6. MODERNI ANTISEMITISMI 1800-LUVULTA NYKYPÄIVIIN
Mikko Ketola
Antisemitismin määritelmistä
Antisemitismi-termiä alettiin käyttää Euroopassa 1870-luvulla. Melko yleisesti sen ajatellaan olevan peräisin saksalaiselta journalistilta ja intellektuellilta
Wilhelm Marrilta, joka perusti Antisemiittien liiton (Antisemiten-Liga) 1879. Sen
tarkoitus oli varjella Saksaa ja ”saksalaista identiteettiä” juutalaisten aiheuttamalta vaaralta. Marr oli tällöin kristinuskonvastainen ateisti, joka käytti uutta
termiä osin erottautuakseen perinteisestä kristinuskon juutalaisvastaisuudesta. Marrin mukaan edes kääntyminen kristinuskoon ei muuttanut juutalaista;
juutalainen pysyi aina juutalaisena. Myöhemmin Marrin tosin sanotaan luopuneen antisemitismistä ja pyytäneen anteeksi juutalaisilta. Kristittyä hänestä
ei kuitenkaan tullut.
Termin jälkimmäinen osa, semiitti, liittyi 1800-luvun loppupuoliskolla kehiteltyihin näennäistieteellisiin rotuteorioihin seemiläisistä kansoista kuten juutalaiset ja arabit, joihin liitettiin vähemmän imartelevia ominaisuuksia. Tuon ajan
poliittiset antisemiitit hyödynsivät muodissa olleita rotuteorioita antaakseen
juutalaisvihalleen tieteellistä sädekehää. Rotu-ulottuvuuden myötä juutalaiset
voitiin esittää pahoina ei ainoastaan teologiansa vaan myös biologiansa vuoksi.
Nykyään ”seemiläinen” on pätevä vain kielitieteellisenä terminä, kun viitataan
esimerkiksi hepreaan, arabiaan ja arameaan.
Antisemitismi kirjoitetaan suomeksi pienellä alkukirjaimella ja ilman yhdysviivaa. Samoin tehdään useimmissa muissa kielissä kuten ranskassa ja espanjassa. Saksassa se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella kuten kaikki substantiivit.
Englannin kielessä sitä näkee kirjoitettavan sekä yhdysviivalla että ilman. Deborah Lipstadtin mukaan yhdysviivan käyttö antaa väärän vaikutelman, ikään
Mikko Ketola
Antisemitismin määritelmistä
Antisemitismi-termiä alettiin käyttää Euroopassa 1870-luvulla. Melko yleisesti sen ajatellaan olevan peräisin saksalaiselta journalistilta ja intellektuellilta
Wilhelm Marrilta, joka perusti Antisemiittien liiton (Antisemiten-Liga) 1879. Sen
tarkoitus oli varjella Saksaa ja ”saksalaista identiteettiä” juutalaisten aiheuttamalta vaaralta. Marr oli tällöin kristinuskonvastainen ateisti, joka käytti uutta
termiä osin erottautuakseen perinteisestä kristinuskon juutalaisvastaisuudesta. Marrin mukaan edes kääntyminen kristinuskoon ei muuttanut juutalaista;
juutalainen pysyi aina juutalaisena. Myöhemmin Marrin tosin sanotaan luopuneen antisemitismistä ja pyytäneen anteeksi juutalaisilta. Kristittyä hänestä
ei kuitenkaan tullut.
Termin jälkimmäinen osa, semiitti, liittyi 1800-luvun loppupuoliskolla kehiteltyihin näennäistieteellisiin rotuteorioihin seemiläisistä kansoista kuten juutalaiset ja arabit, joihin liitettiin vähemmän imartelevia ominaisuuksia. Tuon ajan
poliittiset antisemiitit hyödynsivät muodissa olleita rotuteorioita antaakseen
juutalaisvihalleen tieteellistä sädekehää. Rotu-ulottuvuuden myötä juutalaiset
voitiin esittää pahoina ei ainoastaan teologiansa vaan myös biologiansa vuoksi.
Nykyään ”seemiläinen” on pätevä vain kielitieteellisenä terminä, kun viitataan
esimerkiksi hepreaan, arabiaan ja arameaan.
Antisemitismi kirjoitetaan suomeksi pienellä alkukirjaimella ja ilman yhdysviivaa. Samoin tehdään useimmissa muissa kielissä kuten ranskassa ja espanjassa. Saksassa se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella kuten kaikki substantiivit.
Englannin kielessä sitä näkee kirjoitettavan sekä yhdysviivalla että ilman. Deborah Lipstadtin mukaan yhdysviivan käyttö antaa väärän vaikutelman, ikään
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuin termi viittaisi jonkin seemiläisen, kansan tai kielen, vastustamiseen, vaikka
näin hienosyistä ajatusta ei saksalaisten antisemiittien propagandassa ollut.
Heille se tarkoitti yksinkertaisesti juutalaisvihaa. Suomen kielessä voi hyvin
käyttää antisemitismi-sanan rinnalla huomattavasti yksiselitteisempää juutalaisvastaisuus-sanaa.
Antisemitismiä on vuosien varrella määritelty monella tavalla. Suomen valtio
on hyväksynyt International Holocaust Remembrance Alliancen (IHRA) 2016
laatiman määritelmän: ”Antisemitismi on tietynlainen näkemys juutalaisista,
joka voidaan ilmaista heihin kohdistuvana vihana. Antisemitismin retoriset ja
fyysiset ilmentymät kohdistuvat juutalaisiin tai ei-juutalaisiin yksilöihin ja/tai
heidän omaisuuteensa, juutalaisen yhteisön instituutioihin tai uskonnollisiin
tiloihin.”
Juutalaista syntyperää ollut brittiläinen filosofi ja aatehistorioitsija Isaiah
Berlin on esittänyt laajasti tunnetun antisemiitin määritelmän: ”Joku, joka vihaa juutalaisia enemmän kuin on ehdottoman välttämätöntä.” Tämä on hyvä
esimerkki juutalaisesta itseironisesta hirtehishuumorista.
Antisemitismi on eräiden historioitsijoiden mukaan yhdenlainen ”kanarialintu hiilikaivoksessa” (engl. canary in the coalmine). Kanarialintuja tavattiin pitää häkeissä hiilikaivoksissa; kuollut lintu varoitti häkä- tai kaasuvaarasta. Kun
antisemitistiset ilmiöt yhteiskunnassa lisääntyvät, ne ennakoivat muutenkin
poliittisesti levottomia aikoja.''
Juutalaisvainot ja juutalaisvastainen
propaganda ennen natseja
Pogromi on sana, joka tuli kansainvälisesti tunnetuksi 1880-luvun alkupuolella
Etelä-Venäjällä tapahtuneista laajamittaisista väkivaltaisista juutalaisvastaisista
mellakoista. Niiden syy oli keisari Aleksanteri II:n murha 1881, josta syytettiin
aiheettomasti juutalaisia. Pogromit antoivat sysäyksen suurelle juutalaisten
emigraatiolle Venäjältä, ja vuoteen 1924 mennessä noin kaksi miljoonaa juutalaista jätti Venäjän. Suuri osa heistä muutti Yhdysvaltoihin.
Juutalaisiin kohdistuneet murhat ja muut väkivaltaisuudet herättivät suurta
huolta Theodor Herzlissä (1860–1904), Itävalta-Unkarin keisarikunnassa asuneessa juutalaisessa toimittajassa. Hän oleskeli Pariisissa sinä aikana, kun Ranskassa suurta yleisöä kiihotti Alfred Dreyfusin tapaus. Dreyfus oli juutalainen
upseeri, jota syytettiin väärin perustein vakoilusta Saksan hyväksi, ja syynä
oli nimenomaan hänen juutalaisuutensa. Hänet tuomittiin 1894 elinkautiseen
vankeuteen Pirunsaarelle Ranskan Guayanan edustalle. Pitkän prosessin jälkeen Dreyfus viimein todettiin syyttömäksi 1906. Tapaus jakoi jyrkästi Ranskaa
Dreyfusin tukijoihin ja vastustajiin. Hänen puolellaan oli muun muassa kirjailija
Emile Zola, joka julkaisi Dreyfusia puolustavan kiistakirjoituksen J’Accuse! (Minä
syytän!). Dreyfusin vastustajiin kuului konservatiivisia ja antisemitistisiä piirejä, esimerkiksi katolinen kirkko. Herzl kuuli mielenosoittajien vaativan Pariisin
kaduilla kuolemaa juutalaisille.
Herzl julkaisi vuonna 1896 teoksen Der Judenstaat (Juutalaisvaltio), jossa
hän esitti, että Euroopan juutalaisten tulisi muuttaa historialliseen kotimaahansa Palestiinaan. Vain oman valtion avulla he välttyisivät antisemitismiltä,
voisivat edistää kulttuuriaan ja harjoittaa uskontoaan vapaasti. Herzl järjesti
ensimmäisen sionistikongressin Baselissa 1897. Kongressissa perustettiin
Sionistinen maailmanjärjestö. Herzl ei ehtinyt itse nähdä Israelin valtion perustamista, mutta hänet mainitaan Israelin itsenäisyysjulistuksessa juutalaisvaltion henkisenä isänä.
Tunnettuja pogromeita tapahtui Venäjällä myöhemminkin. Nykyisen Moldovan pääkaupungissa Chișinăussa (tuolloin Kišinjov) pääsiäisenä 1903 tapahtunut juutalaisten joukkomurha kiinnitti kansainvälisen huomion Venäjän
juutalaisten asemaan. Theodor Herzl ehdotti pogromin jälkeen Venäjän juutalaisten joukkomuuttoa Ugandaan, joka oli eräänlainen hätävaihtoehto Palestiinalle. Venäjän sisällissodan aikana 1917–1920 kymmeniätuhansia juutalaisia
murhattiin erityisesti Ukrainan alueella tapahtuneissa pogromeissa. Juutalaisia
vastaan esitetyt syytökset olivat mielivaltaisia: he olivat joko vallankumouksellisia tai vastavallankumouksellisia, uskonnollisia kiihkoilijoita tai jumalattomia
ateisteja ja niin edelleen.