Mistä johtuvat kristittyjen keskuudessa kymmenet ja sadat erilaiset raamatuntulkinnat? Voisiko se johtua siitä, että ristiinnaulittu Jeesus Kristus ei saa olla määräävänä kaikessa?
Mitä kirjoitti Paavali? Hän kirjoitti, että oli
a) PÄÄTTÄNYT
b) olla TUNTEMATTA
c) MITÄÄN MUUTA
kuin
d) Jeesuksen Kristuksen ja hänet RISTIINNAULITTUNA.
Hän EI jauhanut mitään Pyhistä Kirjoituksista eikä Raamatun auktoriteetista vaan kertoi OMASTA PÄÄTÖKSESTÄÄN. Päätöksestä rajata kaikki tietämisensä ja tuntemisensa yhteen ainoaan -
RISTIINNAULITTUUN JEESUKSEEN KRISTUKSEEN.
Tämä edellytti hänen kohdallaan PÄÄTÖSTÄ.
Oliko hän jotenkin poikkeustapaus? Jotenkin erityisen huojuva ja epävarma ajattelussaan ja toiminnassaan? Ainoastaan hänkö tarvitsi tällaista omakohtaista päätöstä? Ja me muut emme? Voisiko hän käyttää itseään tässä asiassa kenties esimerkkinä? Ihan huvikseenko hän kirjoitti lukijoilleen tuosta asiasta? Eikö sitä tarvitse yleistää, soveltaa omalle kohdalleen? Puhuuko hän esimerkiksi ristiinnaulitsemisestaan yhdessä Kristuksen kanssa kohdassa Gal. 2:19-20 ainutkertaisena omakohtaisena tapahtumana, joka ei kosketa hänen lukijoitaan? Kun hän kehottaa lukijoitaan olemaan HÄNEN seuraajiaan niin kuin hän on Kristuksen seuraaja, eikö tuo kehotus päde TÄSSÄ ASIASSA - asiassa, joka liittyy Paavalin "Kristuksen seuraamiseen"? Jos Paavali "seuraa Kristusta" PÄÄTTÄMÄLLÄ OLLA TUNTEMATTA HÄNTÄ MUUTOIN KUIN RISTIINNAULITTUNA, meidänkö ei sitä tarvitse tehdä seuratessamme Paavalia (niin kuin hän seuraa Jeesusta)?
Se, joka LAISTAA omalla kohdallaan tämän päätöksen, lakkaa seuraamasta Paavalia niin kuin hän seuraa Herraansa.
Ja tällainen ihminen liukuu automaattisesti pois Paavalin julistamasta evankeliumista.
Jokaisen on tehtävä omalla kohdallaan PÄÄTÖS.
Mitä kirjoitti Paavali? Hän kirjoitti, että oli
a) PÄÄTTÄNYT
b) olla TUNTEMATTA
c) MITÄÄN MUUTA
kuin
d) Jeesuksen Kristuksen ja hänet RISTIINNAULITTUNA.
Hän EI jauhanut mitään Pyhistä Kirjoituksista eikä Raamatun auktoriteetista vaan kertoi OMASTA PÄÄTÖKSESTÄÄN. Päätöksestä rajata kaikki tietämisensä ja tuntemisensa yhteen ainoaan -
RISTIINNAULITTUUN JEESUKSEEN KRISTUKSEEN.
Tämä edellytti hänen kohdallaan PÄÄTÖSTÄ.
Oliko hän jotenkin poikkeustapaus? Jotenkin erityisen huojuva ja epävarma ajattelussaan ja toiminnassaan? Ainoastaan hänkö tarvitsi tällaista omakohtaista päätöstä? Ja me muut emme? Voisiko hän käyttää itseään tässä asiassa kenties esimerkkinä? Ihan huvikseenko hän kirjoitti lukijoilleen tuosta asiasta? Eikö sitä tarvitse yleistää, soveltaa omalle kohdalleen? Puhuuko hän esimerkiksi ristiinnaulitsemisestaan yhdessä Kristuksen kanssa kohdassa Gal. 2:19-20 ainutkertaisena omakohtaisena tapahtumana, joka ei kosketa hänen lukijoitaan? Kun hän kehottaa lukijoitaan olemaan HÄNEN seuraajiaan niin kuin hän on Kristuksen seuraaja, eikö tuo kehotus päde TÄSSÄ ASIASSA - asiassa, joka liittyy Paavalin "Kristuksen seuraamiseen"? Jos Paavali "seuraa Kristusta" PÄÄTTÄMÄLLÄ OLLA TUNTEMATTA HÄNTÄ MUUTOIN KUIN RISTIINNAULITTUNA, meidänkö ei sitä tarvitse tehdä seuratessamme Paavalia (niin kuin hän seuraa Jeesusta)?
Se, joka LAISTAA omalla kohdallaan tämän päätöksen, lakkaa seuraamasta Paavalia niin kuin hän seuraa Herraansa.
Ja tällainen ihminen liukuu automaattisesti pois Paavalin julistamasta evankeliumista.
Jokaisen on tehtävä omalla kohdallaan PÄÄTÖS.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.