Ateistit valehtelee, että todelliset tiedemiehet eivät usko luomiseen?

Pascal puhui nimensä mukaisesti pascaa.

Kuinkahan pitkälle Pascal olisi matemaattisissa tutkimuksissaan päässytkään ellei kirkko-niminen instituutio olisi kahlinnut hänen ajatteluaan pikkulapsesta alkaen kaikkine noitienpolttamisineen ja inkvisitioineen?

Kyllä on paljon tutkijoita ja luomisen puolustajia. Esim. Vettä tutkitaan. Sitä on kaikkialla.

Masaru Emoto oli kansainvälisesti arvostettu tutkija, joka on saanut runsaasti tunnustusta työstään, jonka kautta hän näyttää meille, kuinka vesi on kiinteässä yhteydessä meidän yksilölliseen ja kollektiiviseen tietoisuuteemme. Hänen sanomansa on yksinkertainen, perusteellinen ja kauaskantoinen.

Emoton toiveena on tuoda maailma lähemmäksi rauhaa veden avulla. "Veden Salainen Elämä" on loistava jatko hänen ensimmäiselle menestyskirjalleen "Veteen kätketyt viestit" ja se kertoo monin eri tavoin siitä, kuinka vesi voi näyttää meille vastauksia - kuinka voimme elää onnellisina, ymmärtää rakkauden merkityksen ja valita oikean suunnan elämässämme. Vesi voi toimia peilinä ja veden laatu on heijastus meidän sydämistämme. Tri Emoto painottaa sitä, että tämänhetkinen veden tila on vakava. Ensimmäinen askel kohti Maa-planeettamme ja veden suojaamista on se, että keskitymme rukouksiimme.

Vedellä on muisti ja se kuljettaa mukanaan ajatuksiamme ja rukouksiamme. Koska me itse olemme vettä, riippumatta siitä missä olemme, meidän rukouksemme kulkevat veden mukana kaikkialle maailmaan.

Kaiken elollisen perusta on hado-värähtely. Hado on japaninkielinen sana ja merkitsee hienojakoista energiaa, joka liittyy tietoisuuteen ja on synonyymi sanalle chi. Sen ominaisuuksiin kuuluu vastakaiku ja samankaltaisuus, mutta sen kaikkein tärkein tehtävä on "virtaus" eli elämän kierron ylläpitäminen. Masaru Emoto todistaa vesikidekuvillaan, kuinka rukouksen voima toimii vahvana silloin, kun ihmiset kokoontuvat yhteen osoittamaan kiitollisuuttaan ja rakkauttaan vedelle. Kirjassa on uskomattomia todisteita vesikidekuvien muodossa siitä, mitä esimerkiksi ajatuksemme ja sanamme saavat vedessä aikaan, puhumattakaan musiikista.

Miten tuo todistaa minkään jumalan olemassaolon tai luomisen?

Piti kaivaa ihan 1600-luvulta tyyppi, jolloin Eurooppa oli kirkon hampaissa ja tieto oli huomattavasti alkeellisempaa?

Tuo 2000-luvulta tunnettu tiedemies joka omalla alallaan uskoo Mooseksen ensimmäiseen kirjaan kirjaimellisena tapahtumana.

Ja varsinkin 6000 vuoden ikäiseen universumiin. Kun tämäkin roska on otettu YEC lähteestä.

mikä luokitellaan "tiedemieheksi " ?

Ateistina voin sanoa, että ei kuulu minulle uskooko uskovaiset, tai mihin tiedemiehet uskoo tai mihin eivät. Olkoon heidän ihan oma asiansa.

Pascalin aikaan oli sangen epäterveellistä kyseenalaistaa kirkon doktriini. "Väärien" mielipiteiden esittämisestä saattoi päätyä inkvisition eteen ja pahimmassa tapauksessa roviolle, kuten kävi eräälle Giordano Brunolle. Se, että joku Pascalin aikalainen esiintyi hartaana uskovaisena ei ole mikään tae sille, että hän oikeasti uskoi.

Ja joka tapauksessa nuori maa on typerä, täysin epätieteellinen uskomus.

Ateistit eivät välttämättä valehtele, mutta on totta, että monet tiedemiehet tukevat evoluutioteoriaa ja pitävät sitä parhaiten tuettuna tieteen näkökulmasta. Luomiskertomus, erityisesti uskonnollinen käsitys siitä, että maailma luotiin erityisesti ja valmiiksi, ei ole tieteellisesti tuettu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki tiedemiehet olisivat ateisteja, eikä myöskään sitä, että kaikki uskovat tiedemiehet hylkäisivät evoluutioteorian.

Tiede ja uskonto voivat olla ristiriidassa monessa asiassa, mutta on myös ihmisiä, jotka yhdistävät uskonnon ja tieteen henkilökohtaisella tasolla. Tieteellisessä yhteisössä on vapaus uskoa eri asioihin, mutta tieteelliset teoriat, kuten evoluutio, perustuvat todisteisiin, jotka ovat saaneet laajaa tukea.

Blaise Pascal oli todellakin merkittävä tiedemies ja ajattelija, mutta hän oli myös uskonnollinen henkilö. Pascal tunnetaan parhaiten "Pascalin vedonlyönnistä", joka oli hänen pohdintansa uskonnon ja järjen suhteesta. Hänen mukaansa usko Jumalaan oli järkevää, vaikka ei voinutkaan täysin tieteellisesti todistaa Jumalan olemassaoloa. Pascal ei ollut ateisti, mutta hän oli syvällinen mietiskelijä ja suhtautui uskonnollisiin kysymyksiin vakavasti.

Monet nykyajan tiedemiehet, kuten Pascal, voivat uskoa hengellisiin tai uskonnollisiin asioihin samalla kun he tukevat tieteellisiä periaatteita, kuten evoluutiota, koska he näkevät ne eri alueina. Tiede keskittyy siihen, miten maailma toimii luonnontieteellisin perustein, mutta uskonto käsittelee hengellisiä ja metafyysisiä kysymyksiä, jotka voivat olla henkilökohtaisia ja subjektiivisia.

Tiedeyhteisö on laaja ja monimuotoinen, ja siellä on sekä uskonnollisia että ateistisia henkilöitä. Pascalin esimerkki osoittaa, että nämä kaksi voivat olla olemassa rinnakkain.

Kreationistipalstalla riehuva copy-paste maanikko Arto777 on näemmä iskenyt tännekkin ja väkevästi todistaa, että vielä 1600-luvulla ei ollut luomistarulle kilpailevaa selitystä - etenkin, kun sellaisen esittäminen olisi saattanut johtaa elävältä poltettavaksi roviolla.

Pascalin kanssa samoihin aikoihin elänyttä Galileo Galileita uhattiin rakastavien kristittyjen taholta vankeudella ja kidutuksella, kun hän meni toteamaan sen faktan, että maa pyörii. Kirkon satujen kannalta Maan pyöriminen tai paikallaanolo on aika pieni detalji verrattuna siihen, että toteaisi tarun Aatamista ja Eevasta olevan naurettavaa lapsellista höpötystä, mitä se todellisuudessa on (aivan kuten se, että Maa on universumin liikkumaton keskus).

Jos evoluutioteoria olisi esitetty 1600-luvulla, niin esittäjä olisi varmasti poltettu elävältä, koska Jumala on rakkaus.