totuus lks eli kauppaa ruumiit kontissa lääkärit myy elimiä.. sun rakkanpasia

sekä lääkäreihin. Monessa maassa odotetaan elinsiirrettä jopa yli viisi vuotta. Suurin osa maailman väestöstä asuu maissa, joissa laillista elinsiirtotoimintaa ei ole tai se on huonosti järjestetty. Tämän seurauksena varakkaimmat potilaat hakeutuvat herkästi elinkaupan piiriin joko omaan maahansa tai muualle. WHO, YK, EU ja Euroopan neuvosto ovat pyrkineet luomaan aktiivisesti työkaluja kansainvälisen yhteistyön parantamiseksi ja elinkaupan kitkemiseksi. Tulokset näkyvät hyvin jo länsimaissa, mutta työtä on muualla erittäin paljon jäljellä.

Organ trafficking - organ transplantations in the hands of criminals
Organ trafficking is a form of organized crime, involving agents from organ donor recruiters to hospital management and doctors. In many countries, organ waiting lists extend beyond five years and the majority of the world's population resides in countries where legal transplantation does not exist or is poorly organized. As a result, the wealthiest patients are likely to look for organ trafficking either in their own country or elsewhere. The WHO, the UN, the EU and the Council of Europe have been working actively to develop tools to improve international co-operation and eradicate organ trafficking. The results are well evident in the Western countries, but a great deal of work still remains to be done.

Laiton elinsiirtotoiminta on määritelty vuonna 2008 Istanbulin julistuksessa (Declaration of Istanbul, www.declarationofistanbul.org) (1). Elinsiirtomatkailussa elinluovuttaja tai potilas matkustaa maasta toiseen elinsiirtoa varten. Elinkaupassa siirrettä käsitellään tuotteena, jota voi myydä tai ostaa tai käyttää materiaalisen hyödyn tavoittelemiseen. Elinsiirtoturismilla tarkoitetaan tilannetta, jossa matkustetaan toiseen maahan saamaan elinkaupan piiriin kuuluva siirre siten, että se heikentää oman maan omien kansalaisten mahdollisuuksia elinsiirtoon.

Vaikka laillinen elinsiirtotoiminta on lisääntynyt noin 20 % kymmenen vuoden aikana, se ei riitä millään tavoin tyydyttämään kysyntää maailmanlaajuisesti. Vuonna 2016 väestöpohjaan nähden eniten kuolleita elinluovuttajia oli Espanjassa. Suomessa osuus oli suurin Pohjoismaista, 24,7 miljoonaa asukasta kohden. Siirteen odotusajat ovat pysyneet kohtuullisina, ja Suomesta on vuosien varrella lähtenyt vain muutama potilas hakemaan siirrettä muualta. Kahdessa tapauksessa elinsiirto katsottiin Suomessa vasta-aiheiseksi. Onko näihin tapauksiin liittynyt elinkaupan piirteitä, on jäänyt epäselväksi. Vuonna 2014 kaikista maailman elinsiirroista arviolta kolmasosassa luovuttajana toimi elävä henkilö. Aasiassa, jossa asuu 60 % maailman väestöstä, elinluovuttajista kuolleita on vain 2 - 3 %. Onkin arvioitu, että vuotuinen elinsiirteiden tarve on kaikkiaan yli 2 000 000 eli lähes 20-kertainen nykyiseen siirtomäärään nähden.

Toiminnan luvut
Maailmassa tehtiin vuonna 2015 yhteensä 126 670 laillista elinsiirtoa, mikä on vain hieman enemmän kuin elinsiirtoa odottavien määrä pelkästään Yhdysvalloissa. WHO:n laskelmien mukaan 5 - 10 % maailman munuaissiirroista kuuluu elinkaupan piiriin, mikä merkitsee 3 600 - 6 800:ta siirtoa vuodessa. Luvun epäillään olevan todellisuudessa suurempi. Maailman elinsiirto-organisaation (Ethics Committee of Transplantation Society) haastattelututkimuksen perusteella arvioidaan elinsiirtolääkäreistä yli kolmasosan kohtaavan elinkauppaan liittyviä tilanteita (2). Tarkkoja lukuja toiminnasta on erittäin vaikeata saada, mitä kuvaa aiheesta kirjoitettujen tieteellisten artikkeleiden vähäinen määrä (3). Global Financial Integrity arvioi elinkaupan maailman kymmenen tuottoisimman rikollisen toiminnan joukkoon arvoltaan 614 - 1 200 miljoonaa dollaria vuosittain (4).

Virallisten tilastojen mukaan Kiinassa tehdään 10 000 elinsiirtoa vuosittain, mutta Kilgourin ja Matasin tutkimusten ja arvioiden perusteella todellinen luku voisi olla ennemminkin 60 000 - 100 000 maassa, jossa ei tunneta aivokuolemakäsitettä (5). Kiinan viranomaiset ovatkin myöntäneet, että elimiä otetaan kuolemaantuomituilta. Tähän ovat kansainväliset elinsiirtojärjestöt, terveysorganisaatiot ja tieteelliset seurat pyrkineet puuttumaan erilaisin painostuskeinoin. Kiinalaisia elinsiirtotutkimuksia ei hyväksytä julkaistavaksi eikä esitettäväksi kansainvälisissä kokouksissa. Maan johtaviin elinsiirtoyksiköihin on tehty vierailuja, ja monet maat ovat kyenneet pysäyttämään elinsiirtomatkailun Kiinaan.

Munuaissiirto maksaa elimen vastaanottajalle 70 000 - 180 000 Yhdysvaltain dollaria useissa maissa. Intiassa munuaissiirron hinta on ollut keskimäärin 25 000 dollaria ja luovuttajan saama korvaus vain noin 1 000 dollaria (6). Lähes kaikilla oli mununuaisluovutuksen syynä velka, eikä taloudellinen tilanne kohentunut luovutuksen jälkeen. Suuri osa haastatelluista ei kyennyt samanlaisiin työsuorituksiin kuin aiemmin, ja lähes puolet koki yhteisönsä halveksuntaa.

Ongelma-alueet
Maita, joissa elimiä myydään, ovat Egypti, Pakistan, Intia, Bangladesh, Sri Lanka, Kambodža, Vietnam, Costa Rica