Otsikon kysymys on mielestäni yksi olemassaolomme keskeisimpiä asioita.
Onko ihminen liian hyvä tai liian heikko ihmiseksi, mikäli hän haluaa aina hyvää, mutta sortuu tekemään typeryyksiä?
Haluamme olla hyviä läheisillemme, tahdomme maailman rauhaa, vastustamme väkivaltaa ja silti teemme idioottimaisia typeryyksiä lähes päivittäin.
Olemmeko liian hyviä ollaksemme sen takia, että tunnemme huonoa omaatuntoa noiden typerien tekojemme takia vai liian heikkoja, koska emme pysty elämään asettamiemme tavoitteiden mukaan?
Onko ihminen liian hyvä tai liian heikko ihmiseksi, mikäli hän haluaa aina hyvää, mutta sortuu tekemään typeryyksiä?
Haluamme olla hyviä läheisillemme, tahdomme maailman rauhaa, vastustamme väkivaltaa ja silti teemme idioottimaisia typeryyksiä lähes päivittäin.
Olemmeko liian hyviä ollaksemme sen takia, että tunnemme huonoa omaatuntoa noiden typerien tekojemme takia vai liian heikkoja, koska emme pysty elämään asettamiemme tavoitteiden mukaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omalla kohdallani tulee aina mieleen tämä keissini, että minulla on kuukaudessa tietty summa rahaa käytettävissäni, ja aina ajattelen että säästänpä siitä jotain (uutta tietokonetta varten). Vaan ei onnistu ikinä. Tulee hinku ostaa pari dvd-elokuvaa. Yksi kirja on ihan pakko saada. Onpas kiva rätti täällä rättikaupassa. Täytyyhän sitä ihmisen välillä saada vähän herkutellakin. Oho, tuli ylimääräinen lääkemeno. Etc. Mistä rahaa säästetään, kun ei jää mitään mistä säästää?
Joku ehkä polttaa tupakkaa ja ajattelee että voi koska tahansa lopettaa. Seuraavana päivänä tietenkin mieluummin kuin tänään. Se seuraava päivä vaan ei koita koskaan.
Tähän kaikkeen sopii vastaukseksi se että ihminen ei ole yksi tahto, yksi kokonaisuus. Ihminen on leegio haluja ja toiveita jotka kaikki poukkoilevat jokaikiseen mahdolliseen suuntaan. Vain voimakas tahto saisi ihmisen järjestykseen. Aivan kuten rauta-atomit asettuvat sievään parijonoon ja metallikappaleesta tulee magneettinen... tahto on voima.
Ihminen on liian tahdoton ja liian LIIAN. Liian kaikkea.