Kuinkahan monet Raatteentiellä taistelleiden, henkiin jääneiden suomalaissotilaiden lapset muistavat sen, mitä heidän isänsä kertoivat tuosta taistelusta?
Oma isäni syytti Stalinia, ei noita nuoria ukrainalaismiehiä. jotka uhrasivat itsensä hullun päättäjän toimesta.
Isäni ei syyttänyt sitä Stalinin joukkojen kranaatinheitinmiestä, jonka ampuman kranaatin sirpaleet osuivat hänen päähänsä aiheuttaen 40 prosentin invaliditeetin.
Hän syytti Neuvostoliittoa johtanutta viiksekästä kommunistia. Isäni ei ollut koskaan kommunisti, ei edes sosiaalidemokraatti, vaikka oli vain pienen maatilan viljelijä.
Tammikuussa 1940 Raatteentiellä henkiin jääneiden ja sotapelkuruudesta teloittamatta jääneiden ukrainalaissotilaiden lastenlapsia tappaa nykyään entinen, tuota viiksekästä Neuvostoliittoa johtanutta kommunistia ihaileva kommunisti, joka on nykyisin natsi ja pienikokoinen diktaattori joka haluaa saavuttaa suuruudenhulluudessaan Pietari Suuren maineen.
Ei ukrainalaisilla ole helppoa.
Kun kuulen kotikaupunkini kauppakeskuksen kahvilassa viereisestä pöydästä jotakin slaavilaisen kielistä keskustelua, ja huomaan perheen, jonka isältä puuttuu oikea jalka, niin oletan hänen olevan Ukrainan sodan veteraani, joka on päässyt toipumislomallaan katsomaan Suomeen sotaa paennutta perhettään.
Hyvä näin.
Oma isäni syytti Stalinia, ei noita nuoria ukrainalaismiehiä. jotka uhrasivat itsensä hullun päättäjän toimesta.
Isäni ei syyttänyt sitä Stalinin joukkojen kranaatinheitinmiestä, jonka ampuman kranaatin sirpaleet osuivat hänen päähänsä aiheuttaen 40 prosentin invaliditeetin.
Hän syytti Neuvostoliittoa johtanutta viiksekästä kommunistia. Isäni ei ollut koskaan kommunisti, ei edes sosiaalidemokraatti, vaikka oli vain pienen maatilan viljelijä.
Tammikuussa 1940 Raatteentiellä henkiin jääneiden ja sotapelkuruudesta teloittamatta jääneiden ukrainalaissotilaiden lastenlapsia tappaa nykyään entinen, tuota viiksekästä Neuvostoliittoa johtanutta kommunistia ihaileva kommunisti, joka on nykyisin natsi ja pienikokoinen diktaattori joka haluaa saavuttaa suuruudenhulluudessaan Pietari Suuren maineen.
Ei ukrainalaisilla ole helppoa.
Kun kuulen kotikaupunkini kauppakeskuksen kahvilassa viereisestä pöydästä jotakin slaavilaisen kielistä keskustelua, ja huomaan perheen, jonka isältä puuttuu oikea jalka, niin oletan hänen olevan Ukrainan sodan veteraani, joka on päässyt toipumislomallaan katsomaan Suomeen sotaa paennutta perhettään.
Hyvä näin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.