Tuonela, minkälainen paikka?

Vesi myös tuhoaa dna:n. Entiset elämät tuhotaan tulvavedellä.

Tuonelan tila riippuuu siitä miten päin käännösvirheitä katsellaan.

Älä maksa tuonen lautturille 🤣🤣🤣

Raamatun Tuonela ja muinaisuskomme Tuonela on kaksi eri paikkaa.

Muinaisuskomme Tuonela on rauhallinen, kaunis kuolleiden asuinsija.

Raamattu, eli juutalaiset kitrjoitukset puhuvat tavallaan kahdesta tai neljästä eri asuinsijasta kuolemamme jälkeen.

Kristinusko on "suomentanut nuokaksi paikkaa nk Taivaaksi sekä toisen Helvetiksi. Nämä ovat kuitenkin nk. lopulliset sijoituspaikkamme, vasta Viimeisen tuomion jölkeen.

Kuoltuamme emme mene vielä suoraan kumpaakaan, vaan näiden kahden eri "esiksrtanoihin", "odotussaliin". Eli pelastuvat menevät kuoltuaan paikkaan nimeltä Paratiisi, kadotetut paikkaan nimeltä Tuonela.

Mikael Agricola otti suomentamaansa Raamattuun tuolle Helvetin esikartanolle tuon Tuonela nimen, joka tavallaan nyt sekoittaa käsityksiä siitä, mistä on kysymys. Hän kait ajatteli Tuonelan, kuolleiden asuinpaikkana kuvaavan sitä parhaiten.

Muinaissuomeksi:
Tuoni = kuolema
Tuonela = kuolleiden asuinsija
Tuonenlehto = hautausmaa, myös Tuonelan puutarha.

"Tuonenlehto, öinen lehto,
siel on pieni hietakehto (hauta)
Sinnepä lapseni saatan.

Siel on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsea Tuonelan karjaa..."

Aleksis Kivi, 7 veljestä. Eeron vaimo laulaa tätä lapselleen.

Eihän kuoleman jälkeen erotella ihmisiä, vaan ylösnousemuksessa noustaan nimeenomaan tuomiolle. Kaikki antavat kuolleensa.

Jumalan Hengen omaavat menevät Jumalan luo taivaaseen ja loput saatanan kanssa, kun ovat omanneet sen hengen.

Varsin yksinkertainen jako, selkeä ja oikeudenmukainen.

Niiden suhteen hieman epäselvää, jotka eivät ole kuulleet sanomaa Jeesuksen kautta Jumalan antamasta Pyhästä Hengestä.

Mutta se on Jumalan asia. Ei meidän.

Etsiessämme vastausta kysymykseen kuolleiden olinpaikasta kohtaamme Vanhassa testamentissa heprealaisen sanan seool, joka on ratkaisevasti yhdistetty kuolemaan. Sana seool esiintyy Vanhassa testamentissa 65 kertaa ja on suomalaisessa Raamatussa käännetty sanalla tuonela. Tämä on sikäli merkille pantavaa, koska eräissä muissa, esim. englanninkielisessä Raamatussa on käytetty myös sanoja helvetti, hauta ja syvyys. Tuonela on sinänsä onnistunut käännös kunhan vain pidämme mielessä, ettemme liitä sen yhteyteen mitään henkimaailmaa, missä elämä kuoleman jälkeen jatkuisi.

Kenen luulet käyneen siellä katsomassa?

Löytyykö vielä typerämpää kysymystä?

Olisit kysynyt Tuonen joutsenelta ?

Nimenomaan henkimaailma kuoleman jälkeen juuri alkaa.

Tai sitten ihminen ei ole Jumalan luoma olento johon on puhallettu Jumalan henki, vaan eläin, joka kuolee ja maatuu eikä mitään jää jäljelle. On vain osa luonnon kiertokulkua ilma mitään sen kummempaa merkitystä.

Joskin ihmisen ei tarvitisisi olla eläimiä kummempi toimiltaan siinä tapauksessa, vaan vain yksi ryhmä apinoita eikä tarvitsisi kykyä pohtia Tuonelan ominaisuuksia.

Puun ja kuoren väliin tottuu. Oksalla ei näy ketään.

Jos ihmisellä ei ole henkimaailmaa, ei hän ole Jumala luoma, vaan eläinten kaltainen, joka vain kuolee pois.

Ja jos kuoleman jälkeen ei ole henkimaailmaa, niin miksi Raamatussa kielletään ottamasta yhteyttä vainajahenkiin.

Miksi pitäisi kieltää sellainen mitä ei ole?

Aivan sama kuin olisi kielletty avaruusolentojen kyytiin lähteminen.

Helppo olisi noudattaa neuvoja ja käskyjä mitä ei edes voisi rikkoa.

Uudessa testamentissa Tuonela on alkukielellä Hades. Se oli muinaisten kreikkalaisten käsityksen mukaan kuolleiden sijoituspaikka ja Odysseuskn kävi siellä. Hän näki muutamia sieluja jotka kärsivät rangaistusta maanpäällisistä teoistaan.

Raamatussa kuvataan ihmisen kuolemaa siten, että ruumis palaa maan tomuks, alkuaineiksi ja Henki palaa Jumalan luo.

Kysymys on sitten siitä miten Jumalan ihmiseen puhaltama Henki palaa Jumalan luo. Tuleeko siitä Jumalan omaisuutta, vai jääkö henki elämään siinä Jumalan yhteydessä odottamaan tuomiota, vain häviääkö iankaikkisesti. Silloin ei tosin mitään tuomiota koskaan tulisi olemaan. Miten hävinneitä voisi mistään tuomita. Silloin koko uskon idea romuuttuisi jos kaikki kuoltuaan häviäisi iankaikkisesti. Raamattu mainitsee katoavaisista eläimistä, että elämille käy kuoltuaan siten, että häviävät. Se vihaa siihen ettei ihmiselle käy niin, vaan hänellä on henkielämä myös kuoleman jälkeen. Ja vain niin uskossa olisi mitään järkeä.

Jos laittaisimme toivomme vain tähän aikaan kuten eräs tyyppi kirjoittaa.

Oppi kuolemattomasta sielusta, joka kuoleman hetkellä jättää ruumiin ja menee joko taivaaseen, helvettiin tai välitilaan, on ollut omiaan himmentämään Raamatun muuten selkeätä esitystä Kristuksen tulemuksesta ja siihen liittyvistä tapahtumista.
Sillä jos ihmisessä todella on itsenäiseen tietoiseen elämään kykenevä kuolematon sielu, jota vielä voidaan kutsua hänen varsinaiseksi minäkseen ja joka heti kuolemassa siirtyy taivaan iloon ja autuuteen, niin on kysyttävä, mitä mielekkyyttä on silloin Herran tulemuksella ja ruumiin ylösnousemuksella nimenomaan ihmisen pelastuksen kannalta ajateltuna.

Ei, se on nimeltään muistaakseni Kurimus, ja se sijaitsee maailman pylvään juurella. Tuo pylväs kohoaa ylös, sen päällä on kupu, ja siellä on lintukoto mihin linnut menevät talveksi. Tuo maailman pylväs tulee ulos Valkeakosken läheltä Ritvalan kylän kohdalta, jossa vietetään helkajuhlaa vuosittain, ettei maailman pyörä pysähdy, kun seltä sitä käännetään.

Eikös kristinuskoon kuulu, että kuollaan ja maailmanlopussa herätään ylös?
Sitten ihmiset lajitellaan kahteen eri paikkaan???
Mitenkäs se juutalaisten alkuperäinen versio menee?
...kristinusko kun eriytyi juutalaisuudesta ensin lahkona...

Intiaaneilla on autuaammat metsästysmaat ja linnunrata, jossa esi-isät näkyvät tähtinä.

Suomalais-ugrilaisilla tuonela/manala ja
Helleeneillä oli saman tyyppinen juttu.
Varmaan samaa alkuperää.

Meidän muonaisuskossa pidettiin myös pikkulintuja ja joutsenia esi-isien henkinä ja se näkyy vieläkin metsästyslaissa.

Hinduilla ja buddhalaisilla jälleensyntymisen kierre, joka päättyy nirvanaan, kun on tarpeeksi puhdas.

"Ei, se on nimeltään muistaakseni Kurimus, ja se sijaitsee maailman pylvään juurella."

Täytyi nyt oikein tarkistaa, että muistinko oikein, ja löysin oikean sivunkin vielä, eli löytyy muinaissuomalaisten kaikkeuskäsityksistä - kyllä kyseessä on Kurimuksen kurkku.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Muinaissuomalaisten_kaikkeuskäsitykset

"Äärimmäisessä pohjoisessa, jonka voi tulkita maailman keskukseksi, sijaitsi maailmanpylvään juurella jättimäinen meripyörre, Kinahmo eli Kurimuksen kurkku. Pyörteen aiheutti kenties maailmanpylvään pyöriminen taivaankannen mukana. Tämä oli myös Tuonen koski, eräs reitti manalaan. Tuonen koskessa saattoivat virrata teräaseet, miesten miekat ja kirveet ja naisten neulat, jotka satuttivat pahoja vainajia. Pohjoisessa saattoi olla myös maailmanvuori. Pohjoisessa sijaitsi myös Pohjola, ikikylmä maa, sairauksien ja monien ongelmien lähde."

Mielenkiintoisia ovat myös maailmanlopun käsitykset:

" Maailman loppuessa käy asioita, jotka muuten olisivat aivan mahdottomia. Näitä ovat esimerkiksi tähtien tanssiminen, kuun kuumuminen ja auringon siirtyminen pohjoiseen tai paistaminen veden pohjasta. Erään kuvauksen mukaan maailmanloppu tulee, kun kivi kelluu tai lentää ja höyhen tai lehti uppoaa. (esimerkiksi SKVR:1341)

Savolaisten tarinoissa Kihovauhkonen esiintyi maailmanlopun ennustajana. Erään Kihovauhkosen ennustuksen mukaan maailmanloppu koittaa, kun maa vyötetään rautavyöllä ja tiellä kulkee päättömiä hevosia.

Velisurmaaja-kansantarinassa maailmanloppua käytetään lopullisen päätöksen vertauskuvana; poika ei tule takaisin ennen kuin käy mahdottomia asioita, kuten että kivi kelluu, korppi valkenee tai hanhi mustuu.

Sääksmäellä uskottiin, että helkajuhlaa on pidetty vuosittain maailman alusta asti, ja että pellot lakkaavat kasvamasta tai tulee maailmanloppu, jos helkajuhlia ei enää pidetä. Sääksmäellä uskottiin myös, että seudulla on maailman napa."