Ajatellaanpa tätä: jos joku seisoo kadulla, tuijottaa taivaalle ja väittää keskustelleensa näkymättömän avaruusolion kanssa, joka ohjaa kaikkia maailman tapahtumia, hänet todennäköisesti ohjataan lääkäriin. Ehkä hän saa diagnoosin ja hoitoa. Tai ainakin huolestuneita katseita. Mutta jos sama henkilö vaihtaa avaruusolion näkymättömään jumalolentoon ja väittää tämän hallitsevan niin omaa kuin muidenkin elämää, häntä kutsutaankin hurskaaksi ja hänen uskomuksiaan kunnioitetaan.
Mitä eroa näissä oikeastaan on? Näkymätön, kaikkivoipa olento, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt tai pystynyt todistamaan, antaa käskyjä, määrittelee moraalin ja joskus jopa rankaisee "vääristä" ajatuksista. Kutsumme sitä uskonnoksi ja järjestämme juhlapäiviä sen kunniaksi. Mutta eikö tämä ole aivan sama asia kuin jos joku kertoisi olevansa päivittäisessä yhteydessä pienen vihreän miehen kanssa, joka käskee välttämään tiettyjä ruokia ja kiviä kivittämällä?
Kenties avaruusolennon ja jumalan ero on vain PR-työssä. Toisen tarinat kerrotaan kirkossa ja ne kuulostavat pyhiltä, toisen tarinat taas ovat ehkä Hollywoodin käsialaa.
Mitä eroa näissä oikeastaan on? Näkymätön, kaikkivoipa olento, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt tai pystynyt todistamaan, antaa käskyjä, määrittelee moraalin ja joskus jopa rankaisee "vääristä" ajatuksista. Kutsumme sitä uskonnoksi ja järjestämme juhlapäiviä sen kunniaksi. Mutta eikö tämä ole aivan sama asia kuin jos joku kertoisi olevansa päivittäisessä yhteydessä pienen vihreän miehen kanssa, joka käskee välttämään tiettyjä ruokia ja kiviä kivittämällä?
Kenties avaruusolennon ja jumalan ero on vain PR-työssä. Toisen tarinat kerrotaan kirkossa ja ne kuulostavat pyhiltä, toisen tarinat taas ovat ehkä Hollywoodin käsialaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Noinhan se logiikka menee jos sivuuttaa kevytmielisesti ensin kaikki muut todistukset Jumalasta omilla valinnoillaan ja jättää lopuksi vielä tarinan vertailukohdaksi vain yhden ihmisen.
Vaikuttaa muuten taas kovasti ateistin kirjoitukselta, joka huhuilee maailmasta silmät kiinni itse kaivamansa kuopan pohjalla.
Jumalasta ei ole yhtään objektiivista todistetta. Kaikki selittyy satunnaisuudella ja luonnonlaeilla; uskonnot deluusioilla. Jumalia ei tarvita mihinkään.
Enemmistö maailman väestöstä uskoo jonkinlaiseen luojajumalaan. Sinä siis väität, että enemmistö sairastaa mielisairautta. Kuinka todennäköistä on, että melkein kaikki ovat hulluja ja silti pystyvät pyörittämään toimivia yhteiskuntia kuin terveet? On varmaan aika yksinäistä tajuta kuuluvansa minimaaliseen ateistivähemmistöön joka ainoana omistaa ainoan oikean opin. Melkoinen kultti.
Sinulla on ihan täysi lupa uskoa noin.
Entä miten kuvailisit uskomuksistasi vetämiäsi johtopäätöksiä, joita perusteettomasti tuputat täällä mutu-faktoina muille?
Kyllä, kaikenlainen harhaisuus näkyy nykymaailman menossa, eikä se rajoitu pelkästään uskontoihin. Esimerkiksi miljoonat ihmiset uskovat edelleen horoskooppeihin ja käyttävät niitä arjen päätöksenteossa. Jotkut ajattelevat kristalleilla olevan parantavia voimia, ja litteään maahan uskovien määräkin on kasvanut viime vuosina. Jos enemmistön uskomukset olisivat aina järkeviä, meidän pitäisi kai hyväksyä nämäkin ajatukset terveinä ja todenmukaisina.
Toimivien yhteiskuntien pyörittäminen ei myöskään vaadi täydellistä rationaalisuutta. Historia on täynnä esimerkkejä järjestäytyneistä yhteisöistä, joissa ihmiset uskoivat taikauskoisiin ajatuksiin, polttivat "noitia" ja tekivät uhrauksia jumalille – eivätkä ne kaatuneet siihen. Kyse ei ole siitä, että kaikki olisivat hulluja, vaan siitä, että harhaisuutta on normalisoitu. Ihmismieli pystyy yhdistämään ristiriitaisia ajatuksia: rationaalinen lääkäri voi mennä kirkkoon rukoilemaan, vaikka tietää, ettei sillä ole mitään vaikutusta hoitotuloksiin.
Mitä taas tulee "minimaaliseen ateistivähemmistöön", niin eikö se ole aika yleistä, että pieni ryhmä edustaa todellisuuteen perustuvaa ajattelua, kun taas enemmistö seuraa helppoja vastauksia ja vanhoja uskomuksia? Sama päti silloin, kun vain harvat uskoivat maan kiertävän aurinkoa. Jos vähemmistössä oleminen tekee ateismista kultin, niin ainakin se on kultti, joka perustuu todisteisiin, ei tarinoihin.
Uskova voi olla jokseenkin järkevä muuten, mutta pitäessään todellisena taruja ja niiden satuolentoja, elää harhoissa ja kuvittelee jumalan puhuvan hänelle pään sisällä.
Yli puolet suomalaisista on ateisteja.
Tuosta maan kiertämisestä auringon ympäri: esim. kristikunnassa se ei aikoinaan ollut mikään poikkeuksellinen usko. Käsitys, että geosentrinen maailmankuva muka oli yleinen, markkinoitiin vasta valistuksen aikana, kun haluttiin mustamaalata kristillistä uskoa tiedevastaiseksi. Kaikista keskiajan loppuun mennessä kirjoitetuista teoksista maakeskeisyys kuitenkin löytyy ainoastaan kahdeksalta teologilta.
Tällainen tahallinen vääristely on aika tavallista, kun yritetään muokata historiaa oman näkökulman tueksi. Käydäänpä muutama väite läpi:
Se, että maa kiertää auringon ympäri, ei ollut kristikunnassa mikään itsestäänselvyys ennen Kopernikusta. Geosentrinen maailmankuva, ajatus siitä, että maa on kaiken keskellä, oli pitkään se yleisin ajatus. Se perustui Aristoteleen ja Ptolemaioksen teorioihin, joita myös kirkko tuki. Ptolemaioksen Almagest oli pitkään lännen tähtitieteen kulmakivi, ja geosentrinen malli oli kirkon opetuksessa mukana.
Kopernikus julkaisi De revolutionibus orbium coelestium (1543), jossa esiteltiin heliosentrinen malli, mutta tämä sai kirkolta voimakasta vastustusta. Galileo Galilei joutui jopa inkvisition kuulusteluihin 1600-luvulla puolustaessaan heliosentristä mallia, ja hänen teoksensa Dialogo kiellettiin. Paavi Urbanus VIII ja monet kirkonmiehet pitivät heliosentrisyyttä uhkana ja Raamatun vastaisena.
Vaikka valistusaikana tieteellinen ajattelu ja uskonto kohtasivat toisensa entistä kovemmin, tämä ei tarkoita sitä, että kirkko olisi ollut välinpitämätön geosentrisen mallin suhteen. Se oli kirkon virallinen opetus pitkään, koska se sopi Raamatun tulkintaan.
Että vain "kahdeksan teologia" kannatti geosentristä mallia, ei pidä paikkaansa. Keskiajalla geosentrinen maailmankuva oli yleisesti hyväksytty ajatus, eikä se ollut vain teologien mietteitä. Kirkko tuki sitä voimakkaasti, koska se oli osa sen opillista perintöä. Tämä ei ollut vain valistuksen jälkeinen mustamaalaus, vaan kirkon pitkäaikainen kanta.
Löytyykö tälle "pitkäaikaiselle kannalle" todisteita kirkon sisältä, ja kuinka laajassa mitassa?
pelottavinta tässä on että 500v ennen jeesusta kreikassa ihmiset kertoivat totuuksia ja heitä syytettiin jumalan pilkasta ja teloitettiin 😠😠😠
yksi esimerkki tapaus väitti tähtiä auringoiksi , mutta ovat niin kaukana etteivät lämmitä
2500v myöhemmin sama meno jatkuu 🤔 pitäiskö tälle saada lopullinen ratkaisu ?
siis ei voi olla nykyaikana että tällaisilla mielikuvituskaveriin uskovilla on valtaa !!!
Entä jos se olento sanoisi jotakin, ja sanoma olisi erinomaisen hyvä? Näkökulma muuttuisi kokonaan toiseksi. Olentoa ei tarvitse enää palvoa.
On muitakin näkökulmia. Olento voi esimerkiksi olla esikuva jollekin tai korvata jonkun maanpäällisen ihmissuhteen suhteen. Olennon sanomallakaan ole merkitystä, jos löytää sen kautta uusia ystäviä. Olento voi olla korvike esimerkiksi valtion diktaattorille, joskus joku on uskonut sellaiseenkin viiksistä huolimatta. Joku kannattaa jopa urheilujoukkuetta, miksi ei yhtä hyvin olentoa jolla on jotakin sanottavaa.
Mutta, miksi ei vain voisi elää sitä elämää mitä elää? Miksi alkaa sitä kyseenalaistaan ja ehdollistamaan millään tai kenenkään vuoksi?
Evoluutiotutkijat ihmeissään: tiede puoltaa suunnittelua.
https://www.nykyaika.fi/2016/09/uudet-todisteet-vievat-pohjaa-makroevoluutiolta/
Jaa että "evoluutiotutkijat ovat hämmästyneitä siitä, että tiede tukee suunnittelua"? Nyt kyllä alkaa tämä uskovien venkoilu naurattaa 😄
Kukaan tieteentekijä ei tieteellisessä työssään tue kreationismia, vapaa-ajallaan he tietty voivat houria mitä tahansa, kunhan eivät nolaa itseään.