No morjesta! Kuule, täälä sitä ollahan taas Herran armosta ja Alkon avustuksella. Oon viettäny ehtoollista aamuvarhaisesta asti, mutta Jeesusta ei oo näkyny, vaikka kuinka oon malijaa nostanu ja silimiä siristäny. Rupiaa jo epäilyttää, joko se on myöhässä vai eikö sitä kiinnosta tulla. Mutta ei se mittään, kyllähän täälä yksinäskin pärjätähän, kun on sopivasti viiniä ja hyvä asenne!
Aamulla ku heräsin, ni oli semmonen olo, että ny on pyhä päivä. Ajattelin, että kun kerran ehtoollinen on Herran juhla-ateria, niin nautithan sitä sitte kunnolla. Kaasin lasin täytheen ja sanoin itelleni, että "Nyt kuule, veli hyvä, tämähän on siunattu nestemäinen armo!" Eka lasi meni ihan hengellisissä merkeissä, toisella alkoi jo vähän laulu raikua. Siinä vaiheessa naapurin Erkki ilmesty ikkunan taa ja koputti lasiin. Avasin oven ja se kysy, että mitä helvettiä täällä tapahtuu, kun kuuluu Hoosianna ja veisuuta pitkin kylätietä.
Sanoin, että pittääs tulla ittekki osalliseks Herran verestä, mutta Erkki sano, että se on jo aikasemmin kokkeillu sitä lääkettä ja ettei se aina oo päättyny siunaukseen. No, se kuitenki istahti keittiön pöyhrän ja sanoin, että "No, jos ny kuitenki yhren ehtoollisen verran." Ei siinä kauaa menny, kun meikäläänen ja Erkki oltiin jo vanhoja seurakuntaveljiä, veisattiin "Jumalan kämmenellä" ja mietittihin, miksei Jeesus jo tulis ilimottautumahan.
Puolilta päivin rupesin miettimähän, että josko Jeesus ei löyräkkään perille, jos vaan istun sisällä ja odotan. Päätin lähtiä vähä liikkeelle, että jos sitä sattus vastaan. Kävelin kylälle ja poikkesin Alkkariin, kun alko epäilyttää, että ehtoollisaineet loppuu kesken. Kassalla myyjä katto mua pitkähään ja kysy, että mihinkäs juhlihin nyt mennee. Sanoin, että eihän tässä ny juhlista oo kyse, vaan uskonharjotuksesta. Se nyökkäs ja sano, että ”Niinpä tietenki.”
No, ku pääsin ulos, niin törmäsin pastoriin. Se katto mua kuluman alta ja kysy, että vieläkö ehtoollista piisaa. Sanoin, että "Niin kauan ku viiniä on, niin sakramentti ei lopu!" Pastori sano, että oliskohan hyvä vähä rauhottua ja keskittyä hengelliseen puoleen enemmä ku nestemmäiseen. Minä sanoin, että "Kuule, pastori hyvä, kyllähän se ensimmäinen ehtoollinenkin oli semmonen, että yks ehti jo kavalaamaanki siinä välissä!" Pastori vaan pudisteli päätään ja sano, että "Mee ny hyvä mies nukkumahan välillä."
Kotona päätin jatkaa pyhää toimitusta, ku kerran oli vielä ehtoollisaineita jäljellä. Olin just kaatamassa uutta lasillista, ku ovikello soi. Mietin, että ny se on Jeesus, mutta mitä vielä – velipoika se siinä! Se istahti pöyhrän ja sano, että "Mites, vieläkö Jeesus on tulossa?" Sanoin, että ei oo näkyny, mutta eiköhän se ennen pitkää. Kaasin sille kans lasin ja totesin, että ”Paree oottaa Herran tuloa hyvän seuran kans ku yksin.”
Illalla istuin pihatuolissa ja kattelin taivasta. Oli kaunis tähtiyö, ja mietin, että josko Jeesus kuitenki kattelee tuolta yläkerrasta ja naureskelee meikälääsen touhuja. Ehkä se tietää, että tarkoitusperä on hyvä, vaikka toteutus vähä lipsu. Ja jos huomenna on olo ku syntisellä, niin eiköhän sitä taas saa armon. Onhan sitä enneki saatu!
Aamulla ku heräsin, ni oli semmonen olo, että ny on pyhä päivä. Ajattelin, että kun kerran ehtoollinen on Herran juhla-ateria, niin nautithan sitä sitte kunnolla. Kaasin lasin täytheen ja sanoin itelleni, että "Nyt kuule, veli hyvä, tämähän on siunattu nestemäinen armo!" Eka lasi meni ihan hengellisissä merkeissä, toisella alkoi jo vähän laulu raikua. Siinä vaiheessa naapurin Erkki ilmesty ikkunan taa ja koputti lasiin. Avasin oven ja se kysy, että mitä helvettiä täällä tapahtuu, kun kuuluu Hoosianna ja veisuuta pitkin kylätietä.
Sanoin, että pittääs tulla ittekki osalliseks Herran verestä, mutta Erkki sano, että se on jo aikasemmin kokkeillu sitä lääkettä ja ettei se aina oo päättyny siunaukseen. No, se kuitenki istahti keittiön pöyhrän ja sanoin, että "No, jos ny kuitenki yhren ehtoollisen verran." Ei siinä kauaa menny, kun meikäläänen ja Erkki oltiin jo vanhoja seurakuntaveljiä, veisattiin "Jumalan kämmenellä" ja mietittihin, miksei Jeesus jo tulis ilimottautumahan.
Puolilta päivin rupesin miettimähän, että josko Jeesus ei löyräkkään perille, jos vaan istun sisällä ja odotan. Päätin lähtiä vähä liikkeelle, että jos sitä sattus vastaan. Kävelin kylälle ja poikkesin Alkkariin, kun alko epäilyttää, että ehtoollisaineet loppuu kesken. Kassalla myyjä katto mua pitkähään ja kysy, että mihinkäs juhlihin nyt mennee. Sanoin, että eihän tässä ny juhlista oo kyse, vaan uskonharjotuksesta. Se nyökkäs ja sano, että ”Niinpä tietenki.”
No, ku pääsin ulos, niin törmäsin pastoriin. Se katto mua kuluman alta ja kysy, että vieläkö ehtoollista piisaa. Sanoin, että "Niin kauan ku viiniä on, niin sakramentti ei lopu!" Pastori sano, että oliskohan hyvä vähä rauhottua ja keskittyä hengelliseen puoleen enemmä ku nestemmäiseen. Minä sanoin, että "Kuule, pastori hyvä, kyllähän se ensimmäinen ehtoollinenkin oli semmonen, että yks ehti jo kavalaamaanki siinä välissä!" Pastori vaan pudisteli päätään ja sano, että "Mee ny hyvä mies nukkumahan välillä."
Kotona päätin jatkaa pyhää toimitusta, ku kerran oli vielä ehtoollisaineita jäljellä. Olin just kaatamassa uutta lasillista, ku ovikello soi. Mietin, että ny se on Jeesus, mutta mitä vielä – velipoika se siinä! Se istahti pöyhrän ja sano, että "Mites, vieläkö Jeesus on tulossa?" Sanoin, että ei oo näkyny, mutta eiköhän se ennen pitkää. Kaasin sille kans lasin ja totesin, että ”Paree oottaa Herran tuloa hyvän seuran kans ku yksin.”
Illalla istuin pihatuolissa ja kattelin taivasta. Oli kaunis tähtiyö, ja mietin, että josko Jeesus kuitenki kattelee tuolta yläkerrasta ja naureskelee meikälääsen touhuja. Ehkä se tietää, että tarkoitusperä on hyvä, vaikka toteutus vähä lipsu. Ja jos huomenna on olo ku syntisellä, niin eiköhän sitä taas saa armon. Onhan sitä enneki saatu!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.