Otsikon kysymys on mielestäni yksi olemassaolomme keskeisimpiä asioita.
Onko ihminen liian hyvä tai liian heikko ihmiseksi, mikäli hän haluaa hyvää, mutta sortuu tekemään typeryyksiä?
Haluamme olla hyviä läheisillemme, tahdomme maailman rauhaa, vastustamme väkivaltaa ja silti teemme idioottimaisia typeryyksiä lähes päivittäin.
Onko ihminen liian hyvä tai liian heikko ihmiseksi, mikäli hän haluaa hyvää, mutta sortuu tekemään typeryyksiä?
Haluamme olla hyviä läheisillemme, tahdomme maailman rauhaa, vastustamme väkivaltaa ja silti teemme idioottimaisia typeryyksiä lähes päivittäin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä Tuomas-Kaarna. Tervehdys taas ja kiitos hyvästä kysymyksestä.
Jeesus sanoi kerran hänelle, joka kutsui Jeesusta hyväksi opettajaksi: - Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.
Paavali ylisti heikkoutta siksi koska Jumala on silloin meissä vahva ja voimakkain riippuen heikkoutemme asteesta.
Kristinusko on paradoksia kun ajattelemme ihmisen suhdetta Jumalaan.
Mutta kysyitkin onko ihminen liian heikko tai hyvä.
Mietin että kysymyksesi avainsana on tuo "liian".
Lankeemuksen seurauksena ihminen itse on menettänyt "suhteellisuuden tajunsa". Hän pyrkii jumalaksi ottaen Jumalalle kuuluvan vallan itselleen. Siitä seurauksena on lankeemus ja synti.
Jumalassa meille ihmisille ei ole koskaan liikaa. Hänen johdatuksessaan tulet tuntemaan miten Jumala osaa säännöstellä kaiken mitä meille antaa. Silti kaikki mitä Hän meille antaa on erinomaisempaa kuin kaikki mihin olemme tottuneet.
Mutta kuinka ihminen voi ottaa ylpeydessään mitään vastaan Jumalalta? Ketä Jumala on Lähellä? Kenet Hän pelastaa? Vastaus on: Murheelliset, murtuneet ja särkyneet, nöyrät, köyhät. Juuri he joilla ei ole mitään liikaa itsellään. (Psalmi 34).
Näitä ajatuksia halusi vaihtaa kanssasi tänä keski-yön hetkenä
Isä Magnus
PS. Voisitko selittää vielä itse otsikon kysymystä mitä sillä tarkoitat