Hei, palstan tulisieluiset kapitalisminpuolustussoturit, jotka pelkäätte palstan vihamielistä valtausta milloin vale-kansallismielisille milloin saksalaisille milloin kiinalaisille milloin moskoviiteille milloin pilsudskiitti-höppänöille milloin panslaavisteille milloin empiriomonisteille milloin ateisteille! Osaatte varmaan antaakin kunnon tietoiskua yrityselämän nurkankaappauksista, jotta kapitalismitietämyksenne lyö vaakalaudalta nämä joka nurkan takana kökkivät möröt. :)
Sen sijaan että tuhlaisitte energiaa samojen juttujen spämmäilyyn, voipi olla hyvä osata keskustella muustakin historiasta. Mitä kaikkia instansseja tiedätte, joissa yksi firma on anneksoinut toisen (tai yrittänyt sellaista) ns. vihamielisessä valtauksessa tai nurkanvaltauksessa?
Esimerkkeinä tällaisista yrityselämän anneksoinneista voi mainita
* InBevin tekemä Anheuser-Buschin anneksointi (2008)
* kun Kraft Heinz Company anneksoi Cadburyn (2010)
* kun Sanofi S.A. anneksoi Genzyme Transgenics Corp.:n (2011)
https://www.investopedia.com/ask/answers/042815/what-are-some-prominent-examples-hostile-takeovers.asp
Suosittelen vilkuilemaan myös eroista ystävällis- ja vihamielisten yritysvaltausten välillä tutustuessanne tarkemmin historiaan:
https://www.investopedia.com/ask/answers/042215/what-difference-between-hostile-takeover-and-friendly-takeover.asp
Ei se ystävämme Leszek Balcerowicz turhaan Puolaa pelastanut yksityistämistaloudellisella shokkiterapiallaan, vaikka sen takia on joutunutkin tekopyhien kansallismielisten kollektivistien närän kohteeksi.
Näillä eväillä voittekin olla jo kartuttamassa kapitalistitalouden tietämystänne eteenpäin ja näyttää niille pienille vihreille miehille kuka on pomo, ettei tarvitse jumittua junnaamaan samoja juttuja 10 vuotta peräkanaa. :)
Sen sijaan että tuhlaisitte energiaa samojen juttujen spämmäilyyn, voipi olla hyvä osata keskustella muustakin historiasta. Mitä kaikkia instansseja tiedätte, joissa yksi firma on anneksoinut toisen (tai yrittänyt sellaista) ns. vihamielisessä valtauksessa tai nurkanvaltauksessa?
Esimerkkeinä tällaisista yrityselämän anneksoinneista voi mainita
* InBevin tekemä Anheuser-Buschin anneksointi (2008)
* kun Kraft Heinz Company anneksoi Cadburyn (2010)
* kun Sanofi S.A. anneksoi Genzyme Transgenics Corp.:n (2011)
https://www.investopedia.com/ask/answers/042815/what-are-some-prominent-examples-hostile-takeovers.asp
Suosittelen vilkuilemaan myös eroista ystävällis- ja vihamielisten yritysvaltausten välillä tutustuessanne tarkemmin historiaan:
https://www.investopedia.com/ask/answers/042215/what-difference-between-hostile-takeover-and-friendly-takeover.asp
Ei se ystävämme Leszek Balcerowicz turhaan Puolaa pelastanut yksityistämistaloudellisella shokkiterapiallaan, vaikka sen takia on joutunutkin tekopyhien kansallismielisten kollektivistien närän kohteeksi.
Näillä eväillä voittekin olla jo kartuttamassa kapitalistitalouden tietämystänne eteenpäin ja näyttää niille pienille vihreille miehille kuka on pomo, ettei tarvitse jumittua junnaamaan samoja juttuja 10 vuotta peräkanaa. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Gucci-luksusvaatebrändin historiassa on onnistunutta sekä yrityksen tasolle jäänyttä nurkanvaltausta. Ensin Bahrain-pohjainen Investcorp osti Maurizio Guccin ulos koko Gucci-firmasta.
Myöhemmin Bernard Arnault'n omistama LVMH (Moët Hennessy Louis Vuitton) -bisnesyhtymä yritti saada Guccin hallintaansa, jolloin Guccin silloinen "Tom-Dom-allianssi" eli johdossa istuvat Tom Ford ja Domenico De Sole kääntyivät toisen ranskalaisen, François Pinault'n, puoleen.
François Pinault'n ryhmä Pinault Printemps Redoute (PPR) osti Guccista 40 % 75 dollarilla per osake, mikä laimensi LVMH:n osakeosuutta kokonaisuudessaan 20,7 prosenttiin. Kaupan kautta PPR osti myös Sanofilta Yves Saint Laurentin, jonka myi takaisin samaan hintaan Gucci Groupille.
Siinä syntyikin kylmä sota (Wikipedian sanoja!), jossa yhdellä puolella oli Bernard Arnault'n LVMH-konglomeraatti ja toisella Tom Fordin, Domenico De Solen ja François Pinault'n Gucci-PPR-liitto.
Joulukuussa 2000 Gucci tekikin omaa vastahyökkäystään ostamalla 51 % Alexander McQueenin couture-talosta, kun Alexander McQueen oli myös LVMH:n omistaman Givenchy-muotibrändin luova suunnittelija.
Sota Arnault'n ekspansionistisen LVMH: n ja Pinault'n tukeman Gucci-PPR:n välillä saatiin päätökseen syyskuussa 2001, kun kaikki osapuolet pääsivät sopimukseen.
Se oli Arnault, joka antautui, ei Pinault.
https://en.wikipedia.org/wiki/Gucci#LVMH-PPR_struggle_over_Gucci
------
Kannattaa muuten myös nämä ketjut silmäillä, jos palstan iänikuiset mannerheimit alkavat kyllästyttää.
Gucci-vaatebrändin historiaan mahtuu ikävyyksiä olan takaa
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18856409/gucci-vaatebrandin-historiaan-mahtuu-ikavyyksia-olan-takaa
Mitä muita yrityksiä kuin Gucci tiedätte, joista perustaja on karusti savustettu ulos?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18865147/mita-muita-yrityksia-kuin-gucci-tiedatte-joista-perustaja-on-karusti-savustettu-ulos
Muotimaailman kylmä sota Louis Vuittonin ja Gucci-PPR-koalition välillä
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18866366/muotimaailman-kylma-sota-louis-vuittonin-ja-gucci-ppr-koalition-valilla
Unicreditin pyrkimykset anneksoida saksalainen Commerzbank ovat ehdottomasti maininnan arvoisia.
https://www.euronews.com/business/2024/09/25/commerzbank-takeover-germany-questions-unicredits-hostile-strategy
https://www.ft.com/content/4564b66a-e491-4b77-8419-df32e36f3e13
https://www.bankingdive.com/news/commerzbank-unicredit-germany-italy-orcel-hostile-stake/727927/
-Vertigo
Suomen puolella taas Helsingin Osakepankin nurkanvaltaus tapahtui jo 1910-luvulla.
Tieteessä Tapahtuu
Numero 2/2023
Samuli Skurnik
20.4.2023
Suomen pankkihistorian ensimmäinen nurkanvaltaus – kuka, mitä, miksi?
https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/2-2023/suomen-pankkihistorian-ensimmainen-nurkanvaltaus-kuka-mita-miksi
Suomen pankkihistoria on tunnetusti värikästä. Pankkeja on syntynyt, kaatunut ja yhdistynyt toisiinsa. Eräs varhainen draama, joka oli omassa lajissaan ensimmäinen, koettiin jo 1910-luvulla. Silloin tapahtui Helsingin Osakepankin nurkanvaltaus. Vastikään julkisuuteen tulleet ruotsalaiset arkistolähteet valottavat sitä uudesta näkökulmasta.
Suomen pankkihistorian ensimmäinen nurkanvaltaus tapahtui 1910-luvun puolivälin jälkeen, ja sen kohteena oli Helsingin Osakepankki (HOP) (Kuisma ja Keskisarja 2012, 91).
Suomalaisia uranuurtajia tällä alalla olivat A. Ahlstrom Oy ja Ab W. Gutzeit, kun ne ”taistelivat ruhtinaskunnasta” vääntäessään kättä vuosina 1908–1909 viipurilaisen kauppahuoneen Paul Wahl & Co:n teollisista omistuksista. Yhtiö oli ajautunut kolmannen omistajapolven keskinäisiin ristiriitoihin ja taloudelliseen ahdinkoon. (Kuisma 1993, 296–300.)
Nurkanvaltauksessa joku markkinoiden toimija toteuttaa osakekaupan tai niiden sarjan tarkoituksenaan ennen pitkää kasvattaa eri keinoin omistusosuuttaan. Tavoitteena on vallata ensin pieni nurkka mutta saada lopulta määräysvalta jossakin kiinnostavassa yhtiössä. Kun tämä tapahtuu yhtiön omistajien tai johdon tahdon vastaisesti, puhutaan vihamielisestä nurkanvaltauksesta. (Pönkä 2008.)
Taloustieteilijät Bengt Holmström ja Stephen Kaplan ovat selittäneet ilmiötä seuraavasti: Nurkanvaltaukset tai laajemmin yritysvaltaukset alkavat yleistyä, kun yritysten kasvun mahdollisuudet parantuvat ja samaan aikaan osakkeenomistajien asema yhtiöissä vahvistuu. Näillä operaatioilla pääomamarkkinat pyrkivät eliminoimaan ylikapasiteettia tai palauttavat oikealle tielle yritysjohtoa, joka on laiminlyönyt osakeenomistajien etuja muiden osapuolten kustannuksella. (Holmström ja Kaplan 2001.)
Epävakaat ajat tuntuvat olevan nurkanvaltauksille erityisen otollisia. Myös HOPin nurkanvaltauksen taustana olivat ensimmäisen maailmansodan levottomat olot, joiden aikana Suomi oli ajautumassa vauhdilla kohti ensimmäistä villiä kasinokauttaan.
Miksiköhän tästäkin HISTORIASEIKASTA ei puhuta täällä HISTORIApalstalla enemmän? Eikö ole tarpeeksi matalalla roikkuva hedelmä?
Mahtaakohan kukaan palstan tulisieluisista anti-marxilaisista ja anti-sosialisteista edes tietää kuka Leon Walras on? Tai John Maynard Keynes?
Tai RONALD COASE?
Tai ordoliberalismi, jonka mukaan valtion pitäisi lietsoa vapaata kilpailua monopolien muodostumisen estämiseksi.
"Ordoliberal theory holds that the state must create a proper legal environment for the economy and maintain a healthy level of competition through measures that adhere to market principles. This is the foundation of its legitimacy.[13] The concern is that, if the state does not take active measures to foster competition, firms with monopoly (or oligopoly) power will emerge, which will not only subvert the advantages offered by the market economy, but also possibly undermine good government, since strong economic power can be transformed into political power.[14]
"According to Stephen Padgett, "a central tenet of ordo-liberalism is a clearly defined division of labor in economic management, with specific responsibilities assigned to particular institutions. Monetary policy should be the responsibility of a central bank committed to monetary stability and low inflation, and insulated from political pressure by independent status. Fiscal policy—balancing tax revenue against government expenditure—is the domain of the government, whilst macro-economic policy is the preserve of employers and trade unions."[15] The state should form an economic order instead of directing economic processes, and three negative examples ordoliberals used to back their theories were Nazism, Keynesianism, and Soviet socialism.[16] It is also seen as a third way between collectivism and laissez-faire liberalism.[17] "
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Ordoliberalism
Vaikka keynesiläisessä talousteoriassakin valtiolla nähdään oma roolinsa talouden pyörittämisessä, se on kuitenkin erilainen kuin marxilaisessa. Keynesiläinen näkemys kannattaa säännösteltyä markkinataloutta.
Neoliberaalisen maailmantalouden jalansijan saaminen on synnyttänyt myös keynesiläis-marxilais-talousteoriasynteesin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Comparison_of_Marxian_and_Keynesian_economics
-Vertigo