HS Visiossa taas "kevyttä huumoria", ellei peräti "läpänheittoa", kun toimittajat haastattelivat siellä toisiaan. Raspiääninen nainen (nimi ei jäänyt mieleen, täysin nobody minulle, en ole koskaan aiemmin kuullutkaan) ihmetteli, että "mikä tää tämmönen tilaisuus oli, ihan sitä varten järjestetty". Niitä kutsutaan tiedotustilaisuuksiksi, ja ne, jotka tiedottaa, kutsuvat niitä, joita haluavat kutsua. Toisin kuin Hesari, joka yrittää tunkea itseään ihmisille, jotka eivät ole typeryksistä kiinnostuneita.
Seuraavaksi hän keksi varsinaisen "helmen": "Trump näytti ihan huutokauppameklarille". Ehe ehe. Minusta taas HS Visio on aina vaikuttanut hieman yksinkertaisten höpötysringille kahvipöydän ääressä, äänitehosteilla (jotain pseudoheviä soitellaan kaikkein tyhmimpien kommenttien väliin).
Koska juuri HS:ssa toimittajien nimillä on väliä enemmän kuin osaamisella, Tuomas-toimittaja kertoi Marko-toimittajalle, että Trumpin lista oli laskettu kauppatasevajeiden mukaan.
HS:n toimittelijat, samoin kuin suomalaiset "asiantuntijat" eivät tunnu tajuavan edes yksinkertaisimpiakaan perusasioita. Jos Trump onnistuu tasapainottamaan edes likikään kaikki vaihtosuhteet maailman rahakkaimpaan talouteen, niin se luo vakaan rahajärjestelmän. Kun kauppavaihto on tasapainossa, mikä onnistuu vain tullien ja neuvottelujen kautta, ei kukaan velkaannu kenellekään vajeiden takia, jolloin pahimmat talouskriisit jäävät historiaan. On hyvä huomata, että ensimmäinen todella vakava lama koettiin 1991, kun globalisaatiota, varsinkin Euroopan paikallista globalisaatiota, alettiin laajentaa. Pankit romahtivat kuten ne tekivät 1930-luvun lamassakin. Suomessakin kyse oli mitä suurimmassa määrin vääristä vaihtosuhteista. Idänkaupalla oli osuutensa, se toki syvensi romahdusta, mutta ei aiheuttanut sitä. Maailmanlaajuisesti sen sijaan Neuvostoliiton romahduksella saattoi olla suurikin vaikutus romahduksen käynnistymiseen, kuten oli Persianlahden ensimmäisellä sodallakin.
Miinuspuoli saattaa olla jonkin verran hitaampi kehitys, kun tuotanto moninapaistuu, aloilla, joissa kehitys vaatii suuria resursseja. Nokian nousu 1990-luvulla on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että ainakaan kaikissa tapauksissa niinkään ei tarvitse olla.
Kun Neukkula romahti ja taistolaishuutajat jäivät monen muunkin kanssa tyhjän päälle, heidän piti löytää elämäänsä uusi jumala (se Raamatun kun ei heille "rationalisteina" kelpaa, paitsi Kalle Holmbergille ja muutamalle muulle). Sen yleensä löytää haistelemalla tuulta. Länsi tuoksui tulevaisuuden voittajalle vähintäänkin yhtä paljon kuin neuvostopropagandan sokaisemille opiskelijavillapaidoille itätuuli 1970-luvulla. Niinpä kaikki se, mitä oli vihattu ja arvosteltu, muuttuikin aika äkkiä erinomaisen hyväksi asiaksi. Kuten kolonialismi.
Vihreät globalisaation vastustajat alkoivatkin lähes huutaa oopiumia vapaaksi (
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oopiumisodat ) ja heidän suuret teoreettikkonsa kuten Osmo Soininvaara ylistää vapaan kaupan kykyä "nostaa ihmisiä köyhyydestä". Kun on vihreä, pitää nimittäin olla joku hyvä tarkoitus, jolla tien heidän helv*ttiinsä saa kivettyä. Jopa henkilökohtainen vallanhimo ja poliittinen urailu pitää saada näyttämään yhteisen hyvän eduksi toimimiselle. Samalla unohtuivat aiemmat sloganit siitä kuinka globalisaatio luo köyhyyttä ja hävittää paikallisia kulttuureja luoden vakavia mielenterveysongelmia ja rikollisuuta. Mitä globalisaatio edelleenkin kyllä tekee. Köyhyyttä ei ole olemassa muuta kuin suhteellista, ja kun toiset yhteisössä rikastuvat, niistä, jotka eivät niin tee, tulee köyhiä. Vihreä unelma, jossa vuohia vuoristossa 2000 tai enemmän vuotta vanhalla perinteisellä tavalla paimentavalla voisi olla siellä myös uusin älykännykkä ja moderni terveydenhoito, ei ole rahoitettavissa kuin tulonsiirroin, tai... nostamalla vuohenjuuston hintaa niin, että laumaa istuen paimentamisesta maksetaan samaa luokkaa kuin kännyköitä suunnittelevalla alemmalle bulkki-insinöörille. Ajatus syrjäseudun elvyttämisestä perustamalla vuohipaimenkylän keskustaan muodikas latte-baari ilman mitään vaikutusta paikalliseen kulttuuriin, joka tietenkin vuohikylän tai etelä-amerikkalaisen viidakkokylän tapauksessa on suojelemisen arvoista alkuperäiskulttuuria (vähän pohjois-amerikkalaisten ratsastavien intiaanien tapaan), toisin kuin sillä suomalaisella syrjäkylällä, josta vihreä nuori on muuttanut Kallioon emansipoitumaan pois lestadiolaisuudesta tai muusta inhottavasta suomalaismaalaisuudesta, on aika absurdi. Siis mahdoton, suomeksi sanottuna.
Mutta kun kolonialismi on nyt pop, on tietenkin kaikki, mikä kolonialismiin nykyäänkin edelleen liittyy, vähintään tavoittelemisen arvoista, sen lisäksi, että on hyväksyttyä ja ihailtuakin.
Seuraavaksi hän keksi varsinaisen "helmen": "Trump näytti ihan huutokauppameklarille". Ehe ehe. Minusta taas HS Visio on aina vaikuttanut hieman yksinkertaisten höpötysringille kahvipöydän ääressä, äänitehosteilla (jotain pseudoheviä soitellaan kaikkein tyhmimpien kommenttien väliin).
Koska juuri HS:ssa toimittajien nimillä on väliä enemmän kuin osaamisella, Tuomas-toimittaja kertoi Marko-toimittajalle, että Trumpin lista oli laskettu kauppatasevajeiden mukaan.
HS:n toimittelijat, samoin kuin suomalaiset "asiantuntijat" eivät tunnu tajuavan edes yksinkertaisimpiakaan perusasioita. Jos Trump onnistuu tasapainottamaan edes likikään kaikki vaihtosuhteet maailman rahakkaimpaan talouteen, niin se luo vakaan rahajärjestelmän. Kun kauppavaihto on tasapainossa, mikä onnistuu vain tullien ja neuvottelujen kautta, ei kukaan velkaannu kenellekään vajeiden takia, jolloin pahimmat talouskriisit jäävät historiaan. On hyvä huomata, että ensimmäinen todella vakava lama koettiin 1991, kun globalisaatiota, varsinkin Euroopan paikallista globalisaatiota, alettiin laajentaa. Pankit romahtivat kuten ne tekivät 1930-luvun lamassakin. Suomessakin kyse oli mitä suurimmassa määrin vääristä vaihtosuhteista. Idänkaupalla oli osuutensa, se toki syvensi romahdusta, mutta ei aiheuttanut sitä. Maailmanlaajuisesti sen sijaan Neuvostoliiton romahduksella saattoi olla suurikin vaikutus romahduksen käynnistymiseen, kuten oli Persianlahden ensimmäisellä sodallakin.
Miinuspuoli saattaa olla jonkin verran hitaampi kehitys, kun tuotanto moninapaistuu, aloilla, joissa kehitys vaatii suuria resursseja. Nokian nousu 1990-luvulla on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että ainakaan kaikissa tapauksissa niinkään ei tarvitse olla.
Kun Neukkula romahti ja taistolaishuutajat jäivät monen muunkin kanssa tyhjän päälle, heidän piti löytää elämäänsä uusi jumala (se Raamatun kun ei heille "rationalisteina" kelpaa, paitsi Kalle Holmbergille ja muutamalle muulle). Sen yleensä löytää haistelemalla tuulta. Länsi tuoksui tulevaisuuden voittajalle vähintäänkin yhtä paljon kuin neuvostopropagandan sokaisemille opiskelijavillapaidoille itätuuli 1970-luvulla. Niinpä kaikki se, mitä oli vihattu ja arvosteltu, muuttuikin aika äkkiä erinomaisen hyväksi asiaksi. Kuten kolonialismi.
Vihreät globalisaation vastustajat alkoivatkin lähes huutaa oopiumia vapaaksi (
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oopiumisodat ) ja heidän suuret teoreettikkonsa kuten Osmo Soininvaara ylistää vapaan kaupan kykyä "nostaa ihmisiä köyhyydestä". Kun on vihreä, pitää nimittäin olla joku hyvä tarkoitus, jolla tien heidän helv*ttiinsä saa kivettyä. Jopa henkilökohtainen vallanhimo ja poliittinen urailu pitää saada näyttämään yhteisen hyvän eduksi toimimiselle. Samalla unohtuivat aiemmat sloganit siitä kuinka globalisaatio luo köyhyyttä ja hävittää paikallisia kulttuureja luoden vakavia mielenterveysongelmia ja rikollisuuta. Mitä globalisaatio edelleenkin kyllä tekee. Köyhyyttä ei ole olemassa muuta kuin suhteellista, ja kun toiset yhteisössä rikastuvat, niistä, jotka eivät niin tee, tulee köyhiä. Vihreä unelma, jossa vuohia vuoristossa 2000 tai enemmän vuotta vanhalla perinteisellä tavalla paimentavalla voisi olla siellä myös uusin älykännykkä ja moderni terveydenhoito, ei ole rahoitettavissa kuin tulonsiirroin, tai... nostamalla vuohenjuuston hintaa niin, että laumaa istuen paimentamisesta maksetaan samaa luokkaa kuin kännyköitä suunnittelevalla alemmalle bulkki-insinöörille. Ajatus syrjäseudun elvyttämisestä perustamalla vuohipaimenkylän keskustaan muodikas latte-baari ilman mitään vaikutusta paikalliseen kulttuuriin, joka tietenkin vuohikylän tai etelä-amerikkalaisen viidakkokylän tapauksessa on suojelemisen arvoista alkuperäiskulttuuria (vähän pohjois-amerikkalaisten ratsastavien intiaanien tapaan), toisin kuin sillä suomalaisella syrjäkylällä, josta vihreä nuori on muuttanut Kallioon emansipoitumaan pois lestadiolaisuudesta tai muusta inhottavasta suomalaismaalaisuudesta, on aika absurdi. Siis mahdoton, suomeksi sanottuna.
Mutta kun kolonialismi on nyt pop, on tietenkin kaikki, mikä kolonialismiin nykyäänkin edelleen liittyy, vähintään tavoittelemisen arvoista, sen lisäksi, että on hyväksyttyä ja ihailtuakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siihen en ota kantaa, onko vakaa rahajärjestelmä tavoittelemisen arvoinen. Monen sen kriiseistä kärsineen, kuten omaisuutensa 1990-lamassa menettäneen, mielestä varmasti on. Jos vakautta tavoitellaan Lagarden keinoin, se ei tuo vakautta, mutta rutkasti ongelmia, joten sitä tapaa en ainakaan itse kannata, vaan vahingot olisivat paljon pienemmtä sallimalla esim euron selvä heikkeneminen. Lagarden politiikka ei estä kriisejä, vaan tekee niistä jatkuvia niin, että sitä, mitä ennen pidettiin kriisinä, on nykyään jokapäivästä arkipäivää. Kuten itse kukin voi kasvu- ja työttömyysluvuista nähdä.
Sitä en muuten tiedä, mitä kreikkalaisen vuohikylän asukkaat mahtaisivat tykätä latte-kahvilasta, heidän isovanhempansa kun 1940 taistelivat italialaisia miehittäjiä vastaan, vieläpä yhtä menestyksellisesti kuin me suomalaiset neukkuhyökkääjää vastaan, kunnes Saksa puuttui peliin ja tuli italiaanojen avuksi... aivan aiheellisesti moni kreikkalainen voi kokea Deutsche Bankin vaatimukset talouskurista toiseksi saksalaismiehitykseksi ja se herättää heissä jo verisiä ajatuksia. En voi syyttää heitä ainakaan siitä, että olisivat väärässä. Vaikka suomalaisena minun tietysti tuleekin olla ikuisesti kiitollinen Keisarillisen Saksan Yleisesikunnalle ja sen loistavalle ensimmäiselle päämajoitusmestarille Erich Ludendorffille maamme itsenäisyydestä ja ehkä myös Hitlerin auttamisesta valtaan, siinä kuin Mikael Agricolallekin saksalaisen (luterilaiseksi kutsutun) työetiikan tuomisesta tähän itäisen kulttuuri- ja geeniperimän maahan. Muutenhan täällä paimennettaisiin poroja koko porukka ja saataisiin niistä yhtä huonosti hintaa kuin jostain vuohenjuustosta. Ei ostelisi saamelaisetkaan moottorikelkkoja...