Olen ihan loppu, haluaisin vaan pois. Olen miettinyt sitä todella usein ja käy jatkuvasti mielessä. Ainoa asia minkä takia en uskalla on perhe, se tuska minkä tuottaisin heille. Tiedän että varsinkaan äitini ei sitä kestä, maailman kultaisin ja herkin ihminen kenet tiedän. En halua kellekkään pahaa, tiedän että tuhoaisin heidän elämän jos niin teen mutta kun ei mulla ole täällä mitään, en koe antavani kellekkään mitään ja olen hyödytön. Tämä ei oo mitään itsesäälin hakua vaan ajattelen oikeasti niin eikä kukaan sitä ajatusta pysty muuttamaan. On työlästä pysyä täällä muiden takia, en vaan enään jaksa. Ja ei, en ole mikään teini enään. Mitä mä teen, en kestä näitä ajatuksia
Haluaisin vaan pois
35
685
Vastaukset
- Anonyymi
Juttelemaan jonkun kanssa?
- Anonyymi
Juttele, jonkun kanssa. Jos et pysty jutella face to face niin laita viesti vaikka vanhemmallesi missä selität tilannetta. Jos et uskalla tai pysty puhumaan vanhemmillesi soita tai laita viestiä johonkin auttavaan puhelimeen tai ota yhteys lääkäriin (vaikka ihan tavalliseen ensin). Muista, että mikään ei ole pysyvää, ei edes mielentilasi. Anna ajan auttaa, se menee joskus ohi, voi mennä kauan mutta joskus kuitenkin. Olet oikeassa siinä että tuhoaisit perheesi elämän jos riistäisit sen itseltäsi. Vaikka täällä eletäänkin itseä varten, elämän tarkoitus on eläminen ja siitä nauttiminen, olen varma että tulet nauttimaan siitä vielä, lupaan. Älä luovuta....
- Anonyymi
Elämän tarkoitus ei ole elämästä nauttiminen vaan elämän jatkuminen. Hyvin harva, tuskin kukaan elämästä koko ajan nauttii. Nautinnon hetkiä vilahtelee joskus, kun suurin osa elämästä on työtä ja arkea. Siihen on hyvä tyytyä. Sitä on onnellinen elämä.
- Anonyymi
Elämän tarkoitus on syöminen, juominen, naiminen, ja elämän jatkaminen.... Sitä se ainakin näyttäisi useimmilla olevan.
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne ja saitkin jo hyviä vinkkejä.
On olemassa myös monia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen.
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. MIELI Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Joka viikko maanantaista keskiviikkoon klo 15-19 ja torstaina klo 15-21 on MIELI Kriisichat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- MIELI Kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin Kriisipuhelin päivystää 24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Akuutissa tilanteessa soita 112.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata- Anonyymi
Rukoile Jumalaa Jeesuksen nimessä.
- Anonyymi
Täällä on ihan samat ajatukset. En vaan jaksa enää. Elämässä on tapahtunut lähivuosina niin ikäviä asioita,etten jaksa enää... minun äiti on myös herkkä ihana ihminen kaikille,enkä haluaisi satuttaa häntä tekemällä itselle jotain. En vaan näe tulevaisuutta itselläni. Olen aikuinen nainen. Nytkin valvon kun kaikki asiat ahdistaa.
- Anonyymi
Ihan niin Ahdistus on kamala tila ihmisellä , jos sinulla on sukulaisia tai ystäviä niin kerto heille miten voit
Sitten on niitäkin joilla ei ole ketään. Vanhemmat kuolleet ei sisaruksia ja ne vähät ystävät kuolivat koronaan .Jokainen päivä,samaa ahdistusta. . Ruoka ei maita jne
Siksi jos sinulla on sukulaisia niin puhu heidän kanssaan
- Anonyymi
Oletko käynyt lääkärissä ja saanut lääkkeitä ahdistukseen? Voitko puhua vanhemmille voinnistasi? Onko sulla pakkoajatuksia,muista että ne on vaan ajatuksia vaikka kamalia onkin. Olet yhtä tärkeä kuin muutkin.
- Anonyymi
Aloittajalle ja toiselle henkilölle joka kirjoitti tähän.
Mieti mitkä asiat aiheuttavat ahdistusta ja vähennä niitä.
Tee elämästäsi itsellesi helpompaa.
Koita noudattaa rutiineja joka päivä, arkielämä toimii helpommin niin.
Juttele asioistasi kasvokkain jonkun kanssa, kerro vähän kerrassaan, sana kerrallaan miltä sinusta tuntuu. Etene hitaasti, kerro aina joka kerta hieman enemmän itsestäsi. Juttele ensin kaikkea muuta, ja sitten lisää keskusteluun kerrallaan yksi todellinen asia joka tulee suoraan sisimmästäsi.
Tuo henkilö jolle juttelet täytyy olla luotettava, ymmärtävä ja välittävä henkilö, huonointa olisi jos saat kylmän vastauksen kun paljastat todellisen sisimpäsi sille. Siis valitse se henkilö huolellisesti. - Anonyymi
Älä päästä tuollaisia ajatuksia mieleesi. Koeta mieluummin tsempata itseäsi, unohtaa ikävät asiat ja keskittyä kaikkeen hyvään ja mieluisaan.
Netissä oloa kannattaa myös rajoittaa, se ainakaan ei lisää onnellisuutta. Ei ainakaan minulla. - Anonyymi
Jos elämä olisi vain nautintoa ja muuten ihanaa, sitä ei koskaan huomaisi, että on myös joskus hyvää, ja onnellisiakin asioita mahtuu matkan varrelle.
Kun on vähän ankeampaa, niin kyllä ne paremmat hetket herkästi huomaa.
Onni koostuu pienen pienistä hipuista, ei sen tarvitse tulla kerralla jotenkin mahtavana ja suurena, koska niin ei tule käymään.
Mitä kauemmin elää, tuon kyllä huomaa, ja oppii olemaan vähemmästäkin onnellinen, ja vähempään tyytyväinen.- Anonyymi
Niin että mielestäsi on ok että elämä on paskaa? pitää vaan sietää ja sietää loputtomasti?
ja toivoa että ehkä vielä jonain päivänä kaikki olisi paremmin, niinkun jossain vtun sadussa? pitää vaan tyytyä siihen mitä elämältä saa, eli paskaan? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin että mielestäsi on ok että elämä on paskaa? pitää vaan sietää ja sietää loputtomasti?
ja toivoa että ehkä vielä jonain päivänä kaikki olisi paremmin, niinkun jossain vtun sadussa? pitää vaan tyytyä siihen mitä elämältä saa, eli paskaan?Ei se tietenkään ole ok, jos elämä on aina paskaa.
Miksi se on aina paskaa, onko tullut mietittyä sitä ?
Loppujen lopuksi se toivo paremmasta auttaa kuitenkin suurinta osaa ihmisistä jaksamaan.
Joka ikisellä on joskus paska fiilis. Jos joku väittäisi, ettei olisi, hän valehtelisi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se tietenkään ole ok, jos elämä on aina paskaa.
Miksi se on aina paskaa, onko tullut mietittyä sitä ?
Loppujen lopuksi se toivo paremmasta auttaa kuitenkin suurinta osaa ihmisistä jaksamaan.
Joka ikisellä on joskus paska fiilis. Jos joku väittäisi, ettei olisi, hän valehtelisi.Onhan sitä tullut kyllä mietittyä, vuosien ajan.
Kyllä se toivo on siinä kadonnut ajan mittaan.
Entäs jos ihminen on vaan sairas eikä siitä parane?
Ei se elämä silloin paremmaksi yhtäkkiä muutu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan sitä tullut kyllä mietittyä, vuosien ajan.
Kyllä se toivo on siinä kadonnut ajan mittaan.
Entäs jos ihminen on vaan sairas eikä siitä parane?
Ei se elämä silloin paremmaksi yhtäkkiä muutu.Sairauden kanssakin pystyy elämään. Voi siihen toki vaikuttaa se, millainen sairaus on.
Vaikka elämä ei paremmaksi muutu, mutta kai se on pääasia, ettei se muutu kamalan paljon huonommaksikaan ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sairauden kanssakin pystyy elämään. Voi siihen toki vaikuttaa se, millainen sairaus on.
Vaikka elämä ei paremmaksi muutu, mutta kai se on pääasia, ettei se muutu kamalan paljon huonommaksikaan ?se sairaus on kuolemaan johtava mielen sairaus, masennus
elämä muuttuu aina vain huonommaksi, sillä ei ole mitään muuta suuntaa olemassa kuin alaspäin - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
se sairaus on kuolemaan johtava mielen sairaus, masennus
elämä muuttuu aina vain huonommaksi, sillä ei ole mitään muuta suuntaa olemassa kuin alaspäinEhkä pieni lohtu se, että todella monet ovat sieltä masennuksestakin nousseet takaisin elämään. Masennus on harvoin koko loppuelämän jatkuva sairaus.
Toki joillain voi masennus tulla ja mennä moneen kertaan, mutta niitä parempiakin aikoja yleensä on välissä.
Silloin kun on paha masennus päällä, varmastikaan tulevaisuudennäkymiä ei ole, koska silloin on niin aallonpohjalla, ettei näe mitään mahdollisuuksia mistään paremmasta.
Ja uskottavaa on, jos joku yrittää tsempata, että kyllä kaikki vielä paremmaksi muuttuu, masentuneesta se taitaa tuntua täysin mahdottomalta.
Eikä sitä usko, ennen kuin masennus helpottaa, ennemmin tai myöhemmin.
Joskus on ihan hyväkin päästä käymään alhaalla, kun sieltä alkaa nousemaan, tuntuu se hyvääkin paremmalta. Tätäkin on varmasti vaikea uskoa, jos on juuri nyt ihan alhaalla.
Toivon, että sinunkin kohdalla tilanne helpottaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä pieni lohtu se, että todella monet ovat sieltä masennuksestakin nousseet takaisin elämään. Masennus on harvoin koko loppuelämän jatkuva sairaus.
Toki joillain voi masennus tulla ja mennä moneen kertaan, mutta niitä parempiakin aikoja yleensä on välissä.
Silloin kun on paha masennus päällä, varmastikaan tulevaisuudennäkymiä ei ole, koska silloin on niin aallonpohjalla, ettei näe mitään mahdollisuuksia mistään paremmasta.
Ja uskottavaa on, jos joku yrittää tsempata, että kyllä kaikki vielä paremmaksi muuttuu, masentuneesta se taitaa tuntua täysin mahdottomalta.
Eikä sitä usko, ennen kuin masennus helpottaa, ennemmin tai myöhemmin.
Joskus on ihan hyväkin päästä käymään alhaalla, kun sieltä alkaa nousemaan, tuntuu se hyvääkin paremmalta. Tätäkin on varmasti vaikea uskoa, jos on juuri nyt ihan alhaalla.
Toivon, että sinunkin kohdalla tilanne helpottaa.joo, kiitoksia kun yrität, se on hienoa. monet ei välitä pätkääkään kenestäkään muusta.
minulla se masennus alkoi rankasti ehkä 15 vuotiaana ja on jatkunut koko elämän, nyt 45v (mies). on siinä vaihtelua kyllä, joskus on helpompaa, ja joskus ei.
tulevaisuudessa minulla on vaan se että pääsee pois. se on varmaa jossain vaiheessa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
joo, kiitoksia kun yrität, se on hienoa. monet ei välitä pätkääkään kenestäkään muusta.
minulla se masennus alkoi rankasti ehkä 15 vuotiaana ja on jatkunut koko elämän, nyt 45v (mies). on siinä vaihtelua kyllä, joskus on helpompaa, ja joskus ei.
tulevaisuudessa minulla on vaan se että pääsee pois. se on varmaa jossain vaiheessa.ja onhan se kyllä niin että vielä joskus on asiat paremmin, nyt on vaan tämä kevät ollut jostain syystä erityisen vaikeaa aikaa. yleensäkin aina kevät ja kesän alku on vaikeeta, mutta nyt on ollut jotenkin erityisen vaikeaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ja onhan se kyllä niin että vielä joskus on asiat paremmin, nyt on vaan tämä kevät ollut jostain syystä erityisen vaikeaa aikaa. yleensäkin aina kevät ja kesän alku on vaikeeta, mutta nyt on ollut jotenkin erityisen vaikeaa.
Toivotaan, että se siitä taas helpottaa.
Monille mt-ongelmaisille kevät on jostain syystä vaikeampaa aikaa, mikä tuntuu vähän oudolta, kun tulee kuitenkin valoisampaa, ja senhän pitäisi piristää. Mutta ehkä se ei olekaan ihan niin, en tiedä. Itse en ole kärsinyt masennuksista, muista mt-ongelmista kyllä senkin edestä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toivotaan, että se siitä taas helpottaa.
Monille mt-ongelmaisille kevät on jostain syystä vaikeampaa aikaa, mikä tuntuu vähän oudolta, kun tulee kuitenkin valoisampaa, ja senhän pitäisi piristää. Mutta ehkä se ei olekaan ihan niin, en tiedä. Itse en ole kärsinyt masennuksista, muista mt-ongelmista kyllä senkin edestä.Kevät on minulle vaikeaa sen takia kun valoisuus ja lämpö lisääntyy ja tulee niin voimakas läheisyyden kaipuu ettei sitä meinaa kestää. Varmaan johtuu hormonitoiminnasta tai jostain.
Syksy on helpompi kun tulee hämärää, ja talvi on paras. Talvella on synkkää ja pimeää, se sopii minulle hyvin, silloin tunnen olevani "kotona". Kylmyys on vaan huono puoli kun en meinaa kestää jääkylmää pakkasta. Oikeasti tämä kesä on vain pieni hetki ja se on nopeasti ohitse, se vaan tuntuu aina niin vaikealta, eikä aika meinaa mennä eteenpäin vaikka miten toivoo ja odottaa.
Masennusta on monella ja sitä ei pidetä oikein minään, sitä vähätellään ja halutaan että masentunut on hiljaa ja häpeää oloaan. Mutta masennus on oikeasti kaikken vaarallisin mielenterveysongelma, hyvin usein se johtaa kuolemaan. Masentunut vaan harvoin tekee muille mitään pahoja, koska masentuneen ajatukset pyörivät oman itsen ympärillä loputtomasti. Näin ollen kun masentunut ei ole muille vaarallinen niin siitä ei niin ole pakko välittää. Ainoastaan joku joutuu sen lakaisemaan pois tieltä ja laittamaan jätesäkkiin.
Itse toivon sitä että tavalliset ihmiset keskittyisivä nuoriin, ja katsoisivat miten heillä menee. Kaikista kurjinta on lukea uutisia missä nuori on menehtynyt masennuksen takia. Sillä nuorella olisi ollut vaikka mitä mahdolisuuksia edessään, ei voi tietää mikä olisi vielä ollut mahdollista.
Minä taas olen jo vanha, olen jo nähnyt sen etten tässä elämässä mitään ikinä saavuta, ja olen valmis poistumaan vähin äänin. Kunhan vaan aika on sille sopiva. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kevät on minulle vaikeaa sen takia kun valoisuus ja lämpö lisääntyy ja tulee niin voimakas läheisyyden kaipuu ettei sitä meinaa kestää. Varmaan johtuu hormonitoiminnasta tai jostain.
Syksy on helpompi kun tulee hämärää, ja talvi on paras. Talvella on synkkää ja pimeää, se sopii minulle hyvin, silloin tunnen olevani "kotona". Kylmyys on vaan huono puoli kun en meinaa kestää jääkylmää pakkasta. Oikeasti tämä kesä on vain pieni hetki ja se on nopeasti ohitse, se vaan tuntuu aina niin vaikealta, eikä aika meinaa mennä eteenpäin vaikka miten toivoo ja odottaa.
Masennusta on monella ja sitä ei pidetä oikein minään, sitä vähätellään ja halutaan että masentunut on hiljaa ja häpeää oloaan. Mutta masennus on oikeasti kaikken vaarallisin mielenterveysongelma, hyvin usein se johtaa kuolemaan. Masentunut vaan harvoin tekee muille mitään pahoja, koska masentuneen ajatukset pyörivät oman itsen ympärillä loputtomasti. Näin ollen kun masentunut ei ole muille vaarallinen niin siitä ei niin ole pakko välittää. Ainoastaan joku joutuu sen lakaisemaan pois tieltä ja laittamaan jätesäkkiin.
Itse toivon sitä että tavalliset ihmiset keskittyisivä nuoriin, ja katsoisivat miten heillä menee. Kaikista kurjinta on lukea uutisia missä nuori on menehtynyt masennuksen takia. Sillä nuorella olisi ollut vaikka mitä mahdolisuuksia edessään, ei voi tietää mikä olisi vielä ollut mahdollista.
Minä taas olen jo vanha, olen jo nähnyt sen etten tässä elämässä mitään ikinä saavuta, ja olen valmis poistumaan vähin äänin. Kunhan vaan aika on sille sopiva.Kun ikää tulee, niin mitä enää pitäisi saavuttaakaan. Nauttii olostaan sen minkä pystyy, ja siitä etenkin, ettei enää tarvitse tavoitella ja saavuttaa jotakin.
Antaa ajan vaan kulua omalla painollaan, se on jopa helpompaa kuin se, että jatkuvasti pitäisi saavuttaa jotakin. Paljon rennompaa.
Jos ei saa kosketusta, ei se mukavaa ole, mutta loppujen lopuksi ilmankin pärjää.
Itse mietin omalla kohdallani, että olenhan tähänkin asti pärjännyt useamman vuoden mitään kummoisempia intiimejä kosketuksia, kun kaverihaleja ei lasketa niihin. On elämässä paljon muutakin, kun alkaa miettimään tarkemmin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun ikää tulee, niin mitä enää pitäisi saavuttaakaan. Nauttii olostaan sen minkä pystyy, ja siitä etenkin, ettei enää tarvitse tavoitella ja saavuttaa jotakin.
Antaa ajan vaan kulua omalla painollaan, se on jopa helpompaa kuin se, että jatkuvasti pitäisi saavuttaa jotakin. Paljon rennompaa.
Jos ei saa kosketusta, ei se mukavaa ole, mutta loppujen lopuksi ilmankin pärjää.
Itse mietin omalla kohdallani, että olenhan tähänkin asti pärjännyt useamman vuoden mitään kummoisempia intiimejä kosketuksia, kun kaverihaleja ei lasketa niihin. On elämässä paljon muutakin, kun alkaa miettimään tarkemmin.Joo no, minua ei kiinnosta tuommoinen "elämä".
Ennemmin lähden pois täältä kuin elän tuolla tavoin.
Ei ole minun juttu tuo "elämä". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo no, minua ei kiinnosta tuommoinen "elämä".
Ennemmin lähden pois täältä kuin elän tuolla tavoin.
Ei ole minun juttu tuo "elämä".Olethan elänyt tähänkin asti, mikset siis jatkossa ?
Yritä tehdä mahdollisimman omannäköisesi elämä, sillä se on omasi.
Ei sen mukaan tarvitse elää, miten muut muka odottavat ja toivovat, kukaan ei odota tai toivo sinulta/minulta/meiltä yhtään mitään.
Toki lain ja hyvän käytöksen rajoissa on hyvä pysytellä.
Elämä menee eteenpäin, ja ohikin jossain vaiheessa ihan omalla painollaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olethan elänyt tähänkin asti, mikset siis jatkossa ?
Yritä tehdä mahdollisimman omannäköisesi elämä, sillä se on omasi.
Ei sen mukaan tarvitse elää, miten muut muka odottavat ja toivovat, kukaan ei odota tai toivo sinulta/minulta/meiltä yhtään mitään.
Toki lain ja hyvän käytöksen rajoissa on hyvä pysytellä.
Elämä menee eteenpäin, ja ohikin jossain vaiheessa ihan omalla painollaan.En ole kiinnostunut siitä mitä muut minulta odottaa tai toivoo, ei voisi vähempää kiinostaa.
Olen vaan niin kyllästynyt tähän, sitä samaa vuodesta toiseen kymmeniä vuosia.
Ei vaan kertakaikkiaan enää kiinnosta.
En odota muuta kun vaan poispääsyä enää.
Kunhan aika on sopiva niin voin lähteä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole kiinnostunut siitä mitä muut minulta odottaa tai toivoo, ei voisi vähempää kiinostaa.
Olen vaan niin kyllästynyt tähän, sitä samaa vuodesta toiseen kymmeniä vuosia.
Ei vaan kertakaikkiaan enää kiinnosta.
En odota muuta kun vaan poispääsyä enää.
Kunhan aika on sopiva niin voin lähteä.Jokaiselle tulee lähdön aika ennemmin tai myöhemmin, eikä sekään yleensä katso aikaa eikä paikkaa. Elämä loppuu myös heiltä, jotka eivät välttämättä edes haluaisi vielä lähteä, vaan jatkaa elämäänsä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokaiselle tulee lähdön aika ennemmin tai myöhemmin, eikä sekään yleensä katso aikaa eikä paikkaa. Elämä loppuu myös heiltä, jotka eivät välttämättä edes haluaisi vielä lähteä, vaan jatkaa elämäänsä.
Joo niinpä, aina pitäisi vaan surra niitä jotka on tahtomattaan päässeet täältä pois. Sori vaan mutta en pysty niitä suremaan, kun olen niille kateellinen. Todella kateellinen.
Jotenkin tuntuu olevan niinpäin että ne pääsee pois jotka ei haluaisi, ja ne jotka tahtoisi pois joutuu täällä olemaan vielä kymmeniä vuosia pahimmassa tapauksessa. Sellaista se vaan on, ymmärrän sen, mikäs siinä. Mutta ei se helppoa ole todellakaan. Ei ole.
Kun se pakottava halu päästä pois iskee milloin tahansa. Tänäänkin keskellä päivää kun tein ulkona jotain hommia ja olin omissa ajatuksissani, kun se yksinkertainen tekeminen ei vaatinut kaikkea huomiotani. Niin ajatukset oli kokoajan siinä poislähdössä. Tarvitsen jotain sellaista että aivoni käyvät kierroksilla niin sinne ei mahdu muita asioita. Aika vähän on enää mitään sellaista mikä jaksaisi kiinnostaa niin paljoa.
- Anonyymi
Hei aloittaja ja se toinen kirjoittaja, voitte laittaa minulle viestiä: kotikarhu@hotmail.(poista)fi ota tuo (poista) pois niin toimii. Kerro millainen ongelma sinulla on elämässäsi mistä et nyt pääse yli?
En tiedä osaanko sanoa oikein mitään, minullakin on ollut viime aikoina aika vaikeaa, joten saattaa olla vaikeuksia minullakin löytää positiivisia asioita mitä sanoa. Mutta tuntuu jotenkin todella harmilliselta että tuon ikäisillä tytöillä on niin vaikeaa elämä, ei se pitäisi niin olla. Ei se saisi olla sellaista. Jos voisi sitä elämää koittaa muuttaa jotenkin rennomaksi ja luononmukaisemmaksi, vähemmän digitaalisuuteen ja enemmän todellisuuteen perustuvaksi. Sellainen ajatus minulla on miten sitä elämää voisi koettaa parantaa.- Anonyymi
Okei, siis toinen ei ole teini enää ja toinen on aikuinen. Jotenkin oletin että olisi nuorista kyse, ehkä kun on ollut esillä se nuorten naisten masennus lehdissä viime aikoina.. mutta kuitenkin, jos kirjoitatte minulle niin voidaan miettiä asioita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Okei, siis toinen ei ole teini enää ja toinen on aikuinen. Jotenkin oletin että olisi nuorista kyse, ehkä kun on ollut esillä se nuorten naisten masennus lehdissä viime aikoina.. mutta kuitenkin, jos kirjoitatte minulle niin voidaan miettiä asioita.
Kuulostaa hyvältä. Laita vaan tänne niitä vinkkejä. Moni muukin löytää silloin ne täältä, vaikka Googlen avulla.
Täällä käy nuoria. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä. Laita vaan tänne niitä vinkkejä. Moni muukin löytää silloin ne täältä, vaikka Googlen avulla.
Täällä käy nuoria.Ajattelin että miettisi myös ihan niitä henkilökohtaisia ongelmia, jotka jokaisella on omanlaisiaan. Ja voi olla vaikeita henkilökohtaisia asioita joita ei julkisesti välitä kertoa.
Mutta on kyllä hyvä idea tuo että kaikki voi tästä lukea jotain vinkkejä. Jos yleisluontoisesti laittaisin tähän alle joitain ajatuksia:
_______________________________________________________________
Oma aika.
Ota omaa aikaa itsellesi ja omille ajatuksillesi. Aina kun sinulla on vapaa-aikaa käytä se hyvin hyödyksesi. Rentoudu, ota se aika itsellesi, omi se aika vain omaan käyttöösi.
Digitaalisuuden vähentäminen.
Kännykkä pois kädestä, äänettömäksi ja pöydälle vähintään metrin päähän itsestä.
Luetaan oikeaa paperista kirjaa, ei tietokoneruutua eikä digitaalisia äänikirjoja.
Vältetään sinistä valoa hohkaavia ruutuja yöaikaan.
Rajoita sosiaalisen median käyttöä huomattavasti, parasta olisi lopettaa kokonaan. Ehdottomasti ei mitään digitaalisia laitteita sänkyyn illalla.
Vältä tv:tä ja erityisesti vältä katsomasta uutisia ja lukemasta uutislehtiä.
Vältä kaikenlaista digitaalista kommunikaatiota.
Luonnonläheisyys.
Mennään ulos, aamuisin tai iltaisin, tai molemmat ja päivisinkin jos vaan on aikaa. Kävellään rauhallisesti, älä urheile ja suorita.
Etsitään paikkoja missä on puita ja luontoa, eläimiä, ötököitä, perhosia. Vaikka menisit sinne yksin, niin et ole koskaan yksin kun luonto on kanssasi.
Kuuntele luontoa, kuuntele mitä se sanoo sinulle hiljaisuuden kautta.
Luonnon hiljaisuus ei ole koskaan äänetöntä.
Ystävyys ja jutteleminen.
Juttele ihmisille joita matkoillasi tapaat, niistä voi vaikka tulla ystäviäsi. Et koskaan tiedä ihmisestä päältäpäin että millainen hän oikeasti on luonteeltaan, joku tuntematon saattaa olla todella mukava ihminen kunhan hieman ensin tutustut siihen. Joku sattumalta tapaamasi ihminen saattaa ihan oikeasti välittää siitä miltä sinusta tuntuu ja mitä sinulle kuuluu. Jos olet herkkä niin vaistoat sen toisesta ihmisestä että millainen se on sinua kohtaan, että kuinka se sinuun suhtautuu.
_______________________________________________________________
- Anonyymi
Kun ihminen kokee tarpeetomuutta eikä elämä maistu, niin voiko silloin ajatella tekevänsä jonkun muun elämää siedettävänmäksi jollakin tavalla?
Vai onko tässä vain kyse siitä mitä minä saan elämästä?- Anonyymi
Haluaisin kyllä, mutta kenen ja miten? En yhtään tiedä?
Jos vaan saisin jotain muuta ajateltavaa kuin oman itseni niin se olisi tosi hyvä.
Se olisi tosi paljon parempi kuin nyt on.
- Anonyymi
Jos itsellä ei ole hyvä olla, niin miten pystyisi tekemään jonkun muun elämästä siedettävämmän ?
Ehkä on kuitenkin tärkeämpää, ettei kuitenkaan tee muiden elämästä sietämätöntä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli
Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei904085Ajattelen sinua iltaisin, aamulla, päivittäin
Ehkä siinä jo pientä vinkkiä. Oot jäänyt pahasti mieleen. Sun katse on niin syvä ja oot niin lempeä. Hyvä olla sun kanss1071852- 1241203
- 1011133
- 751023
Priden osallistujamäärä suuri pettymys!
Ei lähellekään sataatuhatta, vaikka mukaan on värvätty kaikki aktivistit jopa homot katolta heittelevä islamistinen aate169913- 42856
IS Viikonloppu 28.-29.6.2025
3- merkitty Kovis Erkki Vuokilalta. Oikean reunan (kuvituksellinen) pääkuva on hauska, mutta siitä johdetun sanan merkit57821Huono grilli kokemus
Menimme grillille ostamaan ruokaa. Myyjät nauroivat meille, ja saimme todella asiatonta palvelua. Odotimme ruokaa innoll22791Joku kysyy
Missä on syy? Jossainhan se syy täytyy olla persujen kannatuksen alenemiseen. Kannatuksen alneminen ei näy pelkästään g61790