Onko Paavo Lipposen vastuussa Kurskin menetyksestä?

Oli Heinäluoma, muistin väärin. Lipponen sen sijaan väitti, että putken vastustajien mielestä putkessa on vain yksi pää. Sitä on vaikea irvailla, vaikka itse putki onkin aika lailla epämuodikas juuri nyt.

Sotilaista puhui tosiaan Heinäluoma.

Anonyymi kirjoitti:

Oli Heinäluoma, muistin väärin. Lipponen sen sijaan väitti, että putken vastustajien mielestä putkessa on vain yksi pää. Sitä on vaikea irvailla, vaikka itse putki onkin aika lailla epämuodikas juuri nyt.

Sotilaista puhui tosiaan Heinäluoma.

Lue lisää

Mielenkiintoinen ilmö että kaikki kaasuputkea puolustaneet ja sitä kaikin mahdollisin keinoin tukeneet ovat vanhan kaartin demareita. Ei kyllä mitenkään yllättävä ilmiö.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen ilmö että kaikki kaasuputkea puolustaneet ja sitä kaikin mahdollisin keinoin tukeneet ovat vanhan kaartin demareita. Ei kyllä mitenkään yllättävä ilmiö.

Myös nykyinen presidentti Stubb kannatti putkea kannanotoissaan tuolloin. Sen hän on itse avoimesti toki myöntänyt aivan äskettäinkin.

Jaa kokoomus-Paavo?

Tipale kirjoitti:

Jaa kokoomus-Paavo?

Niin... Paavo Lipponen syntyi Kokoomus-perheeseen. Miksi hänestä tuli demari? Ehkä siksi, että tuolloin demarit olivat suurin puolue. Jos aikoi luoda valtiomiehen uran, kannatti valita puolue, jolla oli valta maassa ja joka näytti tulevaisuudessa vain kasvavan suuremmaksi.

Valtansa ja kannatuksensa huipun SDP saavutti Lipposen pääministerikausina 1995-2003. Puolue kaveerasi Kokoomuksen kanssa aika sujuvasti, Sauli Niinistö oli Lipposen hallitusten kakkosmies. On selvää, että Venäjä siunasi kummankin uran.

Jo Lipposen toimiessa nuorisojärjestössä alkoi Kepun ja SDP välinen erittäin raaka valtataistelu itäsuhteiden herruudesta, joka päättyi Väyrysen tappioon jo 1980-luvun puolivälissä. Sitä taistelua ilmeisesti käytiin myös Neuvostoliiton sisällä. Olivat ne, jotka halusivat tukea nimenomaan Keskustaa kuten ennenkin, ja ne, jotka näkivät, että agraaripuolue tulee kutistumaan tulevaisuudessa ja siksi vaikuttamisen painopiste on siirrettävä demareihin.

Yhteiskunta on jälleen muuttunut ja teollisuustyön vähentyminen iski demareita vastaan. Silloin vaikuttamisen painopiste siirtyi Kokoomukseen, jossa se nyt on, ja persuihin, joka on sopiva tukipuolue. Uudet, tuoreet ja suomettumattomat naisjohtajat Marin ja Andersson ovat vieneet vasemmistopuolueet aivan toisille urille, ja tehneet sen sikäli taitavasti, että eivät ole repineet puolueita rikki, vaan säilyttäneet yhteinäisyyden hyvin aika radikaaleissakin suunnanmuutoksissa. Ehkä miesjohtajat eivät olisi tuohon niin hyvin pystyneetkään.

On kyllä hyvä kysymys, mistä EU-jäsenyydessä ja erityisesti euroon liittymisessä oli kysymys. EU:n sisämarkkinat ovat ongelma Suomen tyyppiselle maalle jo sinällään, mutta niiden kanssa kyllä pärjättäisiin, jos olisi oma valuutta.

Puheet "menemisestä länteen" naurattivat minua, mutta nyt nauru on hyytynyt, kun on alkanut näyttää sille, että Venäjä ei suinkaan ole ollut niitä vähäisimpiä hyötyjiä Suomen EU-jäsenyydestä tai eurosta... on todella hyvä kysymys, mitkä olivat todelliset motiivit aikoinaan tehdyille päätöksille. Epäilen, ettei totuus täysin tule koskaan paljastumaan.

Vertaan tuota mielelläni siihen kysymykseen, miksi "saksalaiset vaativat" Suomen hyökkäämään Itä-Karjalaan, kuten vielä tänäänkin virallinen historiankirjoitus kertoo. Siinä ei ole mitään järkeä, eikä sitä ole koskaan yritettykään selittää sen paremmin saksalaisten kuin suomalaistenkaan toimesta.

On kuitenkinhelppo päätellä... Loppukesästä 1940 heti kun suhteet Saksaan alkoivat taas lämmetä, Mannerheim lähetti Paavo Talvelan edustajakseen Berliiniin. Talvela oli karelianisti ja Suur-Suomi-aatteen mies henkeen ja vereen, mutta hän tiesi, ettei sillä ollut riittävää kannatusta kotimaassa. Myymällä saksalaisille ajatuksen hyökkäyksen suuntaamisesta Laatokan pohjoispuolelle ja niveltämällä sen saksalaisten suunnitelmiin Talvela saattoi laskea voivansa toteuttaa unelmansa vaikka itse Mannerheim olisi ollut vastaan.

Mitään todisteita ei ole löytynyt Talvelan päiväkirjoista tuolta ajalta eikä hänen muistakaan kirjoituksistaan, mutta tiedämme, ettei Kekkonenkaan koskaan kirjoittanut aivan kaikkea tekemäänsä ylös. Suomalaiset toimijat ovat aina olleet hyvin varovaisia siinä, mitä laitetaan paperille ja mitä ei, ja siksihän saksalaistenkaan kanssa ei koskaan kirjoitettu mitään virallisia liittosopimuksia. Jopa henkilökohtaiset päiväkirjat olivat tuolloinkin tietoturvariski. Vakoojia liikkui kaikkialla ja hyvin pienikokoiset kamerat oli jo keksitty. Kansainvälisellä tasolla toimivista suurin osa varmasti ymmärsi riskit. Sodan jälkeen oli vielä suurempi syy vaieta asioista...