Taistolaisuuden ja stalinismin sekä sen nuorisoradikalismin typerimmät, sinänsä itse aatteeseen, tai talousajatteluun liittymättömät muodot, elävät keskuudessamme vireinä ja TUHOISINA.
Luin eilen Soininvaaran uusimman kirjoituksen ja se muistutti minua siitä, kuinka taistolainen tapa "ajatella" on lujasti hänenkin päässään. Soininvaaran kirjoitusta kommentoi yksi aikamme valituista, Roope Uusitalo, ja jotain samaahan oli hänessäkin, joskin jo selvästi lievempänä. Tiedän sen, että ainakin tässä vaiheessa lievempänä, koska juuri hieman aiemmin kuuntelin häntä radiossa ja totesin, että ei hän sentään aivan niin pihalla ole kuin "asiantuntijamme" yleensä.
Katsoin juuri taistolaisten itsensä pitämän tilaisuuden, jossa he kävivät läpi nuoruuttaan ja hurjuuttaan. Ja useampikin siinä totesi, kuinka niin moni vanha toweri on loikannut nykyään... PERSUIHIN.
On ollut hauska kiusata persuja muistuttamalla Riikan ja Jussin olleen nuoruudessaan Vihreiden kannattajia ja olevan sielultaan Vihreitä edelleen kun syövät eettisistä syistä kasvisruokaa ja liikkuvat polkupyörällä jne.
Kunnes ymmärsin, ettei se olekaan mikään vitsi. Riikka ja Jussi tosiaan ajattelevat tekevänsä Vihreyden paremmin kuin Vihreät, sillä oikealla tavalla. Jossain määrin olen heidän kanssaan samaa mieltä, että niin tekevätkin... elävät vihreiden arvojensa mukaan tuputtamatta niitä... mutta taistolaisten tapaan julistavat rakkauttaan totalitarismiin yrittämällä tunkea talousoikeistolaisuuden ja maahanmuuttovastaisuuden alas kaikkien muiden kurkusta, stalinistisen kovin ottein. Aivan kuten taistolaisilla, heillä kummallakaan ei ole hajuakaan taloudesta, mutta he puhuvat siitä, koska se tuo vallan, joka on Jumalasta seuraava. Ylöspäin. Samasta syystä myös Soininvaara niin mielellään puhuu ja kirjoittaa taloudesta, samaan tyyliin. Siis provokatiivisesti, tavalla, jolla herättää mahdollisimman paljon kognitiivista dissonanssia jokaisen järkevästi ajattelevan päässä.
Soininvaara ehkä uskoo itsekin, että ajamalla yrityksiä konkursseihin tosiaan nopeutettaisiin uusien, "tuottavampien" syntymistä niiden tilalle. Tai sitten se on vain entisen poliittisen uran kannalta niin tärkeän huomiontavoittelun juurtumista tavaksi, josta ei pääse eroon eläkkeelläkään. Mutta Riikka. Hän on aivan liian älykäs, että uskoisi terveysperusteisten verovähennysten olevan edes mahdollista toteuttaa. Ei, hän on edennyt ahdistuneesta työhuoneestaan tubettavasta nuoresta monikulttuurisuuden tutkijasta puoluejohtajaksi, joka hyvin ymmärtää olleensa vain hyödyllinen idiootti ja että ainoa tie eteenpäin kannatukseltaan romahtavassa puolueessa on alkaa esittää standup-koomikkoa ihan tosissaan. Niinpä hän mainitsee samassa puheessaan sekä normien ja byrokratian purkamisen, että terveysperustaisen verovähennyksen... ei siksi, ettei tajuaisi niiden olevan ristiriidassa, vaan koska tietää niiden olevan räikeässä ristiriidassa. Ja herättävän ihmisissä halua kommentoida ja kirjoittaa asiasta lehtijuttuja. Kun näkyvyys tulee nyt, se vaikuttaa vaaleissa. Silloin tavan pulliainen on jo unohtanut täysin koko kohun, mutta puolueen nimi Perussuomalaiset näyttää äänestyskopissa jotenkin tutulle. Ja äänestää heitä. Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, kun se tehdään oikein. Informaatiovirta Johanna Tukiaisen päiväkirjoista ja jokaviikkoisista tappokäräjistä, ja mitä nyt normaaliin uutisvirtaan nykyään kuuluukin, unohduttaa äkkiä asiat, mutta jättää tunnejäljet, joista tuttuus on se vaikuttavin.
Perussuomalaiset ovat olleet Riikalle taloudellinen menestys. Hän tekee mitä vain pitääkseen kiinni rahapaalustaan. Tekee itsestään vaikka julkisen pellen, naispuolisen Heikki Kinnusen. Kummatkin ovat aina olleet pienen ihmisen puolella, sen yhden, nimittäin itsensä.
Luin eilen Soininvaaran uusimman kirjoituksen ja se muistutti minua siitä, kuinka taistolainen tapa "ajatella" on lujasti hänenkin päässään. Soininvaaran kirjoitusta kommentoi yksi aikamme valituista, Roope Uusitalo, ja jotain samaahan oli hänessäkin, joskin jo selvästi lievempänä. Tiedän sen, että ainakin tässä vaiheessa lievempänä, koska juuri hieman aiemmin kuuntelin häntä radiossa ja totesin, että ei hän sentään aivan niin pihalla ole kuin "asiantuntijamme" yleensä.
Katsoin juuri taistolaisten itsensä pitämän tilaisuuden, jossa he kävivät läpi nuoruuttaan ja hurjuuttaan. Ja useampikin siinä totesi, kuinka niin moni vanha toweri on loikannut nykyään... PERSUIHIN.
On ollut hauska kiusata persuja muistuttamalla Riikan ja Jussin olleen nuoruudessaan Vihreiden kannattajia ja olevan sielultaan Vihreitä edelleen kun syövät eettisistä syistä kasvisruokaa ja liikkuvat polkupyörällä jne.
Kunnes ymmärsin, ettei se olekaan mikään vitsi. Riikka ja Jussi tosiaan ajattelevat tekevänsä Vihreyden paremmin kuin Vihreät, sillä oikealla tavalla. Jossain määrin olen heidän kanssaan samaa mieltä, että niin tekevätkin... elävät vihreiden arvojensa mukaan tuputtamatta niitä... mutta taistolaisten tapaan julistavat rakkauttaan totalitarismiin yrittämällä tunkea talousoikeistolaisuuden ja maahanmuuttovastaisuuden alas kaikkien muiden kurkusta, stalinistisen kovin ottein. Aivan kuten taistolaisilla, heillä kummallakaan ei ole hajuakaan taloudesta, mutta he puhuvat siitä, koska se tuo vallan, joka on Jumalasta seuraava. Ylöspäin. Samasta syystä myös Soininvaara niin mielellään puhuu ja kirjoittaa taloudesta, samaan tyyliin. Siis provokatiivisesti, tavalla, jolla herättää mahdollisimman paljon kognitiivista dissonanssia jokaisen järkevästi ajattelevan päässä.
Soininvaara ehkä uskoo itsekin, että ajamalla yrityksiä konkursseihin tosiaan nopeutettaisiin uusien, "tuottavampien" syntymistä niiden tilalle. Tai sitten se on vain entisen poliittisen uran kannalta niin tärkeän huomiontavoittelun juurtumista tavaksi, josta ei pääse eroon eläkkeelläkään. Mutta Riikka. Hän on aivan liian älykäs, että uskoisi terveysperusteisten verovähennysten olevan edes mahdollista toteuttaa. Ei, hän on edennyt ahdistuneesta työhuoneestaan tubettavasta nuoresta monikulttuurisuuden tutkijasta puoluejohtajaksi, joka hyvin ymmärtää olleensa vain hyödyllinen idiootti ja että ainoa tie eteenpäin kannatukseltaan romahtavassa puolueessa on alkaa esittää standup-koomikkoa ihan tosissaan. Niinpä hän mainitsee samassa puheessaan sekä normien ja byrokratian purkamisen, että terveysperustaisen verovähennyksen... ei siksi, ettei tajuaisi niiden olevan ristiriidassa, vaan koska tietää niiden olevan räikeässä ristiriidassa. Ja herättävän ihmisissä halua kommentoida ja kirjoittaa asiasta lehtijuttuja. Kun näkyvyys tulee nyt, se vaikuttaa vaaleissa. Silloin tavan pulliainen on jo unohtanut täysin koko kohun, mutta puolueen nimi Perussuomalaiset näyttää äänestyskopissa jotenkin tutulle. Ja äänestää heitä. Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, kun se tehdään oikein. Informaatiovirta Johanna Tukiaisen päiväkirjoista ja jokaviikkoisista tappokäräjistä, ja mitä nyt normaaliin uutisvirtaan nykyään kuuluukin, unohduttaa äkkiä asiat, mutta jättää tunnejäljet, joista tuttuus on se vaikuttavin.
Perussuomalaiset ovat olleet Riikalle taloudellinen menestys. Hän tekee mitä vain pitääkseen kiinni rahapaalustaan. Tekee itsestään vaikka julkisen pellen, naispuolisen Heikki Kinnusen. Kummatkin ovat aina olleet pienen ihmisen puolella, sen yhden, nimittäin itsensä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin juttusi pariinkin kertaan ja tulin siihen tulokseen, että ajattelusi on varsin oikeilla jäljillä.
Asioita on syytä tutkia tarkemminkin.