sieltä kasvaa? Kun ihminen kuolee, hänen ruumiinsa hajoaa täysin. Se muuttuu hiileksi, vedeksi ja mineraaleiksi, jotka lähtevät luonnon kiertokulkuun. Tämän tietää jopa alakoulun biologian tunnilla. Hiukkasemme päätyvät puiden lehtiin, eläinten ruuaksi ja vaikkapa seuraavan sukupolven elimistöön. Siis koko ruumiillinen olemuksemme kirjaimellisesti kiertää ympäri planeettaa.
Joten, Paavali, mistä se katoamaton ruumis ilmestyy? Otetaanko materiaalit jostain toisesta ruumiista? Tai ehkä joudutaan jakamaan hiukkaset, jolloin ylösnousseet joutuvat taistelemaan siitä, kuka saa mitkä atomit. Eikö tämä kuulosta jo ihan taivasten valtakunnan riidanaiheelta? Vai onko katoamaton ruumis ehkä täysin uusi taivaallinen luomus? Siinä tapauksessa miksi edes puhua "ruumiista", kun se ei ole mitään, mitä alun perin olimme?
Idän uskonnoissa tällaisia kysymyksiä ei edes tarvitse esittää, sillä niissä ymmärretään, että kaikki aine hajoaa ja kuuluu luonnon suureen kiertokulkuun. Ei tarvitse keksiä outoja selityksiä siitä, miten fyysiset atomit yhtäkkiä nousevat kirkastettuina versioina. Buddhalaisuudessa ei edes puhuta mistään ruumiin uudelleenheräämisestä, vaan hyväksytään, että elämä on pysymätöntä ja jatkuvassa muutoksessa. Hindulaisuudessa sielu jatkaa kiertokulkuaan, ja ruumiin rooli jää taka-alalle. Ei taistelua katoamattomasta ruumiista, ei ongelmaa siitä, miten atomit saadaan takaisin kokoonpanolinjalta. Eleganssia, eikö totta?
Kristillinen oppi taas yrittää istua kahdella tuolilla samaan aikaan: yhtäältä myönnetään, että "maasta tullut palaa maahan", mutta sitten luodaan toiveikas visio ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Mutta kun tarkemmin mietitään, eihän tämä yhtälö toimi edes teologian sisällä, saati sitten luonnontieteessä. Aine palaa maahan, mutta ylös nousee jokin aivan muu—mutta silti se muka olisi sinä. Kuinka loogista!
Ehkä Paavalin olisi kannattanut tutustua hieman idän filosofioihin. Sieltä hän olisi löytänyt paljon koherentimpia ja vähemmän fyysisiä vastauksia siihen, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Sen sijaan saimme hupaisan käsitteen katoamattomasta ruumiista, joka ei millään tavalla vastaa todellisuuden havaintoja, mutta tarjoaa kyllä loputtomasti keskustelunaiheita, kun yritämme selvittää, miten zombit pilvillä oikein toimivat.
Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Sarkastinen uskontojen asiantuntija, teologian yliopettaja
Vastaukset 13
Vanhimmat
Naurettavia satuja.
Enkeli Mäntä ilahduttaa meitä edelleen, joten se toive ja ennustus "in memoriam" on taas väärässä, kuten kaikki muukin. Kauan eläköön Enkeli Mäntä!
Eivätkö planeetan saastuminen alkanut kiihtyä juuri kristinuskon myötä? ”Kauhean saatanallisena pakanallisena” aikana ruumiit tuhkattiin, mutta nykyään ne haudataan, koska muuten niitä ei voida herättää ”viimeisenä päivänä”.
Ruumiissa olevat myrkyt imeytyvät maaperään, se on hirvittävää.
Kristittyjen uskonnolliset näkemykset eivät salli ruumiiden polttamista. Niin on useissa kristinuskon monista lahkoista.
Tämä uskonto on tuottanut niin paljon pahaa.
Niinpä kiitämme kristinuskoa maapallon saastuttamisesta.
Kuuluisa professori Werner perustelee näin ruumiiden hautaamisen haitallisuutta:
”Ruumiiden maatuminen maaperässä myrkyttää pohjaveden, ja sen mukana asuttujen paikkojen kaivojen veden ja ilman arkujen yläpuolella. Tämä myrkytys aiheuttaa kaikenlaisia epidemioita... Tämän perusteen pitäisi pääasiassa saada suurin osa asiasta kiinnostuneesta yleisöstä kannattamaan ruumiiden polttamista.
jne.
Jossain kohdassa Jumala lupaa rakentaa uuden taivaan ja maan. Ajatus on sinänsä kaunis, mutta todistaa Jumalan olevan erehtyväinen. Nimittäin miksi rakentaa uutta, kun nykyinenkin on Jumalan luoma täydellisyys. Raamatun mukaan Jumala ei tee virheitä.
On myös mielenkiintoista pohtia sitä, tiesikö Jumala jo ennalta että hän joutuu tekemään kaiken uusiksi. Raamatun mukaan Jumala tietää ja näkee kaiken ennalta.
"On myös mielenkiintoista pohtia sitä, tiesikö Jumala jo ennalta että hän joutuu tekemään kaiken uusiksi. Raamatun mukaan Jumala tietää ja näkee kaiken ennalta."
Jos niin olisi, hän olisi tiennyt, kuinka monta miljardia ja taas miljardeja päätyisi ikuiseen helvettiin. Olisiko myötätuntoinen ja hyvä Jumala luonut mitään, jos hän olisi tiennyt "kadotettujen" määrän? Vaikka vain yksi joutuisi ikuiseen helvettiin, se olisi julmaa.
Jos oletetaan että Jumala näkee ja tietää kaiken ennalta, se tekee tyhjäksi Jumalan lupauksen pelastuksesta. Jeesus oli todistettavasti sanonut, että "ihminen, joka uskoo häneen" saa armon ja ikuisen elämän. Nämä Jesuksen sanat olisivat siis valhetta.
Raamatun mukaan Jumala valmistaa ylösnousemusruumiin luomalla ihmisen kokonaan uudeksi sanansa voimalla kasteen vedestä ja Pyhästä Hengestä.
Näin tapahtui jo ihminen Jeesukselle.
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse sisälle Jumalan valtakuntaan."
Luomisessa ja uudestiluomisessa Jumalan Henki liikkuu vetten yllä.
Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta.
Älä höpötä naurettavia satuja kasteen vesiluomuksista !
Mene odottamaan aurinkoa taoulin nurkalle, sieltä se tuleekirkkoviisauden mukaan.
Titanicin vainajista ei ole jäljellä muuta kuin nahkakengät.
Kengän sisällä oleva luu on kadonnut.
Noin käy n viidessä vuodessa, luu liukenee kuin lumi kesän tullen.