Hengellisyys

"Vai onko ateismi kehitys omaa järjen käyttöä vain. Ei luomua."

Ateismi on nimen omaan luomua. Yhtään ainoaa ihmistä ei ole syntynyt vielä jumaluskoisena.

minä olen käynyt rippikoulun ja oltiin laiskan läksyllä sellaisen kanssa joka valmistu samaan aikaan ja pappi sanoi yhteisessä rippikuvassa näyttävän enkeliltä 🤣🤣🤣

niin mikä siis meni vikaan ? kävin rippikoulun rahan takia , mutta minkä vuoksi tämä "enkeli " sitten kävi ??? olen aikas hurja kaveri mutta en pystyisi tämän tekoihin 🤔

minulla ei koskaan ollut mitään hengellisyyttä, en tiedä mitä se edes voisi olla

Ihmiset oppii sekä tiedettä että uskoa Jumalaan. Molempi parempi. Onhan tieteen huipulla uskovia paljon. Edesmenneitä. Mutta eivät ole niin uskonnollisia olleet. Suuri osa piilottaa oman uskon. Hienovaraisesti. Jos suvussa on uskoa niin periytyy usein.

Musikaalisuus periytyi vasta lapsen lapselle. Omat lapset ei musikaalisia yhtään ja itse olen käynyt kaikki koulut. Mutta periytyi myös fysiikka kemia matematiikka. Omalta isältä toisiin lapsiini nuorena jo. Usko tulee vasta murrosiässä jos tullakseen. Ortodoksi poika on. Ikoneja seinällä.

Henkisyys tai hengellisyys ei ole sidoksissa jumaliin tai uskontoihin. Pikemminkin päin vastoin.

Henkisyyden kokemukseen liittyy tietoisuus itsestä, tietoisuus havaitusta todellisuudesta ja ymmärrys omasta paikasta havaitussa todellisuudessa.

Ihmisen arjessa olevat ärsykkeet kyllästävät aivot ja tällaista seesteistä on vaikea saavuttaa arjen hälinässä. Siksi henkisyyden kokemukset liittyvät usein luontoon ja hiljaisuuteen, jossa on vain yksilö ja ympäröivä todellisuus ilman arjen hälinää ja silloin aivot ehtivät ajatella suurempia asioita. Samanlaisen herkistävän kokemuksen voi saada taiteesta, jossa ihminen keskittyy runoon, musiikkikappaleeseen tai esittävään teokseen. Samaa voi saada harrastuksesta, joka rauhoittaa mieltä ja vaatii keskittymistä.

Alussa sanoin, että jumalat ja uskonnot etäännyttävät henkisestä kokemuksesta. Vertaan omia lapsuuden muistoja lahkolaisaikojen saarnoihin. Ne eivät todellakaan olleet seesteisyyttä edistäviä vaan hullun lahkolaissaarnaajan raivokasta julistamista ja mummojen hihhulointia. Se ei ollut henkisyyttä vaan suggestiota ja kollektiivista mielenhäiriötä. Henkisyys ei ole sama kuin itkeminen tai lattialla sätkiminen.

On olemassa myös uskontoja, jotka pyrkivät henkiseen kokemukseen. Näille on yhteistä se, ettei niissä ole jumalia eikä niissä ole dogmeja ja uskon doktriineja. Ne eivät pyri hallitsemaan ihmisiä vaan ihmisillä itsellään on ratkaisun avaimet.

Kaiken tämän vuoksi on absurdia, että pronssikautisen vuohipaimenuskonnon ja sen raivokkaan jumalan valtaan alistuva puhuu hengellisyydestä tai henkisyydestä. Kannattaa puhua mieluummin kollektiivisesta mielenhäiriöstä.