Saatan kuolla myöhemmi jos verenkierron rajoittaminen aivoihin teki mitään.

Kohinaa kuului kun löysensin pyjamaviittaani. Ihan kuulin veren virtaavan takaisin. Katsoin ulkona olevaa kaunista tuikkivaa tähteä kaula sidottuna ehkä 5-10min.
Haluun antaa vara-avaimen yställe kaiken varulta. En keksi nyt mitenkään miksi mun pitäisi olla elossa.
Oon väsynyt tähän ja haluan pois. Aidosti, pois.
Kun itkin synkimmässä epätoivossa, muuten yleensä vammainen ääneni kuulosti niin kauniilta.
En tiennyt että voisin tuntea itsestäni niin.
Ehkä päästän kauniimmat äänet kun minua koskee eniten. Kun haluan kuolla.
Ehkä joku sarjamurhaaja voi saada tästä mielihyvää.
Ei haittaisi kuolla jonkun kuristukseen.
Mitä mä elämälläni teen?
Mulla oli kyllä kirjattu ylös isoja ja pieniä tavoitteita....
Err... kuka maksaa mun klarnan jos kuolen?
Mutta se tuntu vähän hyvältäkin. Silitin pehmolelua vähillä voimilla ja halasin sitä.
Koskaan ei ole tuntunut niin ihanalta ja pehmoiselta.
Jos mun aivot lopettaa toimintansa ja delaan, moikka ja nähään joskus toisella puolella.
-n29