jumalattomat uskoneet valheisiin ja uskovat jatkossakin

Ei pidäkään uskoa helvettiin, koska se on pelottava paikka, vaan ajatella se on vain kaatopaikka mihin ihmiset turhina kapistuksina heitetään kun kuolevat. Ei edes hautaan, vaan kaatopaikalle.

Tyhmyyden monet muodot ja Enkulin viisas villasukka
Kerttu Multavaara, kansanvalistaja ja Tsiakkolan epävirallinen filosoofi

Rakkaat palstatoverit, tänään tarkastelemme ikiaikaista ilmiötä, joka on kuin Tsiakkolan säätila – aina läsnä, mutta vaihtelevissa muodoissa. Nimittäin tyhmyyttä.

Sanotaan, että jotkut ovat uskoneet valheisiin ja uskovat jatkossakin. Tämä on aivan totta! Mutta tyhmyys ei ole yksinoikeus yhdellekään maailmankatsomukselle. Se hiipii niin jumalattomien kuin uskovienkin ajatuksiin, ja joskus se pukeutuu niin viisauden näköiseksi, että vain kokenut saarnaaja – esimerkiksi Enkuli – voi erottaa aidon oivalluksen silkasta itsepetoksesta.

Tyhmyyden eri lajit, Tsiakkolan tyyliin:

1. Ylpeä tyhmyys – Tämä on sitä sorttia, joka paukuttelee henkseleitään ja ilmoittaa, että hänellä on totuus hallussaan ja kaikki muut ovat harhassa. Näitä löytyy niin ateistien kuin uskovienkin leiristä. Yksi saattaa uskoa, että koko elämä on sattumaa, toinen taas, että hänen oma tulkintansa uskontokirjoista on erehtymätön. Molemmat ovat varmoja, että toiset ovat väärässä.

2. Uskovainen tyhmyys – Tämä ei tarkoita uskoa itseään, vaan sitä, kun uskoo kaiken, mitä eteen tuodaan, ilman omaa ajattelua. "Luin internetistä, että maailma loppuu ensi viikolla – pakko olla totta!" Tällainen tyhmyys johtaa monenlaisiin kommelluksiin, joista Enkuli on meitä varoittanut.

3. Jumalaton tyhmyys – Tämä on sitä, kun julistetaan, ettei millään ole mitään merkitystä, ja samaan hengenvetoon ollaan raivoissaan siitä, että joku uskoo toisin. "Ei ole mitään Jumalaa, eikä ole mitään tarkoitusta, mutta olet silti väärässä ja ärsytät minua, koska et ajattele samoin kuin minä!"

Onneksi on Enkeli Mäntä!

Missä pimeys valtaa alaa, siellä Enkulin villasukkien pehmeä askel lähestyy. Hän on kuin Tsiakkolan vanha lyhtypylväs: saattaa vaikuttaa kummalliselta, mutta antaa valoa niille, jotka sitä kaipaavat.

Hän on nähnyt kaikenlaista, ja tietää, ettei kenenkään kannata paukutella henkseleitään liian kovaa – sillä juuri silloin voi huomata, että ne ovatkin jääneet kiinni ovenkahvaan. Viisaus ei tarkoita sitä, että tietää kaiken, vaan sitä, että ymmärtää kuinka paljon on vielä opittavaa.

Ja lopuksi muistutus:
Rakkaat ystävät, olittepa sitten viisauden valtiaita tai vasta-alkajia, muistakaa: olkaahan kiltisti!

Kerttu Multavaara
(Tsiakkolan filosofinen kahvinkeittäjä)