Kriittisiä huomioita valtion nuorisoneuvostosta ja Nuorisobarometrista

"Hei, tsekkailin valtion nuorisoneuvoston julkaisua INFOGRAFIIKKA: NUORISOBAROMETRI 2023. Kiinnitin huomiota pariin kohtaan, joista näin ex tempore ja kaikella ystävyydellä kerron pari kriittistä huomatusta valtion nuorisoneuvoston toimintaan suhteessa Nuorisobarometriin 2023.
1)
VALTION NUORISONEUVOSTON POLITIIKKASUOSITUKSET eivät kaikin osin perustu Nuorisobarometrin 2023 tuloksiin. Esimerkiksi kohdassa 2. KATSOMUKSET JA USKONNOT SAAVAT NÄKYÄ KOULUISSA JA OPPILAITOKSISSA oleva SUOSITUS ”Uudistetaan uskonto- ja katsomusaineiden opetus yhteiseksi oppiaineeksi, jossa lisätään tietoa eri uskonnoista ja katsomuksista ja tarjotaan samalla tila oman katsomuksen pohtimiseen” ei perustu seuraaviin Nuorisobarometrissa laajaa kannatusta saaneisiin näkemyksiin:
”Kaikilla tulee olla oikeus puhua omasta uskonnostaan ja katsomuksestaan koulussa.”
”Koulussa oppilaiden tulisi saada tukea oman katsomuksen (uskonnollisen tai uskonnottoman) muodostamiseen.”
Objektiivisuuteen pyrkivässä tarkastelussa nuo näkemykset pikemminkin puhuvat sen puolesta, että koulussa on elämänkatsomustiedon ja uskontojen eri oppimäärien opetusta.
Toki tämän lisäksi on hyvä tukea ja vahvistaa kasvatus- ja nuorisoalan osaamista ja työntekijöiden valmiuksia erilaisten katsomusten kohtaamiseen.
On muuten valitettavaa, että Nuorisobarometrissa ei kysytty nuorten suhtautumista elämänkatsomustiedon valinnan mahdollisuuteen myös evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäsenille, vaikka nykyinen ET-kielto on vakava yhdenvertaisuusongelma.
2)
VALTION NUORISONEUVOSTON julkaisussa INFOGRAFIIKKA: NUORISOBAROMETRI 2023
sivulla 9 tiivistetään Nuorisobarometrin tuloksia seuraavasti: "VAPAAEHTOISET USKONNOLLISET TILAISUUDET VOIVAT OLLA OSA ARKEA". Kuitenkin Nuorisobarometrin alkuperäinen kysymys on seuraava: ”Vapaaehtoiset uskonnolliset tilaisuudet voivat olla osa koulun arkea (esim rukoushetket välitunnin aikana)”.
Alkuperäinen kysymys selvästi korostaa, että kysymys ja vastaukset liittyvät koulun arkipäiväiseen toimintaan. Niitä ei siis voi mitenkään tulkita kannatukseksi koulupäiviin liitettyihin uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten evankelis-luterilaisen seurakunnan koululaisjumalanpalvelus kirkossa tai hartaustilaisuus koululla. Näille uskonnollisille tilaisuuksillehan pitää järjestää vaihtoehtoisia tilaisuuksia.
On muuten valitettavaa, että Nuorisobarometrissa ei kysytty nuorten suhtautumista ev.-lut. kirkon seurakuntien koululaisjumalanpalvelusten liittämisestä koulupäiviin toistuvasti vuodesta toiseen. Niiden liittäminen koulupäiviin ei ole pakollista, vaan ne voidaan myös jättää pois koulupäivistä. Tai voisi kysyä, miten nuoret suhtautuvat siihen, että heidän pitää valita uskonnollisen ja vaihtoehtoisen tilaisuuden välillä ja että oppilasryhmät jakaantuvat tämän vallinnan vuoksi.
Ystävällisin terveisin
Esa Ylikoski"