Oli kesä, joskus 1950-luvun taitteessa, kun nuori honka kasvoi komeasti pienen suomalaisen tilan metsän reunassa. Hän oli jäntevä ja suora – täydellinen ehdokas heinäseipääksi. Kun heinänteko oli vielä yhteisöllinen urakka ja kesän ääniä säestivät seipäille nostetut heinät, tuo honka sai uuden tehtävän: tukea elämää, kuivattaa heinää, olla hyödyksi.
Vuodet kuluivat. Kesät vaihtuivat syksyiksi, ja maaseutu hiljeni. Maatilat koneellistuivat. Heinäseipäät unohtuivat latojen nurkkiin ja peltojen reunoille. Mutta tämä yksi, jäntevä ja ajan patinoima puu sai vielä uuden mahdollisuuden.
Tietä levennettiin, ja vanhoja heinäseipäitä kerättiin pois. Metsäyhtiön työntekijä huomasi, että seipäällä oli poikkeuksellisen suora runko ja tiheä syy – ja niin se matkasi sahalle. Uuden kuorinnan ja kyllästyksen jälkeen se ei enää ollut vain seiväs: siitä tuli puhelinpylväs. Pystytettiin tien varteen, siististi metallikengillä maahan painettuna. Yhtäkkiä se kantoi langanpätkiä, jotka yhdistivät kylän taloja toisiinsa.
Pylvään uusi ura oli toisenlainen. Ei enää heinää, vaan puhetta, viestejä, lankapuhelinten soittoja. Lapsenlapset soittivat mummolaan, traktoritilaukset hoidettiin lankaa pitkin, ja joskus pylvääseen kiipesi telelaitoksen mies huoltohommiinsa.
Mutta 1990-luvulla, muutos tuli hiljaa mutta vääjäämättä.
Matkapuhelimet yleistyivät. Ensin kaupungissa, sitten maalla. Lankapuhelin hiljeni. Sähköjohtoja kaivettiin maahan, ja puhelinpylväät kävivät tarpeettomiksi. Vihdoin tuli se hetki: kuorma-auto ja moottorisaha, ja vanha heinäseiväs, nyt eläkkeelle jäävä puhelinpylväs, kaadettiin.
Hänet nostettiin syrjään. Mutta vielä ei tullut halkopinoa. Eräs käsityöläinen ajoi ohi ja huomasi kaatuneen pylvään. Hän näki kauneuden: patinoitunut puu, ikää lähes 70 vuotta. Niinpä hän otti sen mukaansa, sahasi siitä osan, höyläsi, ja teki siitä puisen penkin – kylätalon eteiseen.
---
Nyt tuo entinen honka, heinäseiväs ja puhelinpylväs, kuuntelee taas puhetta – mutta nyt ilman johtoja. Ihmiset istuvat penkillä, juttelevat, naputtelevat kännyköitään. Ehkä joku joskus nojaa siihen ja miettii, kuinka mukavaa oli, kun puu oli puu, ja hiljainen yhteys kulki pitkin langan.
Vuodet kuluivat. Kesät vaihtuivat syksyiksi, ja maaseutu hiljeni. Maatilat koneellistuivat. Heinäseipäät unohtuivat latojen nurkkiin ja peltojen reunoille. Mutta tämä yksi, jäntevä ja ajan patinoima puu sai vielä uuden mahdollisuuden.
Tietä levennettiin, ja vanhoja heinäseipäitä kerättiin pois. Metsäyhtiön työntekijä huomasi, että seipäällä oli poikkeuksellisen suora runko ja tiheä syy – ja niin se matkasi sahalle. Uuden kuorinnan ja kyllästyksen jälkeen se ei enää ollut vain seiväs: siitä tuli puhelinpylväs. Pystytettiin tien varteen, siististi metallikengillä maahan painettuna. Yhtäkkiä se kantoi langanpätkiä, jotka yhdistivät kylän taloja toisiinsa.
Pylvään uusi ura oli toisenlainen. Ei enää heinää, vaan puhetta, viestejä, lankapuhelinten soittoja. Lapsenlapset soittivat mummolaan, traktoritilaukset hoidettiin lankaa pitkin, ja joskus pylvääseen kiipesi telelaitoksen mies huoltohommiinsa.
Mutta 1990-luvulla, muutos tuli hiljaa mutta vääjäämättä.
Matkapuhelimet yleistyivät. Ensin kaupungissa, sitten maalla. Lankapuhelin hiljeni. Sähköjohtoja kaivettiin maahan, ja puhelinpylväät kävivät tarpeettomiksi. Vihdoin tuli se hetki: kuorma-auto ja moottorisaha, ja vanha heinäseiväs, nyt eläkkeelle jäävä puhelinpylväs, kaadettiin.
Hänet nostettiin syrjään. Mutta vielä ei tullut halkopinoa. Eräs käsityöläinen ajoi ohi ja huomasi kaatuneen pylvään. Hän näki kauneuden: patinoitunut puu, ikää lähes 70 vuotta. Niinpä hän otti sen mukaansa, sahasi siitä osan, höyläsi, ja teki siitä puisen penkin – kylätalon eteiseen.
---
Nyt tuo entinen honka, heinäseiväs ja puhelinpylväs, kuuntelee taas puhetta – mutta nyt ilman johtoja. Ihmiset istuvat penkillä, juttelevat, naputtelevat kännyköitään. Ehkä joku joskus nojaa siihen ja miettii, kuinka mukavaa oli, kun puu oli puu, ja hiljainen yhteys kulki pitkin langan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitenköhän ihmeessä heinäseipäästä saadaan muokattua puhelinpylväs??
Puuhan kasvaa ajan myötä.
Mutta tuskin heinäseiväs..vai ookko nähäny?
En ole alan asiantuntija.
Siitä piti aluksi tulla heinäseiväs, mutta tulikin puhelinseiväs. Comprende?
Kepun "koivu ja tähti" ei palaa vaikka kuinka haikailet ja hyvä niin.
Juu eikä niitä seipäitä tehty hongasta eli männystä.
Mänty on liian räveää puuta eikä muotokaan ole oikea.
Kun kuusesta tekee niin se on jo valmiiksi oikean mallinen ja pirun sitkas, pysyy terävänä pidempään.
No tulihan ne jossakin vaiheessa ne seipäänkärjet.