Raamatun epäjumalanpalvonta

Raamattua ei nykymuodossaan ollut olemassa ennen kuin Raamattu kanonisoitiin vuosisatoja Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen. Ja oikeastaan se sai nykyisen muotonsa - eli siitä tuli yksien kansien sisässä oleva kirjoitusten kokoelma eli YKSI ESINE eikä useita erillisiä papyruspinkkoja - vasta Gutenbergin keksimän painokoneen myötä 1400-luvun lopulla.

Nykyihminen ei ole koskaan mieltänyt Raamattua

a) toisistaan erillisten kirjoittajien
b) historian eri aikakausien aikana kirjoittamien
c) toisistaan erillisten satunnaisten kirjoitusten
d) poiminnoksi ja poikkileikkaukseksi

- siis KASAKSI AJALLISESTI JA ASIASISÄLLÖLLISESTI TOISISTAAN ERILLISIÄ KIRJOITUKSIA.

Yksien kansien sisään ymppääminen, jonka seurauksena muodostui Yksi, Ihmeellinen, Pyhä Esine, joka pitää sisällään maagis-mystisen Totuuden, tapahtui siis vasta 1483.

Laajalle levinnyt Raamattu-fundamentalismi edustaa yhdenlaista kanonisoitua epäjumalanpalvelusta.

Historiankirjat eivät tunne kertomuksia, joiden mukaan Raamatun kanonisoineen kirkolliskokouksen tai ensimmäisen painetun Raamatun julkaisun jälkeen taivaasta olisi kuulunut ääni, joka sanoisi: "Nämä ovat minun rakkaat kirjoitukseni, joita teidän tulee kutsua Jumalan Sanaksi eli samalla nimellä kuin rakasta Poikaani."

Niin kauan kuin tällaista epäjumalanpalvelusta ylläpidetään, ihmisiä estetään seuraamasta Paavalia niin kuin hän seurasi Kristusta - eli päättämästä "olla tuntematta MITÄÄN MUUTA kuin Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna".

Raamatun palvonta on on yhdenlaista antikristillisyyttä. Takuuvarmasti se on antievankeliumia.

On nimittäin niin, että Raamattu on alisteinen sovituksen sanalle, joka kuuluu:

"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa."

Joka muuta väittää, ei tosiasiassa usko sovituksen sanaan.