Tälläkin palstalla on käsitelty jatkosotaa ja pohdittu oliko sotamme sittenkään erillissotaa. Tätä kysymystä käsitellessä ei ole -koska asiasta monikaan ei paljoa tiedä- tuotu lainkaan esille seuraavaa seikkaa: marraskuussa 1941 puhuttiin vielä erillissodasta, mutta pian asiaan ei enää otettu kantaa. Johtuiko tämä siitä, että olisimme hyväksyneet natsien sodanpäämäärät ja lakanneet voittoisaan Saksaan luottavaisina välittämästä sodan julkisuuskuvasta?
Vastaus on selkeästi: ei. Vain aniharva tietää, että erillissodasta lakattiin puhumasta, koska sodanjohto ja sensuurista päättänyt pääministerin alainen Valtion Tiedotuslaitos pitivät täysin mahdollisena vaihtoehtoa jonka mukaan Saksa ja Neuvostoliitto solmivat kaikille yllätyksenä kahdenkeskisen rauhan. Tästä syystä Suomen ja Saksan aseveljeyttä oli taktisista syistä päin vastoin korostettava ! Jos rauha Saksan ja NL:n välillä koittaisi, jättäisi Saksa erillisyyttään korostaneen Suomen yksin jatkamaan sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Tämän vaihtoehdon punnitsemisen seurauksena erillissodasta puhuminen kiellettiin täysin maaliskuussa 1943. Ja kuukauden kuluttua tästä kiellettiin julkisuudessa käsittelemästä Suomen asemaa toisessa maailmansodassa mihinkään suuntaan.
Eli tiedoksi niille, jotka nyt eivät löydä tuon ajan asiakirjoista tai mediasta erillissotamainintoja tai penkovat yhteyksiä natseihin, että tutustukoot ensin tietoihin siitä mistä tuolloin oli kiellettyä kirjoittaa ja mitä suorastaan vaadittiin kirjoittamaan. Viime aikoina julkisuudessa maalailtu kuva jatkosodasta ja suhteesta Saksaan muuttuu silloin täysin.
Vastaus on selkeästi: ei. Vain aniharva tietää, että erillissodasta lakattiin puhumasta, koska sodanjohto ja sensuurista päättänyt pääministerin alainen Valtion Tiedotuslaitos pitivät täysin mahdollisena vaihtoehtoa jonka mukaan Saksa ja Neuvostoliitto solmivat kaikille yllätyksenä kahdenkeskisen rauhan. Tästä syystä Suomen ja Saksan aseveljeyttä oli taktisista syistä päin vastoin korostettava ! Jos rauha Saksan ja NL:n välillä koittaisi, jättäisi Saksa erillisyyttään korostaneen Suomen yksin jatkamaan sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Tämän vaihtoehdon punnitsemisen seurauksena erillissodasta puhuminen kiellettiin täysin maaliskuussa 1943. Ja kuukauden kuluttua tästä kiellettiin julkisuudessa käsittelemästä Suomen asemaa toisessa maailmansodassa mihinkään suuntaan.
Eli tiedoksi niille, jotka nyt eivät löydä tuon ajan asiakirjoista tai mediasta erillissotamainintoja tai penkovat yhteyksiä natseihin, että tutustukoot ensin tietoihin siitä mistä tuolloin oli kiellettyä kirjoittaa ja mitä suorastaan vaadittiin kirjoittamaan. Viime aikoina julkisuudessa maalailtu kuva jatkosodasta ja suhteesta Saksaan muuttuu silloin täysin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuskinpa Saksasta olisi kesällä 1944 tullut Suomelle apua, jos Suomi olisi jatkuvasti korostanut käyvänsä sotaa Saksasta erillään. Risto Rytin suuri harhautus ei olisi onnistunut. Liittoutuneet painostivat Suomea erillisrauhaan jo aikaisemmin keväällä, mutta en tiedä kumpaa silloin poliitikot pelkäsivät enemmän, Neuvostoliittoa vai Saksaa.
Omasta lapsuudestani tiedän, kuinka suuri merkitys sillä oli, että USA:n ja Suomen diplomaattisuhteet säilyivät koko sodan ajan juhannukseen 1944 asti ja palautuivat nopeasti ennalleen syksyllä 1944. Vanhemmilleni ja heidän ystävilleen se oli tavattoman tärkeä asia, ja heille se korosti Suomen erillisyyttä Saksasta ja Saksan ja USA:n välisestä sodankäynnistä.
AAmulehdessä oli mielipidepalstalla taannoin kirjoitus, jossa moitittiin Venäjää, koska ilmeisesti Putin oli ilmaissut mielipiteekseen sen, että Suomi oli Saksan kanssa liittoutuneena. Kirjoittajan mielestä Suomi kävi erillissotaa. Kirjoitus oli muuten hyvä, mutta kirjoittaja unohti, että mitä käsitteet tarkoittavat.
Suomi oli luonnollisesti Saksan liittolainen Barbarossa hyökkäyksessä. Jos tämä ei ollut liittoutumista, niin koskaan mitään liittoumia ei ole ollutkaan.
Liittouma tarkoittaa sitä, että kaksi tai useampi valtiota liittoutuu jotain yhteistä vihollista vastaan, pystyäkseen voimat yhditämällä lyömään vastustajan helpommin, mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö nämä liittolaiset voisi alkaa sotia keskenään saavutettuaan voiton yhteisestä vihollisesta.