Vihaan elämääni

Vihaan elämääni oikeasti minulla ei ole yhtään kaveria ja tuntuu vain että kaikki vihaa minua eikä minusta ole mitään hyötä + tuntuu vain että asiat menevät kokoajan huononpaan suntaan vanhamapni etosivat aika akuvan sitten olsin niin nuori enkä ymmärtäny mitä se tarkottaa ja nyt vanhemmallaillä tuntuu että minulle on tullut siitä trauma. Ja asiaa ei yhtää auttaa sisarpuoli joka synyti ei saa yöllä kunnolla nukkuttua ja kun olen yritänyt sanoa tästä niin minulle on vain sanottu että älä valita ja jotain muuta. Kaikkien mielestä se on kiva asia mutta ei minun ja minulle on sanottu että kyllä sitä tulevaisuudessa muka arvostaa mutta ei se auta tämän hetkistä tillanneta yhtään. En vain tiedä mitä teksisin en viitsi kertoa ongelmistani perheelleni kun heillä on jo tarpeeksi siinä kun joutuu hoitamaan yhtä vasta syntynyttä lasta. Koulukin tuntuu vain nii raskaalta kaikken tämän alla ja huonojen unien kanssa. 🥲