Suomen tuleva raja tulee olemaan 1323 raja

Pähkinäsaaren rauha on Ruotsin alaikäistä kuningas Maunu Eerikinpoikaa ohjanneen holhoojahallituksen ja Novgorodin tasavallan välillä 12. elokuuta 1323 solmittu rauhansopimus. Sopimus sai nimensä solmimispaikastaan, Pähkinälinnan (ruots. Nöteborg, ven. Орешек, Orešek) linnoituksesta, joka sijaitsee Laatokan Pähkinäsaaressa Nevajoen niskassa.[4] Pähkinäsaaren rauhan raja oli voimassa 272 vuotta aina Täyssinän rauhaan saakka.[5] Rauhansopimus päätti pitkähkön sotajakson Ruotsin kuningaskunnan ja Novgorodin välillä.[6] Se on vanhin tunnettu Ruotsille itärajan määrittelevä rauhansopimus.[7] Varsinaista alkuperäistä rauhansopimusta ei ole säilynyt nykyaikoihin. Tallella on ainoastaan erikielisiä myöhäisiä versioita, jotka eroavat jossain määrin toisistaan. On myös mahdollista, että rauhansopimus oli alun perin suullinen. Tämä selittäisi, miksi myöhemmät kirjoitetut sopimuksen versiot poikkeavat toisistaan.[8]

Rauhansopimuksessa Karjala jaettiin kahteen osaan. Sen perusteella Ruotsi sai etupiiriinsä Äyräpään, Jääsken ja Savilahden kihlakunnat. Merkittävämmät itä-Kannaksen ja Laatokan Karjalan asutusalueet jäivät Novgorodille, vaikka sopimus ei erikseen niitä listaakaan.[9] Rajan länsipuolen väestö oli pääosiltaan lähtöisin länsi-Suomesta ja itäpuolen asukkaat Karjalan suunnalta.[1] Aluejakojen lisäksi rauhansopimuksella turvattiin Novgorodin, Ruotsin sekä Lyypekin ja Gotlannin kauppiaille vapaa kulku Nevajoella ja Itämerellä.[5]