Oletko eräjorma, citysinkku vai sekoitus molempia? Kaipaatko kaupungin vilskeestä pois aika ajoin vai onko sinulla keinoja maadoittua muilla tavoilla?
Itse myönnän olevani kova eräjorma. Rakastan askeettisia olosuhteita ja maadoitun parhaiten mökillä, jossa ei ole mitään mukavuuksia.
Tuohon kun lisää vielä kalastamisen, niin alkaa olemaan täydelliset olosuhteet palautumiseen arjen kuormituksesta.
Kevättä ja mökkeilyä odotellessa.
Itse myönnän olevani kova eräjorma. Rakastan askeettisia olosuhteita ja maadoitun parhaiten mökillä, jossa ei ole mitään mukavuuksia.
Tuohon kun lisää vielä kalastamisen, niin alkaa olemaan täydelliset olosuhteet palautumiseen arjen kuormituksesta.
Kevättä ja mökkeilyä odotellessa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Pidän maaseudusta, kunhan siellä ovat lähes kaikki kaupunkiasumisen fyysiset mukavuudet.
Erityisesti:
- hyttyskarkote
- aurinkovoide
- kohtalaisen hyvät ruuanlaittomahdollisuudet (sis. sähkön ja juoksevan veden)
- nettiyhteys
Eräjorma en ole. Parasta maaseudulla on hiljaisuus.
🦄
Sanotaan näin etten ihan eräjormana pelkän teltan kanssa usko olevani kovinkaan vahvoilla. Puuttuu tietoa ja taitoa selvitä ihan oikeissa askeettisissa olosuhteissa, koska minä olen saanut viettää yöni aina sisätiloissa, sängyssä nukkuen.
Ihan vähintäänkin mökkivarusteissa elää. Mutta liikun mielelläni luonnossa ja kasvattelen millon mitäkin koeluontoisesti ja jos menestyn, siitä tulee vakio.
Talvisin olen sisäihminen, pitkälti fibromyalgian takia joka oireilee hyvin herkästi kylmään, vetoon ja kosteuteen liittyen. Ilmapuntari.
Ei ole kivaa olla jatkuvasti kivulias kuin olisi tikareita ympäri kehoa lävistettynä pystyssä.
Lämmin on mulle parempi, tasalämpö. Silloin sattuu vähemmän.
Mutta kyllä reissaaminen luontoa ja maisemia ihaillen olisi mun mieleen. Tykkäisin.
Jasu
Niin ja kaupungissa en halua olla yhtään pidempään kuin asioiden pakolliset kuviot virastoissa ja kaupoissa. Liian aistiyliherkkä ja ärsyyntyvä sellaiseen.
Jasu
Tuo on varsin osuvaa tekstiä ehkä muillekin täällä, kun minulle.
https://www.apteekki.fi/terveydeksi/mielessa/minako-yliherkka.html
Miksi ei ihmispaljouteen, hulinaan kiitos ollenkaan olemaan.
Jasu
Ehkä olen sitten sekoitus. - Kun vertaan itseäni isään, joka oikeasti vietti aikaa metsässä ja vesillä, niin enemmän minä pidän mökkeilystä, eli siitä, että on jokin tukikohta. En siis mistään telttailusta saati laavulla nukkumisesta.
Edesmenneen mieheni mökki sähköttömässä saaressa oli kyllä oikea paratiisi. Juomavesi vietiin kanistereilla ja sekä hella että jääkaappi toimivat kaasulla. Agregaatilla otettiin sähköä sen verran, että sai kännykät ladattua, luettua sängyssä yövalon avulla ja tarvittaessa sai vaikka kerman vatkattua sähkövatkaimella. Syysiltoina pidettiin toki muutama tunti kattolamppuakin päällä.
Minusta oli ihanaa viettää aikaa paikassa, minne ei kuulunut liikenteen ääni. Käki kukkui (aamusta iltaan), mantereella olevan puron solina kuului saareen ja samoin mantereella olevalta maatilalta silloin tällöin lehmien tai kukon äänet.
Yhtenä kesänä oli tosi sateista, joten minun oli "pakko" viettää vain aikaa mökissä, jolloin viikon aikana luin lähes kymmenkunta kirjaa. Kalastettiin verkoilla. Pidän kyllä kovasti mato-onkimisestakin, mutta se ei ole sateella niin kivaa.
Hellekesänä vietin paljon aikaa järvessä. Kokeilin joskus jopa istua järvessä, kaulaa myöten vedessä, muovisella puutarhatuolilla, mutta se oli yllättävän vaikeaa. 😄 Saunasta käytiin uimassa alasti. - Mantereen mökeillä oli elämää lähinnä vain juhannuksena. Muulloin ei vesillä juuri liikkunut muita.
Saaresta kuljettiin mantereelle soutuveneellä, pienen perämoottorin avustuksella. Oli pieni hydrokopterikin. - Autot olivat rannassa ja kauppaan pääsi siitä puolessa tunnissa.
Sellaisesta loma-ajan akkujen lataamisesta pidin, mutta ympärivuotisesti haluan toki asua hyväkuntoisten teiden varsilla. 👍 En halua asua keskellä kaupunkia, mutta kuitenkin niin, että naapurit ovat lähellä. - Mustikat noukin piirakkaan muutaman metrin päässä ulko-ovelta ja etätyöpäinänä näin muutaman kauriinkin ikkunan takana käyskentelemässä vähälumisessa harjun rinteessä. 😍
Tämä oli hieno kuvaus.
Melkein liikuttuneena muistelin muutamaa Simo Hannulan grafiiikkateosta:
Tavara rahaksi:
https://tavararahaksi.fi/tuote/taulu-kahvijuttu-simo-hannula-1988-2/
Tuolla yksi.
-keinovaginamies-
Samaa mieltä kvm:n kanssa, hieno kuvaus,
Tuli omat retket mieleen. Koen olevani etuoikeutettu, kun on mahdollisuus erämökkeillä (jossa ei ole sähköjä eikä mitään ihmeellisiä mukavuuksia). Olen myös telttaillut ja laavuillut vielä vähemmillä mukavuuksilla, kulkenut fillarilla pitkin korpiteitä.
Olen myös maaseutuihminen. Tykkään pelloista. Tähän on mahdollisuus Hämeessä. Ja olen myös kaupunki-ihminen siinä mielessä, että ne palvelut ovat ulottuvillani alle puolen tunnin matkan päässä, jos huvittaa tai tarvitsee.
Hyvin samanlaiset mökkiolosuhteet myös itselläni, kuten kuvailit saarta. En ehkä haluaisikaan mökkiä mantereelta, koska on helpommin yllärivieraiden tavoitettavissa. Pidän kyllä vieraista, mutta mökillä haluan itse päättää milloin otan sellaisia vastaan. 😊
Mjaa
Kummallinen tuo ”maadoittua” sana tässä yhteydessä, missä joudutaan tämän tästä kamppailemaan luonnonvoimia vastaan ja istuksimaan siellä sun täällä.
(hihitystä)
Mjuu
Eräjormuus on evolutiivinen tila, jolla on vahvat perinnepohjat. Eräjormuutta voi myös opiskella ammattikorkeassa ja yliopistossa, mutta lopullinen opponentti on luonto itse. Ja koska ihminen on osa luontoa, eräjormuus on pitkälti itsetutkinnallinen tila.
(hihitystä)
Liikennevalot
Jos ihmisellä on käsitys siitä mikä tämä tällainen liikennevalo on, niin hän saattaa yllättyä väittäessäni, että myös eräjormien taipaleilla, jotosteluilla ja päämäärättömillä kävelytuokioilla on omat liikennevalonsa.
Varo virtapaikkoja, railoja ja itseäsi.
(hirn)
Puhumattakaan kivistä, kannoista ja kyykäärmeistä :)
Vituu mua ole mettään saanu kun oman mummini kanssa sieniä tai marjoja kerään
En ole yhtään eräjorma. Viihdyn hyvin varustetulla mökillä, jossa on mukavuudet. Jormailu ei kiinnosta eikä kalastaminen varsinkaan.
Mökkeily ankeissa olosuhteissa on ikävää ja tylsää. Viikonloppu huvilalla on asia erikseen, mutta eipä sitäkään juuri tule harrastettua.
- Sheena
Ootteko muuten miettineet, mihin katosi suomalainen huvilakulttuuri. Todella hienoja huviloita löytyy luonnonkauniilta paikoilta. Mutta sitten se korvattiin näillä ihme mörskillä mitä löytyy kaiken maailman rutakoiden rannoilta. Ja niissä on niitä hyttysiäkin ihan hirveesti, kun taas huviloista tuulen vire ne ajoi pois, kun ne oli rantakallioilla.
Voisiko olla syy siinä, että palvelusväelle piti ryhtyä maksamaan oikeata palkkaa. Ja ehkä silloinen nuorempi sukupolvi näki ylläpidon taakaksi.
Asuessani rantakaupungissa talossa oli perhe, joka keväisin vappuna ryhtyi pakkaamaan tavaroita laatikoihin ja sitten Helatorstaina koko konkkaronkka muutti laatikot traktorin lavalla "saareen" mökille. Elokuun lopulla takaisin.
Rakennetaanhan nytkin vastaaville paikoille asumuksia, mutta ne ovat ympärivuotiseen käyttöön.
Mies 65
Ei suomalainen huvilakultturi ole mihinkään kadonnut, vaan ainoastaan muuttunut ajan myötä. Mökkeilykulttuuri "rutakoiden rannoilla" alkoi vasta 1970-luvulla tavistenkin vaurastuessa 🤣
Tuttavani omistaa 1800-luvun huvilan. Siellä on viettänyt kesiään aikojensa julkkikset isäntäperheen, vanhemmat/lähinnä äiti neljän lapsensa kanssa. Kevään tullen pakattiin höyrylaivaan huonekaluja myöten kaikki tarvittava sekä kahdeksan palvelijaa. Pääajatus oli päästä pois Helsigin ilmansaasteista, joka siihen aikaan olikin paljon huonompi kuin nyt, vaikka asukkaita on rutkasti enemmän. Niin - ja nyky mittapuun mukaan huvila n. 4h keittiö kolmessa kerroksessa. 3. kerroksen huoneessa asui palvelijat.
Nykyajan huvilat ovat myös varakkaimpien huvia ja suurin osa talviasuttavia. Niitä ei oikeastaan erota uudesta ökyomakotitalosta mikään.
- Sheena
Olen sekoitus citysinkkua ja eräjormaa. Ehkä enemmän kallistuen citysinkun puoleen, sillä valehtelisin, jos sanoisin, etten pitäisi nykyaikaisista mukavuuksista. Nautin kuitenkin luonnonrauhasta ja metsäilystä ja luontoyhteys on minulle tärkeä.
En mökkiolosuhteissa vaadi mitään luksusta, mutta en pysty nukkumaan hyttysten ininässä ja vihaan kuumassa, tunkkaisessa tilassa nukkumista. En ymmärrä, miten jotkut pystyy siihen. Minun yöni menee nilkkoja raapiessa ja kuumuudesta ahdistuessa, eikä nukkumisesta tule mitään ja siitä on rentoutuminen kaukana. Tämän takia suosin matkaillessa riittävän moderneja majoitusvaihtoehtoja, joissa on viilennys eikä tarvitse pitää ikkunoita auki, joista pääsee itikoita sisään.
Multa menisi viikon lehdet, että saisin nitskin syttymään ja sitten se voisikin olla aika iso.
Vilma
Käyn metsälenkillä päivittäin koiran kanssa, se on tosi tärkeää minulle.
Nykyisessä asunnossani en enää juurikaan. Mulla on tässä ympärilläni niin mainio yhdistelmä urbaania ja luontoa, että en oikeastaan kaipale enää eräjormailua. Mulla on kyllä edelleen erämaamökkini Lapissa, mutta mä olen ihan vakavissani harkinnut sen myymistä. Siinä on kuitenkin oma ylläpitämisensä, joka tällä hetkellä tuntuu lähinnä riesalta.