Ennustamisen vaikeus, fysiikka ja kollektiivisuus

Kun aineen ajatellaan koostuvan hiukkasista ja niiden vuorovaikutuksesta, voisi ajatella fysiikan pystyvän ennustamaan kaikenlaista hyvällä tarkkuudella. Tällöin fysiikka kuvaisi kaikkea.

Kahden kappaleen (tai hiukkasen) liikkeen ja vuorovaikutuksen ennustaminen vielä onnistuu, mutta jo kolmen kappaleen kanssa alkaa tulla ongelmia.

Kappaleiden välisten vuorovaikutusten määrä kasvaa nopeasti kappaleiden lukumäärän mukana ja jokaisen yksittäisen kappaleen liikkeen ennusteisiin liittyvät epävarmuudet kertautuvat.

Peliin on tullut sattuma, tai usein suuri määrä sattumia, kuten lento-onnettomuuksissa esimerkiksi.

Monen hiukkasen järjestelmistä tulee nopeasti kaoottisia, jolloin niiden kehitystä ei enää osata ennustaa kovinkaan pitkälle tulevaisuuteen.

Klassisena vertauksena loivalle epätasaiselle pinnalle tiputettu vesipisara ei milloinkaan valu täsmälleen samaa reittiä alas toisen pisaran kanssa. On lukemattomia syitä miksi seuraava pisara valitsee eri reitin.

Tästä syystä täysin pomminvarmaa ja kestävää tekniikkaa ei voi olla olemassa, esimerkiksi tähtienväliseen matkailuun.

Muuttuvia tekijöitä on liikaa. Esimerkiksi muuttuvat olosuhteet, uudet olosuhteet, vauhti, materiaalivirheet, suunnitteluvirheet, valmistusvirheet, käyttövirheet, onnettomuudet, vahingot, ohjelmistovirheet jne jne jne.

Ja niinpä sieltä rojahti Roswelliinkin avaruusromua, jo ennen meidän avaruusromun keksimistä.

Makroskooppinen kuvaus (suuri mittakaava) tarkastelee suuren hiukkasjoukon keskimääräisiä ominaisuuksia. Osaamme esimerkiksi ennustaa taivaankappaleiden liikkeitä varsin hyvin, ottamatta millään tavalla kantaa jokaisen yksittäisen atomin liikkeeseen.

Tämän saman syyn vuoksi, on suhteellisen helppoa ennustaa suuruusluokaltaan suuria asioita ympäripyöreästi kuten sanoa että Aurinko sammuu sitten kun sen polttoaine loppuu tai että jossakin puhkeaa kohta sota, kun ennuste on tehty tiedossa olevien lisääntyneiden jännitteiden pohjalta.

Kuuluisista ennustajista esim Nostradamus heitteli varsin laaja-alaisia ennusteita käyttämällä terminologiaa jonka voi varsinkin eri kielillä tulkita eri tavoin ja jokin niistä tulkinnoista sitten voidaan tulkita toteutuneena ennusteena.

Mutta sitten siirrytään helppojen ennusteiden luonnollisista selityksistä niihin, joita ei nykyinen fysiikka, tieto, eikä edes psykologia selitä ja arvaaminen on huono selitys, kun otos on tarpeeksi suuri.

On nimittäin olemassa ihan oikeita ja tarkkoja yksityiskohtaisia ennusteita ja näkijän lahjoja.

Esimerkiksi Iso-Britanniassa joku TV-kanava kutsui maan viisi parhaana pidettyä selvännäkijää testiin, ja tulokset oli varsin häkellyttäviä.

Heille esimerkiksi vilautettiin valokuvaa suht tavallisesta valkoisesta kaksikerroksisesta suuresta talosta.

Jokainen heistä osasi piirtää ja kertoa yksityiskohtia talon sisältä, joita he eivät voineet tietää.

Talo oli valittu täysin randomisti 600km päästä testipaikasta. 4/5 osasi yksityiskohtaisesti kuvailla taidemaalauksia mitä ne esitti ja millaisia huonekaluja talossa oli.

Testejä oli useita ja kaikista saatiin samankaltaisia tuloksia. Ainoa luonnollinen selitys olisi ollut että he kaikki ovat juonineet koko homman, mutta tuo ei suinkaan ole ainoa tutkimus.

Näkijät ovat selvittäneet rikoksiakin ja auttaneet poliisia. On vaikeaa ymmärtää miten tuo on mahdollista fysiikan näkökulmasta.

Sekin on ymmärrettävämpää että suuret tapahtumat jättävät jäljen aika-avaruuteen tapahtumapaikalle, mutta miten näkijä voi olla kaikkialla ja kaikkina aikoina nähden kaiken?

Jonkinlainen kollektiivinen tietoisuus on oltava olemassa, johon näillä joillakin on pääsy ja uskoisin että jokaisella meistä saattaa olla näitä kykyjä, mutta kaikki ei niitä saa, osaa tai uskalla ottaa esiin.