Minä kävin kansakouluaikanani neljää eri koulua ja minulla ehti olla viisi eri opettajaa. Supistetussa kansakoulussa kesti ensimmäinen luokka vain kuusi viikkoa. En olisi halunnut käydä koulua. Itkin ja sanoin äidille, että mene sanomaan opettajalle, että Leny ei halua tulla enää kouluun. Opettajastani muistan kuinka hän repäisi ikkunaverhostaan siteen jalkaani, kun neljää maalia pelatessa juoksin toiselle pesälle kiven viereen, jossa oli viinapullo. Pullo meni poikki ja leikkasi syvän haavan jalkaani. Illalla opettaja kävi minua katsomassa tuoden ison omenan. Mitä Sinulla nousee mieleen kansakouluajoiltasi?
Muistoja kansakouluajoilta.
Leny
26
2214
Vastaukset
- nousee
Minut yritettiin tappaa.Poika joka kiusasi minua
yritti tönäistä minut selkä edellä alas korkeita rappusia.Onneksi sain viime hetkessä toisella kädellä kiinni kaiteesta enkä kierinyt alas kiviportaita- Leny
Päätäit leviävät helposti. Kouluumme tuli täiongelma. Minäkin sain hiuskuontalooni täitä. Meillä ei kotona ollut kellään kuin minulla. No sitten terveyssisar tuli kouluun eräänä päivänä ja teki täitarkastuksen. Luokan kateederille sitten tuoliin istumaan ja pää tarkastettiin. Meillä monella oli täitä päässä, minulla myös. Sitten täipäiset joutuivat menemään toiseen huoneeseen, jossa pää pestiin spriillä (ainakin luulin, että se oli spriitä) Kun minun vuoroni oli mennä, takanani istuva poika Martti nimeltään sanoi minulle:"Sinäkin Brutus!" Että hävetti.
- saara.dma
Leny kirjoitti:
Päätäit leviävät helposti. Kouluumme tuli täiongelma. Minäkin sain hiuskuontalooni täitä. Meillä ei kotona ollut kellään kuin minulla. No sitten terveyssisar tuli kouluun eräänä päivänä ja teki täitarkastuksen. Luokan kateederille sitten tuoliin istumaan ja pää tarkastettiin. Meillä monella oli täitä päässä, minulla myös. Sitten täipäiset joutuivat menemään toiseen huoneeseen, jossa pää pestiin spriillä (ainakin luulin, että se oli spriitä) Kun minun vuoroni oli mennä, takanani istuva poika Martti nimeltään sanoi minulle:"Sinäkin Brutus!" Että hävetti.
Muistan myös kokemukseni päätäistä, kun syynättiin, kenellä oli ja keneltä ei löytynyt. Minulta ei sillä kertaa löytynyt mitään ja minä ja muut "puhtaat" saimme palkkioksi hienon tervasaippuan, mutta ne, joilta löytyi ja jotka olisivat todella tarvinneet saippuaa, eivät saaneet mitään!
Toinen tapaus: minulla oli hyvin uskovainen ja ahdasmielinen alakoulunopettaja, joka saarnasi meille aina, ettei saanut olla turhamainen! Minä kiharsin joskus palmikkojeni päät jollain konstilla ja opettaja oli minulle siitä hyvin kiukkuinen. Hän pakotti minut kastelemaan palmikkojeni päät, jotta ne suoristuivat, etten olisi oppinut turhamaiseksi!
FiiuliN tuossa jossakin puheenvuorossa kertoi, että opettaja pakotti oppilasta nuolemaan leivänmurut lattialta. Uskomatonta! Ei taitais käydä päinsä nykypäivinä.
- Leny
Olin kolmannella luokalla pienessä maaseutukoulussa. Pääsimme kaupunkiin teatteriin katsomaan Prinsessa Ruususta. Se oli meille valtava elämys. Ei kukaan ollut ennen käynyt teatterissa. Näytelmässä hovipelle teki voltteja ja siltoja. Sinä talvena meillä oli välitunneilla villitys tehdä siltoja. Siis taivuttaa kädet takakautta maahan asti. Sitä tekivät kaikki kilvan. Keväällä taas koulun pihalla oli hyppylauta. Se oli vahva ja pitkä pattinki esim. jonkun tukin pätkän päällä. Isot pojat hyppäsivät tosi korkealle. Ihme ettei kukaan loukannut.
- zakzak
Olin 8-vuotias. Kansakouluaikana kävin joululomalla katsomassa Prinsessa Ruususta Kansallisteatterissa. Se oli huimaava kokemus! Koko tetteri vaikutti kovin hienolta lapsen silmissä. Lavastukset, valot, musiikki, värit, puvut tekivät minuun suuren vaikutuksen. Siitä lähtien halusin isona tulla lavastajaksi. - No, eihän minusta tullut, mutta kiinnostus teatterin ja oopperan lavastuksiin on säilynyt. Minusta ne ovat yhä yhtä tärkeitä kuin itse esitys.
- beataBarbara*
Mie kun putosin tuosta taaksepäin voltista suoraan selälleni.
Annoin mennä vaan ja vauhdilla.
Rojahdus ja mäjähdys, läiskis ja mäiskis!
Unohdin taivuttaa kädet vastaan ottamaan siltaa!?
Teki tosi pahaa se jysäys.
Sai siinä haukkoa tyhjää vähän aikaan ennekuin hengitys palautui.
beataB (onneksi nyt on jo palautunut..) - soilike
beataBarbara* kirjoitti:
Mie kun putosin tuosta taaksepäin voltista suoraan selälleni.
Annoin mennä vaan ja vauhdilla.
Rojahdus ja mäjähdys, läiskis ja mäiskis!
Unohdin taivuttaa kädet vastaan ottamaan siltaa!?
Teki tosi pahaa se jysäys.
Sai siinä haukkoa tyhjää vähän aikaan ennekuin hengitys palautui.
beataB (onneksi nyt on jo palautunut..)Kävin ekaluokan sodan jälkeen mummolassa, pienessä maalaiskoulussa.
Oli kevätjuhla "ja suvi suloinen, kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen", pissatti, mutta minnekkään ei voinut lähteä. Voi sitä ahdistusta ja häpeää..
Onneksi pääsin kotiin ja siellä omaan kouluun, jossa ei kukaan tiennyt häpeästäni. - matteus
Eskon kanssa istuimme silloin samassa pulpetissa rinnakkain. Taisimme olla yläkansakoulun toisella (eli kansakoulun neljännellä) luokalla. Oli pulaa opettajista. Miehet olivat rintamalla ja meille piti väliaikaisesti jöötä eläkkeellä oleva iäkäs naisopettaja.
Opettajamme oli hyvin kiltti, oli tottunut siihen, että oppilaat käyttäytyvät hyvin. Emmehän me pahoja olleetkaan, mutta vähitellen havaitsimme opettajan kärsivän heikentyneestä kuulosta. Keskinäinen supattelumme paisui vähitellen rupatteluksi ja innostuimme vapautuneina touhuamaan omiamme. Opettaja havaitsi silloin tällöin häiriköinnin ja käski näkyvimmän nurkkaan rauhoittumaan. Mutta ei hän hermostunut missään vaiheessa.
Oli tavattoman kaunis toukokuun päivä, ulkona paistoi aurinko ja etummainen ikkuna luokan ikkunaseinällä oli avoinna. Puolittain ikkunan eteen oli telineeseen levitetty Euroopan kartta.
Minun päässäni välähti idea, jota selostin Eskolle puoliääneen:
- "Jos joku käskettäs nurkkaan ja se menis sitte tuonne kartan taa. Ja siellä sitte ottas saappaat jalasta ja hyppäis akkunasta ulos nii ei opettaja huommais mittää. Ja jättäs vain saappaat näkkyyn kartan alta."
Esko innostui ajatuksesta ja hänellä oli saappaatkin. Ei meillä kummallakaan ollut tapana häiriköidä, mutta nyt Esko näytti villiintyvän ja alkoi pulista näkyvästi viereisen pulpetin pojalle. Pian opettaja puuttui asiaan, kuten odotimmekin:
- "No kuinkas se Esko nyt on noin levoton, menepäs nurkkaan häiritsemästä."
Innokkaan kuuliaisesti Esko kipaisi heti kartan taakse. Saappaat liikkuivat siellä hetken aikaa levottomasti ja rauhoittuivat sitten liikkumattomiksi. Opetus jatkui keskytymättä entiseen tapaan. Minäkin maltoin nyt kuunnella ja odotin jännittyneenä, meneekö homma käsikirjoituksen mukaan.
Muutaman minuutin kuluttua opettaja kehotti maanittelevasti: "No tulehan Esko jo paikallesi, sinähän osasitkin olla hiljaa." Kun kartan takana ei tapahtunut mitään, opettaja korotti jo ääntään: "Esko, tulehan jo paikallesi, Eskoo..."
Viimein hän kurkisti kartan reunan taakse: "Eskoo, Esk...". Pelkät saappaat nähdessään hän hätkähti ja perääntyi nopeasti. Oli muutaman sekunnin ihan hiljaa ja jatkoi sitten opetusta entiseen tapaan. Näytelmä oli päättynyt ja jälkikäteen tunsimme Eskon kanssa tehneemme todella merkittävän kepposen - ei, pitää kai nykykielellä sanoa: Kulttuuriteon! - Meerimamma
matteus kirjoitti:
Eskon kanssa istuimme silloin samassa pulpetissa rinnakkain. Taisimme olla yläkansakoulun toisella (eli kansakoulun neljännellä) luokalla. Oli pulaa opettajista. Miehet olivat rintamalla ja meille piti väliaikaisesti jöötä eläkkeellä oleva iäkäs naisopettaja.
Opettajamme oli hyvin kiltti, oli tottunut siihen, että oppilaat käyttäytyvät hyvin. Emmehän me pahoja olleetkaan, mutta vähitellen havaitsimme opettajan kärsivän heikentyneestä kuulosta. Keskinäinen supattelumme paisui vähitellen rupatteluksi ja innostuimme vapautuneina touhuamaan omiamme. Opettaja havaitsi silloin tällöin häiriköinnin ja käski näkyvimmän nurkkaan rauhoittumaan. Mutta ei hän hermostunut missään vaiheessa.
Oli tavattoman kaunis toukokuun päivä, ulkona paistoi aurinko ja etummainen ikkuna luokan ikkunaseinällä oli avoinna. Puolittain ikkunan eteen oli telineeseen levitetty Euroopan kartta.
Minun päässäni välähti idea, jota selostin Eskolle puoliääneen:
- "Jos joku käskettäs nurkkaan ja se menis sitte tuonne kartan taa. Ja siellä sitte ottas saappaat jalasta ja hyppäis akkunasta ulos nii ei opettaja huommais mittää. Ja jättäs vain saappaat näkkyyn kartan alta."
Esko innostui ajatuksesta ja hänellä oli saappaatkin. Ei meillä kummallakaan ollut tapana häiriköidä, mutta nyt Esko näytti villiintyvän ja alkoi pulista näkyvästi viereisen pulpetin pojalle. Pian opettaja puuttui asiaan, kuten odotimmekin:
- "No kuinkas se Esko nyt on noin levoton, menepäs nurkkaan häiritsemästä."
Innokkaan kuuliaisesti Esko kipaisi heti kartan taakse. Saappaat liikkuivat siellä hetken aikaa levottomasti ja rauhoittuivat sitten liikkumattomiksi. Opetus jatkui keskytymättä entiseen tapaan. Minäkin maltoin nyt kuunnella ja odotin jännittyneenä, meneekö homma käsikirjoituksen mukaan.
Muutaman minuutin kuluttua opettaja kehotti maanittelevasti: "No tulehan Esko jo paikallesi, sinähän osasitkin olla hiljaa." Kun kartan takana ei tapahtunut mitään, opettaja korotti jo ääntään: "Esko, tulehan jo paikallesi, Eskoo..."
Viimein hän kurkisti kartan reunan taakse: "Eskoo, Esk...". Pelkät saappaat nähdessään hän hätkähti ja perääntyi nopeasti. Oli muutaman sekunnin ihan hiljaa ja jatkoi sitten opetusta entiseen tapaan. Näytelmä oli päättynyt ja jälkikäteen tunsimme Eskon kanssa tehneemme todella merkittävän kepposen - ei, pitää kai nykykielellä sanoa: Kulttuuriteon!tuota minä sanoisin luovuudeksi!
- eltk
Vain hyvät asiat, sen että sain olla aina Jouluna näyttelemässä "kuusijuhlissa". Ja kun siihen aikaan lähetettiin ympäri Suomea eri kouluista niin sanottuja kouluradioita. Ja voi siunatkoon, sain lausua runon , joka kuului ympäri Suomen. Olinpa tyytyväinen lapsi, ja kun opettaja antoi vielä tunnustusta sanoen, tämä meni paremmin kuin harjoituksissa. Tällaisia muistoja.
- Leny
Minäkin esitin äitikarhua kuusijuhlan näytelmässä Kultakutri ja kolme karhua. Opettaja oli tehnyt pahviset karhunpäät, jonka sierainrei´istä yritin nähdä. Kun kauhoin kuppeihin puuroa yleisö alkoi kovasti nauraa. Vähän ihmettelin, mutta jälkeenpäin selvisi, että olin laittanut puuron kuppien viereen pöydälle.
- Suvi2
Ollessani 5 v joka aamuinen näytelmä oli, että roikuin kouluun lähtevissä kasvattisisarissani ja manguin mukaan. Sitten vihdoin sain "opettajastädiltä" luvan tulla kuunteluoppilaaksi.
Varsinaisessa koulussa istuin jälki-istunnossa kirjoittamassa nimeäni. Olin nimittäin vasenkätinen, enkä oppinut oikeakätiseksi helpolla.
Myös meidän koulussamme tehtiin päätarkastus. Luokan joka ainoalla mukulalla oli täitä. Ne karkotettiin myös terveyssisaren toimesta. Lasten hiuksiin tupsutettiin DDT:tä (!) ja huivi tiukasti päänympärille.
Terveyssisaretkaan eivät ilmeisesti silloin tienneet mitä ainetta se DDT loppujen lopuksi on.- beataBarbara*
DDT:tä minunkin paksuun lettipäähän laitettiin
seurauksella, että päänahka paloi.
BeataB (oi aikoja oi tapoja..!)
- Leny
Ihmeen vähän kuitenkin tuli muisteluja. Kuljimmehan ennen pitkät koulumatkat jalan, potkukelkoilla ja hiihtäen. Aamupimeällä, ei ollut valaistusta teillä. Ei ollut koulukuljetuksia. Vesiteitäkin oli ylitettävä veneillä. Mitä teimme käsityötunneilla, millaista oli kouluruoka, kalanmaksaöljyannos päivittäin koulussa, jälki-istunnot, kertotaulun pänttääminen. Oli pieniä kouluja, jossa samassa luokkahuoneessa yksi opettaja opetti neljääkin luokkaa yhtáikaa. Oliko köyhän perheen lapsi samanarvoinen maatalon lapsen kanssa. Entä arvosanat sitten. Kurinpito koulussa. Pakolliset hiihtokilpailut ja joka keväiset pakolliset juoksu- tai kävelykilpailut. Koulukiusaaminen silloin, mitä muotoja se sai. Ja sodan jälkeinen puute. Mitä panna päälle, oliko kenkiä. Ja sitten ne ihanat kuusijuhla, joissa lopussa mentiin leskisiä. Pojat haki tyttöjä parikseen. Mielestäni paljon olisi ollut muisteltavaa. Ajattelin, että jos nuoremmat käyvät lukemassa, niin voivat verrata nykyistä koulunkäyntiä niihin aikoihin. Ei ole helppoa keksiä aloituksia. Parasta jättää se muille.
on tullut mietittyä,että mikä vetäisi.
Aloituksia on paljon ja mielestäni hyviä,keskustelua voitaisiin rakentaa.
Keskustelu,mitä nämä kirjoittajat kaipaavat,kun hyviä keskusteluja halajavat.
Minusta tämäkin aloitus olisi luullut saavan tuulta purjeisiin,ja ei olisi tarvinnut loukata ketään,vain muistella omiaan.
Sitten valitetaan ,että samat kirjoittajat vastailevat,ovat joka paikassa näkyvissä,olen taas sitä mieltä,että näinhän pitää tehdäkkin.
Paljon kirjoittajia,siitähän sitä vilkkautta syntyy ja mielipiteet vaihtuu.
Osallistuttaisiin kaikkiin ketjuihin mihin vain jokukin viesti löytyisi ja jätettäisiin arvostelu ,hyväksyttäisiin kaikkien kirjoittelu,tyylinsä mukaisesti.- Leny
SkillaN kirjoitti:
on tullut mietittyä,että mikä vetäisi.
Aloituksia on paljon ja mielestäni hyviä,keskustelua voitaisiin rakentaa.
Keskustelu,mitä nämä kirjoittajat kaipaavat,kun hyviä keskusteluja halajavat.
Minusta tämäkin aloitus olisi luullut saavan tuulta purjeisiin,ja ei olisi tarvinnut loukata ketään,vain muistella omiaan.
Sitten valitetaan ,että samat kirjoittajat vastailevat,ovat joka paikassa näkyvissä,olen taas sitä mieltä,että näinhän pitää tehdäkkin.
Paljon kirjoittajia,siitähän sitä vilkkautta syntyy ja mielipiteet vaihtuu.
Osallistuttaisiin kaikkiin ketjuihin mihin vain jokukin viesti löytyisi ja jätettäisiin arvostelu ,hyväksyttäisiin kaikkien kirjoittelu,tyylinsä mukaisesti.Kun tulin mukaan toukokuussa, niin silloinhan kirjoiteltiin, että kesällä täällä on hiljaista. Se on varmaan yksi syy tähän. Kun ihmiset ovat poissa tämän koneen vierestä ja lataavat akkujaan mökeillään ja matkoillaan, niin sitten onkin taas kirjoitettavaa syksymmällä. Mutta ei nyt jätetä palstaa vaan tyydytään toisiimme vaan. Hyvää päivän jatkoa, ulkoillaan.
- fiiuliN
On piristävää kun joku on vielä innostunut tekemään avauksia ja kiitos siitä ainakin sinulle.
Minä ainakin olen vain laiskistunut vastailemaan, mutta on ollut kiva seurailla kun toiset ovat kuitenkin jaksaneet.
Muistojahan minulla on monenlaista, mutta miksi ihmeessä ne ankeammat muistot ovat jääneet mieleeni paremmin kuin iloiset.
Tosin minun kouluaikanani oli vielä niin paljon köyhyyttä etten muista edes että meillä kotona olisi muuten jouluakaan juhlittu kuin sillä kun isä toi kuusen sisälle ja hän itse halusi sen koristellakin.
Mutta koulumatkoilta vielä ennen sotaa, muistan sen kun kuljimme nelisin koulusta kotiin , Anja, Paavo, Aarno ja minä.
Anja monasti itki kun pojat tuppasivat häntä kiusaamaan. minä puolustauduin puremalla ja sylkemällä (hyi, hyi)eivätkä he minuun oikeastaan uskaltaneet kiinni käydäkään.
Toinen harmillinen tapaus sattui kun ruokatunnilla eräs poika oli tiputtanut leivän murusia lattialle ja opettaja raakimus pisti hänet ne kielellään nuolemaan sieltä lattialta pois.
Mutta yksi juttu on sellainen mukava , kun sodan aikana talon isäntä vei meidät iltahämärissä koulun kuusijuhlaan hevoskyydillä. Menimme läpi lumisen metsän ja kyllä se oli niin kaunista että ihan....
Koska kuulun noihin karjalasta paenneisiin, niin kävin montaa koulua, 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja rippikoulu oli seitsemäs.
Tässä hieman minun kouluajan muistojani, joita voin jatkaakin kun taas kiinnostun kirjoittamaan. - Leny
fiiuliN kirjoitti:
On piristävää kun joku on vielä innostunut tekemään avauksia ja kiitos siitä ainakin sinulle.
Minä ainakin olen vain laiskistunut vastailemaan, mutta on ollut kiva seurailla kun toiset ovat kuitenkin jaksaneet.
Muistojahan minulla on monenlaista, mutta miksi ihmeessä ne ankeammat muistot ovat jääneet mieleeni paremmin kuin iloiset.
Tosin minun kouluaikanani oli vielä niin paljon köyhyyttä etten muista edes että meillä kotona olisi muuten jouluakaan juhlittu kuin sillä kun isä toi kuusen sisälle ja hän itse halusi sen koristellakin.
Mutta koulumatkoilta vielä ennen sotaa, muistan sen kun kuljimme nelisin koulusta kotiin , Anja, Paavo, Aarno ja minä.
Anja monasti itki kun pojat tuppasivat häntä kiusaamaan. minä puolustauduin puremalla ja sylkemällä (hyi, hyi)eivätkä he minuun oikeastaan uskaltaneet kiinni käydäkään.
Toinen harmillinen tapaus sattui kun ruokatunnilla eräs poika oli tiputtanut leivän murusia lattialle ja opettaja raakimus pisti hänet ne kielellään nuolemaan sieltä lattialta pois.
Mutta yksi juttu on sellainen mukava , kun sodan aikana talon isäntä vei meidät iltahämärissä koulun kuusijuhlaan hevoskyydillä. Menimme läpi lumisen metsän ja kyllä se oli niin kaunista että ihan....
Koska kuulun noihin karjalasta paenneisiin, niin kävin montaa koulua, 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja rippikoulu oli seitsemäs.
Tässä hieman minun kouluajan muistojani, joita voin jatkaakin kun taas kiinnostun kirjoittamaan.Ne ikävät asiat muistaa, kun niihin liittyy se voimakas tunne joko häpeä tai pelko. Samoin hyvät asiat, niissä on se mielihyvän tunne, joka on jäänyt muistiin. Minäkin olen Karjalan siirtolaisia. Käsityönopettajana oli koulun opettajan vaimo, joka oli äkäinen akka ja vihasi karjalaisia. Olin silloin kolmannella luokalla. Unohdin käsityön kotiin. Opettaja haukkui karjalaiseksi kanaksi ja käski hakemaan sen kotoa. Asuin niin kaukana, että kotona katsoin, etten ehdi tunnille takaisin, joten en palannut kouluun. Sain ankarat haukut ja pitkän jälki-istunnon. Hiihtokilpailussa itsetuntoni kohosi, kun olin aina ensimmäinen tai toinen.
- my.mm.eli
Eihä täskää siun alotuksessas mittää vikkaa oo. Siul ovvaa nii kiire, jotta et kerkii varttuu tämmöse hittaamma karjalaistytön mukkaa kerkiimist! Katoha, ku tää kuumuus pehmittää piän niiku miul tekköö. Ja pittää kaike päivee lotrata kylmä suihku al ja välajat pötköttee varjos.
Toiset tuas lötköttäät rannoil nahkaasa käristämäs. Niinko ne joil piän tekkoo on sattunt paremmat alkuaineet ko mitä miul.
Ja sit viel hyökii jotka ehtiit mualimalt kuumempoo aurinkoo, nii ku ei tiäl jo ois tarpeeks lämmint. Miunkii parvekkeel ol viel kaheksan aikaa illal 38 astet. Pitkäst viijettäkymment aikasemmi. Ei sinne kärsint männäkkää.
Ja oha sit viel hyö, ku männiit mökkilöillee, eikä oo kaikkii mukavuuksii mukan, niinko näit konneita.
Kuhan mie tokenen täst kuumuuvest ja löyvä sivistynneemmä kielein takas (täst miun lapsuuve murteest ku jotkuu suap "näppylöit", suatha nähhä) ni voiha miekii jottai kouluaikasii muistella.
Nyt tul uamuleht, pittää kahtoo mitä mualimal on tapahtunt eilise päivä aikan. - Leny
my.mm.eli kirjoitti:
Eihä täskää siun alotuksessas mittää vikkaa oo. Siul ovvaa nii kiire, jotta et kerkii varttuu tämmöse hittaamma karjalaistytön mukkaa kerkiimist! Katoha, ku tää kuumuus pehmittää piän niiku miul tekköö. Ja pittää kaike päivee lotrata kylmä suihku al ja välajat pötköttee varjos.
Toiset tuas lötköttäät rannoil nahkaasa käristämäs. Niinko ne joil piän tekkoo on sattunt paremmat alkuaineet ko mitä miul.
Ja sit viel hyökii jotka ehtiit mualimalt kuumempoo aurinkoo, nii ku ei tiäl jo ois tarpeeks lämmint. Miunkii parvekkeel ol viel kaheksan aikaa illal 38 astet. Pitkäst viijettäkymment aikasemmi. Ei sinne kärsint männäkkää.
Ja oha sit viel hyö, ku männiit mökkilöillee, eikä oo kaikkii mukavuuksii mukan, niinko näit konneita.
Kuhan mie tokenen täst kuumuuvest ja löyvä sivistynneemmä kielein takas (täst miun lapsuuve murteest ku jotkuu suap "näppylöit", suatha nähhä) ni voiha miekii jottai kouluaikasii muistella.
Nyt tul uamuleht, pittää kahtoo mitä mualimal on tapahtunt eilise päivä aikan.Tere,tere mymmeli. Mie oon vissii lähtökuumees, ku unest heräsin liian aikasii. On syntymäpäiväjuhlat tiijos (ei miul itsellee kuiteskaa) Tuo Siun kirjotukseis anto miul toivoo näis kirjotushommis. Kyll mie uskon et tää helle viep mehut meilt myöhäisnuorilt. A, kolahti miunki postluukkuin. Hyvvää päivän jatkoo vaa kaikill.Kyl mie illall pallaan, ellei se paatti sit tuol merel kaavu.
Olen kertonut tämän jutun joskus aikaisemmin näillä palstoilla, mutta tällaista oli kurinpalautus 40-luvulla.
Veljeni oli kova kiroilemaan. Alaluokan opettaja oli sanonut hänelle että jos et lakkaa kiroilemasta niin on pestävä suusi mäntysaippuan kanssa.
Ei opettajan tarvinnut kauankaan odotella pesutilaisuutta, se tuli aika välittömästi.
Opettaja otti vastaanjuntturoivaa veljeäni niskasta kiinni, vei hänet käytävään, missä oli pesuvati ja saippua, otti mäntysuopaa kouraansa ja pyöritti ympäri naamaa.
Siitä selvittyään veli syljeksi käytävälle, pyyhki kämmenselällä suutansa ja totesi painokkaasti: - Voi PERRRKELE ku maistu pahalta!- jenkaten
Siinä koulussa missä minä kävin kolmannen luokan
oppilaita oli siihen aikaan useampi sata.Isom-
mat pojat olivat tuhrineet vessan seiniä,kai jo-
kainen tietää ne taide piirustukset millaisia ne
on aina olleet.Kuri oli siihen aikaan toista
luokkaa mitä se nykyään on.Opettajat oli saaneet
kovan kovistelun jälkeen tekijät selville.Nämä
kolme vai neljä poikaa joutuivat putsaamaan sei-
nät.Mutta opettajan mielestä aikaa kului liian
paljon,se meni huutelemaan vessan ovelta,että
eikö seinät ala olla puhtaat.Yksi pojista huusi
vessan perältä,"viimestä v----a hangataan."
Seuraukset oli sen mukaiset. - zakzak
Hän sai sellaisia raivokohtauksia, että hänellä alkoi vuotaa verta nenästä.
Kävin kansakoulua 50-luvulla. Silloin ei ollut vielä lakeja fyysisistä rangaistuksista. Kerran hän hakkasi erään luokkatoverini päätä seinään, ja taas veri lensi hänen nenästään.
Minä pelkäsin häntä, kun hän oli niin arvaamaton. Koskaan ei voinut tietää, mistä hän taas kerran suuttuu.
Veljeni halveksi häntä. Hän opetti veljeni luokalla maantietoa. Kerran hän kysyi, missä Länsi-Intian saaret ovat. Veljeni vastasi, että ne ovat Väli-Amerikassa. Opettaja purskahti nauruun ja pilkkasi veljeäni. "Tietysti Länsi-Intian saaret ovat Intiassa." - zakzak
Tämä veri-lentää-nenästä-opettajani kehuskeli kasvatustaidoillaan. Hän ylpeili sillä, että joskus joku poika oli rikkonut pullon vessan kusiränniin. Hän oli pakottanut pojan hampaillaan poimimaan lasinsirut rännistä. Poika oli sitten kuulemma aikuistuttuaan kiittänyt häntä tästä opetuksesta. - Epäilin sitä silloin, ja epäilen vieläkin.
- my.mm.eli
täytynee kirjoittaa kun lupasin Sinulle Leny, että ilman viilettyä. Vaan kun nyt näyttää siltä, ettei viilene ollenkaan! Puolentoista litran kivennäisvesipullo polveen nojailemassa yritän nyt näpytellä pienen jutun.
Kävin kansakouluni pienessä maaseutukoulussa. Aloitin kuusivuotiaana syksyllä ja vasta kevätlukukaudella täytin seitsemän. Sinä vuonna meitä ekaluokkalaisia oli vain kolme (siksi kai ottivat minutkin, kun kouluun ”hinkusin”, osasin jo lukea ja tilaa oli). Seuraavana vuonna olikin sitten jo kymmenkunta aloittajaa.
Alakoulussa oli luokat 1-3 ja opettajana yleensä joku nuori ylioppilas - nykyisin kai sanotaan "välivuoden pitäjäksi". Joka tapauksessa vuosittain vaihtuva opettaja.
Yläkoulussa sitten luokat 4-7 ja opettajana naimaton yli viisikymppinen nainen. Johtajaopettaja, "muodollisesti pätevä", tarkoitan opettajakoulutuksen saanut. Ja koko opettajauransa tälle koululle "uhrannut".
Ollessani toisella luokalla sattui opettajan virkaa hakemaan jo vanhempi pätevä miesopettaja, eikä suostunutkaan alaluokkien opeksi ja niin tämä "vanhapiika" joutuikin alakoulun puolelle. Tämäpä oli niin hänen kunniansa päälle kolahtanut asia, että oksat pois. Ja sen me oppilaat saimme kyllä "tuta nahoissamme"! Hänestä tuli kaksin verroin kamalampi, sanoisinko kauniisti, oli ”äksy” ollut, nyt tuli ”tyranni”.
Vasenkätisenä olin ekaluokan saanut piirtää ja kirjoittaa vasemmalla kädellä. Toisen luokan ensimmäisenä päivänä sitten "jysähti ukonilma" , paukkui ja salamoi! ”Minun koulussani EI VASEMMALLA KÄDELLÄ OLE KOSKAAN KIRJOITETTU, EIKÄ KIRJOITETA!” Siitä alkoi tuskien taival, mutta sisukas kun olin, niin kiitettävään kaunokirjoitusnumeroon pääsin kolmannen luokan loppuun mennessä.
Toisenkin vääryyden koin samana syksynä. Eka luokalla ollut sukulaistyttö S oli jättänyt jonkun läksyn tekemättä. Nahkansa pelastaakseen valehteli opettajalle, että minä olin sanonut hänelle ettei sitä tarvitse tehdä. Opettaja (sanotaan häntä Neiti K:ksi) kuulusteli jokaisen oppilaan erikseen: "Oletko kuullut M:an sanovan näin". Kukaan ei ollut kuullut. Siinä oli sitten kahden seitsemän vuotiaan "sana sanaa vastaan"! Neiti K ratkaisi "voittajan" laittamalla oppilaat käsiäänestykseen: Kumpi puhuu totta. Minä hävisin, yhdellä äänellä. Ja tämä yksi oli paras tyttökaverini! En enää muista, kuinka monta tuntia sain "jälki-istuntoa" rangaistukseksi, mutta useampana päivänä sitä seisoin (huom. en saanut istua). Myöhemmin kysyin tältä "parhaalta kaveriltani" miksi hän äänesti S:n puolesta. Selitti, että koska hänen ja S:n kodit olivat naapureita ja jos hän olisi äänestänyt S:ää vastaan, S:n äiti olisi hyökännyt hänen äitinsä kimppuun ja "repinyt silmät päästä" ja hän olisi varmaan saanut selkäänsä!
Siinä sitä olikin opetusta kerrakseen seitsenvuotiaalle! Totuuden puhumisesta seuraa rangaistus. Valehtelemalla ja väkivallalla pärjää paremmin. Oman ”nahkan” pelastamiseksi petä ystäväsi. Oikeudenmukaisuutta ei ole. Kehenkään ei voi luottaa.
Lienee tuosta seurausta, että vieläkin olen aika varautunut, epäillen suhtaudun lähes kaikkeen. Minun luottamustani on lähes mahdotonta saavuttaa!
Tarina jatkuu vielä:
Voi että vihasin opettaja K:ta! Neljännellä luokalla jouduin taas hänen oppilaakseen. Taisinpa olla aika umpimielinen ja synkkä oppilas. Onneksi kolmannella oli ollut oikein mukava nuori miesopettaja. Silloin kevätkaudella sairastin paljon. Sikotaudin, tuhkarokon ja angiinoita toinen toisensa perään. Opettaja kävi viikoittain kotonani, ohjasi läksyt niin etten jäänyt muista jälkeen. Minulla oli liikaa poissaolotunteja, ja sen takia olisi pitänyt jättää luokalle. Mutta tämä opettajani väärensi poissaoloni yhtä tuntia vaille luokalle jättämisrajan! Sanoi, ettei voi parasta oppilastaan luokalle jättää.
Oikeastaan muita positiivisia muistoja ei kansakoulusta minulle jäänytkään.
Vielä täytyy kertoa: Neiti K kylläkin kävi anteeksipyyntömatkalla, taisin olla silloin kolmannella tai neljännellä oppikoulussa. Sanoi myöhempinä vuosina tulleensa tuntemaan sukulaistyttö S:n "metkut". Pyysi anteeksi sitä, että oli antanut väärän tuomion. Olipa jäänyt omatunto kolkuttamaan. Yksi tapaus muistiin tuhansien joukossa. Neiti K oli vielä häissäni vieraana ja toi laadukkaan juustohöylän häälahjaksi! On vieläkin minulla lähes päivittäin käytössä. Kertaakaan ei ole vielä teroitettu. Leikkaa kuin uutena vaikka höylällä ikää jo 43 vuotta. Ja vielä esikoiseni syntymän jälkeen lähetti (äitini välityksellä) vauvalle kastelahjan!- Leny
Tosiaan lupasitkin kirjoittaa. Olin jo unohtanut. Kiitos vaan.
En tiedä, mutta minusta on mielenkiintoista lukea tällaisia muisteloja. Oli se lapselle kauhea paikka, se tunne mikä rinnassa oli. Jotenkin tuntui hyvältä, että se neiti-K sitten korjasi sen vääryyden edes myöhemmin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?631281Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,11900Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?
"Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol75825Käyttäkää kumia kajaanilaisten naisten kanssa
Elkää ottako riskiä ilman kumia kun saattaa käydä niin että sinusta tuleekin isä lapselle ja elättäjä molemmille.87712- 53644
Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt43613Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs46574Jymyuutinen: Suomen talous kasvaa hurjaa vauhtia
https://www.iltalehti.fi/talous/a/11fba8a8-a7fb-44f4-a58b-f129f6d5bdf5 Akavan pääekonomistin mukaan Suomen kokonaistuot121536Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv36534Hurmasit sitten minut
kauneudellasi nainen ja kun sait minut rakastumaan itseesi muutuit ihan porsaaksi etkä välitä vartalostasi enää yhtään.43523