Sapatti on illasta iltaan, ei puolipäivästä puolipäivään.

Pohjois-Norjassa auringon kuviteltu lasku voi olla jo perjantaina klo 11, koska Norjan kello on meidän ajastamme jäljessä, eikä talvella edes näy aurinkoa.

Joten suurin osa sapatista sattuu perjantaille, ja lauantaina voi hyvin mennä iltapäiväksi töihin.

Tämä aiheuttaa herkille uskoville suuria ongelmia, jos haluaa viettää sapattia auringon mukaan.

Raamattu ei siihen kehoita, vaan sanoo: "Illasta iltaan pitäkää minun sapattini!"

Ilta on silloin kun päivän työt on tehty ja vielä illallinenkin on syöty, ja voi valmistautua lepäämään.

Tämä aiheuttaa päänvaivaa niille, joilla on tapana arvostella toisten sapatinviettoa, koska ei voi silloin syyttää sapatin rikkomisesta, jos tekee töitä auringon laskettua. Fariseuksilta jää puheenaiheet vähemmälle.

Joten nykyaikana ja maissa, missä auringon valo ei määrää työaikoja, asiassa tulee olla sen verran myötäilevä, että sapatista ei tule ies, vaan levon ja ilon päivä.

Raamattu ei edes vaadi menemään kokoukseen sapattina, jos väsyttää, vaan sanoo, että silloin tulee levätä.

Tietysti on hyvä tavata uskon ystäviä, ja yhdessä palvoa Jumalaa, mutta tulee muistaa, että sapattia ei ole annettu kahleeksi, vaan ihmisen iloksi.

Sapatti on annettu ihmistä varten, eikä ihmistä sapattia varten.