Kuinka elät elämääsi? Elätkö siten, että olet itsellesi rehellinen vai tuuditatko itsesi valheeseen?
Moni varmaankin enskädeltä sanoo olevansa oma itsensä ja rehellinen itselleen. Tietysti. Mutta onko sekin vain yksi valhe miljoonien valheiden jatkoksi?
Elämässä tulee päivittäin eteen valintoja ja niitä tehdään koko ajan jopa tiedostamatta sitä, että tekee valinnan. Se, katuuko valintojaan jälkikäteen on aika hyvä mittari siitä, elääkö itsepetoksessa.
Toki, asiassa vaikuttaa persoona ja se, onko järkiperäinen vai tunneperäinen ihminen. Tosiasiassa ei ole pelkästään järkiperäisiä tai tunneperäisiä päätöksiä, sillä jokainen valinta on kombinaatio noista.
Elämä on asennekysymys ja sen asenteen voi valita.
Minä olen valinnut että luotan tunteeseen. Jos minusta tuntuu siltä, että haluan sanoa jotakin, vaikka poikkeavaakin, sanon sen. En pelkää vastaanottoa, sillä tunteeni on löytänyt halun sanoa sen.
Esimerkiksi saatan puolustaa parjattua jos minusta tuntuu siltä, että parjaaminen on epäoikeudenmukaista. En lyö lyötyä, en potki maassa makaavaa.
Jos minusta tuntuu siltä, toimin niin.
Tehdessäni näin, en ole vuosiin joutunut katumaan valintoja joita olen tehnyt. Edes niitä huonoja valintojani. Katumus on turhaa, kun on ollut rehellinen itselleen.
Kuinkas teillä? Soimaako omatunto?
Olisi pitänyt..?
67
716
Vastaukset
- Anonyymi
"Elämä on asennekysymys ja sen asenteen voi valita."
Juuri näin. Rocknroll 🤘
Mitään en kadu 👌
- SheenaSä et juurikaan kaunistele, niin uskon että olet juuri sellainen kuin olet.
Joskus mulla on vaikeuksia päästä sun ajatusmaailmasta kiinni, mutta onko tuon väliäkään.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Sä et juurikaan kaunistele, niin uskon että olet juuri sellainen kuin olet.
Joskus mulla on vaikeuksia päästä sun ajatusmaailmasta kiinni, mutta onko tuon väliäkään.Joskus en pääse itsekään ajatusmaailmani kiinni, mutta silläkään ei ole väliä..
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Joskus en pääse itsekään ajatusmaailmani kiinni, mutta silläkään ei ole väliä..
- SheenaHeh.. asenne sulla kyllä on kohdillaan. Pojot himaan. 😄
- Anonyymi
Ihan hyvä aloitus. Mutta.
Heikompaa on tosin helppo puolustaa vahvempaa vastaan, muu olisikin epäinhimillistä julmuutta. Mutta entä jos asiat olisivatkin jotain muuta, kuin miltä ne näyttävät?
Sanomasi on jokseenkin mustavalkoista ajattelua, sitä todellinen elämä vain harvoin edustaa. On totta, että ihminen reagoi itselleen tyypillisesti usein tunteenomaisesti tai loogisesti järjellä, vähän sen mukaan mistä elämä on häntä palkinnut ja mihin suuntaan tukenut. Mutta. Riippumatta siitä onko tunne vai järkityyppi, Tunne on olemassa ja pitää aina mukanaan jonkin teon aikeen. Tätä ihminen joko pyrkii vastustamaan tai menee jollakin tavalla sen mukana eli tuntee ja toimii.
Katuminen taas. Ihminen voi tarkastella ajatuksiaan ja toimintaansa jälkeenpäin ja muuttaa tapaansa toimia tai ajatella. Se ei vielä edellytä katumista. Riittää, ettei koe onnistumista siten kuin oli ajatellut, luullut tai vaikka uskonut. Katuminen, jonkun jollakin tavalla haitaksi tulleen toiminnan katuminen on yritys poistaa sen ympärillä oleva paha, josta ihminen tuntee syyllisyyttä. Vasta silloin ollaan tuon kuvaamasi itselleen epärehellisyyden kanssa tekemisissä.
Itselleen on ihmisen lopulta oltava rehellinen. Itseään voi kusettaa, mutta karkuun ei pääse.Asiat monasti ovat muuta kuin miltä ne näyttävät ensikädeltä katsottuna. Monasti monitahoisempia ja syvällisempiä kuin osaisi arvatakaan.
Itse yritän pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisina vaikka tiedostankin sen epätoivoiseksi.
Minä huomaan jatkuvasti valehtelevani itselleni. Yritän kääntää asioita paremmaksi siten.
Todellakaan elämä ei ole yksinkertaista tai mustavalkoista. Elämän monitahoisuus on niin järkyttävän laajaa, ettei minun käsityskykyni riitä alkuunkaan. Siksi yksinkertaistan.
En tarkoittanut ihan tuota niin kuin sinä asian ymmärsit. Ei siinä, hyviä pointteja sinulta.
Tarkoitukseni oli esiin tuoda katumus siten, että jos jättää jotakin tekemättä tai sanomatta vaikka haluaisikin niin tehdä. Tai olisi pitänyt tehdä. Ja sen katuminen.
Mutta ei siinä .. joudun vähän pureskelemaan mielipidettäsi. Koska ilmeisesti emme puhu samaa kieltä.
- Anonyymi
Heh heh palstasetä millä sinä muulla ratsastat kuin seksismillä, rasismilla ja fasismilla
- Anonyymi
Rehellinen missä? En mä nyt oikein keksi mitään, missä valehtelisin itselleni.
Miten muuten tyytuväisyys valintoihinsa korreloi rehellisyyden kanssa? Kyllä valinnat voivat osoittautua jälkikäteen vääriksi, vaikka ne olisi tehty silloisessa tilanteissa oikein perusteinkin.Ei ole vääriä valintoja, on vain valintoja. Ne voivat osoittautua huonoiksi, mutta ei vääriksi.
Jokainen valehtelee itselleen ja se joka ei tunnista sitä, valehtelee itselleen siitä.
Se on vähän kuin lapselle väitetään laboratoriossa ettei se satu, vaikka se sattuu kumminkin.
Tai hammaslääkärissä danotaan, että pikkuisen nipistää, vaikka oikeasti sattuu niinmaan helvatusti.
Vastaavaa tekee ihmismieli. Se on suojelumekanismi. Ei monikaan tietoisesti valehtele itselleen.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ei ole vääriä valintoja, on vain valintoja. Ne voivat osoittautua huonoiksi, mutta ei vääriksi.
Jokainen valehtelee itselleen ja se joka ei tunnista sitä, valehtelee itselleen siitä.
Se on vähän kuin lapselle väitetään laboratoriossa ettei se satu, vaikka se sattuu kumminkin.
Tai hammaslääkärissä danotaan, että pikkuisen nipistää, vaikka oikeasti sattuu niinmaan helvatusti.
Vastaavaa tekee ihmismieli. Se on suojelumekanismi. Ei monikaan tietoisesti valehtele itselleen.Kyllä joissain asioissa voi mun mielestäni tehdä vääränkin valinnan, mutta tämä on tietysti makuasia.
No se on hyvä, että sinä tiedät mitä kaikki tekevät. Kerro sitten ihmeessä mistä ihmiset itselleen yleensä valehtelevat, niin voin miettiä pitääkö kohdallani paikkaansa.
Ei mulle ole koskaan muksuna tuollaista sanottu. Ei silloin harrastettu sellaista. Eikä kyllä omallekaan lapselleni ole tullut sanottua kuin, että nyt sattuu, koeta kestää. Anonyymi kirjoitti:
Kyllä joissain asioissa voi mun mielestäni tehdä vääränkin valinnan, mutta tämä on tietysti makuasia.
No se on hyvä, että sinä tiedät mitä kaikki tekevät. Kerro sitten ihmeessä mistä ihmiset itselleen yleensä valehtelevat, niin voin miettiä pitääkö kohdallani paikkaansa.
Ei mulle ole koskaan muksuna tuollaista sanottu. Ei silloin harrastettu sellaista. Eikä kyllä omallekaan lapselleni ole tullut sanottua kuin, että nyt sattuu, koeta kestää.Jaa jos tuolle linjalle alat, niin olkoon. Jos et pysty mielipidettäni ottamaan mielipiteenä, niin olkoon.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ei ole vääriä valintoja, on vain valintoja. Ne voivat osoittautua huonoiksi, mutta ei vääriksi.
Jokainen valehtelee itselleen ja se joka ei tunnista sitä, valehtelee itselleen siitä.
Se on vähän kuin lapselle väitetään laboratoriossa ettei se satu, vaikka se sattuu kumminkin.
Tai hammaslääkärissä danotaan, että pikkuisen nipistää, vaikka oikeasti sattuu niinmaan helvatusti.
Vastaavaa tekee ihmismieli. Se on suojelumekanismi. Ei monikaan tietoisesti valehtele itselleen.Vitut. Fasisti homopersut ovat maamme tuho. Niiden pitää kaikkien kuolla!
>simiti< - Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Jaa jos tuolle linjalle alat, niin olkoon. Jos et pysty mielipidettäni ottamaan mielipiteenä, niin olkoon.
Mille linjalle? Sille että odotan sinun kykenevän edes jotenkin perustelemaan väitettäsi? Kai sinulta nyt edes jokin esimerkki löytyy? Nuo tuossa esittämäsi eivät sovi minuun, koska mä olen aivan liian suorasukainen tuollaiseen lässyttämiseksi kokemaani.
Anonyymi kirjoitti:
Vitut. Fasisti homopersut ovat maamme tuho. Niiden pitää kaikkien kuolla!
>simiti<Onko taas huono päivä?
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Onko taas huono päivä?
Kilju lopussa.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Jaa jos tuolle linjalle alat, niin olkoon. Jos et pysty mielipidettäni ottamaan mielipiteenä, niin olkoon.
Omalle muksulleni voin sanoa esimerkiksi "tiedän, että se sattuu, koeta kestää" tai jos en koe voivani ottaa kantaa kivun suuruuteen, joka on kovin subjektiivinen kokemus niin "ei se kivalta tunnu, mutta ei siihen kuole".
Anonyymi kirjoitti:
Mille linjalle? Sille että odotan sinun kykenevän edes jotenkin perustelemaan väitettäsi? Kai sinulta nyt edes jokin esimerkki löytyy? Nuo tuossa esittämäsi eivät sovi minuun, koska mä olen aivan liian suorasukainen tuollaiseen lässyttämiseksi kokemaani.
Kyse on siitä, että otat mielipiteeni väitteenä. Eli asenteestasi. Ongelma on sinun.
Aivan kuin minun pitäisi todistaa mielipiteeni oikeellisuus..?
Haastat minut perustelemaan mielipidettä. Siihen voin vaan vastata, että mielipide on kuin perseenreikä, meillä kaikilla on sellainen.
Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa mielipidettä olemassakaan, kyllähän sinä sen ymmärrät.. kai??
Se ei ole ongelma, että olet eri mieltä kanssani vaan asenteesi että kuvittelet minun pitävän itseäni ainoan oikean mielipiteen omaavana. Eli asenteesi minua kohtaan. Siinä mättää.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyse on siitä, että otat mielipiteeni väitteenä. Eli asenteestasi. Ongelma on sinun.
Aivan kuin minun pitäisi todistaa mielipiteeni oikeellisuus..?
Haastat minut perustelemaan mielipidettä. Siihen voin vaan vastata, että mielipide on kuin perseenreikä, meillä kaikilla on sellainen.
Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa mielipidettä olemassakaan, kyllähän sinä sen ymmärrät.. kai??
Se ei ole ongelma, että olet eri mieltä kanssani vaan asenteesi että kuvittelet minun pitävän itseäni ainoan oikean mielipiteen omaavana. Eli asenteesi minua kohtaan. Siinä mättää.No väitteenhän sinä esitit, vai mikä ihme se sinun mielestäsi oli, ellei väite? Jos minä sanon taivaan olevan sininen, niin sekin on väite. Väitteksi noita nyt vain kutsutaan. Turha siitä en vetää palkokasvia nenäänsä. Jollei omia väitteitään ole mielenkiintoa yhtään perustella, niin hittoako sitten edes kysyä mitään. Sehän se vasta onkin varsinainen asenneongelma, että väittää ensin jotain universaalina faktana, eikä vaivaudu lainkaan perustelemaan.
Anonyymi kirjoitti:
No väitteenhän sinä esitit, vai mikä ihme se sinun mielestäsi oli, ellei väite? Jos minä sanon taivaan olevan sininen, niin sekin on väite. Väitteksi noita nyt vain kutsutaan. Turha siitä en vetää palkokasvia nenäänsä. Jollei omia väitteitään ole mielenkiintoa yhtään perustella, niin hittoako sitten edes kysyä mitään. Sehän se vasta onkin varsinainen asenneongelma, että väittää ensin jotain universaalina faktana, eikä vaivaudu lainkaan perustelemaan.
Mielipide ei ole universaali fakta. Sinä tulkitset minua väärin. Joten antaa olla. En välitä riidankylvämisestäsi. Se on niin pikkumaista. Ja tämä oli mielipiteeni sinusta.
Mietippä itseäsi.. miksi oletat minun jakelevan jotakin universaalisia faktoja? En tee niin. Esitän vain näkökantani. Siitä saa olla erimieltä. Erimielisyyksistä syntyy asiallisten ihmisten kanssa rakentavia keskusteluja.
Ja olemmehan kuitenkin keskustelupalstalla.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Mielipide ei ole universaali fakta. Sinä tulkitset minua väärin. Joten antaa olla. En välitä riidankylvämisestäsi. Se on niin pikkumaista. Ja tämä oli mielipiteeni sinusta.
Mietippä itseäsi.. miksi oletat minun jakelevan jotakin universaalisia faktoja? En tee niin. Esitän vain näkökantani. Siitä saa olla erimieltä. Erimielisyyksistä syntyy asiallisten ihmisten kanssa rakentavia keskusteluja.
Ja olemmehan kuitenkin keskustelupalstalla.Siltikään et kestä, että mielipidettäsi kutsuttiin väitteeksi, joka se tietenkin faktisesti on. Hieman yliherkkää.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Mielipide ei ole universaali fakta. Sinä tulkitset minua väärin. Joten antaa olla. En välitä riidankylvämisestäsi. Se on niin pikkumaista. Ja tämä oli mielipiteeni sinusta.
Mietippä itseäsi.. miksi oletat minun jakelevan jotakin universaalisia faktoja? En tee niin. Esitän vain näkökantani. Siitä saa olla erimieltä. Erimielisyyksistä syntyy asiallisten ihmisten kanssa rakentavia keskusteluja.
Ja olemmehan kuitenkin keskustelupalstalla.Voit nyt syyttää ihan itseäsi ylireagoinnista täysin normaalissa keskustelutilanteessa. Todella kummallista vetää täysin olemattomasta herne nenäänsä. Olet ilmeisesti hieman herkillä tällä hetkellä.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyse on siitä, että otat mielipiteeni väitteenä. Eli asenteestasi. Ongelma on sinun.
Aivan kuin minun pitäisi todistaa mielipiteeni oikeellisuus..?
Haastat minut perustelemaan mielipidettä. Siihen voin vaan vastata, että mielipide on kuin perseenreikä, meillä kaikilla on sellainen.
Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa mielipidettä olemassakaan, kyllähän sinä sen ymmärrät.. kai??
Se ei ole ongelma, että olet eri mieltä kanssani vaan asenteesi että kuvittelet minun pitävän itseäni ainoan oikean mielipiteen omaavana. Eli asenteesi minua kohtaan. Siinä mättää.Ja siis tietysti minä olen se, jolla on oikea kokemus minusta itsestäni. Kenenkään muuhunhan en ole lainkaan kantaa, kuin vain omaan itseeni. Jos sinä koet kykeneväsi esittämään väitteitä minusta, niin on itsestäänselvää, että sinun pitöisi myös kyetä niitä väitteitäsi edes jotenkin perustelemaan, jotta niillä olisi edes mielipidearvoa.
Anonyymi kirjoitti:
Siltikään et kestä, että mielipidettäsi kutsuttiin väitteeksi, joka se tietenkin faktisesti on. Hieman yliherkkää.
Voi.. ei tee tiukkaakaan. Ainoa joka veti hernukan nenuunsa oli ruudun sillä puolen. Olkoon .. ei tästä rakentavaa keskustelua ainakaan synny.
Anonyymi kirjoitti:
Ja siis tietysti minä olen se, jolla on oikea kokemus minusta itsestäni. Kenenkään muuhunhan en ole lainkaan kantaa, kuin vain omaan itseeni. Jos sinä koet kykeneväsi esittämään väitteitä minusta, niin on itsestäänselvää, että sinun pitöisi myös kyetä niitä väitteitäsi edes jotenkin perustelemaan, jotta niillä olisi edes mielipidearvoa.
Kovin tunnut itse olevan herkkänahkainen ja itseäsi korostava. En puhunut sinusta yksilönä muuta kuin että pidän sinua pikkumaisena. Joten älä viiti lässyttää.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kovin tunnut itse olevan herkkänahkainen ja itseäsi korostava. En puhunut sinusta yksilönä muuta kuin että pidän sinua pikkumaisena. Joten älä viiti lässyttää.
Oletko sinä nyt suuttunut joillekin?
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kovin tunnut itse olevan herkkänahkainen ja itseäsi korostava. En puhunut sinusta yksilönä muuta kuin että pidän sinua pikkumaisena. Joten älä viiti lässyttää.
Sinä itsehän se tuolla ensiksi nahkasi satutit ja toinen ei lainkaan. Ai hilmusta, kun olis oikein pitäny keltoa esimelkki. Ihan kauhee vaatimus.
Naurettavaa touhua taas pirpana. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko sinä nyt suuttunut joillekin?
Näkyyhän tuo olevan 🤣
- Anonyymi
Eipä soimaa omatunto kun on ensisijaisesti yrittäny noudattaa lakia siinä toisinaan välttämättä onnistumatta mu siitäkään ollu itselleni ainakaan haittaa kun vaan vastannu siitä aiheutuneista seurauksista toisekseen kun on itse itselleen rehellinen ei ainakaan itseensä tarvitse pettyä ja kolmanneksi kohtelee muita niin kuin he kohtelevat sinua ni eipä olla kenelläkään mitään valittamista saamastaan kohtelustakaan niin olen itse ainakin pärjännu kohtalaisesti eikä elämä ainakaan mun mielestä ole mitään muuta kun sarja valintoja yksi valinta johtaa väistämättä seuraavaan
- Anonyymi
Ei soimaa omatunto, elän ja teen kaikki valintani vakaan arvomaailmani pohjalta. Silloin en voi olla kuin rehellinen itselleni ja muille, vaikka se rehellisyys tekisi miten tahansa kipeää tai tuntuisi julmalta.
En matele arvojani vastaan. Se saanko sillä ystäviä vai vihamiehiä on aivan sama mulle.
Jasu - Anonyymi
Minä ainakin valehtelen itselleni. Viimeksi oli olkapääsyöpä ja minulla ei ole todellakaan lääkärinkoulutusta. Olenhan epäorgaanisen
kemian prosessinhoitaja.
>simiti< - Anonyymi
Palstapoliisi tuli käymään. Ei löytänyt mitään, vaikka tutki myös perä-aukkoni. Sille jäi vain paskaa käteen.
>simiti< - Anonyymi
Nyt on hujoppi syvällisenä.
- Anonyymi
Meinaatko, että palstasetä, eli aloittaja olisi kovinkin pitkä ihminen? Sinulla taitaa olla hyvin huono päivä tänään poitsu
Liekö hengissäkään koko omatunto kun ei puhuttele juuri koskaan 🤔, no ehkei tarvitsekaan silloin jos kokee tekevänsä asiat oikein
Sehän on hyvä uutinen, vai onkohan sittenkään..?
Omatunto on kuitenkin ihan hyvä olla olemassa.
Toi et kokee tekevänsä asiat oikein on se juttu. Mäkin teen niin kuin koen oikeaksi. Jos kuitenkin mulla menee vikaan, niin olen ainakin itse vastuussa siitä. Kun kuuntelee itseään niin vastuuta ei voi siirtää. Siis pakoilla.
Mutta valehteletko itsellesi? Siinäpä kysymys.Pikku-pirpana kirjoitti:
Sehän on hyvä uutinen, vai onkohan sittenkään..?
Omatunto on kuitenkin ihan hyvä olla olemassa.
Toi et kokee tekevänsä asiat oikein on se juttu. Mäkin teen niin kuin koen oikeaksi. Jos kuitenkin mulla menee vikaan, niin olen ainakin itse vastuussa siitä. Kun kuuntelee itseään niin vastuuta ei voi siirtää. Siis pakoilla.
Mutta valehteletko itsellesi? Siinäpä kysymys.Niin, missäpä lienee rajat kulkemassa ja onko niitä yleensä. Sitten vielä että miten tulkitsee valehtelun itselleen, kaunisteleeko pelkästään totuutta vain lähteekö täydellisen itsepetoksen tielle...
Omalla kohdalla voin sanoa että se mitä kuulet ja näet on aika lähellä totuutta useimmiten. Toisaalta hirmuinen puritaanikaan ei kannata olla ei itsen eikä muiden suhteen, sillä vain satuttaa itseään 🙂 ja mahdollisesti muitakin, peaceEx-Lukka kirjoitti:
Niin, missäpä lienee rajat kulkemassa ja onko niitä yleensä. Sitten vielä että miten tulkitsee valehtelun itselleen, kaunisteleeko pelkästään totuutta vain lähteekö täydellisen itsepetoksen tielle...
Omalla kohdalla voin sanoa että se mitä kuulet ja näet on aika lähellä totuutta useimmiten. Toisaalta hirmuinen puritaanikaan ei kannata olla ei itsen eikä muiden suhteen, sillä vain satuttaa itseään 🙂 ja mahdollisesti muitakin, peaceMinulla on turhan tiukka käsitys rehellisyydestä. Se on minulle hyvin mustavalkoinen käsite. Siinä ei ole harmaan sävyjä. Joko on rehellinen tai sit vaheellinen..
Toki käsitän myös sen että kaikki valehtelee. Valehteleminen opitaan jo taaperoikäisenä ja kaikki harrastavat sitä. Hyväksyn tämän elävän faktan ja myönnän itsekin valehdelleeni joskus.
Olen lapsellenikin opettanut, ettei ole olemassa mitään niin pahaa totuutta jota ei voisi kertoa minulle. Rehellisesti. Mutta valehtelua en katso hyvällä.
Olen todella jyrkkä tämän asian suhteen. Oikea puritaani. Raaka olen itsellenikin asian suhteen. En voi sietää asioiden kaunistelemista valheellisin keinoin. Kun paska osuu tuulettimeen, sitä on turhaa vääntää. Shit happens.
Kyllä, olen raatorehellinen. Ei ehkä parhaita puoliani, mutta ei varmasti huonoinkaan.Pikku-pirpana kirjoitti:
Minulla on turhan tiukka käsitys rehellisyydestä. Se on minulle hyvin mustavalkoinen käsite. Siinä ei ole harmaan sävyjä. Joko on rehellinen tai sit vaheellinen..
Toki käsitän myös sen että kaikki valehtelee. Valehteleminen opitaan jo taaperoikäisenä ja kaikki harrastavat sitä. Hyväksyn tämän elävän faktan ja myönnän itsekin valehdelleeni joskus.
Olen lapsellenikin opettanut, ettei ole olemassa mitään niin pahaa totuutta jota ei voisi kertoa minulle. Rehellisesti. Mutta valehtelua en katso hyvällä.
Olen todella jyrkkä tämän asian suhteen. Oikea puritaani. Raaka olen itsellenikin asian suhteen. En voi sietää asioiden kaunistelemista valheellisin keinoin. Kun paska osuu tuulettimeen, sitä on turhaa vääntää. Shit happens.
Kyllä, olen raatorehellinen. Ei ehkä parhaita puoliani, mutta ei varmasti huonoinkaan.Kyllähän tuo rehellisyys jutuistasi paistaa aika selvästikin, selkeää ja puolueetonta näin äkkiseltään tuomittuna 🙂.
Ainut asia mitä vihaan elämässäni, on työni. Nautin itse työstä, mutta muut työntekijät ja erityisesti johto on ihan perseestä. Olen kokeillut useampaa työpaikkaa. Tämä ala on vähän niin kuin kriisissä, joten samat ongelmat kaikkialla. Toisaalta en viitsi lähteä uudelleen kouluttautumaan, kun en oikein keksi parempaakaan vaihtoehtoa.
Olen ollut työpaikassa jossa vihaan olla jo monta vuotta. Viimevuoden myllerryksissä työnkuvani muuttui oleellisesti. Sama työpaikka, uudet kuviot.
Nykyään työ on jo siedettävällä tasolla.
Teen mielelläni töitä ja työni on ihan mukavaa, mutta työkaverit aiheuttavat satunnaisesti harmaita hiuksia.
Mut hei, työ on vain työtä. Sillä maksetaan laskut.
Mä olen pärjännyt nämä vuodet keskittymällä työn tekemiseen.
Tilanteesi ei ole kiva, mutta elämä vaan on epäreilua ja suoraan sanottuna uudelleen kouluttautuminen on tehty hyvin haastavaksi tämän hallituksen taholta.
Opiskelu kannattaa aina, ei enää päde.. voisitko jatkokouluttautua alallasi työpaikalla tai sen ohessa?Töissä on varmaan aina jotain, mistä ei tykkää. Mulla on mielekkäät hommat ja hyvät työkaverit. Mutta mua stressaa siirtymät kohteelta toiselle. Ja kaikki muu turha hankintojen teko. Mutta ilman materiaaleja ei tietenkään työtä tehdä. Ja sitten meillä päin tää asiakaspalvelu on niin onnetonta, annetaan selvä signaali että ikään kuin häiritään. Vähän kuin rautakauppa speden ohjelmassa. Tampereella oli ihan toisenlainen palvelu, ilmeisesti kilpailu kovempi.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Olen ollut työpaikassa jossa vihaan olla jo monta vuotta. Viimevuoden myllerryksissä työnkuvani muuttui oleellisesti. Sama työpaikka, uudet kuviot.
Nykyään työ on jo siedettävällä tasolla.
Teen mielelläni töitä ja työni on ihan mukavaa, mutta työkaverit aiheuttavat satunnaisesti harmaita hiuksia.
Mut hei, työ on vain työtä. Sillä maksetaan laskut.
Mä olen pärjännyt nämä vuodet keskittymällä työn tekemiseen.
Tilanteesi ei ole kiva, mutta elämä vaan on epäreilua ja suoraan sanottuna uudelleen kouluttautuminen on tehty hyvin haastavaksi tämän hallituksen taholta.
Opiskelu kannattaa aina, ei enää päde.. voisitko jatkokouluttautua alallasi työpaikalla tai sen ohessa?Itse asiassa minulla on mahdollisuus jatkokouluttautua. Pääsisin todennäköisesti hyvin piankin uusiin hommiin. Mutta toisaalta sitten ne samat ongelmat olisi luultavasti sielläkin edessä. Ja mitä olen kuullut kollegoilta, niin monessa paikassa on vielä huonompi tilanne kuin meillä.
Veikkaan että harva pitää työstään, tai siis työyhteisöstään. Olisi kiva kun saisi vain tehdä työnsä nautinnolla ilman kenenkään urputusta.
Minulla on vielä se vika, kun otan Aspergerin vuoksi kaiken niin raskaasti. Sitten saatan märehtiä työasioita vapaallakin, kun joku on ollut ilkeä.Palstakamu kirjoitti:
Itse asiassa minulla on mahdollisuus jatkokouluttautua. Pääsisin todennäköisesti hyvin piankin uusiin hommiin. Mutta toisaalta sitten ne samat ongelmat olisi luultavasti sielläkin edessä. Ja mitä olen kuullut kollegoilta, niin monessa paikassa on vielä huonompi tilanne kuin meillä.
Veikkaan että harva pitää työstään, tai siis työyhteisöstään. Olisi kiva kun saisi vain tehdä työnsä nautinnolla ilman kenenkään urputusta.
Minulla on vielä se vika, kun otan Aspergerin vuoksi kaiken niin raskaasti. Sitten saatan märehtiä työasioita vapaallakin, kun joku on ollut ilkeä.Minun tiimissäni puhutaan paskaa selän takana. Aivan hirveää parjaamista. Kaikista, jotka ei ole paikalla. Sitä on vaikeaa kuunnella.
Kokeile ihmeessä sitä jatkokoulutusta jos se tuntuu oikealta. Burgrina sosiaaliset suhteet tuottavat aina vaikeuksia. Olit sitmissä vaan.
Poitsullani on asperger myös, joten ehkä tiedän jotakin aiheesta.
"Kuinka elät elämääsi? Elätkö siten, että olet itsellesi rehellinen vai tuuditatko itsesi valheeseen?"
Voi, jos jostain löytäisin valheen, johon voisi tuudittautua, vaipuisin pitkään uneen.
Jotkut löytää valheen alkoholista, toiset Jeesuksesta, mutta minulle ei kumpikaan sovi.
Täytyy vaan jatkaa tarpomista elämän suossa. 🙂Täytyy sanoa että tekisin monta valintaa eri tavalla elämässäni, jos saisin aloittaa uudelleen. Ei mennyt putkeen niin sanotusti.
Minä taasen eläisin elämäni just näin. Pidän itsestäni. Ja olen juuri tämän elämän lopputulema.
Sinun pitäisi ottaa ja rakastaa itseäsi hieman enemmän. Ansaitsisit sen.Pikku-pirpana kirjoitti:
Minä taasen eläisin elämäni just näin. Pidän itsestäni. Ja olen juuri tämän elämän lopputulema.
Sinun pitäisi ottaa ja rakastaa itseäsi hieman enemmän. Ansaitsisit sen.No se ei ole helppoa , mutta pitäisi kyllä. Kiitos.
Mä en taas keksi, että osinko missään vaiheessa mitenkään väärin valinnut. Jos vaikka mietin osinko toisinnvalitsemalla saanu vaikka parisuhteen, niin tuskin.
Joka päivä teet tuhansia pieniä valintoja, kaikki ei mene aina putkeen. Jos muuttaisit elämäsi kulkua menneessä, et tänä päivänä olisi sama sinä, joka nyt olet. Ja olen ymmärtänyt, että viihdyt itsenäsi tuollaisenaan.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Joka päivä teet tuhansia pieniä valintoja, kaikki ei mene aina putkeen. Jos muuttaisit elämäsi kulkua menneessä, et tänä päivänä olisi sama sinä, joka nyt olet. Ja olen ymmärtänyt, että viihdyt itsenäsi tuollaisenaan.
Niinhän se on. Varmaan monia kokemuksia on menetetty, just kun ei oo ollu parisuhteita, mutta sen seurauksena on taas tullu uusia kokemuksia monellakin alalla. Ja mulle kun toi yksin olo ei oo mikään ongelma ja onhan sitten muita ihmissuhteita. Niin miksi sitä mitään vaihtais tai katuis.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Joka päivä teet tuhansia pieniä valintoja, kaikki ei mene aina putkeen. Jos muuttaisit elämäsi kulkua menneessä, et tänä päivänä olisi sama sinä, joka nyt olet. Ja olen ymmärtänyt, että viihdyt itsenäsi tuollaisenaan.
"Joka päivä teet tuhansia pieniä valintoja, kaikki ei mene aina putkeen. Jos muuttaisit elämäsi kulkua menneessä, et tänä päivänä olisi sama sinä, joka nyt olet. "
Aivan kamala ajatus, se ettei olisi nyt täydellinen tilanne itsensä kanssa ei edellytä arvioimaan omia valintojaan suhteessa toisiin ihmisiin. Tuo olisi tyhmää.
Voihan olla että jos olisit toisin toiminut, olisit kuollut jo 15-vuotta sitten?
Itseasiassa jokainen ihminen jonka olemme tavanneet tärkeässä merkityksessä on meissä itsessämme, halusimme sitä tai emme. Nykyhetkessä, ja siinä mitä me itse olemme?
Jos saisin elää elämän uudestaan, en muuttaisi kovinkaan paljoa. Jep, on eroja vaikka toisille jakaa jne. Ihania ja vaikeita aikoja. On lapsia monelle naiselle jne. Synkkyyttä ja hälläväliä meininkiä joka usein johtaa ennen aikaiseen kuolemaan.
Rakkautta kannattaa jakaa ja suojella. Joskus se vaatii etäisyyttä joka koskee ja uusia kohteita. Jos kaikkea ei olisi kokenut, ajattelisi kaiken olevan vain "toisten syytä" tai jotain yhtä tyhmää.
Syyhän on täysin minussa itsessäni, menipä elämä sitten hyvin tai huonosti, jopa hyvin huonosti.
Asenne, se ratkaisee.
Olenko täysin tyytyväinen itseeni, fuck..en varmasti ole. Pääosin kyllä.
Menneitä ei saa takaisin niitä kelaamalla, ja nyt voisi olla paljon pahempi tilanne jos saisi tehdä jotain toisin?
AV
Jotenkin tuntuu ihmeellistä asennetta olevan liikenteessä joillakin. En ole vielä kertaakaan nähnyt, että edes yrittäisit haastaa riitaa kenenkään kanssa, mutta silti sinut halutaan väen vängällä tulkita väärin. Niin tuttua toimintaa jotenkin.
Elän elämääni omien arvojeni mukaan. Niihin luen kuuluvaksi oikeudenmukaisuuden ja olen ennenkin sanonut, että jos en mitään muuta lapsille saanut opetettua, niin sen miten toisia kohdellaan tasapuolisesti.
Tunteella elän ja sehän tarkoittaa juurikin sen hetkisen tunteen mukaan tehtyä päätöstä.
Ei se kuitenkaan tarkoita, että tekisin päätöksiä kuin tuuliviiri. Joskus jappasen liiankin kauan asioiden kanssa, kuten esim. eroni kanssa jappasin kahdeksan vuotta. Tällä tavalla en kuitenkaan kadu sitäkään, kun päätöksen kypsyminen vei niin kauan.
Olen samaa mieltä, että asenteen voi valita jopa täällä pohjolassa, jossa moni asia tuntuu joidenkin ihmisten mielestä olevan päin prinkkalaa.
Täytyy vain valita mihin asioihin keskittyy ja vaikuttaa niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa. Kuten puhuit, niin yksinkertaistaa.
Mulla omatunto soimaa lähinnä siitä, kun ei tule tarpeeksi käytyä muistisairaan perheenjäsenen luona. Hän kun muistaa käynnin vain sen hetken eikä muista enää kuka käy katsomassa. Olen kokenut, että hänen luonaan käyminen on oman omantunnon äänen sammuttamista.
Muut tekemäni virheet olen käsitellyt ja anteeksi antanut. Kaunaa kannan lähinnä tietyistä asioista, jota mulle on tehty, varsinkin kun en koskaan saanut syyllistä kiinni. Ehkä aika auttaa unohtamaan ja anteeksi antamaan, toivottavasti.- Anonyymi
Ajattelen puolestaan, että muistisairaan luona käyminen on ennenkaikkea kiva tapahtuma hänelle itselleen, edes sen pienen hetken saa seuraa. Mitä väliä, vaikkei sitä myöhemmin enää muistakaan? Muistisairaat kun yleensä aika vanhoja ihmisiä, joilta läheiset, ystävät ovat jo suurimmaksi osaksi kuolleet. Sairaus etenee sitä nopeammin mitä yksinäisempi muistisairas on.
- Sheena Olet lämpimän tuntuinen ihminen. Nyt tulee sit viboja.. et oikeasti ole syyllinen siihen mitä tapahtui. Ja se, että sinua syyllistettiin vielä kaiken lisäksi oli järkyttävä vääryys.
...
Sori. En tiedä mulle vaan tuli tunne.
En tiedä mistä tuo tunne tuli, kun en sinua edes tiedä.
...
Ite olin exän kanssa parisuhteessa kymmenen vuotta liikaa. Mutta en tajunnut sitä kuin vasta jälkeenpäin. Elin omassa kuplassani. Nöyrästi palvelin sitä illuusiota joka itselläni oli parisuhteesta. Tosiasiassa parisuhteemme kuoli joskus aikoja sitten.
Perhe meillä on edelleenkin. Asun exän naapurissa ja elämme yya-taloudessa. Mutta olen onnellisempi näin. Ja kaiken lisäksi elämääni tupsahti ihania palstalaisia. Yksi jopa rakastetuksi asti.
Erostani on reilu neljä vuotta, enkä kadu pätkääkään. Olen onnellinen näin.
On monia asioita joihin ei pysty vaikuttamaan, mutta siihen voi vaikuttaa, miten itse suhtautuu niihin asioihin joihin ei pysty vaikuttamaan.
Jos haluaa elämän kolhujen alle katkeroitua, se on valinta. Katkeruus jäytää ja asiasta ei pääse eteenpäin elämässä. Siihen jää kiinni. Elämä pysähtyy siihen katkeruuteen.
Asian läpikäyminen ja käsitteleminen ei ole helppoa, mutta se on ainoa tie elämässä eteenpäin.
Ja niin moni jää kiinni katkeruuteen. Eikä pääse elämässä eteenpäin. Mutta sekin on valita.
Kauanko sulla on erosta aikaa?Anonyymi kirjoitti:
Ajattelen puolestaan, että muistisairaan luona käyminen on ennenkaikkea kiva tapahtuma hänelle itselleen, edes sen pienen hetken saa seuraa. Mitä väliä, vaikkei sitä myöhemmin enää muistakaan? Muistisairaat kun yleensä aika vanhoja ihmisiä, joilta läheiset, ystävät ovat jo suurimmaksi osaksi kuolleet. Sairaus etenee sitä nopeammin mitä yksinäisempi muistisairas on.
- SheenaOnko sulla ihan tietoon perustuvaa tuo, että sairaus etenee nopeammin, jos muistisairas on yksin? Mielenkiintoinen yksityiskohta. Alzheimerin keskimääräinen elinajanennuste on 10 vuotta taudin puhkeamisesta.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Olet lämpimän tuntuinen ihminen. Nyt tulee sit viboja.. et oikeasti ole syyllinen siihen mitä tapahtui. Ja se, että sinua syyllistettiin vielä kaiken lisäksi oli järkyttävä vääryys.
...
Sori. En tiedä mulle vaan tuli tunne.
En tiedä mistä tuo tunne tuli, kun en sinua edes tiedä.
...
Ite olin exän kanssa parisuhteessa kymmenen vuotta liikaa. Mutta en tajunnut sitä kuin vasta jälkeenpäin. Elin omassa kuplassani. Nöyrästi palvelin sitä illuusiota joka itselläni oli parisuhteesta. Tosiasiassa parisuhteemme kuoli joskus aikoja sitten.
Perhe meillä on edelleenkin. Asun exän naapurissa ja elämme yya-taloudessa. Mutta olen onnellisempi näin. Ja kaiken lisäksi elämääni tupsahti ihania palstalaisia. Yksi jopa rakastetuksi asti.
Erostani on reilu neljä vuotta, enkä kadu pätkääkään. Olen onnellinen näin.
On monia asioita joihin ei pysty vaikuttamaan, mutta siihen voi vaikuttaa, miten itse suhtautuu niihin asioihin joihin ei pysty vaikuttamaan.
Jos haluaa elämän kolhujen alle katkeroitua, se on valinta. Katkeruus jäytää ja asiasta ei pääse eteenpäin elämässä. Siihen jää kiinni. Elämä pysähtyy siihen katkeruuteen.
Asian läpikäyminen ja käsitteleminen ei ole helppoa, mutta se on ainoa tie elämässä eteenpäin.
Ja niin moni jää kiinni katkeruuteen. Eikä pääse elämässä eteenpäin. Mutta sekin on valita.
Kauanko sulla on erosta aikaa?Kiitos palautteesta. Yritän olla empaattinen siinä valossa, mitä palstan tyypeistä tiedän. Silloin se on vaikeaa, jos sataa kuraa, mutta noin yleisesti onnistuu kohtuullisen hyvin.
Kuulostaa toimivalta ratkaisulta teille ja vaatii kykyä antaa anteeksi, unohtaa ja hyvää kommunikointia. Hienoa.
Olet oikeassa katkeruuden ja kaunan kantamisen suhteen. Yritän kovasti unohtaa, mutta tietyt asiat aina muistuttavat siitä ryöpytyksestä ja pskasta mitä koin lasteni kanssa. Eksä ei sitä tehnyt, sen tiedän.
Mulla on erosta aikaa nyt sen noin 1,5 vuotta tai siis siitä, että muutimme vuorotteluasuntoon. Eron jälkeiseen omaan kotiin muutin lokakuussa. Olen kyllä nauttinut ja eksän kanssa on tällä hetkellä ihan hyvät puhevälit.Mu5tasydän kirjoitti:
Kiitos palautteesta. Yritän olla empaattinen siinä valossa, mitä palstan tyypeistä tiedän. Silloin se on vaikeaa, jos sataa kuraa, mutta noin yleisesti onnistuu kohtuullisen hyvin.
Kuulostaa toimivalta ratkaisulta teille ja vaatii kykyä antaa anteeksi, unohtaa ja hyvää kommunikointia. Hienoa.
Olet oikeassa katkeruuden ja kaunan kantamisen suhteen. Yritän kovasti unohtaa, mutta tietyt asiat aina muistuttavat siitä ryöpytyksestä ja pskasta mitä koin lasteni kanssa. Eksä ei sitä tehnyt, sen tiedän.
Mulla on erosta aikaa nyt sen noin 1,5 vuotta tai siis siitä, että muutimme vuorotteluasuntoon. Eron jälkeiseen omaan kotiin muutin lokakuussa. Olen kyllä nauttinut ja eksän kanssa on tällä hetkellä ihan hyvät puhevälit.Oih .. oma pikku pesä. Siis oma koti. Sellainen ikioma juttu. Oletko jo kotiutunut?
Mulla meni vuoden päivät ennenkuin kotiuduin ja sit aloin laittamaan tätä mieleisekseni. Kuin olisin rakentanut uutta elämää.. ja niinhän teinkin. Aloitin ihan tyhjästä. Muuttaessani pois exän luota, otin vain vaatteeni ja henkilökohtaiset tavarani, eli hygieniatuotteet ja koruni. Kaiken muun jätin exälle.
Alkuun lainasin exältä patjaa ja petivaatteita, kunnes sain hommattua omat. Perustarpeiden hankkimiseen meni noin reilu vuosi ja sit aloin kunnostamaan tätä. Ja nyt en voisi kuvitellakaan eläväni missään muualla kuin tässä. Rakastan kotiani ihan mahdottoman paljon.
Alkuun tuntui kyllä aika kolkolta. Tyhjässä kämpässä patja ja maalipurkki. Remppasin tätä itselleni mieluisaksi. Illat etsin minulle sopivia huonekaluja ja muita tarve-esineitä netistä mahdollisimman edullisesti. Lähes jokainen esine kodissani on minun itseni valitsema, minua itseäni miellyttävä ja sentilleen oikean kokoinen. Viimeisimpänä ostin sohvan josta saa tehtyä vierassängyn. Ja kun en löytänyt edullisesti sellaista oikean värisillä jaloilla, niin minäpä petsasin ne mieleisekseni.
Olen oikeasti laittanut eforttia että tästä tulisi mieleinen. Päätin, että olen liian köyhä ostamaan sellaista, mistä en oikeasti pidä tai että se olisi epäkäytännöllistä. Päätin, että olen mieluummin kokonaan ilman kuin puolittaisia ratkaisuja. Mutta nyt minulla on koti. Oikea koti. Oma pikku pesä.Pikku-pirpana kirjoitti:
Oih .. oma pikku pesä. Siis oma koti. Sellainen ikioma juttu. Oletko jo kotiutunut?
Mulla meni vuoden päivät ennenkuin kotiuduin ja sit aloin laittamaan tätä mieleisekseni. Kuin olisin rakentanut uutta elämää.. ja niinhän teinkin. Aloitin ihan tyhjästä. Muuttaessani pois exän luota, otin vain vaatteeni ja henkilökohtaiset tavarani, eli hygieniatuotteet ja koruni. Kaiken muun jätin exälle.
Alkuun lainasin exältä patjaa ja petivaatteita, kunnes sain hommattua omat. Perustarpeiden hankkimiseen meni noin reilu vuosi ja sit aloin kunnostamaan tätä. Ja nyt en voisi kuvitellakaan eläväni missään muualla kuin tässä. Rakastan kotiani ihan mahdottoman paljon.
Alkuun tuntui kyllä aika kolkolta. Tyhjässä kämpässä patja ja maalipurkki. Remppasin tätä itselleni mieluisaksi. Illat etsin minulle sopivia huonekaluja ja muita tarve-esineitä netistä mahdollisimman edullisesti. Lähes jokainen esine kodissani on minun itseni valitsema, minua itseäni miellyttävä ja sentilleen oikean kokoinen. Viimeisimpänä ostin sohvan josta saa tehtyä vierassängyn. Ja kun en löytänyt edullisesti sellaista oikean värisillä jaloilla, niin minäpä petsasin ne mieleisekseni.
Olen oikeasti laittanut eforttia että tästä tulisi mieleinen. Päätin, että olen liian köyhä ostamaan sellaista, mistä en oikeasti pidä tai että se olisi epäkäytännöllistä. Päätin, että olen mieluummin kokonaan ilman kuin puolittaisia ratkaisuja. Mutta nyt minulla on koti. Oikea koti. Oma pikku pesä.Nauttimisella tarkoitin, että nautin yksinolosta. Kaipasin saunaa, parveketta jne.
En ikinä kotiutunut kunnolla tähän nykyiseen naapurustoon. Asunnossa on aivan surkea äänieristys, yläkerran tyyppi hakkaa lattiaa jollakin, koirat haukkuu jne.
Tykkään lisäksi vaihtaa muutaman sanasen ihmisten kanssa, joihin törmään vaikka rapussa, mutta oman rapun porukka ei ole kovin juttelevaa sorttia.
En halua pahoittaa moisesta mieltäni enempää, joten päätin vaihtaa maisemaa.
Kerron sitten millaisia kokemuksia uusista huudeista saan, mutta ainakin siitä kämpästä tuli heti sellainen fiilis, kun olisi kotiin mennyt ja odotan innolla muuttoa.
Mukava kuulla, että sinulla oli kaikinpuolin paremmat kokemukset. 😊Mu5tasydän kirjoitti:
Nauttimisella tarkoitin, että nautin yksinolosta. Kaipasin saunaa, parveketta jne.
En ikinä kotiutunut kunnolla tähän nykyiseen naapurustoon. Asunnossa on aivan surkea äänieristys, yläkerran tyyppi hakkaa lattiaa jollakin, koirat haukkuu jne.
Tykkään lisäksi vaihtaa muutaman sanasen ihmisten kanssa, joihin törmään vaikka rapussa, mutta oman rapun porukka ei ole kovin juttelevaa sorttia.
En halua pahoittaa moisesta mieltäni enempää, joten päätin vaihtaa maisemaa.
Kerron sitten millaisia kokemuksia uusista huudeista saan, mutta ainakin siitä kämpästä tuli heti sellainen fiilis, kun olisi kotiin mennyt ja odotan innolla muuttoa.
Mukava kuulla, että sinulla oli kaikinpuolin paremmat kokemukset. 😊No olen asunut tässä talossa 30 vuotta. Muutin kahdeksan mertriä länteen päin kun jätin exän.. :)
Mutta tämä on oma pesäni. Reilu vuosi sitten yläkertaani muutti lapsiperhe ja siellä todellakin osataan meluta. Mutta olen jo tottunut siihen.
Juu, ymmärrän, etsit vielä omaasi.
Sä tiedät kyllä kun se oma löytyy. Se on kuin rakkautta ensisilmäyksellä. Sen vain tietää.
Omatuntoni ei soimaa, mutta olen elämässäni tehnyt valintoja tai muutoin toiminut tavalla, jonka olen jälkikäteen joutunut toteamaan huonoksi valinnaksi. Olen aina pyrkinyt olemaan itselleni mahdollisimman rehellinen, mutta eritoten nuorempana tilannetta tai omia tunteita ei ole välttämättä osannut tunnistaa, jolloin sitä on ohjautunut tekemään jotain, mitä esim nykyään en enää tekisi. En myöskään uskaltanut aina luottaa omaan intuitioon ja siitä olen jollain tasolla ollut suruissani. En silti kadu valintojani, sillä olen toiminut sillä hetkellä parhaani tietämykseni ja kykyni mukaan. Nykyään valitsisin monta asiaa toisin, mutta nykyään minulla on käytössäni paljon enemmän ymmärrystä, kokemusta, tietoa ja taitoa, joita minulla ei nuorempana ollut.
Nykyään luotan enemmän itseeni ja tunteisiini, uskallan antaa intuitiolle tilaa järjen rinnalla. Minua ohjaa vahvasti arvoni ja haluan elää niin, että voin katsoa sekä itseäni että muita silmiin, mitä ikinä se kulloinkin tarkoittaakaan. Äidiksi tuleminen oli minulle monella tavalla arvoja vahvistava kokemus. En osaa selittää sitä kovin hyvin, mutta kyse ei ollut enää vain minusta vaan kaikki tekemäni vaikuttaa myös lapseeni. Haluan toimia arvojeni mukaisesti ja elää niin, että voin olla lapselleni vahva ja turvallinen hahmo.
En siis koe eläväni valheessa enkä ole koskaan elänyt, mutta erheellinen ja epätäydellinen kyllä olen. Olen silti monella tavalla kypsempi versio itsestäni ja mielestäni aika hyvin osaan jo luovia maailman myrskyissä arvoistani ja itsestäni kiinni pitäen.- Anonyymi
Valehtelen aina itselleni, enkä ole koskaan jäänyt kiinni, joten ei kaduta ;)
-keinovaginamies- Enpä voi sanoa, että suorastaan omatunto soimaisi sen johdosta, mutta kyllä minulla on tapana pyrkiä ajattelemaan positiivisesti. Joskus, kun on ollut oikein huono päivä, huijaan itseäni hengittelemällä pitkään ja rauhallisesti ja pyrin rentouttamaan itseni, jotta sitten pään ja leukanivelten kireys helpottaa ja ajatukset lakkaavat kiertämässä kehää.
Samalla tavoin oikeastaan teen joka ilta, eli keskityn kuuntelemaan äänikirjaa ja nukahdan, koska en anna stressaavien ajatusten vallata mieltäni. Eihän toki aina elämässäni ole sellaista stressiä, mitä pitäisi hoitaa huijaamalla itseään, mutta aina silloin tällöin kyllä.- Anonyymi
”Kuinka elät elämääsi? Elätkö siten, että olet itsellesi rehellinen vai tuuditatko itsesi valheeseen?”
- Olen rehellinen itselleni silloinkin, kun valitsen elää valheessa.
”Moni varmaankin enskädeltä sanoo olevansa oma itsensä ja rehellinen itselleen. Tietysti. Mutta onko sekin vain yksi valhe miljoonien valheiden jatkoksi?”
-Tiedän itseni ja valheeni erittäin hyvin,
”Elämässä tulee päivittäin eteen valintoja ja niitä tehdään koko ajan jopa tiedostamatta sitä, että tekee valinnan. Se, katuuko valintojaan jälkikäteen on aika hyvä mittari siitä, elääkö itsepetoksessa”.
- Katumisessa ei ole mitään pahaa. Katuminen on merkki ihmisyydestä ja siitä, ettei aina voi sillä tiedolla ja niissä olosuhteissa tietää, mikä valinta olisi kulloinkin oikea ratkaisu. Itsepetosta on ainoastaan se, että kuvittelee olevansa rehellisempi kuin onkaan. Tietynlaisten ihmisten lipominen ja kosiskelu paljastaa hauraan minän. yritykset nostattaa omaa egoa. Sitä jos ei käsitä, se jos mikä on itsepetosta. - Anonyymi
Sekä että. Isot linjat ok, mutta päivittäin tulee vastaan kaikenlaista jonka olis voinut hoitaa toisinkin. Kadunko? Enpä juuri niitäkään. Vaikka olisin toiminut toisin, olisiko se ollut sen parempi? En voi tietää.
Olen tehnyt elämästäni mulle sopivan.
"En lyö lyötyä, en potki maassa makaavaa."
Tuossa on pari pahaa sudenkuoppaa. Ajatteletko, että riittää jo, nyt annetaan anteeksi lasten r*iskaajalle tai vaimonhakkaajalle. Jos typeryyksissään on taas pelannut pajatsoon ruokarahansa, niin tyypin ruokkiminen ei ongelmaa paranna. Se on ennemminkin perseilyn mahdollistamista. Mä mietin tapauskohtaisesti miten lujaa mottaan tai potkaisen.
xLiner
Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️662198Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.381823Vanhuksen varpaankynsien leikkaus 89 euroa...
Huh huh.......Parturikäynti olisi varmasti ollut 250 euroa? Kallis on suomi nykyään.1711440Viulu vaiennut
Eikö pisnikset suju ? Vai miksi pahin yrittäjä vouhka on "kadonnu" maan alle. 🤣211414Kyllä tekee kipeää
Luopua kaikesta mitä on elämässä saavuttanut😞 ei vaan ole enää yhtäkään hiljaista vuorokautta🤬211054Anne Kukkohovi. Myy likaisia alushousujaan.
Kuka ihme ostaa jonkun naisen likaisia alushousuja, menee lujaa kyllä tälläkin housujen myyjällä.731049Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost1581015Kauanko skuutteja on siedettävä? Ei tietoa liikennesäännöistä, ajellaan miten sattuu ja missä vain.
Kauanko on kestettävä sähköpotkulautojen terrorismismia? Niillä ajelevat eivät tiedä, tai jos tietävätkin, niin eivät vä1011008En mä tiedä mitä tapahtuu
siis tykkäisitköhän musta oikeasti. Ehkä oot pelannu liikaa rahapelejä, ehkä rakastat tyhjiä arpoja.9892- 73872