Oletko itsekeskeinen

Anonyymi-ap

Haluatko aina puhua vain itsestäsi?
Mitä esität?
Uskotko, että muut ovat kaikesta siitä, mitä teet ja ajattelet, todella kiinnostuneita?
Osaatko siirtää katsettasi ja ajatuksiasi muualle?
Vilma

104

750

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Olen itsekeskeinen. Kuvittelen, että vain minulla on vaikeaa ja sitten vellon itseni ympärillä. Myös muillakin on vaikeaa. Kun sen tajuaa ja oikeasti kiinnittää huomiota myös muihin, niin omat ongelmat pienenee.
      Vellon herkästi itsessäni ja siksi on hyvä, että edelleen käyn töissä. En ennätä niin paljon velloa. Tämä asia tiedetään myös perheessäni.

      • Anonyymi

        8:50
        Itsestään pääsee hieman irti, kun löytää sopivan kirjan; ahas näinkin voi ajatella.
        Vilma


    • Anonyymi

      Voi puhua vain ittestään, silloin kun on asioita missä menee arvailuksi muitten kohdalla ja puolesta. Ittensä tuntee. Tai pitäisi ainakin tuntea, jos on yhtään pysähtyny äärelleen.

      Jasu

      • Anonyymi

        Ja tuskin ketään kiinnostaa oikeasti. Lähinnä uteliaisuutta.

        Jasu


    • Anonyymi

      Tylsä aihe. Annan muiden tehdä sen puolestani.

      • Anonyymi

        8:56
        Haastava aihe.
        Pystyykö vastaamaan rehellisesti, kaunistelematta.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        8:56
        Haastava aihe.
        Pystyykö vastaamaan rehellisesti, kaunistelematta.
        Vilma

        Vastasin. En jaksa puhua itsestäni, vaikka muut sitä haluaisivatkin. Joten annan niiden spekuloida ja arvailla keskenään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vastasin. En jaksa puhua itsestäni, vaikka muut sitä haluaisivatkin. Joten annan niiden spekuloida ja arvailla keskenään.

        9:12
        Tjaa. Olisiko nyt vähän jo kuitenkin lipsahtanut?
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        9:12
        Tjaa. Olisiko nyt vähän jo kuitenkin lipsahtanut?
        Vilma

        If you say so.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        If you say so.

        I don't. Question.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        I don't. Question.
        Vilma

        Fuck around and find out.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Fuck around and find out.

        En oo selvänäkijä. Soripori.
        Vilma


    • Anonyymi

      Ilmestyy youtubeen pian.

      • Anonyymi

        Ajattelitko toisten soittolistaa analysoida vai mitä tässä tiedotteesta pitäisi hoksata?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajattelitko toisten soittolistaa analysoida vai mitä tässä tiedotteesta pitäisi hoksata?

        9:03 ja 9:14
        Eksyilyä. Miten liittyy tähän? Päällimmäisenä, mitä tekee kuin mitä ajattelee.
        Vilma


    • Anonyymi

      Ethän nyt suuttunut minuun lopullisesti. En ole helppo luonne ja olen myös epäluuloinen. Minulla on ollut suuri savotta luonteeni vuoksi. Se on minun heikko kohtani. Karkottaa ystävät luotani. Yritän kovasti olla parempi mutta on se aika vaikeaa. En ole mukava, en helposti lähestyttävä. Olen addiktiluonne. Tällä hetkellä addiktiot kohtalaisen hyvin hallinnassa. Lääkitys myös auttaa.
      Anteeksi, että olin töykeä. Olet minulle tärkeä mentori.

      • Anonyymi

        9:06
        Epäluuloisuus kumpuaa jostain.
        Kaipa jokaisella on jokin savotta meneillään, sillä ilman sitä, ei ole halukas kehittymään.
        Yritys olla parempi taas osoittaa halua kehittyä.
        Voi kun kehittyisikin.
        Mukava. Kuka jaksaisi aina?
        Vilma


      • Anonyymi

        Kenelle tämä?


    • Juu oon itsekeskeinen. Mutta tosi elämässä en niin paljoo mitä näistä kirjotuksista saa ymmärtää. Usein kun puhun itestäni, niin koitan antaa vinkki myös muille. Jos joku valittaa naisen puutetta ja mä puhun vanhoista tehtaista. Niin en tarkota, että hänenkin pitäisi kiinnostua vanhoista tehtaista, vaan niin ku esimerkki, että löytäis hän oman kiinnostus kohteen. Ja tietenkin olen kiinnostunut myös muiden harrastuksista, mutta monikaan ei niitä täällä kerro. Ja jos ei oo lähtötietoja, niin on vaikee auttaa tai keskustella henkilön omista kiinnostuksen kohteista.

      • Anonyymi

        Kait asioita siilaa ensisijaisesti omasta vinkkelistä. Sitä testaa omia päätelmiään, tarttuuko niihin kukaan?
        Usein on jotain samansuuntaista ja sitten paljon eriävää.
        Se eriävä haastaa sitä itseään ulos omasta navasta.
        Ilmaiseminen on hyvää harjoittelua.
        Vilma


    • Anonyymi

      En halua puhua itsestäni, se asia on jo paketoitu.

      Mitä tarkoitat esittämisellä? Olen ja se saa nyt riittää, näytelmäharkat sitten erikseen.

      Seuraavaan kysymykseen vastaus on ei.

      Teen ”katseen ja ajattelun siirtelyä” koko ajan.

      Kiitos gallupista.

      • Anonyymi

        En harrasta gallupeja.
        Harrastan mieluummin mietiskelyä ja heittelin nuo kysymykset.
        Esittäminen on mielestäni yritys antaa jokin kuva itsestä, jokin hoku itsestä jne.
        Joskus ihminen antaa itsestään lausunnon, että on jotakin, vaikka se luonnehdinta tulisi tulla muiden suusta.
        Voi palata tähän.
        Vilma


    • Anonyymi

      Olen täällä processissa käymässä haittaaxcee?
      -moimoivain-

      • Anonyymi

        9:26
        Miksi haittaisi? Etsinet jotain itsellesi? Anna mennä.
        Vilma


    • Anonyymi

      Ei pitäisi olla itsekeskeinen ja pitäisi nähdä niitä muiden tilanteita paremmin. Kaikilla on omat taistelunsa käytävänä. Yleinen harha on, että muilla on helpompaa. Suuria vaikeuksia läpikäyneet ihmiset eivät välttämättä valita. Jossakin sanottiin, että tärkeä lähtökohta ihmiselle on, näkeekö elämän ja maailmankaikkeuden hyvää tarkoittavana vai pahaa tarkoittavana. Minä usein näen pahaa tarkoittavana mutta luulen, että sinä kuitenkin hyvää tarkoittavana. Minun joku sisäinen ydin on rikki, siinä vaan eroan useimmista muista. Se on tämä skitsoluonne.

      • Anonyymi

        Lähestyn muita niin, että kukin avautuu sen verran kuin haluaa. Pakottamalla ei mitään saa.
        Sitten ajattelen muista, että se mitä muut sanovat, se on heille niin. Ihan sama, vaikuttaako se siltä. Asiaa voi pyöritellä erì puolilta, ei ihmistä.
        Helpompaa? Mä näen, että meillä on erilaisia jaksoja elää. Kertaamme. Toisten elämänkaari ja kokemukset ovat usein erilaisia, mutta jotain samaakin, sillä yhteisestä kielestä huolimatta emme muutoin ymmärtäisi toisiamme, ehkemme itseämmekään.
        Mielestäni vain muutokset vaikeudekin voivat muuttaa. Voin omalta osaltani tämän sanoa.
        Oikeastaan en hirveästi mieti tuota tarkoittavuutta hyvä/paha.
        Yritän kovasti kehittyä kuulemisessa ja kuuntelemisessa, sillä siinä on aina vajetta.
        Se tekee myös hyvää itselleen.
        Vilma


      • Anonyymi

        "Jossakin sanottiin, että tärkeä lähtökohta ihmiselle on, näkeekö elämän ja maailmankaikkeuden hyvää tarkoittavana vai pahaa tarkoittavana."

        Maailmankaikkeus ei ole kumpaakaan. Se vaan on. Vastaukset siihen löytyy sinusta itsestäsi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jossakin sanottiin, että tärkeä lähtökohta ihmiselle on, näkeekö elämän ja maailmankaikkeuden hyvää tarkoittavana vai pahaa tarkoittavana."

        Maailmankaikkeus ei ole kumpaakaan. Se vaan on. Vastaukset siihen löytyy sinusta itsestäsi.

        Niin. Ja voisiko ajatella niin, että muut sitä määrittelevät.
        Eri yhteisöissä on ihmisiä, jotka puhuvat hyvää itsestään, mutta muista pahaa hyvin kepeästi. Jos yhteisössä on paljon tällaisia, sakinhivuttajia tms., voi ajatella, että maailma on paha.
        Puhumaton yhteisö, joka ei suostu keskustelemaan vaikeista asioista, voi vaikuttaa hyvällä, mutta pinnan alla voi muhia.
        Ken tietää.
        Siinä yksilö sitten taiteilee käyttäytymisen, ajattelun ja arvojen keskellä.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. Ja voisiko ajatella niin, että muut sitä määrittelevät.
        Eri yhteisöissä on ihmisiä, jotka puhuvat hyvää itsestään, mutta muista pahaa hyvin kepeästi. Jos yhteisössä on paljon tällaisia, sakinhivuttajia tms., voi ajatella, että maailma on paha.
        Puhumaton yhteisö, joka ei suostu keskustelemaan vaikeista asioista, voi vaikuttaa hyvällä, mutta pinnan alla voi muhia.
        Ken tietää.
        Siinä yksilö sitten taiteilee käyttäytymisen, ajattelun ja arvojen keskellä.
        Vilma

        "Eri yhteisöissä on ihmisiä, jotka puhuvat hyvää itsestään, mutta muista pahaa hyvin kepeästi. Jos yhteisössä on paljon tällaisia, sakinhivuttajia tms., voi ajatella, että maailma on paha."

        Jokainen yhteisö on sellainen. Yksikään yhteisö ei siedä sitä, että heidän käsitys todellisuudesta kyseenalaistetaan. Jos joku uskaltaa sen tehdä, tulee jokaisesta hyvästä ihmisestä ja yhteisöstä paha.

        Siinä jää vaihtoehdoksi sitten se, että joko hyväksyy jonkun yhteisön käsityksen heidän todellisuudesta ja tulee osaksi sitä, kärsii siinä ymmärtämättä sitä tai sitten poistuu siitä ja tulee vapaaksi. Vasta vapaana näkee sen, ettei maailmankaikkeus ole hyvä eikä paha. Se vaan on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Eri yhteisöissä on ihmisiä, jotka puhuvat hyvää itsestään, mutta muista pahaa hyvin kepeästi. Jos yhteisössä on paljon tällaisia, sakinhivuttajia tms., voi ajatella, että maailma on paha."

        Jokainen yhteisö on sellainen. Yksikään yhteisö ei siedä sitä, että heidän käsitys todellisuudesta kyseenalaistetaan. Jos joku uskaltaa sen tehdä, tulee jokaisesta hyvästä ihmisestä ja yhteisöstä paha.

        Siinä jää vaihtoehdoksi sitten se, että joko hyväksyy jonkun yhteisön käsityksen heidän todellisuudesta ja tulee osaksi sitä, kärsii siinä ymmärtämättä sitä tai sitten poistuu siitä ja tulee vapaaksi. Vasta vapaana näkee sen, ettei maailmankaikkeus ole hyvä eikä paha. Se vaan on.

        Hyvin kuvailit.
        Vaikeneminenkin voi olla eräänlaista aktiivisuutta.
        Kuvailemasi mukaan moni on vaihtanut työpaikkaa, asuinseutua, järjestöä jne.
        Kyllä. Maailmankaikkeus on.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin kuvailit.
        Vaikeneminenkin voi olla eräänlaista aktiivisuutta.
        Kuvailemasi mukaan moni on vaihtanut työpaikkaa, asuinseutua, järjestöä jne.
        Kyllä. Maailmankaikkeus on.
        Vilma

        En ole vieläkään kohdannut elämässäni sellaista yhteisöä mihin haluaisin kuulua. Olen vaan siellä täällä se special guest star. Tulen ja lähden. Se riittää aivan mainiosti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole vieläkään kohdannut elämässäni sellaista yhteisöä mihin haluaisin kuulua. Olen vaan siellä täällä se special guest star. Tulen ja lähden. Se riittää aivan mainiosti.

        Mitäpä sitä.
        Kukin aikuinen tekee omia valintoja.
        Joskus jokin yhteisö ei toimi kuten haluaisi.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäpä sitä.
        Kukin aikuinen tekee omia valintoja.
        Joskus jokin yhteisö ei toimi kuten haluaisi.
        Vilma

        Ei, vaan minä en toimi niin kuin yhteisö haluaisi. Yhteisö saa toimia ihan miten se haluaa. Minua ei haittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei, vaan minä en toimi niin kuin yhteisö haluaisi. Yhteisö saa toimia ihan miten se haluaa. Minua ei haittaa.

        19:47
        No jaa. Voi sen noinkin sanoa. Kokenut tuotakin lajia.
        Enemmistö?
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        19:47
        No jaa. Voi sen noinkin sanoa. Kokenut tuotakin lajia.
        Enemmistö?
        Vilma

        Kaikissa yhteisöissä on sellainen yhdistävä tekijä, että kun niissä viipyy riittävän pitkään, huomaa olevansa idioottien ympäröimänä. Huomaa senkin, että jos ei silloin älyä nostaa kytkintä, taantuu idiootiksi itsekin.

        Yhteisöt on muuten ihan ok pieninä annoksina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikissa yhteisöissä on sellainen yhdistävä tekijä, että kun niissä viipyy riittävän pitkään, huomaa olevansa idioottien ympäröimänä. Huomaa senkin, että jos ei silloin älyä nostaa kytkintä, taantuu idiootiksi itsekin.

        Yhteisöt on muuten ihan ok pieninä annoksina.

        No kyllähän on ryhmiä, joiden käytös on sellaista, ettei halua leimautua ja silloinhan katselee muualle itsensä.
        Vilma
        Kumminkin ihminen jollain tasolla haluaa johonkin laumaan kuulua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kyllähän on ryhmiä, joiden käytös on sellaista, ettei halua leimautua ja silloinhan katselee muualle itsensä.
        Vilma
        Kumminkin ihminen jollain tasolla haluaa johonkin laumaan kuulua.

        Yleensä joo, jokainen haluaa kuulua johonkin laumaan. Ja on valmis tekemään sen vuoksi itselle haitallisia kompromisseja.

        Minä tarkoitin jokaista yhteisöä, missä olen pitempään viipynyt. Ihmiset ei ole liialla älyllä pilattuja. Kun jättäydyn special guest stariksi, säilyy sopu laumassa ja myös lauman ja minun välillä. Näin on ollut parasta kaikille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleensä joo, jokainen haluaa kuulua johonkin laumaan. Ja on valmis tekemään sen vuoksi itselle haitallisia kompromisseja.

        Minä tarkoitin jokaista yhteisöä, missä olen pitempään viipynyt. Ihmiset ei ole liialla älyllä pilattuja. Kun jättäydyn special guest stariksi, säilyy sopu laumassa ja myös lauman ja minun välillä. Näin on ollut parasta kaikille.

        Mitähän ovat ne haitalliset kompromissit. Niitä on mielestäni silloin, jos joudut allekirjoittamaan asiakirjan, josta ei tiedä kaikkea tai epätarkkuuksia asioiden hoidossa.
        Joiltakin käy hyvinkin. Millainen selkäranka.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitähän ovat ne haitalliset kompromissit. Niitä on mielestäni silloin, jos joudut allekirjoittamaan asiakirjan, josta ei tiedä kaikkea tai epätarkkuuksia asioiden hoidossa.
        Joiltakin käy hyvinkin. Millainen selkäranka.
        Vilma

        Ehkä haitallisin kompromissi on se kun yksilö muuttaa oman ajattelunsa, jos hänellä sellainen on joskus ollut, lauman ajattelun kaltaiseksi. Menettää oman itsensä ainoastaan sen takia, että voisi kuulua johonkin. Lauman jäsenet voi näyttää erilaiselta, mutta kun ne avaa suunsa, se erilaisuus ja yksilöllisyys on pois. Ja tässä tullaan siihen, että lauma ei siedä sitä kun joku kyseenalaistaa heidän käsityksen todellisuudesta, mikä on hyvin rajallinen.

        Laumassa ei ole yksilöitä, vaikka monet niin haluaisi uskoa. Laumassa on lauma ja mahdollisesti jonkinlainen hierarkia. Yksilöt eivät kuulu yhteenkään laumaan, koska lauma ei anna heille mahdollisuutta olla yksilöitä omilla ehdoilla.


    • Anonyymi

      Pitäisi varmaan ruveta puuhaamaan muuta. Olen sairauslomalla, selkäni hajosi töissä. Nyt pitää varmistaa, ettei ala velloa taas itsessä. Se vaara on minulla aina olemassa nurkan takana. Kiitos kaveruudesta, siitä, että kestät minua.

      • Anonyymi

        Niin. Velloa itsessään on säpsähdysajatus.
        Ehkä ulkopuoliseksi heittäytymällä ei rasita itseään negatiivisesti.
        Vilma
        Pääsisitkö fysioterapeutille pikaisesti? Kipu on kipua.


    • Anonyymi

      Olet terveellisellä tavalla tosiaan vähän erilainen kuin minä. Mietin, noinkin voi ajatella. On tosiaan hyvä kuunnella muita. Itse on usein niin omissa vakiintuneissa ajatusmalleissa kiinni.

      • Anonyymi

        9:53
        Luota itseesi. Sinulla on oikeus olla omanlaisesi.
        Vakiintuneet ajatusmallit voivat olla niitä omia periaatteita. Saa olla.
        Vilma


    • Anonyymi

      Olet kyllä paljon kehittyneempi ihminen kuin minä. Minä olen alkeellinen. Kaverina voimme keskustella joskus vaikka täällä. Välillä kaipaa tällaista. Nyt kuitenkin pitäisi tehdä jo jotakin muuta.

    • Anonyymi

      Vihaan lähtökohtaisesti kaikkea huomiota, mutta en huomaavaisia ihmisiä

      • Anonyymi

        10:07
        Elikkäs et rakasta keskipisteenä olemista. Mutta ystävällisyyden vastaanottaminen tuntuu mukavalta.
        Pitkään ollut paljon samaa. Olen halunnut olla näkymätön nainen, mutta halunnut vaikuttaa.
        Myöhemmin ole oppinut menemään asia edellä ja silloin on täytynyt 'näkyä'.
        Siinä unohtuu oma itse kun on jokin yhteinen tavoite.
        Tämä on hyvä resepti, jos pohtii halua vaikuttaa jonkin asian edistämisessä.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        10:07
        Elikkäs et rakasta keskipisteenä olemista. Mutta ystävällisyyden vastaanottaminen tuntuu mukavalta.
        Pitkään ollut paljon samaa. Olen halunnut olla näkymätön nainen, mutta halunnut vaikuttaa.
        Myöhemmin ole oppinut menemään asia edellä ja silloin on täytynyt 'näkyä'.
        Siinä unohtuu oma itse kun on jokin yhteinen tavoite.
        Tämä on hyvä resepti, jos pohtii halua vaikuttaa jonkin asian edistämisessä.
        Vilma

        Kiitos vastauksesta palstasetä, mutta sinähän et ole nainen ollenkaan. En minäkään varmaan ihan kaikkien mielestä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta palstasetä, mutta sinähän et ole nainen ollenkaan. En minäkään varmaan ihan kaikkien mielestä

        Nyt sitten perustelet, miksi miellät minut mieheksi.
        On jo aika.
        Oletko miehistä tykkäävä ja tykkäisit minusta, jos olisin mies?
        Vilma


    • Anonyymi

      Mulle opetettiin lapsuudenkodissa että muiden asioista ei saa puhua (se on juoruilua) ja siksi olen aina pyrkinyt puhumaan vain itsestäni kokoajan.

      • Anonyymi

        Minusta fiksu pointti, ettei muista, ainakaan jos joku on kuulolla.
        Mutta sellaisia ihmisiä on, joille 'hengenravintoa' on muiden yksityisasiat, eikä välttämättä ihan pahalla. Sellaisille on vaikeaa saada kurinpalautusta, jos se on tapa tai melkeinpä luonteenpiirre.
        Itsestä puhumisen voi käsittää kahdella tapaa.
        1) Puhuu omat näkemyksensä yhteisistä, yleisistä asioista, mikä on ihan ok.
        2) Puhuu vain omista tekemisistään päiväkirjanomaisesti, mikä on pikkasen jo oman navan ympärillä olemista.
        Synteesi. Joku kertoo jostain asiasta oman kokemuksen ja ajatuksensa siitä. Toinen kommentoi ja kertoo kenties omansa. Tätä sanoisin vuorovaikutukseksi ja tämä on mielestäni eri, avoimuutta peräti.


    • En mielelläni puhu omista asioistani vieraille.

      • Anonyymi

        16:54
        Kaipa ihmiset pitävät hieman etäisyyttä ja ovat varovaisia.
        Mutta jos kohtaa avoimen ihmisen, niin jotenkin tulee käyttäytyneeksi samoin.
        Vilma


    • Kyllä minä olen äärettömän itsekeskeinen. Koko elämäni pyörii ihan minua itsäni varten.

      En haluaisi spekuloida muiden asioita tai lähteä arvailemaan muiden asioita täälläkään kovin herkästi. Siksi keskityn omiin juttuihini. Kiinnostipa ne muita tai ei.

      Olen elänyt suuren osan elämästäni antaen muille, joskus jopa luopuen itsestäni ja omasta parhaastani. Yhteisen hyvän vuoksi. Olen hyvin epäitsekäs, mutta äärettömän itsekeskeinen.

      En elä muiden kautta. En puhu muiden suilla. Siksi koska olen niin vitun oma itseni. Aina.

      • Anonyymi

        Millainen olisit itsekkäänä?
        - sivusta


      • Anonyymi

        Kirjoitat, että olet elänyt muille, niin sehän on epäitsekkyyttä ja rakastettava luonteenpiirre.
        Vilma
        Mä tykkään joskus spekuloida. Saatan saada kurinpalautusta sillai leppoisasti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Millainen olisit itsekkäänä?
        - sivusta

        Itsekkäänä en välittäisi muusta kuin itsestäni.
        Olen viime vuosina harjoittanut itsekkyyttä. Jos ei ole koskaan itsekäs, muuttuu lapaseksi ja kynnysmatoksi. Minulle kävi niin. Ja minä hyväksyin sen.

        Nykyään osaan olla myös itsekäs, mutta toivoakseni sillain terveellä tavalla. Itsekkäin tekoni oli erota exästäni. Mutta se teki minut onnelliseksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitat, että olet elänyt muille, niin sehän on epäitsekkyyttä ja rakastettava luonteenpiirre.
        Vilma
        Mä tykkään joskus spekuloida. Saatan saada kurinpalautusta sillai leppoisasti.

        Rakastettava luonteenpiirre.. niin.. mutta jos se jatkuu liian pitkään, siitä tulee osaksi vain halveksuntaa.
        Oma poikani on kutsunut minua muun muassa piiaksi ja orjaksi. Olen vuosia nöyrtynyt exän ja poikani edessä .. siksi koska asiat piti vain hoitaa. Laitoin alistuvaisesti elämäni paussille ja antauduin perheelle. Nykyäänkin olen perhettäni varten käytettävissä. Joka päivä milteinpä.

        Tämä meidän kuvio on erityinen. Ehkä jopa ulkopuolisen silmissä outo. Mutta olen uskollinen perheellemme vaikka en olekaan parisuhteessa exän kanssa enää.

        Poikani on autismin kirjoon kuuluva ja hänellä on monia terveydellisiä haasteita. Hän tarvitsee päivittäistä läsnäoloa. Siksi asun exän seinänaapurina ja olemme väleissä. Se, että jos exän kanssa tulee toimeen vain nöyrtymällä, teen sen, jotta homma skulaa. Poikani vuoksi.

        Tämä on minun valintani.

        Elämässä on jonkun aina oltava suurempi sielu. Joka ei tartu pikkumaisuuksiin ja joka kykenee ottamaan hittiä. Minä kuulun tuohon kastiin.

        Nöyrryn, otan paskaa niskaan ja teen sen tietosella valinnalla.
        Ja siitä on rakastettavuus oikeasti aika kaukana.

        Elämä on potkinut minut niin maanrakoon, että olen hyvin pieneen kiitollinen. Olen esimerkiksi jo vuosia valmistautunut henkisesti poikani poismenoon. Hän tuskin elää minua kauemmin, vaikka itsellänikin on vakavia terveysongelmia.

        Olen kuollut kerran, aliravisemukseen. Olin siis sairaalassa hoidossa aliravitsemuksen takia, kun sydämeni pysähtyi. Tuolloin olin kaksitoistavuotias.

        Toistamiseen "kuolin" kun sain virheellisen diagnoosin. Elin kaksi kuukautta kuolevan elämää, kunnes diagnoisi varmistuikin vain ms-taudiksi. Eli, en kuollut .. sain vain tulevaisuuden invalidisaation kanssa. Jee!

        Mut juu.. kyllä olen hyvin itsekeskeinen. Ei minulla mitään muuta olekaan kuin itseni.
        En muusta tiedä.

        Olen selvinnyt elämässäni vähällä ja silti saanut niin paljon. En ole penaalin terävin kynä ja pikkuisen tyhmäkin olen. Mut se ei haittaa. Tärkeintä on, että olen hyvin tyytyväinen itseeni juuri tälläisenä kuin olen. Olen onnellinen. Ja kiitollinen elämästäni.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Itsekkäänä en välittäisi muusta kuin itsestäni.
        Olen viime vuosina harjoittanut itsekkyyttä. Jos ei ole koskaan itsekäs, muuttuu lapaseksi ja kynnysmatoksi. Minulle kävi niin. Ja minä hyväksyin sen.

        Nykyään osaan olla myös itsekäs, mutta toivoakseni sillain terveellä tavalla. Itsekkäin tekoni oli erota exästäni. Mutta se teki minut onnelliseksi.

        19:07
        Ero voi olla joskus paras ratkaisu, jottei pää ja sydän hajoa.
        Odotukset ja todellisuus eivät ole aina tasapainossa.
        Vilma
        Minä myös.


      • Anonyymi kirjoitti:

        19:07
        Ero voi olla joskus paras ratkaisu, jottei pää ja sydän hajoa.
        Odotukset ja todellisuus eivät ole aina tasapainossa.
        Vilma
        Minä myös.

        No mun pää, eikä sydän hajonnut ollenskaan.
        Erosin koska halusin elää pikkuisen edes itsellenikin. Itsekkyydestä.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Rakastettava luonteenpiirre.. niin.. mutta jos se jatkuu liian pitkään, siitä tulee osaksi vain halveksuntaa.
        Oma poikani on kutsunut minua muun muassa piiaksi ja orjaksi. Olen vuosia nöyrtynyt exän ja poikani edessä .. siksi koska asiat piti vain hoitaa. Laitoin alistuvaisesti elämäni paussille ja antauduin perheelle. Nykyäänkin olen perhettäni varten käytettävissä. Joka päivä milteinpä.

        Tämä meidän kuvio on erityinen. Ehkä jopa ulkopuolisen silmissä outo. Mutta olen uskollinen perheellemme vaikka en olekaan parisuhteessa exän kanssa enää.

        Poikani on autismin kirjoon kuuluva ja hänellä on monia terveydellisiä haasteita. Hän tarvitsee päivittäistä läsnäoloa. Siksi asun exän seinänaapurina ja olemme väleissä. Se, että jos exän kanssa tulee toimeen vain nöyrtymällä, teen sen, jotta homma skulaa. Poikani vuoksi.

        Tämä on minun valintani.

        Elämässä on jonkun aina oltava suurempi sielu. Joka ei tartu pikkumaisuuksiin ja joka kykenee ottamaan hittiä. Minä kuulun tuohon kastiin.

        Nöyrryn, otan paskaa niskaan ja teen sen tietosella valinnalla.
        Ja siitä on rakastettavuus oikeasti aika kaukana.

        Elämä on potkinut minut niin maanrakoon, että olen hyvin pieneen kiitollinen. Olen esimerkiksi jo vuosia valmistautunut henkisesti poikani poismenoon. Hän tuskin elää minua kauemmin, vaikka itsellänikin on vakavia terveysongelmia.

        Olen kuollut kerran, aliravisemukseen. Olin siis sairaalassa hoidossa aliravitsemuksen takia, kun sydämeni pysähtyi. Tuolloin olin kaksitoistavuotias.

        Toistamiseen "kuolin" kun sain virheellisen diagnoosin. Elin kaksi kuukautta kuolevan elämää, kunnes diagnoisi varmistuikin vain ms-taudiksi. Eli, en kuollut .. sain vain tulevaisuuden invalidisaation kanssa. Jee!

        Mut juu.. kyllä olen hyvin itsekeskeinen. Ei minulla mitään muuta olekaan kuin itseni.
        En muusta tiedä.

        Olen selvinnyt elämässäni vähällä ja silti saanut niin paljon. En ole penaalin terävin kynä ja pikkuisen tyhmäkin olen. Mut se ei haittaa. Tärkeintä on, että olen hyvin tyytyväinen itseeni juuri tälläisenä kuin olen. Olen onnellinen. Ja kiitollinen elämästäni.

        Oletko ajatellut mennä vertaisryhmään tuon sairautesi kanssa?
        Entä oletko hakenut/päässyt Kelan kuntoutuksiin.
        Olet melkoinen sisupussi, muttet ole itsekäs, vaikka yrität sanoa.
        Vilma
        Meissä useissa on ihan riittävästi tyhmyyttä ja hyvä niin, että älyämme olevamme keskeneräisiä. Silti jokainen tietää jotain.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oletko ajatellut mennä vertaisryhmään tuon sairautesi kanssa?
        Entä oletko hakenut/päässyt Kelan kuntoutuksiin.
        Olet melkoinen sisupussi, muttet ole itsekäs, vaikka yrität sanoa.
        Vilma
        Meissä useissa on ihan riittävästi tyhmyyttä ja hyvä niin, että älyämme olevamme keskeneräisiä. Silti jokainen tietää jotain.

        Mä sain lottovoiton sairauteni kanssa. Yli kymmenen vuotta sitten diagnoosini määritelmä oli erittäin aktiivinen ja nykyään varsin rauhallinen.

        Aikanaan hoitsut ehdottelivat minulle että osallistuisin vertaisryhmään ja jotta alkaisin tuutoriksi nuoremmilleni .. kuulemma asenteeni sairauteeni oli niin hyvä.. tiedä siitä si.
        En viittinyt ottaa moista taakkaa, minulla kun oli poitsukin hoidettavana ja työ, ja koti, ja exä, ja koulu...

        Se, että sairauteni alkuvaiheessa aktiivisimmillaan minulla ei ollut toimintakykyä, ja nykyään toimintakykyni on lähes normaalia. Sairauteni eteneminen on pysähtyneessä tilassa. Joitain pieniä neurologisia harmeja lukuunottamatta, olen kondiksessa.

        Sain lottovoiton sairauteni kanssa. Mä opin elämään kun luulin menettäneeni elämän.


    • Anonyymi

      Olen minä itse ja nimeni on late joka rassaan autoja ja dokailen

      • Anonyymi

        Toivottavasti, jos otat, et aja, sillä sitten pian ei olisi rassattavaa tai rassaajaa.
        Vilma


    • Anonyymi

      Haluatko aina puhua vain itsestäsi?
      Elävässä elämässä yleensä kuuntelen sujuvasti muita. Mutta tarvittaessa osaan pitää seuraa. Siihen kuuluu joskus itsensä nostaminen jalustalle.

      Mitä esität?
      En koe tarpeelliseksi enää esittää mitään. Työelämässä olen rakentanut itsestäni tavaramerkin. Kerään nyt uurastuksen hedelmiä. Ja se esittäminen olisi nyt itsensä tekemistä naurunalaiseksi.

      Uskotko, että muut ovat kaikesta siitä, mitä teet ja ajattelet, todella kiinnostuneita?
      Uskon aivan eri asioihin kuin kanssaihmisten kiinnostuksen kohteisiin.

      Osaatko siirtää katsetta ja ajatuksiasi muualle?
      Mielestäni näen todella paljon vaivaa ja aikaa tuon kysymyksen toteutukseen. Jos on paljon aktiviteetteja ja laaja toimintaympäristö, niin tuo käy aivan itse edestään. Koen sen kotoa opittuna käyttäytymismallina.

      Mies 65

      • Anonyymi

        17:20
        Kivasti ja todentuntuisesti kirjoitit.
        Lienet melkoisen hyvässä tasapainossa itsesi kanssa.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        17:20
        Kivasti ja todentuntuisesti kirjoitit.
        Lienet melkoisen hyvässä tasapainossa itsesi kanssa.
        Vilma

        Kiitos.
        Tuo tasapaino itsensä kanssa ei ole tullut mieleeni. Mutta kai siitä kertovat myös hymyt ja katseet kun johdan palaveria!

        Tuo aloituksesi osui naulan kantaan hiukan kriisissä olevaan Sinkut -palstaan!

        Mies 65


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos.
        Tuo tasapaino itsensä kanssa ei ole tullut mieleeni. Mutta kai siitä kertovat myös hymyt ja katseet kun johdan palaveria!

        Tuo aloituksesi osui naulan kantaan hiukan kriisissä olevaan Sinkut -palstaan!

        Mies 65

        No. Peilautuuhan osallistujista hyväksyntä, kun on tyytyväisyyttä.
        Syy saattoi olla hyvin lähellä aloitusta tehdessä.
        Tällä kertaa oma napa.
        Vilma


    • Anonyymi

      En ole itsekeskeinen, vaan kuuntelen tarkasti mitä muut sanovat itsestään ja kerron itsestäni vain sen mistä ollaan kiinnostuneita. Riippuu tietysti paljon missä seurassa sitä kulloinkin on, kuinka paljon avautuu, tilannetajun mukaan.

      - Sheena

      • Anonyymi

        Jep. Tilannetaju. Hyvä piirre. Oletko mielelläsi keskipiste, sillä noin käyttäytyen epäilen vahvasti, että olet.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jep. Tilannetaju. Hyvä piirre. Oletko mielelläsi keskipiste, sillä noin käyttäytyen epäilen vahvasti, että olet.
        Vilma

        Mieluusti keskipisteenäkin olo riippuu paljon seurasta, samoin omasta mielialasta. Riippuu olenko enemmän ekstrovertilla vai introvertillä tuulella 😂

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mieluusti keskipisteenäkin olo riippuu paljon seurasta, samoin omasta mielialasta. Riippuu olenko enemmän ekstrovertilla vai introvertillä tuulella 😂

        - Sheena

        18:48
        Nii-in. Kyllähän tuuletkin voi ottaa huomioon ja ne vaikuttavat paljonkin.
        Ymmärrän myös tuon intro-extrovertti cocktailin.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        18:48
        Nii-in. Kyllähän tuuletkin voi ottaa huomioon ja ne vaikuttavat paljonkin.
        Ymmärrän myös tuon intro-extrovertti cocktailin.
        Vilma

        Jep, olen ambivertti aika täsmälleen 50ekstrovertti/50introvertti.

        - Sheena


    • Anonyymi

      En myöskään ole itsekeskeinen. Kerron hyvin varovasti itsestäni mitään, mieluummin jotain itseironiaa. Se huvittaa ihmisiä.
      Jos toinen kertoo minulle jotakin, kysyn siitä lisää, en ala kertoa itsestäni, en varsinkaan opasta.
      Tiedättehän kun: Joku kertoo; minulla on syöpä, toinen pölvästi vastaa: mun serkulla on kans. Sen sijaan että kysyisi, miten sä jaksat.
      Mutta muuten, minua todella kiinnostaa toinen ihminen. Kaikkein mieluiten olen itseäni viisaampien seurassa, heiltä oppii sellaista mitä ei vielä ole osannut ja sitten sen osaa.

      • Anonyymi

        Minä tykkään myös itseironiasta ja sarkasmista.
        Olen vain huomannut, että kaikki eivät sitä ymmärrä.
        On näin, että jotkut kokevat sen itseään mollaamisena, vaikkei se sitä ole.
        Aikuisen aikuiset tuntevat itsensä hyvin ja tietävät omat vahvuutensa.
        Vilma
        Tuo on hyvin tärkeä kysymys; miten jaksat.


    • Anonyymi

      Olen itsekeskeinen. Muttei mua kiinnosta puhua itsestäni.

      xLiner

      • Anonyymi

        Mietin. Noin voi olla.
        Oisko useissakin meissä tuota?
        Vilma


    • No jaa, ehkä joku toinen osaa vastata tähän paremmin. Osaan mielestäni myös kuunnella muita ja mua kiinnostaa mitä toisilla on sanottavana. Yksi suu, kaksi korvaa...

      • Anonyymi

        Eihän tästä elämästä tulisi mitään, jos ei niitä korvia käytetä, tasapuolisuudenkin vuoksi.
        Kovasti yritän harjoitella niiden käyttöä näin aikuisen aikuisenakin.
        Vilma


    • En puhu vain itsestäni, pikemminkin päinvastoin. En viihdy huomion keskipisteessä ja mieluummin keskitän huomion muihin. Ajattelen joskus ehkä liikaakin muita.

      En silti voi kieltää sitä, ettenkö joskus toimisi itsekeskeisesti. Aina ei ehkä osaa ajatella tilannetta toisen ihmisen näkökulmasta, jolloin oma näkemys on ensimmäisenä mielessä. Olen kuitenkin valmis kuuntelemaan toisen näkemyksiä ja muuttamaan omaa lähestymistäni eli siinä mielessä en koskaan jyrää muita itsekkyydellä.

      • Anonyymi

        20:40
        Niin. Sekä että. Hyvä kun huomaa muut, muttei itseäänkään saa täysin unohtaa.
        Vilma


      • Anonyymi kirjoitti:

        20:40
        Niin. Sekä että. Hyvä kun huomaa muut, muttei itseäänkään saa täysin unohtaa.
        Vilma

        Itseä olisi muistettava huomioida myös, muutoin vaarana on, että uupuu täysin tai kadottaa itsensä, jos jättää itsensä täysin huomiotta. Tässä minulla on ollut oppimista.


      • Anonyymi
        Aletheias kirjoitti:

        Itseä olisi muistettava huomioida myös, muutoin vaarana on, että uupuu täysin tai kadottaa itsensä, jos jättää itsensä täysin huomiotta. Tässä minulla on ollut oppimista.

        21:35
        Niin. Voi pohtia, mikä riittää.
        Esim. kasvatuksessa kysyin useinkin olinko riittävästi läsnä. Jopa joskus vieläkin.
        Vilma


    • Anonyymi

      Jos puhuu itsestään , yksi syy on kun ei osaa keskustella laajasti ja huomioida koska tulee kiinnostavia asioita.
      Itse puhuisin mielelläni rahasta ja sen tienaamisitta ja sijoittamisesta. Harvaa kiinnostaa. Ei oel häpeä olla pienipalkkainen, mutta kaikki voisi vähän sijoittaa.

      • Anonyymi

        21:42
        Mainitsemastasi asiasta saatetaan keskustella, kukin tahoillaan, muttei kaikkien kanssa.
        Niin kyllähän itseensä keskittyminen toisen ihmisen kuulemista ja kuuntelua.
        Huomaan välillä, että toisen ihmisen sanoista ajatukseni intoutuvat liihottelemaan ihan muualle, enkä hetkeen kuule mitään kunnolla ja menen muihin maailmoihin. Katkoksia.
        Vilma


    • Anonyymi

      Haluatko aina puhua vain itsestäsi?
      -Täällä snonyymisti tykkään kirjoittaa kyllä itsestäni niin kuin nytkin teen. IRL en tykkää puhua itsestäni, mutta voin niin tarvittaessa myös tehdä
      Mitä esität?
      - En mitään, mutta olen milloin mikäkin. Pidän kiinni siitä, etten halua jämähtää ajatuksiltani mihinkään muottiin. Minulla on melko vahva itsetietoisuus ja lisäksi minussa on monta puolta.
      Uskotko, että muut ovat kaikesta siitä, mitä teet ja ajattelet, todella kiinnostuneita?
      - Ei varmasti ole ja kaikesta etenkään, mutta osa on kiinnostuneita hyvinkin paljon mm. puolisoni haluaa kuulla paljon ajatuksiani laidasta laitaan. Jos en keskustele hänen kanssaan, hän alkaa kysellä mielipiteitä.
      Osaatko siirtää katsettasi ja ajatuksiasi muualle?
      - Osaan kyllä jos haluan.

      Tuli ketjusta mieleen itsekeskeisyyden ohella myös yksi toinen ominaisuus, joka liittyy itsekeskeisyyteen, nimittäin omahyväisyys. Itsekeskeisyydelläkin voi pröystäillä, esim. aitouden nimissä.

      • Anonyymi

        22:19
        Mielenkiintoisesti pohdiskelet.
        Aito minä. Mikähän se on? Ehtaa kamaa. Mä luulen, että itse ei voi itseään niin määritellä.
        Oikeastaan pitäisi olla kriteerit ihmisen aitoudelle. Siitä voisi todeta olenko niukasti tai jokseenkin aito.
        En ehkä rinnastaisi itsekeskeisyyttä, minkä myös paremmin toinen voi huomata omasta näkökulmastaan, ja aitoutta. Tulee vähän kielteinen sävy.
        Itsekeskeisyys voi olla omissa ajatuksissaan oloa, jostain syystä.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        22:19
        Mielenkiintoisesti pohdiskelet.
        Aito minä. Mikähän se on? Ehtaa kamaa. Mä luulen, että itse ei voi itseään niin määritellä.
        Oikeastaan pitäisi olla kriteerit ihmisen aitoudelle. Siitä voisi todeta olenko niukasti tai jokseenkin aito.
        En ehkä rinnastaisi itsekeskeisyyttä, minkä myös paremmin toinen voi huomata omasta näkökulmastaan, ja aitoutta. Tulee vähän kielteinen sävy.
        Itsekeskeisyys voi olla omissa ajatuksissaan oloa, jostain syystä.
        Vilma

        ”Aito minä. Mikähän se on? Ehtaa kamaa. Mä luulen, että itse ei voi itseään niin määritellä. Oikeastaan pitäisi olla kriteerit ihmisen aitoudelle. Siitä voisi todeta olenko niukasti tai jokseenkin aito”.

        - Niin, kuka voi määritellä toisen aitoutta ja voiko ihminen itse sitä itsestään määrittää.
        Silmät ovat sielun peili. Sieltä voi peilata muiden aitoutta ja toisaalta omaa aitoutta tai epäaitoutta muiden silmistä. Ihminen on luonnostaan yleensä melko hyvä tulkitsemaan toisten katseita ja ilmeitä.

        Kommenttiesi kirvoittama hain tietoa verkosta ja löysin tällaisen yritelmän aito -sanasta: ”Synonyymisanakirjassa määritellään "aito" sanoilla alkuperäinen, arvokkain, kopioimaton, luonnollinen, luonnonlapsi, oma itsensä, puhdas, rehti, teeskentelemätön, todellinen, vilpitön, virheetön, väärentämätön ja vielä se yksi ja ainoa”. Että voisi tietää oman aidon itsensä, olisi pitänyt kasvaa ”terveiden peilien” ympäröimänä. Tässä voisi ajatella myös arvopohjaisesti eli hänen on täytynyt saada kokea ja kuulla oma arvonsa ihmisenä, joka on hyväksytty toisten ihmisten silmissä omine tunteineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen.

        Aidon vastakohdaksi asetetaan usein teeskentely. Teeskentelyn taustalla voi olla kätkettyjä motiiveja ja tavoitteita. Ehkä juuri niitä asioita, joita ihminen kokee, ettei voi omana itsenään koskaan saavuttaa. Siksi teeskentely ja muiden hyväksynnän kalastelu tapahtuu jonkin roolin kautta.

        ”En ehkä rinnastaisi itsekeskeisyyttä, minkä myös paremmin toinen voi huomata omasta näkökulmastaan, ja aitoutta. Tulee vähän kielteinen sävy”.

        - Rinnastin itsekeskeisyyden ja omahyväisyyden ja viittasin tässä yhteydessä tähän ketjuun oikeastaan sanomalla, että kaikenlaisilla asioilla, jopa itsekeskeisyydellä voi brassailla, väittäen, että se on aitoutta.
        Olen samaa mieltä siitä, että kommentissa oli kielteinen sävy. Enkä voi kieltää, ettenkö tehnyt sitä tahallaan. Halusin ehkä herätellä ajatuksia lukijassa. Luulen, etten onnistunut siinä kovin hyvin. Ihminen on usein aika sokea itselleen. Herättely aiheuttaa yleensä reaktioita, joiden äärelle voi pysähtyä. Tulee mieleen Miitta Sorvalin sketsit vammaisista ihmisistä aikanaan. Se, että sketsejä paheksuttiin kertoi omalla tavallaan eriarvoistavasta kohtelusta ja asenteista vammaisia ihmisiä kohtaan.

        Voiko hehkuttamalla omaa tai jonkin muun ihmisen aitoutta, hakea jonkinlaista hyötyä itselleen ja ollakin lopulta jollain tapaa teeskenteleväinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ”Aito minä. Mikähän se on? Ehtaa kamaa. Mä luulen, että itse ei voi itseään niin määritellä. Oikeastaan pitäisi olla kriteerit ihmisen aitoudelle. Siitä voisi todeta olenko niukasti tai jokseenkin aito”.

        - Niin, kuka voi määritellä toisen aitoutta ja voiko ihminen itse sitä itsestään määrittää.
        Silmät ovat sielun peili. Sieltä voi peilata muiden aitoutta ja toisaalta omaa aitoutta tai epäaitoutta muiden silmistä. Ihminen on luonnostaan yleensä melko hyvä tulkitsemaan toisten katseita ja ilmeitä.

        Kommenttiesi kirvoittama hain tietoa verkosta ja löysin tällaisen yritelmän aito -sanasta: ”Synonyymisanakirjassa määritellään "aito" sanoilla alkuperäinen, arvokkain, kopioimaton, luonnollinen, luonnonlapsi, oma itsensä, puhdas, rehti, teeskentelemätön, todellinen, vilpitön, virheetön, väärentämätön ja vielä se yksi ja ainoa”. Että voisi tietää oman aidon itsensä, olisi pitänyt kasvaa ”terveiden peilien” ympäröimänä. Tässä voisi ajatella myös arvopohjaisesti eli hänen on täytynyt saada kokea ja kuulla oma arvonsa ihmisenä, joka on hyväksytty toisten ihmisten silmissä omine tunteineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen.

        Aidon vastakohdaksi asetetaan usein teeskentely. Teeskentelyn taustalla voi olla kätkettyjä motiiveja ja tavoitteita. Ehkä juuri niitä asioita, joita ihminen kokee, ettei voi omana itsenään koskaan saavuttaa. Siksi teeskentely ja muiden hyväksynnän kalastelu tapahtuu jonkin roolin kautta.

        ”En ehkä rinnastaisi itsekeskeisyyttä, minkä myös paremmin toinen voi huomata omasta näkökulmastaan, ja aitoutta. Tulee vähän kielteinen sävy”.

        - Rinnastin itsekeskeisyyden ja omahyväisyyden ja viittasin tässä yhteydessä tähän ketjuun oikeastaan sanomalla, että kaikenlaisilla asioilla, jopa itsekeskeisyydellä voi brassailla, väittäen, että se on aitoutta.
        Olen samaa mieltä siitä, että kommentissa oli kielteinen sävy. Enkä voi kieltää, ettenkö tehnyt sitä tahallaan. Halusin ehkä herätellä ajatuksia lukijassa. Luulen, etten onnistunut siinä kovin hyvin. Ihminen on usein aika sokea itselleen. Herättely aiheuttaa yleensä reaktioita, joiden äärelle voi pysähtyä. Tulee mieleen Miitta Sorvalin sketsit vammaisista ihmisistä aikanaan. Se, että sketsejä paheksuttiin kertoi omalla tavallaan eriarvoistavasta kohtelusta ja asenteista vammaisia ihmisiä kohtaan.

        Voiko hehkuttamalla omaa tai jonkin muun ihmisen aitoutta, hakea jonkinlaista hyötyä itselleen ja ollakin lopulta jollain tapaa teeskenteleväinen.

        Kiitos pohdiskelustasi.
        Silmät. Olen katsonut silmiin, mistä ei heijastu minkäänlaista elia, tunnetta.
        Sisältä rikki?
        Teeskentely johtunee epävarmuudesta, kun ei oikein osaa olla jossain tilanteessa.
        Rehellisyys- epärehellisyys.
        En ole nähnyt noita sketsejä.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos pohdiskelustasi.
        Silmät. Olen katsonut silmiin, mistä ei heijastu minkäänlaista elia, tunnetta.
        Sisältä rikki?
        Teeskentely johtunee epävarmuudesta, kun ei oikein osaa olla jossain tilanteessa.
        Rehellisyys- epärehellisyys.
        En ole nähnyt noita sketsejä.
        Vilma

        ”Silmät. Olen katsonut silmiin, mistä ei heijastu minkäänlaista elia, tunnetta.
        Sisältä rikki?”
        -Oliko se mielestäsi tuon ihmisen tunteettomuutta, joka heijastui sinulle hänen silmistään vai kenties tyhjyyden tunnetta. Onko tyhjyyden tunne kuitenkin tunne sekin? Tuliko sinulle se tunne hänestä, että hän on mennyt rikki?

        Usein silmistä voi kuitenkin lukea monenlaisia asioita. Viriävä kiinnostus, halveksunta, vihamielisyys, epätietoisuus, pelko jne.

        ”Teeskentely johtunee epävarmuudesta, kun ei oikein osaa olla jossain tilanteessa.
        Rehellisyys- epärehellisyys”.

        - Niin voi johtua epävarmuudesta, joka taas voi juontua pelosta, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään.

        Tästä aiheesta on kirjoittanut mielestäni hyvin avaavasti mm. psykologian tohtori Satu Kaski, artikkeli A-lehdessä: Teeskentelijä on kuin saippuanpala:
        ” Teeskentely tarkoittaa, että ihminen ei ole aito. Hän pitää yllä epäaitoa roolia. Hänellä on motiiveja, tunteita ja ominaisuuksia, jotka hän peittää teeskentelemällä jotain, mitä hän ei ole, Kaski määrittelee.
        Tietoinen teeskentelijä pyrkii johonkin tavoitteeseen. Hän ylistää toista, vaikka ajattelisi päinvastaista. Hän ei ilmaise aidosti ajatuksiaan, koska on edullista antaa itsestä erilainen kuva kuin mitä hän pohjimmiltaan on.
        Tiedostamatta teeskennellessään ihminen esittää toisenlaista kuin on, etteivät hänen huonot tai epämiellyttävät puolensa paljastuisi eikä hän jäisi yksin”. https://www.terve.fi/artikkelit/teeskentelija-on-kuin-saippuanpala

        ”En ole nähnyt noita sketsejä.”

        -(liittyen vammaisiin ihmisiin) Sketsit avasivat mielestäni hyvin itsekeskeisyyden sävyttämää maailmankuvaamme. Arvotamme mielellämme asioita itsekeskeisellä tavalla esim. Vammainen ihminen ei voi olla itsekeskeinen. Hänellä ei voi olla väärät luulot ja käsitykset itsestään. Sellaisen sanominen olisi helposti syrjimistä ja jopa kiusaamista. Tai aidoksi itseään tituleeraava ihminen ei voi olla itsekeskeinen, hän vain toistelee omia käsityksiään asioista, eikä pysty ajattelemaan asioita mitenkään muuten, mutta hän on siinä hyvin aito.

        Tässä asian pyörittelyä näyttelijöiden suusta: https://www.is.fi/viihde/art-2000000917138.html


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ”Silmät. Olen katsonut silmiin, mistä ei heijastu minkäänlaista elia, tunnetta.
        Sisältä rikki?”
        -Oliko se mielestäsi tuon ihmisen tunteettomuutta, joka heijastui sinulle hänen silmistään vai kenties tyhjyyden tunnetta. Onko tyhjyyden tunne kuitenkin tunne sekin? Tuliko sinulle se tunne hänestä, että hän on mennyt rikki?

        Usein silmistä voi kuitenkin lukea monenlaisia asioita. Viriävä kiinnostus, halveksunta, vihamielisyys, epätietoisuus, pelko jne.

        ”Teeskentely johtunee epävarmuudesta, kun ei oikein osaa olla jossain tilanteessa.
        Rehellisyys- epärehellisyys”.

        - Niin voi johtua epävarmuudesta, joka taas voi juontua pelosta, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään.

        Tästä aiheesta on kirjoittanut mielestäni hyvin avaavasti mm. psykologian tohtori Satu Kaski, artikkeli A-lehdessä: Teeskentelijä on kuin saippuanpala:
        ” Teeskentely tarkoittaa, että ihminen ei ole aito. Hän pitää yllä epäaitoa roolia. Hänellä on motiiveja, tunteita ja ominaisuuksia, jotka hän peittää teeskentelemällä jotain, mitä hän ei ole, Kaski määrittelee.
        Tietoinen teeskentelijä pyrkii johonkin tavoitteeseen. Hän ylistää toista, vaikka ajattelisi päinvastaista. Hän ei ilmaise aidosti ajatuksiaan, koska on edullista antaa itsestä erilainen kuva kuin mitä hän pohjimmiltaan on.
        Tiedostamatta teeskennellessään ihminen esittää toisenlaista kuin on, etteivät hänen huonot tai epämiellyttävät puolensa paljastuisi eikä hän jäisi yksin”. https://www.terve.fi/artikkelit/teeskentelija-on-kuin-saippuanpala

        ”En ole nähnyt noita sketsejä.”

        -(liittyen vammaisiin ihmisiin) Sketsit avasivat mielestäni hyvin itsekeskeisyyden sävyttämää maailmankuvaamme. Arvotamme mielellämme asioita itsekeskeisellä tavalla esim. Vammainen ihminen ei voi olla itsekeskeinen. Hänellä ei voi olla väärät luulot ja käsitykset itsestään. Sellaisen sanominen olisi helposti syrjimistä ja jopa kiusaamista. Tai aidoksi itseään tituleeraava ihminen ei voi olla itsekeskeinen, hän vain toistelee omia käsityksiään asioista, eikä pysty ajattelemaan asioita mitenkään muuten, mutta hän on siinä hyvin aito.

        Tässä asian pyörittelyä näyttelijöiden suusta: https://www.is.fi/viihde/art-2000000917138.html

        Kiitän vastauksestasi, josta huomaan, että syvennyt.
        Täytyypä ottaa lainaan vinkkaamasi kirja.

        Silmät. Vaikuttavat minuun, että jotain lohdutonta on tapahtunut. En osaa selittää.
        Minut sellaiset silmät tekevät surulliseksi.

        Teeskentely. Eikö työpaikoilla ihmiset joudu pakosta teeskentelemään; esim. asiakaspalvelussa, asiantuntijatyössä. Ei voi mennä tyhmyyksiä tekevälle sanomaan 'suorat sanat' eli täyttä totuutta siitä, minkä virheen on tehnyt tai vaikkapa autokauppias, kun ihminen ostaa nyt kukkarolleen sopivan käytetyn auton ja huoltoon ja korjauksiin pulahtaa tiettävästi pian toinen mokoma.
        Suhtaudummeko moralisoivasti teeskentelyyn kun työn puolesta on pakko.
        Sitten ns. aito ihminen voi olla käytökseltään täysin pazkiainen; tölvii ha mustamaalaa toisia.

        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitän vastauksestasi, josta huomaan, että syvennyt.
        Täytyypä ottaa lainaan vinkkaamasi kirja.

        Silmät. Vaikuttavat minuun, että jotain lohdutonta on tapahtunut. En osaa selittää.
        Minut sellaiset silmät tekevät surulliseksi.

        Teeskentely. Eikö työpaikoilla ihmiset joudu pakosta teeskentelemään; esim. asiakaspalvelussa, asiantuntijatyössä. Ei voi mennä tyhmyyksiä tekevälle sanomaan 'suorat sanat' eli täyttä totuutta siitä, minkä virheen on tehnyt tai vaikkapa autokauppias, kun ihminen ostaa nyt kukkarolleen sopivan käytetyn auton ja huoltoon ja korjauksiin pulahtaa tiettävästi pian toinen mokoma.
        Suhtaudummeko moralisoivasti teeskentelyyn kun työn puolesta on pakko.
        Sitten ns. aito ihminen voi olla käytökseltään täysin pazkiainen; tölvii ha mustamaalaa toisia.

        Vilma

        Katsoin klipin näyttelijöiden mielipiteistä vammaishuumorista.
        Minusta vain vammaiset voivat tehdä pilaa omalla kustannuksellaan.
        Vammaisuushan voi rajoittaa elämää hyvinkin paljon.
        Minusta voisivat miettiä, mikä menee hyvän maun yli.
        Vilma
        En aikoinaan pitänyt Martti Ahtisaaren kävelyyn viittaavasta huumorista = pilkasta.
        Jopa Ruotsin kuningas imitoi portaikossa Ahtisaaren kävelyä, kun hän tuli Nobel-tilaisuuteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitän vastauksestasi, josta huomaan, että syvennyt.
        Täytyypä ottaa lainaan vinkkaamasi kirja.

        Silmät. Vaikuttavat minuun, että jotain lohdutonta on tapahtunut. En osaa selittää.
        Minut sellaiset silmät tekevät surulliseksi.

        Teeskentely. Eikö työpaikoilla ihmiset joudu pakosta teeskentelemään; esim. asiakaspalvelussa, asiantuntijatyössä. Ei voi mennä tyhmyyksiä tekevälle sanomaan 'suorat sanat' eli täyttä totuutta siitä, minkä virheen on tehnyt tai vaikkapa autokauppias, kun ihminen ostaa nyt kukkarolleen sopivan käytetyn auton ja huoltoon ja korjauksiin pulahtaa tiettävästi pian toinen mokoma.
        Suhtaudummeko moralisoivasti teeskentelyyn kun työn puolesta on pakko.
        Sitten ns. aito ihminen voi olla käytökseltään täysin pazkiainen; tölvii ha mustamaalaa toisia.

        Vilma

        - Vastaan pikaisesti, kun vähän kiirettä.
        Mielestäni tilannetaju on tärkeää. Se on järkevää omien ajatusten syrjään laittamista. Onko se joskus teeskentelyä, voihan se olla. Ehkäpä teeskentelystä tulee ongelma jos se aiheuttaa tuskaa itselle tai toisille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Katsoin klipin näyttelijöiden mielipiteistä vammaishuumorista.
        Minusta vain vammaiset voivat tehdä pilaa omalla kustannuksellaan.
        Vammaisuushan voi rajoittaa elämää hyvinkin paljon.
        Minusta voisivat miettiä, mikä menee hyvän maun yli.
        Vilma
        En aikoinaan pitänyt Martti Ahtisaaren kävelyyn viittaavasta huumorista = pilkasta.
        Jopa Ruotsin kuningas imitoi portaikossa Ahtisaaren kävelyä, kun hän tuli Nobel-tilaisuuteen.

        -Minäkään en lähtökohtaisesti pidä vammaishuumorista, mutta on kiehtovaa ajatella, minkä vuoksi on niin. Missä kulkee hyvän maun raja ja miksi sellainen on useimmilla.


    • Haluatko aina puhua vain itsestäsi?
      ---> Mielestäni en ole kiinnostava ihminen.

      Mitä esität?
      ---> Runoilijapoikaa.

      Uskotko, että muut ovat kaikesta siitä, mitä teet ja ajattelet, todella kiinnostuneita?
      ---> Joku on joskus jotain kysynyt. Vastasin ympäripyöreästi , sanoilla maalaten, tunnelmaa korostaen.

      Osaatko siirtää katsettasi ja ajatuksiasi muualle?
      ---> Katseeni on horisontissa. Sen viivalle kirjoitan jotakin, joka yllättää itseni.


      • Anonyymi
        Gattino kirjoitti:

        Lisäys:

        Kummeli - Naapurin runoilijapoika
        https://www.youtube.com/watch?v=K6d5rYKE2lQ

        Airot ois, mut vene ei.
        Jos tätä käyttäisi metaforana, pitäisi miettiä, että milloin ihmisellä on sanottavassaan riittävästi tietoa, voidakseen kommentoida.
        Vilma


    • Anonyymi

      En puhu itsestäni,koska en tapaile ketään. Ystävien kanssa jutellaan niitä näitä.

    • Anonyymi

      En usko kenenkään olevan kiinnostunut minusta tai mitä teen. Mutta ei minulta tarvitse pyytää mitään.

      • Anonyymi

        En oikeastaan käytä aikaa siihen miettimiseen, onko kukaan kiinnostunut juuri minusta.
        Tiedostan, että olen olemassa, koska kuitenkin ajattelen, mutta muuta. Se riittää.
        Vilma


    • Anonyymi

      Täytyy vähän selkiyttää.
      Itsekeskeisyys ja itsekkyys eivät ole sama.
      Vilma

    • Anonyymi

      Heipparallaa.
      Kiitos osallistumisesta ja kaikkien asiallisista kommenteista.
      Toivotan hyvää viikonloppua ja lopetan ketjun tähän.
      Vilma
      Olen aika vakuuttunut, että kirjoittajat ovat sopivasti itseäänkin ajattelevia, mutta myös muut saavat tilaa ajatuksissa ja teoissakin.

      • Anonyymi

        Lisäys: pätevyyteni on lähinnä keittiöpsykologi.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisäys: pätevyyteni on lähinnä keittiöpsykologi.
        Vilma

        Kiitos Vilma.


    • Anonyymi

      Ihminen voi oikeasti tietää jotain vain omasta elämästään, on siten jäävi kirjoittamaan toisten elämästä?
      Itse ajattelen siten että kyllä kirjoituksiani voi arvostella, ja arvostellaankin (xliner), se kertoo vain siitä rakkaudesta jota hän minua kohtaan tietämättään tuntee:)

      AV

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen

      Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️
      Ikävä
      66
      2198
    2. Onko kaivattusi

      kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.
      Ikävä
      38
      1823
    3. Vanhuksen varpaankynsien leikkaus 89 euroa...

      Huh huh.......Parturikäynti olisi varmasti ollut 250 euroa? Kallis on suomi nykyään.
      Maailman menoa
      171
      1430
    4. Viulu vaiennut

      Eikö pisnikset suju ? Vai miksi pahin yrittäjä vouhka on "kadonnu" maan alle. 🤣
      Suomussalmi
      21
      1404
    5. Kyllä tekee kipeää

      Luopua kaikesta mitä on elämässä saavuttanut😞 ei vaan ole enää yhtäkään hiljaista vuorokautta🤬
      Ikävä
      21
      1054
    6. Anne Kukkohovi. Myy likaisia alushousujaan.

      Kuka ihme ostaa jonkun naisen likaisia alushousuja, menee lujaa kyllä tälläkin housujen myyjällä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      73
      1029
    7. Kauanko skuutteja on siedettävä? Ei tietoa liikennesäännöistä, ajellaan miten sattuu ja missä vain.

      Kauanko on kestettävä sähköpotkulautojen terrorismismia? Niillä ajelevat eivät tiedä, tai jos tietävätkin, niin eivät vä
      Maailman menoa
      97
      990
    8. Nainen, sellaista tässä ajattelin

      Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost
      Ikävä
      147
      958
    9. En mä tiedä mitä tapahtuu

      siis tykkäisitköhän musta oikeasti. Ehkä oot pelannu liikaa rahapelejä, ehkä rakastat tyhjiä arpoja.
      Ikävä
      9
      882
    10. Luotatko kaivattuusi?

      Jos et, mistä kiikastaa?
      Ikävä
      73
      872
    Aihe