Raamatussa kuvastuu entisten aikojen käsitys siitä missä tunteet sijaitsevat tai muodostuvat ja millä ihminen ajattelee. Raamatun kääntäjät ovat nykyaikaistaneet tätä muuttamalla esim munuaiset sisäisiksi osiksi tai mieleksi. Jos raamattu olisi jotain jumalan henkeyttämää tai inspiroimaa, niin olisiko tällainen tarpeellista?
Katsotaan joitakin kohtia:
Ps 16:
7 Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa. [KR33/38]
7 Minä kiitän Herraa, joka minua on neuvonut: niin myös minun munaskuuni ovat yöllä kurittaneet. [Biblia1776]
Munaskuut ovat siis munuaiset, tämä taas kerran tiedoksi sille, joka luulee niillä olevan jotain tekemistä sukuelinten kanssa.
Jeremia 17:
10 Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.
Psalm 73:
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta. [KR33/38]
21 Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. [KR92]
Tämä munaskuiden ja sydämen tutkiminen näkyy vieläpä uuden testamentin puolella:
Ilm 2:
ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.
Ps 139:
13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut [KR92]
13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. [KR33/38]
Myös maksa mainitaan.
Valitusvirret 2:
11 Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisukseni kuohuvat, minun maksani on maahan vuodatettu tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla. [KR33/38]
KR92 ei puhu maksasta mitään.
Esimerkkejä on varmasti paljon. Yleensä tätä yritetään selittää sillä, että kyseessä on hengellinen tai vertaiskuvallinen esitys, mutta kyllä se niin taitaa olla, että aikoinaan ei aivojen merkitystä ymmärretty. Raamattu ei tuntebe sellaista elintä kuin aivot.
Egyptiläiset tunnetusti muumioinnin yhteydessä antoivat kyytiä aivoille, mutta muita sisäelimiä kyllä palsamoitiin. Tosin papyryksesta löytyy aivoja merkitsevää tekstiä, joka on vanhaa, 1700 BCE.
vuonna 335 eaa Aristoteles oli sitä mieltä, että aivojen tehtävä oli jäähdyttää verta.
fi.wikipedia.org/wiki/Aivotutkimusmenetelm%C3%A4t
Voidaan siis mielestäsi hyvälä syyllä kysyä millä tasolla on raamatullinen tieto verestä, "veressä on elämä"? Kun teksti on kirjoitettu aikakautena, jolloin tiedettiin kovin vähän ihmisen anatomiasta ja aivojen merkityksestä, niin miksi teokselle annetaan ylimaallinen merkitys, jonka vuoksi ihmisiä kuolee?
Katsotaan joitakin kohtia:
Ps 16:
7 Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa. [KR33/38]
7 Minä kiitän Herraa, joka minua on neuvonut: niin myös minun munaskuuni ovat yöllä kurittaneet. [Biblia1776]
Munaskuut ovat siis munuaiset, tämä taas kerran tiedoksi sille, joka luulee niillä olevan jotain tekemistä sukuelinten kanssa.
Jeremia 17:
10 Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.
Psalm 73:
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta. [KR33/38]
21 Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. [KR92]
Tämä munaskuiden ja sydämen tutkiminen näkyy vieläpä uuden testamentin puolella:
Ilm 2:
ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.
Ps 139:
13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut [KR92]
13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. [KR33/38]
Myös maksa mainitaan.
Valitusvirret 2:
11 Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisukseni kuohuvat, minun maksani on maahan vuodatettu tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla. [KR33/38]
KR92 ei puhu maksasta mitään.
Esimerkkejä on varmasti paljon. Yleensä tätä yritetään selittää sillä, että kyseessä on hengellinen tai vertaiskuvallinen esitys, mutta kyllä se niin taitaa olla, että aikoinaan ei aivojen merkitystä ymmärretty. Raamattu ei tuntebe sellaista elintä kuin aivot.
Egyptiläiset tunnetusti muumioinnin yhteydessä antoivat kyytiä aivoille, mutta muita sisäelimiä kyllä palsamoitiin. Tosin papyryksesta löytyy aivoja merkitsevää tekstiä, joka on vanhaa, 1700 BCE.
vuonna 335 eaa Aristoteles oli sitä mieltä, että aivojen tehtävä oli jäähdyttää verta.
fi.wikipedia.org/wiki/Aivotutkimusmenetelm%C3%A4t
Voidaan siis mielestäsi hyvälä syyllä kysyä millä tasolla on raamatullinen tieto verestä, "veressä on elämä"? Kun teksti on kirjoitettu aikakautena, jolloin tiedettiin kovin vähän ihmisen anatomiasta ja aivojen merkityksestä, niin miksi teokselle annetaan ylimaallinen merkitys, jonka vuoksi ihmisiä kuolee?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos kyseessä olisi ylimaallista viisautta edustava, lähestulkoon taivaasta tipahtanut opus, se ei vaatisi selittelyä vaan päin vastoin kelpaisi mittapuuksi ja inspiraatioksi tieteelle, myös kaikille tulevalle tieteelle, eikä olisi tunnettujen tosiasioiden kanssa ristiriidassa.
Käytännössä Raamatulla ei kuitenkaan ole luonnontieteille mitään annettavaa, eikä siitä ole historiantutkimuksellekaan juuri yleisesti hyötyä. Yhtymäkohdat historiaan ovat satunnaisia ja epäluotettavia, ja teos on täynnä myyttejä.
Kristinuskon ja juutalaisuuden tutkimisessa se on yhtenä, sinänsä ihan keskeisenä lähteenä sen suhteen, millaisia uskonkäsitykset ovat olleet ja miten ne ovat muuttuneet. Sitä pitää kuitenkin käyttää lähdekritiikin kera, kuten tieteessä kaikkea muutakin.
Esimerkiksi "spitaalin" eli nähtävästi jonkinlaisen ihosairauden hoito-ohjeet 3. Moos. 13. luvussa tuskin antavat mitään nykyihmiselle, eivätkä varmasti ole tuolloinkaan juuri toimineet. Sairas sentään eristettiin, minkä ehkä sanoo järkikin, tosin tätäkään ei tehty kaikissa tapauksissa. Mikähän ajatus tässäkin on ollut taustalla:
12 Jos spitaali puhkeaa sairastuneen ihossa niin, että se peittää ihon kauttaaltaan päästä jalkoihin,
13 ja jos pappi siis havaitsee, että spitaali on levinnyt yli koko ruumiin, hän julistakoon sairaan puhtaaksi. Koska sairas on tullut kauttaaltaan valkoiseksi, hän on puhdas.
Se onkin yllättävää, että Peräilmasta raamattu kirjoittaa fysiolookisesti oikein, kun kaikesta muusta kirjoitukset ovat puutaheinää ja/tai satua. Se vain osoittaa siunatun Peräilman tärkeyden.
Absalomilla oli suhteellisen painavat hiukset. Nykymitoilla tuo olisi pari kiloa.
2. Sam. 14:
25 Koko Israelissa ei ollut miestä, jota olisi ylistetty niin kauniiksi kuin Absalomia. Hän oli virheetön kiireestä kantapäähän.
26 Kun hänen hiuksensa leikattiin -- hän leikkautti ne kerran vuodessa, kun ne kävivät liian raskaiksi -- ne painoivat kuninkaan painomittojen mukaan kaksisataa sekeliä.
Kyseessä on tietenkin anatominen mahdottomuus ja pelkkä legenda, jossa on pistetty reilusti liioittelua, mutta tätäkin ovat jotkut uskovaiset yrittäneet selitellä, koska eivät voi myöntää että tieto olisi yksinkertaisesti väärin.
"virheetön kiireestä kantapäähän”
Millainen miehinen elin Absukalla mahtoi olla? Entä millaista Peräilmaa mahtoi virheettömästä rektumista siunaantua?
Raamattu ei kerro, mutta on järkevää uskoa ja eräs tutkijakin on sanonut, että elin oli huomattavan suurikokoinen, oikea hallintoelin. Ja peräilma oli kuin vuoristoilmaa siionin vuorelta.
Tähän voisi mainita, että vaikkei tätä raamatussa sanotakaan, niin juutalaisuudessa on ainakin ollut joskus käsitys,
The Babylonian Talmud Yevamot 69b states that: “the embryo is considered to be mere water until the fortieth day.”
Eli 40 ensimmäisen päivän aikana alkio olisi lähinnä vettä.