VANHUKSEN APAATTIA !

Muistattelo vanhan Japanilaisen elokuvan jossa oli myös kohta jossa perheen vanha äiti pyysi poikaansa viemään hänet vuorille kuolemaan.
Poika kantoi äitinsä selässään jossain telineessä vuorille ja jätti hänet sinne . Se on varmaan (ehkä)ollut aikoinaanJapanissa tapana. Vanhus päätti itse milloin halusi kuolla ja pojan kuului toimia vanhuksen toiveen mukaan.
Kuulemma intiaaneillakin joitain samanlaisia käytäntöjä.

Alle kouluikäisen kuulin aikuisten puhuvan että joku oli kuollut , kysyin äidiltä että ei kai me kuolla , äiti sanoi että kaikki ihmiset kuolee joskus. Sanoin hänelle että kuollaan yhtäaikaa ettei minun tule sinua ikävä . Silloin äiti selitti että kun ihminen on vanha niin jo toiviåoomin että pääsisi pois . Sitä oli vaikea sulattaa että joku haluaa pois.
Vaan aikuisena sitten tuli nämä asiat eteen monen vanhuksen kohdalla he eivät halunneet elää , ja totesin että öiti oli ollut oikeassa .
Vaikka ei sitä kuolemastaan ole kiva ajatella vieläkään vaikka on vanha, vaan ajattelee että kun lempi lapsenlapseni on muuttanut miehensä kanssa omaan taloon niin kunhan saisin elää ja nähdä sen että hän saa oman lapsen .joten aina on jokin tapahtuma jonka vielä haluaisi elää ja kokea.. no aika näyttää mitä tuleman pitää,

Toimiikohan tabletti?

Hakkerit kiusanteossa

Anonyymi kirjoitti:

Toimiikohan tabletti?

Toimii. Ja ilmeisesti kännykkäkin...

Koko viikko mennyt muutoin "sänkypotilaana", valvonut, maannut, voihkinut, tehnyt pakollisia kotitöitä ja sitten nukkunut univelkaa, nähnyt raskaita unia. Tänä aamuna: joku puinen purjelaiva upposi Hgin Herttoniemenlahdella. Näin vaaleahiuksisen pojan uppoavan.

Nuo maisemathan eivät unissa vastaa täyttä todellisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Hakkerit kiusanteossa

Hakkeritko olivat syynä? Mistä tiedät?

Anonyymi kirjoitti:

Hakkeritko olivat syynä? Mistä tiedät?

Minuakin on häiritty jo vuosien ajan

Anonyymi kirjoitti:

Toimiikohan tabletti?

Tablettini toimii aina.

No Useinhan sitä ihan itse sotkee sovituksiaan . Minulle lastenlapset sanovat että kokeile asioita netissä sillä et voi tehdä väärin .mutta totuus on että minä se olen sellainen että onnistun hyvin niissä väärin teoissa . Joten saan sitten pyydellä apua omiin väärin tekemisiini netissä .
Joten milloin unohtuu sala sanat , ja vihko mihin niitä on kirjoitettu vuosia sitten on hukassa .
Toisinaan ajatellut että lopetan koko netin käyttämisen kokonaan kun sovitukset ovat päin peetä

SE on terveyden merkki,
olet siis terve,
kuolema on sinulle kaukainen asia,
nauti elämästä nyt
elämäsi enneuste on pitkän terveen elämä
kiitä luojaa
ja
nauti jokahetkestä
sillä joskus sitten kaukaisessa tulevaisuudessa on tuleva myös vanhuus ja vaikeat loppuelämän vaikeudet,
nyt ne ei ole sinun arkipävää,
toivotan
ihania tulevia terveitä vuosia sinulle.
nauti joka hetkestä,
on sitten vanhana kiva muistella hyvä aikoja.

Se on tosi surullista että meitä nuoremmat kuolee,




kuolemallakki pitäisi olla järjestys,

vanhukset ensin
nuoret ehtii myöhemminki taivaan iloihin.

Anonyymi kirjoitti:

Se on tosi surullista että meitä nuoremmat kuolee,




kuolemallakki pitäisi olla järjestys,

vanhukset ensin
nuoret ehtii myöhemminki taivaan iloihin.

Lue lisää

Olisin voinut kuolla sukulaiseni puolesta, mutta kun ei voi valita.
61 vuotiaalle olisi suonut paljon vuosia vielä. Minä olisin joutanut lähtemään.

Sinulla on hyödyllinen t a i t o
tehdä nettistä ruokaostoksia,

mä en osaa,
vaikka kohta on pakko seki taito opetella,

vielä aijon fyysisesti itse käydä kaupassa ostoksilla,
kovin on kyllä jo raskasta ,
onnistuu vielä.

huolestuttaa tämä vanhaksi tulo, ja ilmeinen avuttomuus on tulevaisuutta,

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla on hyödyllinen t a i t o
tehdä nettistä ruokaostoksia,

mä en osaa,
vaikka kohta on pakko seki taito opetella,

vielä aijon fyysisesti itse käydä kaupassa ostoksilla,
kovin on kyllä jo raskasta ,
onnistuu vielä.

huolestuttaa tämä vanhaksi tulo, ja ilmeinen avuttomuus on tulevaisuutta,

Lue lisää

Heissan taas.

Hyvä on pitää jotain sellaisia töitä ja toimintoja edelleenkin yllä, kuten juuri kaupassa käynti, se on yksi tapa muistaa liikkua. Tuttavani sanoi, että ei jaksa paljon kantaa, mutta käy kaksi kertaa, niin tulee liikuttuakin.

En ole koskaan tilannut netistä ruokaa.
Viimeksi tilasin kolme vuotta sitten Sievin Jalkineesta talvisaappaat.
Ovat hyvät ja halvat, edelleen käytössä, hyvä pohja talvikelillä, ja yhä kuin uudet.

Voi näitä vanhuuden oireita on jokaisella.
Olen ollut pari päivää aika naatti.
Nytkin huilasin tunnin, vaikka en nukkunut, piristi hiukan ja sain sen jälkeen monta hommaa hoidettua.
Tuo ikkunoidern pesu, ei niillä ole mitään kiirettä,pian on se siitepölyaika ja sern j'lkeen påitäis uusi pesukierros taas, joten sinne asti, haittaa naapureita tai ei, minun pesemättömät lasini.

Eivät kovin harmaita ja sehän on pää asia.

Kun vielä muistaa mistä lähti, on kaikki hyvin.
Lohduttavaa on se, että aina voi pytää jostain apua, jos ei itse jaksa.
Täällä on yksi K Marketti joka tuo ruoat kotiin, sen kun soittaa, ei tarvitse mennä edes nettiin.

Nyt iltapalan miettiminen, se taitaa olla kaurapuuroa voisilmällä, parasta mitä tiedän, vaikka ruispuurokin on hyvää.

Huomisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla on hyödyllinen t a i t o
tehdä nettistä ruokaostoksia,

mä en osaa,
vaikka kohta on pakko seki taito opetella,

vielä aijon fyysisesti itse käydä kaupassa ostoksilla,
kovin on kyllä jo raskasta ,
onnistuu vielä.

huolestuttaa tämä vanhaksi tulo, ja ilmeinen avuttomuus on tulevaisuutta,

Lue lisää

Avuttomaksi tuleminen kauhistuttaa. Avun pyytäminen ei ole helppoa.
Kaikilla ei edes ole keltä apua pyytäisi.
Joillakin järjestöillä on vapaaehtoistoimintaa,
he voivat tulla kai kotiinkin neuvomaan tietokoneasioissa,
että oppii vaikka ruokaa tilaamaan.
Se oli aluksi yksinkertaista, mutta on mennyt monimutkaisemmaksi.
Alkuun pystyi maksamaankin kotona pankkikortilla,
kun ruuat tuotiin, nyt maksu pitää suorittaa etukäteen tilauksen yhteydessä.
Kaikenmaailman kirjautumiset on tulleet joka paikkaan ynnä muuta.
Puhelimessa ei meinaa enää saada asioita hoidetuksi, kun pitäisi kaikki
hoitaa netissä.

Anonyymi kirjoitti:

Avuttomaksi tuleminen kauhistuttaa. Avun pyytäminen ei ole helppoa.
Kaikilla ei edes ole keltä apua pyytäisi.
Joillakin järjestöillä on vapaaehtoistoimintaa,
he voivat tulla kai kotiinkin neuvomaan tietokoneasioissa,
että oppii vaikka ruokaa tilaamaan.
Se oli aluksi yksinkertaista, mutta on mennyt monimutkaisemmaksi.
Alkuun pystyi maksamaankin kotona pankkikortilla,
kun ruuat tuotiin, nyt maksu pitää suorittaa etukäteen tilauksen yhteydessä.
Kaikenmaailman kirjautumiset on tulleet joka paikkaan ynnä muuta.
Puhelimessa ei meinaa enää saada asioita hoidetuksi, kun pitäisi kaikki
hoitaa netissä.

Lue lisää

avuttomia taitaa olla yhteiskunnassamme paljon ennemänki kuin vain me
jotka ihmettelemme
kuinka yhteiskuntamme on muuttunu pelkäksi tekniikalla toimivaksi ,

vaikka jotenkuten osaaki kaikki asiansa toimittaa tietokoneella se kuitenki jo hieman hirvittää kun kuulemma lääkäripalvelutki kohta tehdään tietokoneen väliytyksellä huh,
entä kotihoito, kuinka tietokone hoitaa kotipalvelut höh,
siinä jää moni ihmettelemään kuinka tässä näin on käynykkää.

Anonyymi kirjoitti:

Avuttomaksi tuleminen kauhistuttaa. Avun pyytäminen ei ole helppoa.
Kaikilla ei edes ole keltä apua pyytäisi.
Joillakin järjestöillä on vapaaehtoistoimintaa,
he voivat tulla kai kotiinkin neuvomaan tietokoneasioissa,
että oppii vaikka ruokaa tilaamaan.
Se oli aluksi yksinkertaista, mutta on mennyt monimutkaisemmaksi.
Alkuun pystyi maksamaankin kotona pankkikortilla,
kun ruuat tuotiin, nyt maksu pitää suorittaa etukäteen tilauksen yhteydessä.
Kaikenmaailman kirjautumiset on tulleet joka paikkaan ynnä muuta.
Puhelimessa ei meinaa enää saada asioita hoidetuksi, kun pitäisi kaikki
hoitaa netissä.

Lue lisää

Kyllä omassa K-verkkokaupassani asioiminen on itsellä ihan helppoa.
Ruoankin maksan kortilla vasta silloin kun se tuodaan.

Tilaan ruuat, maidot ja mehut, ym:t tuotavaksi kerran viikossa. Maidot (6-7 litraa) säilyy viikon kylmässä jääkaapissa. Siivutetut leivät ja esim. mikroateriat laitan pakastimeen. Sieltä sitten parit leipäsiivut kerralla sulattelen muovipussissa (säästän erilaisia, esim. hedelmä- tai leipä- muovipusseja).

K-kaupassa on mm. edullisia Pirkka- ja K-menu-tuotteita.

Kannattaa opetella tuo tilaaminen nyt kun (äitini sanoin) "järki vielä vähän pelaa". Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampaa on sitten oppia uutta.

Se on ihan helppoa!

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä omassa K-verkkokaupassani asioiminen on itsellä ihan helppoa.
Ruoankin maksan kortilla vasta silloin kun se tuodaan.

Tilaan ruuat, maidot ja mehut, ym:t tuotavaksi kerran viikossa. Maidot (6-7 litraa) säilyy viikon kylmässä jääkaapissa. Siivutetut leivät ja esim. mikroateriat laitan pakastimeen. Sieltä sitten parit leipäsiivut kerralla sulattelen muovipussissa (säästän erilaisia, esim. hedelmä- tai leipä- muovipusseja).

K-kaupassa on mm. edullisia Pirkka- ja K-menu-tuotteita.

Kannattaa opetella tuo tilaaminen nyt kun (äitini sanoin) "järki vielä vähän pelaa". Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampaa on sitten oppia uutta.

Se on ihan helppoa!

Lue lisää

Minäkin kyllä osaan tilata, mutta en halua olla netin orja ja kirjautua mihin milloinkin.
En kirjaudu nettiin.
En googleen, enkä microsoftiin.
en suomi24
eikä minulla ole Tokmannin äppiä

hyvin selviän ja olen selvinnyt kaikki vuodet .
Ei se ole osaamattomuutta jos käy itse kaupassa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä omassa K-verkkokaupassani asioiminen on itsellä ihan helppoa.
Ruoankin maksan kortilla vasta silloin kun se tuodaan.

Tilaan ruuat, maidot ja mehut, ym:t tuotavaksi kerran viikossa. Maidot (6-7 litraa) säilyy viikon kylmässä jääkaapissa. Siivutetut leivät ja esim. mikroateriat laitan pakastimeen. Sieltä sitten parit leipäsiivut kerralla sulattelen muovipussissa (säästän erilaisia, esim. hedelmä- tai leipä- muovipusseja).

K-kaupassa on mm. edullisia Pirkka- ja K-menu-tuotteita.

Kannattaa opetella tuo tilaaminen nyt kun (äitini sanoin) "järki vielä vähän pelaa". Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampaa on sitten oppia uutta.

Se on ihan helppoa!

Lue lisää

Kun tilaan kerran viikossa Prismasta ruuan kotiin laitan pyynnön, että päiväykset
riittäisivät viikon. Se on toiminut. En yleensä pakasta kuin leipää ja
karjalanpiirakoita.

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin kyllä osaan tilata, mutta en halua olla netin orja ja kirjautua mihin milloinkin.
En kirjaudu nettiin.
En googleen, enkä microsoftiin.
en suomi24
eikä minulla ole Tokmannin äppiä

hyvin selviän ja olen selvinnyt kaikki vuodet .
Ei se ole osaamattomuutta jos käy itse kaupassa.

Lue lisää

MÄ en vielä osaa
ties vaikka koskaan en osaakkaa nettikaupasta ostaa uokaa,
olen niin vanha että kuolen varmaan ennekuin olen opetellu koko touhua,
nämä tavalliset höpinät minulle toistaiseksi riittää siis netissä pyörimiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin kyllä osaan tilata, mutta en halua olla netin orja ja kirjautua mihin milloinkin.
En kirjaudu nettiin.
En googleen, enkä microsoftiin.
en suomi24
eikä minulla ole Tokmannin äppiä

hyvin selviän ja olen selvinnyt kaikki vuodet .
Ei se ole osaamattomuutta jos käy itse kaupassa.

Lue lisää

Ei hellanlettas sun tarvitse kirjautua kun vaikk omalla tabletillasi googlailet, menet suomi24 :ään, menet prisman tai cittarin sivuille ja voit katsella kaikkia tuotteita. Vasta sit kun tilaat, sun täytyy kirjautua ja se tapahtuu näppärästi mobilivarmenteella. En mä tännekään ikinä kirjaudu, senkun vaan kirjoittelen.

Anonyymi kirjoitti:

Heissan taas.

Hyvä on pitää jotain sellaisia töitä ja toimintoja edelleenkin yllä, kuten juuri kaupassa käynti, se on yksi tapa muistaa liikkua. Tuttavani sanoi, että ei jaksa paljon kantaa, mutta käy kaksi kertaa, niin tulee liikuttuakin.

En ole koskaan tilannut netistä ruokaa.
Viimeksi tilasin kolme vuotta sitten Sievin Jalkineesta talvisaappaat.
Ovat hyvät ja halvat, edelleen käytössä, hyvä pohja talvikelillä, ja yhä kuin uudet.

Voi näitä vanhuuden oireita on jokaisella.
Olen ollut pari päivää aika naatti.
Nytkin huilasin tunnin, vaikka en nukkunut, piristi hiukan ja sain sen jälkeen monta hommaa hoidettua.
Tuo ikkunoidern pesu, ei niillä ole mitään kiirettä,pian on se siitepölyaika ja sern j'lkeen påitäis uusi pesukierros taas, joten sinne asti, haittaa naapureita tai ei, minun pesemättömät lasini.

Eivät kovin harmaita ja sehän on pää asia.

Kun vielä muistaa mistä lähti, on kaikki hyvin.
Lohduttavaa on se, että aina voi pytää jostain apua, jos ei itse jaksa.
Täällä on yksi K Marketti joka tuo ruoat kotiin, sen kun soittaa, ei tarvitse mennä edes nettiin.

Nyt iltapalan miettiminen, se taitaa olla kaurapuuroa voisilmällä, parasta mitä tiedän, vaikka ruispuurokin on hyvää.

Huomisiin.

Lue lisää

Se on kyllä jo aika paha ,jos ei muista liikkua ennenkuin pitää mennä kauppaan!

Anonyymi kirjoitti:

Avuttomaksi tuleminen kauhistuttaa. Avun pyytäminen ei ole helppoa.
Kaikilla ei edes ole keltä apua pyytäisi.
Joillakin järjestöillä on vapaaehtoistoimintaa,
he voivat tulla kai kotiinkin neuvomaan tietokoneasioissa,
että oppii vaikka ruokaa tilaamaan.
Se oli aluksi yksinkertaista, mutta on mennyt monimutkaisemmaksi.
Alkuun pystyi maksamaankin kotona pankkikortilla,
kun ruuat tuotiin, nyt maksu pitää suorittaa etukäteen tilauksen yhteydessä.
Kaikenmaailman kirjautumiset on tulleet joka paikkaan ynnä muuta.
Puhelimessa ei meinaa enää saada asioita hoidetuksi, kun pitäisi kaikki
hoitaa netissä.

Lue lisää

Netissä ,chatissa jne hoidan kaiken mahdollisen. En soittele , se on kallista.

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin kyllä osaan tilata, mutta en halua olla netin orja ja kirjautua mihin milloinkin.
En kirjaudu nettiin.
En googleen, enkä microsoftiin.
en suomi24
eikä minulla ole Tokmannin äppiä

hyvin selviän ja olen selvinnyt kaikki vuodet .
Ei se ole osaamattomuutta jos käy itse kaupassa.

Lue lisää

NO NYT! Siinäpä on kerrankin täysjärkinen ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen!EI TARVITSE JUODA 10.LITRAA MAITOA...EI PIDÄ TOIMIA KUIN MUUT "KELLOKKAAN PERÄSSÄ"....ei olla netin "orja",jos omat jalat kantaa kauppareissuille...VANHUKSET OVAT LIIAN ARKOJA,JA SUOSTUVAT OLEMAAN HILJAA JA KILTTEJÄ!

Anonyymi kirjoitti:

MÄ en vielä osaa
ties vaikka koskaan en osaakkaa nettikaupasta ostaa uokaa,
olen niin vanha että kuolen varmaan ennekuin olen opetellu koko touhua,
nämä tavalliset höpinät minulle toistaiseksi riittää siis netissä pyörimiseen.

Lue lisää

Minun sukulaiseni kieltäytyi opettelemasta netin antamia mahdollisuuksia, ja siten teki elämänsä monimutkaisemmaksi .
Tyttärensä joka auttoi häntä asioissa oli usein hätää kärsimässä kun oli laskujen aika, ei pankkitunnusta vaan hän halusi että kaikki asiat olisivat kuten ennenkin. Eikä mitenkään joustanut .
Joten on ihmisiä jotka luulevat etteivät opi vaan kun on oikea ihminen jokamosaamopettaa niin oppivat ihan helposti .
Joten meitä on moneen junaan eräät jäävät toki asemallekkin

Anonyymi kirjoitti:

Netissä ,chatissa jne hoidan kaiken mahdollisen. En soittele , se on kallista.

En soittele se on kallista ???
Jaa että on kallista , on siinäkin omanlaisensa mielipide kun aina vaan lasketaan mikä on kallista .
Ei se puhelimella soiiteleminen ole kallista, ja sitten on mahdollisuuksia myös soitella ilman että se makaa yhtään mitään

Huomenta, oletko josski erämaan mökillä
kun luonto on noin lähellä
vai katseletko TV:stä luonto-ohjelmaa,

---
ikana aamu meillä aurinko rävöttää kirkkaalta taivaalta, tänään tulee ilmeisesti
helteinen päivä eilen lupaili tänne päin 20 astetta hellettä, ihan kuin kesällä,
tänään on meikäläisen p a k k o lähteä hieman ulos,
sen lupaan itselleni,

huomenna pitkäperjantai kuhan noista juhlapyhistä päästään taas eroon niin elämä jatkuu mukavasti kuin ennenki
en pidä juhlapyistä, ne jotenki häiritsee aina minun sisintä,
kai ne heijastelee lapsuudessa saatuja kaikenlaisia kieltoja, silloin piti pyhäpäivätki pyhittää , ei saanu lapsetkaa riehua eikä nuoruudessaan edes tanssia, höh
olihan kiellot melkonen ahdistus siihen aikaan nuorille ihmisille.

Anonyymi kirjoitti:

Huomenta, oletko josski erämaan mökillä
kun luonto on noin lähellä
vai katseletko TV:stä luonto-ohjelmaa,

---
ikana aamu meillä aurinko rävöttää kirkkaalta taivaalta, tänään tulee ilmeisesti
helteinen päivä eilen lupaili tänne päin 20 astetta hellettä, ihan kuin kesällä,
tänään on meikäläisen p a k k o lähteä hieman ulos,
sen lupaan itselleni,

huomenna pitkäperjantai kuhan noista juhlapyhistä päästään taas eroon niin elämä jatkuu mukavasti kuin ennenki
en pidä juhlapyistä, ne jotenki häiritsee aina minun sisintä,
kai ne heijastelee lapsuudessa saatuja kaikenlaisia kieltoja, silloin piti pyhäpäivätki pyhittää , ei saanu lapsetkaa riehua eikä nuoruudessaan edes tanssia, höh
olihan kiellot melkonen ahdistus siihen aikaan nuorille ihmisille.

Lue lisää

Heipat.
Katselin Areenalta sitä Hirvivaellusta.
Selhetys kestää melksin 500 tuntia, yötä päivää, aitoa luontoa, tapahtumia ja eläimiä.
Hirvet vaihtavat lesäksi toiseen maatstoon ja siitä täm kuvasessioa kertoo.

Joskus joen ylittää kummneiä hirvi kerrallaan, nyt en ole ylityksiä nähnyt, yksittäisiä hirviä, monen kameran ´ja kamerakulman avulla kuvataan.

Oihan se kieltojen aikaa, mutta silloin oli laki joka kielsi juhlimiset kirkkopyhien aikana ja aattoina.
Minulla niitä aikoja ei mikään kiusallinen muisto paina, mutta paljon ihania pääsiäisen viettoon ja tapoihin kuuluvaa.
Ruoka oli hyvää, mämmi tehtiin itse, kokolla olo hauskaa, osittain jo kuraisella pellolla juostiin kokon ympärillä ja siinä sai lapsi olla lapsi.
Muusta ei kielletty, kuin kokkkotulen läpi juoksemisesta.

Ei sitä kukaan toki erdes yrittänyt.
Trullina ei kuljettu, eikä noitina puuhailtu.
Nyt on juhlat juhlittu, ravintoloissa juhlimista en ole koskaan harrastanut, en käy syömässä, enkä juomassa.
Illan rauhaa.

Muinoin
kun puolisoni eli vielä me koko nuoruus ja aikuisijän harrastimme luonnossa likkumista, erämaat ja metsät oli meille rakkaita elämää puruavaa tervyttä
oikuinka suuressa metsässä eräänäki kauniina syyspäivänä tunsi ihminen oman pienuutensa
tunne oli kuin metsä olisi ottanu syliinsä imeny itseensä meidät kun olimme pysähtyneet jonnekki kannon päähän syömään eväitämme,
me saatoimme viettää koko päivät metsäreissuilla, vain yöksi tulimme kotiin nukkumaan, joskus kaukana erämään järven rannalla, me myös yövyimme omassa autosamme, huh,
aamu herätys oli vain suuri säikähdys,
sinne kauas erämaan järvelle oli tullu metsästys seurue oliko ollu silloin just sorsastus alkanu, en muista, mutta säikähdys oli melkoinen,
siinä metsä seurue varmaan kuvitteli vaikka mitä kun parsiskunta oli yöpyny autossa huh ja heh heheh , meitä itseäki hävetti kun tiesimme heidän mahdollisen mielikuvituksen lentävän vaikka mikälaisiin atofääreihin kuvitemineen luvattomasta paraiskunna yöpymisestä autossan,
noooooooh olihan seki jonkilainen kokemus erämään syleilystä pienen ihmisen kokemana,
me olimme lapsiperheellinen aviopari, ja lomareissuilla temme retkiä ympäri suomea, myös ulkomaita myöten,
se oli elämää, nyt vanhuuden-höperönä yksikseni muistelen joskus niitä aikoja jolloin elämä oli oikeaa elämää ja me terveitä kansalaisia, nyt se kaikki on menneisyyttä
puolisoki nukkuu taivaan kodissa jo monta vuotta, ja minä yksinäisyydessäni muitselen joskus menneitä ja kirjoittelen muistoja ikävissäni näille palstoille,
paljon olis kerrottavaa mutta se on liian suuri tehtävä oten vain näitä pieniä onnen pisaroita pärskin näille palstoille, mitä ny milloinki sattuu vielä muistamaan,
sata vuotta lähestyy huimaa vauhtia, ihan hirvittää,
toivottavasti luoja muistaa hakea ennen satavuotispäivää minutki pois ikävöimästä meneitä.
kirjoitelaan taas kun jaksetaan,
mukavaa päivän jatko palstalastalaisille,
tv. mummi*

Joskus olen kuullu lentävän lauseen:

on olemassa kevät masennusta, pitääköhän paikkansa,

mä olen aina riemuissani kun kevät on, mulla oikein tuntuu kun veri virtaa suonissa ja kaikki on niin kivaa.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus olen kuullu lentävän lauseen:

on olemassa kevät masennusta, pitääköhän paikkansa,

mä olen aina riemuissani kun kevät on, mulla oikein tuntuu kun veri virtaa suonissa ja kaikki on niin kivaa.

Lue lisää

Kevätmasennusta on joillain. Kevät ikäänkuin "velvoittaa" monenlaiseen, eikä itse ole vielä samassa vireessä. Sitten jotkut tästä ahdistuvat.

heh, niin minäki olen jo kauan kuvitellu kuinka se tulee,
toivon hartaasti että kupsahtais vain,

ettei tarvis kärsiä kipua ja pahaaaaaaa oloa,
joksu kun on hengitysvaikeuksia, se kuolema on tosi pahan tuntunen,
on aivan kauhea tuntea se kun ei osaa hengittää,
niitä kohtauksia on tullu muutama,
silloin kun hengitys on pysähtyny enkä muista kuinka hengittää
minä aina r i u h t a s e n rajusti itteni pystyyn tai ero asentoon ,
se on paha kuolema jos hengitys pysähtyy niin e ttä sen itse tajuaa,
luoja meitä varjelkoon hengityksen pysähdykseltä,
uskos että varjeleeki, uskon että saan vain pökrähtää taju kankaalle.
näin uskon luojaan turvaten.

Anonyymi kirjoitti:

heh, niin minäki olen jo kauan kuvitellu kuinka se tulee,
toivon hartaasti että kupsahtais vain,

ettei tarvis kärsiä kipua ja pahaaaaaaa oloa,
joksu kun on hengitysvaikeuksia, se kuolema on tosi pahan tuntunen,
on aivan kauhea tuntea se kun ei osaa hengittää,
niitä kohtauksia on tullu muutama,
silloin kun hengitys on pysähtyny enkä muista kuinka hengittää
minä aina r i u h t a s e n rajusti itteni pystyyn tai ero asentoon ,
se on paha kuolema jos hengitys pysähtyy niin e ttä sen itse tajuaa,
luoja meitä varjelkoon hengityksen pysähdykseltä,
uskos että varjeleeki, uskon että saan vain pökrähtää taju kankaalle.
näin uskon luojaan turvaten.

Lue lisää

Olisko niin, että pelkäät kuolemaa?
Pelkääe että kuolet kun hengitys pysähtyy ja hyppäät ylös.

Usein sydänkohtauskin pysäyttää hengityksen. on olemassa hengitys katkoja ja silloin puhutaan uniapneasta.

Turhaan on pelätä, jos kuolema tulee, ei se katso oletko pystyssä vai makuulla.
Eletään vielä, minullakin on noita katkoksia, mutta ei ne ole vielä tappaneet.
Pelko aiheuttaa niitä lisää.

Anonyymi kirjoitti:

Olisko niin, että pelkäät kuolemaa?
Pelkääe että kuolet kun hengitys pysähtyy ja hyppäät ylös.

Usein sydänkohtauskin pysäyttää hengityksen. on olemassa hengitys katkoja ja silloin puhutaan uniapneasta.

Turhaan on pelätä, jos kuolema tulee, ei se katso oletko pystyssä vai makuulla.
Eletään vielä, minullakin on noita katkoksia, mutta ei ne ole vielä tappaneet.
Pelko aiheuttaa niitä lisää.

Lue lisää

Ei minulla ole uniapneaa, sen on todennu jopa lääkäri sairaalassa,
minulle sanottiin että olen harvinaisen hiljainen nukkuja,
ei kuulu kuorausta eikä muutakaa rahinaa, se kerrottiin kerran sairaalareissulla,

sitäpaitsi saan hengityspysähyksen hyvin harvoin luojalle kiitos,
se on semmonen etten MUISTA kuinka vedän henkeä siis en muista miten hengitettään ja siitä se kauhun hetki tulee, se on todella säikäyttävä ja pahan tuntunen hetki , mutta se on menny sillä ohi kun ruhtasen äkisti itteni ylös ja pmppaan pystyyn ja vedän käsillä hartioita siis ravistelen, se on vain hetki mutta jokakerta se on ollu kauhun hetki,
joten en halua kuolla että hengistys pysähtyy niin että mä itse tajuan sen pysähdyken,

mulla on syd.-vajaatoimintaa,
TAHDISTIN pitää mua vielä elossa ainaki toistaiseksi,

viimesen kerran kun kävin lääkärin tarkastuksessa , lääkäri kysyi kun katsoi syd. filmiä että sitten kun syd. pysähtyy pitääkö elävyttää,
ensin hämmästyin yllättävää kysymystä, hetken mietittyäni sanoin,
" jos olen jo tajuton mua EI SAA elvyttää "
se kirjasi sen ylös,
siitä on muutama vuosi olisko 3-4 v sitten en muista, sen jälkeen en ole käyny lääkärissä
vain oys:n kutuissa tarkastuksissa. joissa on vain tarkastettu suusyöpvän tila ja kardiologi eri kerralla tarkisti syd. TAHDISTIMEN toimiinko vielä,

Anonyymi kirjoitti:

heh, niin minäki olen jo kauan kuvitellu kuinka se tulee,
toivon hartaasti että kupsahtais vain,

ettei tarvis kärsiä kipua ja pahaaaaaaa oloa,
joksu kun on hengitysvaikeuksia, se kuolema on tosi pahan tuntunen,
on aivan kauhea tuntea se kun ei osaa hengittää,
niitä kohtauksia on tullu muutama,
silloin kun hengitys on pysähtyny enkä muista kuinka hengittää
minä aina r i u h t a s e n rajusti itteni pystyyn tai ero asentoon ,
se on paha kuolema jos hengitys pysähtyy niin e ttä sen itse tajuaa,
luoja meitä varjelkoon hengityksen pysähdykseltä,
uskos että varjeleeki, uskon että saan vain pökrähtää taju kankaalle.
näin uskon luojaan turvaten.

Lue lisää

Monet ihmiset kuolevat hereillä ollessaan. Olen nähnyt, ollut vierellä, joskus pitänyt kädestä kiinni. Ei se itse kuoleminen ole kauheaa.

Kuolevalla on usein hiukan hämmentynyt, kysyvä katse: "Nytkö se tapahtuu?" Hän katsoo hiljaa eteenpäin. Sitten kurkunpää saattaa pari sekuntia vavista ja katse pysähtyy. Henki on poistunut ja ruumis alkaa nopeasti viiletä ja jäykistyä.

Etenkin jos kuoleva uskoo Jumalaan ja turvaa häneen, lähtö oman näkemiseni perusteella on ollut "helppo". Jumalattomat ja ateistit saattavat pitää meteliä, huutaa, kiroilla, syyllistää hoitohenkilökuntaa. Omaiset mm. uhanneet "oikeustoimilla, jos annatte äidin kuolla!" Kuolemaa ei voi lopettomiin estää ja pitkittää. Lopulta se voittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Monet ihmiset kuolevat hereillä ollessaan. Olen nähnyt, ollut vierellä, joskus pitänyt kädestä kiinni. Ei se itse kuoleminen ole kauheaa.

Kuolevalla on usein hiukan hämmentynyt, kysyvä katse: "Nytkö se tapahtuu?" Hän katsoo hiljaa eteenpäin. Sitten kurkunpää saattaa pari sekuntia vavista ja katse pysähtyy. Henki on poistunut ja ruumis alkaa nopeasti viiletä ja jäykistyä.

Etenkin jos kuoleva uskoo Jumalaan ja turvaa häneen, lähtö oman näkemiseni perusteella on ollut "helppo". Jumalattomat ja ateistit saattavat pitää meteliä, huutaa, kiroilla, syyllistää hoitohenkilökuntaa. Omaiset mm. uhanneet "oikeustoimilla, jos annatte äidin kuolla!" Kuolemaa ei voi lopettomiin estää ja pitkittää. Lopulta se voittaa.

Lue lisää

Pöyristyttävää miten ns. "hyvä ihminen" ja "vanhurskas uskovainen" tuomitsee muita:

"Jumalattomat ja ateistit saattavat pitää meteliä, huutaa, kiroilla, syyllistää hoitohenkilökuntaa"

Anonyymi kirjoitti:

Pöyristyttävää miten ns. "hyvä ihminen" ja "vanhurskas uskovainen" tuomitsee muita:

"Jumalattomat ja ateistit saattavat pitää meteliä, huutaa, kiroilla, syyllistää hoitohenkilökuntaa"

Lue lisää

Miten niin tuomitsee muita? Kirjoitus ei tuomitse ketään. Se vain kertoo monien (ei kaikkien) kokemasta arkipäivästä kuolevien lähellä. Itseäni on tällainen kiroileva, kuolemaa pelännyt j:ton jopa lyönyt. Sai aina väistellä jos piti sänkyään lähestyä. Nainen muuten. Lopulta hänkin hiljeni. Tuijotti pari päivää kauhistunein silmin vastapäistä seinää... Kunnes tuoni korjasi.

Tuo on koettu tosiasia "monien" / "joidenkin" kohdalla. "Saattavat" (= mutteivät välttämättä) pitää meteliä...", siis jotkut saattavat, eivät kuitenkaan kaikki.

Jo sodista tulleet sotilaat ovat kertoneet: "poteroissa ei ole ateisteja". Lause on yleismaailmallinen.

Jumala-ton = henkilö ilman-jumalaa. Kyseessä ei ole tuomitseva nimitys.

Luetun ymmärtämistä.

Anonyymi kirjoitti:

Miten niin tuomitsee muita? Kirjoitus ei tuomitse ketään. Se vain kertoo monien (ei kaikkien) kokemasta arkipäivästä kuolevien lähellä. Itseäni on tällainen kiroileva, kuolemaa pelännyt j:ton jopa lyönyt. Sai aina väistellä jos piti sänkyään lähestyä. Nainen muuten. Lopulta hänkin hiljeni. Tuijotti pari päivää kauhistunein silmin vastapäistä seinää... Kunnes tuoni korjasi.

Tuo on koettu tosiasia "monien" / "joidenkin" kohdalla. "Saattavat" (= mutteivät välttämättä) pitää meteliä...", siis jotkut saattavat, eivät kuitenkaan kaikki.

Jo sodista tulleet sotilaat ovat kertoneet: "poteroissa ei ole ateisteja". Lause on yleismaailmallinen.

Jumala-ton = henkilö ilman-jumalaa. Kyseessä ei ole tuomitseva nimitys.

Luetun ymmärtämistä.

Lue lisää

Monella meillä yli kahdeksankympisillä on jo elämä kuoleman odottelua, moni meistä on jo hyvinki huonossa kunnossa,

oman huonokuntoisuuteni vuoski toivoisin suomeen eutanasia laki voimaan,
kysyä voi miksi suomen politikot haluaa kiduttaa huonokuntoisia vanhuksia viimeseen hengenvetoon asti silloinkin kun saiara pitkän elämän elänyt
henkilö i t s e pyytää pilleiä joka itse ottaa silloin kun itse katsoo ajan täytyyneen omalla kohdallaan ja haluaa lähteä pois,
miksi suomessa tämä armo kielletään kuolevalta ihmiseltä,
jotkut suomen politikot ovat julmempia kuin luoja itse,
sillä JUmalaki armahtaa
mutta suomen jotkut politikote EI armahda kuolevaakaan ihmistä.

mielipide
eutanasia laki voimaan myös suomeen,
eutanasia laki on moneessa euroopan maassa, myös ameriikassa voimassa .

Kunhan sitten onnistut, eikä homma jää puolitiehen ja sinä "vain" halvaannut tai jäät puhumattomana vihannekseksi kitumaan.

Just noin ajattelen myös, pillerit voisi olla valmiina kaapissa ja kun aika tulee ja päätös on pitävä joskus illalla nukkumaan mennessä ottais ne
tietenki kirjoittaisin jäähyväiskirjeen rakkaille jälkeläisilleni ja kiitäisin heitä kaikesta myös toivottaisin luojan siunausta ja ohjausta heidän loppu elämään,


toivottavasti saadaan eutanasia laki voimaan suomeenki.

Voi sinua. Jos psyyken lääkkeet olisivat vapaasti apteekista ostettavissa, sehän olisi katastrofi. Jokainen, joka olisi vähänkin kallellaan niihin, hakisi niitä tuosta vain. Ei semmonen käy kyllä laatuun. Ihan hullu ajatus!

Anonyymi kirjoitti:

Voi sinua. Jos psyyken lääkkeet olisivat vapaasti apteekista ostettavissa, sehän olisi katastrofi. Jokainen, joka olisi vähänkin kallellaan niihin, hakisi niitä tuosta vain. Ei semmonen käy kyllä laatuun. Ihan hullu ajatus!

Lue lisää

Ja psyykenlääkkeet eivät ole vain "pilleri pahaanoloon", vaan eri lääkkeet vaikuttavat ihmisten eri oieden syihin, jotka on lääkärin tunnettava.

Ei paha olo ihmisillä johdu vain jostain yhdestä syystä, johon olisi yksi kaikkitietävä pilleri. Eivätkä kaikki sovi yhteen joidenkin muiden lääkkeiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja psyykenlääkkeet eivät ole vain "pilleri pahaanoloon", vaan eri lääkkeet vaikuttavat ihmisten eri oieden syihin, jotka on lääkärin tunnettava.

Ei paha olo ihmisillä johdu vain jostain yhdestä syystä, johon olisi yksi kaikkitietävä pilleri. Eivätkä kaikki sovi yhteen joidenkin muiden lääkkeiden kanssa.

Lue lisää

... eri oireiden syihin...

Tuo Syke on todella vaarallinen puoskariohjelma, joka ei missään kohdin kuvaa aitoa sairaalaelämää. Henkilökunnan käytös on noloa, ei koulutettujen ihmisten käytöstä ja vastoin sairaanhoidon periaatteita. Samaten siinä esitetyt puoskarihoidot. On jo mainosklipeissään niin täynnä pelkkiä virheitä, etten itse katso ollenkaan. Ihme, ettei Suomen laki jo puutu tuollaisen esittämiseen.

Mutta: vasemmisto haluaa muokata myös sairaanhoitoa, pois aidosta asiantuntemuksista ja esim. sairaala-hygieniasta johonkin ö-tasa-arvoonsa, joka käytännössä luo sairaanhoidosta puoskarien toiminnan. Lääkärit esim. eivät missään tapauksessa saa liikkua leikkausvaatteissa leikkaussalin ulkopuolella: bakteerit.

Tökeröitä virheitä täynnä.

Vahvasti luulen apattia kuuluu vanhan ihmisen loppuelämän vaiheeseen ,
johuu siitä
vanhus tidostaa elämän lopun olevan vääjäämätön tapahtuma
läjiaikoina, tai muutaman vuoden kuluttua,
tulevaisuutta ei ole,
se tavallaan on surua siis lopullista luopumista elämästä ja siihen valmistautumista psykkisesti, ja siksi se esiintyy voimakaana luopumisen suruna,
siksi vanha ihminen ei hyväksy vanhuuttaan,
koska se tietää elämän loppua.

Apatia on toivottomuutta, jossa sairas, esim. rikoksen uhrina, ei enää kykene aktiivisesti toimimaan omaksi parhaakseen.

piti olla PURKISTA ei pukista, höh,

Pomin kirjoituksestasi yhden tärkeistä asioista:

"jokaisella tulisi olla ainakin joku läheinen joka välittää"

Olen vanhus
ja

on itsestään selvyys milloin eutanasia on ajankohtainen,
i h m e t e l e n suuresti edellisen epäselyyttä asiasta,

koitan selittää:

VAIN silloin
kun ihminen on jo tajuton esm. syd -kohtauksen saatuaan,
silloin ei tarvi enään elvyttää jos ihminen i t s e
huomaa ITSE on siihen antanu luvan , ettei elvytetä,



mutta
jyrkästi vastustan sitä,
että jos ja kun vanhus pärjää lääkehoidolla vielä itsenäisesti jopa osittain omatoimisena kotona
niin lääkärit,
sairaanhoitajat,
farmaseutit
EI OLE OIKEUTETTUJA vähentämään esm. syd:n lääkeitä
sen takia että vanhus kuolisisi nopeemmin LÄÄKEITTEN PUUTEESEEN,

tämä tosi ja
tämäki on tullu havittua nykyisessä vanhushoivassa, haloooooooo,

on todistettavasti tapaus jollon syd:n lääkeitä vähennettiin ja potilas kuoli noin viikon kuluuta saappaat jalssa,

TÄTÄ EN HYVÄKSY vanhusten hoitomuotona,
siis tämä eutanasia muoto ON RIKOS MURHA / TAPPO vanhusta kohtaan,


eutanasia pitää aina olla vanhuksen ITSENSÄ pyytämä

ja ajankohdan määrittämä !

jos ja kun vanhus haluaa pysyä vielä elossa
lääkityksen avulla SE PITÄÄ HÄNELLE SUODA ;
SYD:n lääkeitä EI saa vähentää,
päinvastoin lisätä tarvittaessa, kaikille AKTIIVISTA elämää vielä viettävälle ,
vanhuksella voi olla vielä paljonki suunitelmia ja tekemisen tarvetta omassa elämässään,

lääkeitä pitää lisätä
niin kauan KUIN NIISTÄ ON VANHUKSELLE APUA ja VANHUS ITSE NIIN HALUAA PYSYÄ VIELÄ ELOSSA, ja aktiivi ihmisenä omassa lähipiirissään,


MIELIPIDE ! joka pitää ottaa huomioon vanhushoivassa, .

Sinulla on kaveri kyllähän vanhaki ihminen pysyy pirteämpänä kun on oma kaveri vielä elossa, mun kaveri eli puoliso on kuollu ja kuopattu, yksin ei tule sillee lähdettyä kuin enne kun kaveri oli,

tai kyllä mä aika hyvin olen kunnostani pitäny huolta, mutta
kun tuo KORONA tuli ja suljettiin kaikki kuntoilu keksukset muistaaksen vuodeksi, niin vanhastaki tuli vanhus lopullisesti, liikkuminen meni hankalammaksi jopa apattiseksi alkoi muutta arjen pyöritys,

liikkuminen on minlla huonoa siinä syy laiskuuteen ja saamattomuuteen, ja kun ei ole edes sitä kaveria kuten sinulla on.

pitäkää hyvää huolta toisistanne , elämä on silloin todella parempaa kuin yksin uupuneena vanhuksena. luoja olkoon kanssane ,
ihan ilahduin tuosta teillä on sentään toisenne.

En tunne ketään,

outo ilmiö minussa,
en enään tunnista omia entisiä työkavereitakaan,
mutta
heistä ainja joku tunnistaa minut ja tarttuu hihasta kiinni,
OI KUINKA ILOINEN OLENKAAN
joku muistaa minut , vaikka itse en tunnista enään heitä,
koska kymmenet vuodet ovat muutaneet kasvot eri näkösiksi,
kai minä muistutan vielä sitä entistä hupakkoa kun jotkuut työkaverit vielä minut tunnistaa,

vanhan ihmisen elämä on kurjaa aikaa, yksin,

joskus miettii olispa samanlainen kaveri olemass kuin itsekki olen,
me kumpikaa ei tetenkään enään kovin kummosia jaksettais tehdä mutta olisimme toistemme kavereita.

Anonyymi kirjoitti:

En tunne ketään,

outo ilmiö minussa,
en enään tunnista omia entisiä työkavereitakaan,
mutta
heistä ainja joku tunnistaa minut ja tarttuu hihasta kiinni,
OI KUINKA ILOINEN OLENKAAN
joku muistaa minut , vaikka itse en tunnista enään heitä,
koska kymmenet vuodet ovat muutaneet kasvot eri näkösiksi,
kai minä muistutan vielä sitä entistä hupakkoa kun jotkuut työkaverit vielä minut tunnistaa,

vanhan ihmisen elämä on kurjaa aikaa, yksin,

joskus miettii olispa samanlainen kaveri olemass kuin itsekki olen,
me kumpikaa ei tetenkään enään kovin kummosia jaksettais tehdä mutta olisimme toistemme kavereita.

Lue lisää

Olen samassa asemassa ja sairaudet ovat heikentäneet kuntoni ja voimani.
Kaikki ovat kaikonneet, kuka minnekin eläkepäiviään viettämään ja suurin osa tuonpuoleiseen.

On niin helppo sanoa: "Mene iloitsemaan ikäihmisten pariin.

Minäkin toivoisin samantapaista kaveria kuin itse olen kunnoltani.
Ymmärtäisimme toisiamme, emme vaatisi mitään, olisimme henkisenä tukena
toisillemme, nauttisimme vain lepposasti kaveruudesta ja auttelisimme toisiamme
missä voimme.

Anonyymi kirjoitti:

Olen samassa asemassa ja sairaudet ovat heikentäneet kuntoni ja voimani.
Kaikki ovat kaikonneet, kuka minnekin eläkepäiviään viettämään ja suurin osa tuonpuoleiseen.

On niin helppo sanoa: "Mene iloitsemaan ikäihmisten pariin.

Minäkin toivoisin samantapaista kaveria kuin itse olen kunnoltani.
Ymmärtäisimme toisiamme, emme vaatisi mitään, olisimme henkisenä tukena
toisillemme, nauttisimme vain lepposasti kaveruudesta ja auttelisimme toisiamme
missä voimme.

Lue lisää

niiin se on

haaveeksi taitaa jäädä kaverit ,
mutta haaveiluki on hauskaa,
se on tavallaan unelmissa elämistä, höh,
eihän meikäläisestä vanhuksesta
enään ihmiseksi olisikaan
riittää unelma maailma ja käsityöt


kaverit ovat menneisyydessä kaikki jo kuolleet,

nyt on nyt

ja

tänään kävin pikkusen soppailemassa,

samalla kävin katsomassa sauvakävely reittiäni
pettymys tuli,
auton parkkipaikat oli täynnä
ihmisiä paljon,
hälinää liikaa,
en halunnu mennä enään samalle reitille,

jostain syystä olen alkanu vierastamaan suuria ihmisjoukkoja ja vierita kasvoja,
en jaksa niitä,

--- tein vahvan päätöksen
pikku lenkkini ja ulkoilun kuljen omassa ympäristössäni
se on hiljainen vähän liikennettä
ja tyttäreni pihalla käyn istumassa
seki on ihan kiva hetki ulkoiluun,

Anonyymi kirjoitti:

Olen samassa asemassa ja sairaudet ovat heikentäneet kuntoni ja voimani.
Kaikki ovat kaikonneet, kuka minnekin eläkepäiviään viettämään ja suurin osa tuonpuoleiseen.

On niin helppo sanoa: "Mene iloitsemaan ikäihmisten pariin.

Minäkin toivoisin samantapaista kaveria kuin itse olen kunnoltani.
Ymmärtäisimme toisiamme, emme vaatisi mitään, olisimme henkisenä tukena
toisillemme, nauttisimme vain lepposasti kaveruudesta ja auttelisimme toisiamme
missä voimme.

Lue lisää

Niin tuoa, kun miettii yhteiskuntaamme,
meillä on unohtunu AJOISSA vanhukset täysin polittisilta agentalta
ja suunnittelulta kuinka suomi hoivaa ohjaa
kansalaisia kun vanhuus astuu kuvioihin,

vanhuus ja avuttomuus tulee nykyisin yllätyksenä kansalaisillemme,

me olemme entisiä TYÖ_KANSAA
tehty töitä kymmeniä kymmeniä kymmeniä vuosia
ja perheet lapsineen kasvatettu / koulutettu,
ja kun nyt suuret ikäluokat ovat yhtäkkiä laumoittain vanhuksia
suurin osa monisairaita avuttomia, ja valtion talous KURALLA,
nyt onki yhteiskunta YMMÄLLÄÄN kuinka tässä näin kävikää !!!!!!!

Sotaveteraanit ME hoidimme kunnialla loppuun asti heille RIITTI RAHA koska me ja koko yhteiskunta KERÄSI VAPAAEHTOISESTI rahaa siis me kehitimme sotaveteraaneille oman RAHASTON josta riitti tahaa hoivaan
ja nyt kuulemma kun veteraanit ovat jo miltei kaikki kuoleet
vain muuta on vielä elossa , ja RAHASTOSSA on kuulemma MILJAARDEJA jäämistö,
tuliki mieleen, voisko meidän kehittämä SOTAVETERAANIEN RAHASTOJEN varallisuutta käyttää nyt meidä sota pasien siis suurten ikäluokkien hoivaan,
??????

ONKO KUKAA OTTANU ASIASTA TARKEMPAA SELVYYTTÄ,

MISSÄ OVAT SOTAVETERAANIEN RAHASTOJEN MILJAARDIT ?

Anonyymi kirjoitti:

Niin tuoa, kun miettii yhteiskuntaamme,
meillä on unohtunu AJOISSA vanhukset täysin polittisilta agentalta
ja suunnittelulta kuinka suomi hoivaa ohjaa
kansalaisia kun vanhuus astuu kuvioihin,

vanhuus ja avuttomuus tulee nykyisin yllätyksenä kansalaisillemme,

me olemme entisiä TYÖ_KANSAA
tehty töitä kymmeniä kymmeniä kymmeniä vuosia
ja perheet lapsineen kasvatettu / koulutettu,
ja kun nyt suuret ikäluokat ovat yhtäkkiä laumoittain vanhuksia
suurin osa monisairaita avuttomia, ja valtion talous KURALLA,
nyt onki yhteiskunta YMMÄLLÄÄN kuinka tässä näin kävikää !!!!!!!

Sotaveteraanit ME hoidimme kunnialla loppuun asti heille RIITTI RAHA koska me ja koko yhteiskunta KERÄSI VAPAAEHTOISESTI rahaa siis me kehitimme sotaveteraaneille oman RAHASTON josta riitti tahaa hoivaan
ja nyt kuulemma kun veteraanit ovat jo miltei kaikki kuoleet
vain muuta on vielä elossa , ja RAHASTOSSA on kuulemma MILJAARDEJA jäämistö,
tuliki mieleen, voisko meidän kehittämä SOTAVETERAANIEN RAHASTOJEN varallisuutta käyttää nyt meidä sota pasien siis suurten ikäluokkien hoivaan,
??????

ONKO KUKAA OTTANU ASIASTA TARKEMPAA SELVYYTTÄ,

MISSÄ OVAT SOTAVETERAANIEN RAHASTOJEN MILJAARDIT ?

Lue lisää

Mielenkiintoinen aihe tuo sotaveteraanien rahasto. Tuskin siellä miljardeja on,
mutta jonkun verran kuitenkin. Niitä rahoja ei kannattaisi nyt pihdata,
vaan käyttää viimeisten sotaveteraanien ja lottien elämänlaadun parantamiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Niin tuoa, kun miettii yhteiskuntaamme,
meillä on unohtunu AJOISSA vanhukset täysin polittisilta agentalta
ja suunnittelulta kuinka suomi hoivaa ohjaa
kansalaisia kun vanhuus astuu kuvioihin,

vanhuus ja avuttomuus tulee nykyisin yllätyksenä kansalaisillemme,

me olemme entisiä TYÖ_KANSAA
tehty töitä kymmeniä kymmeniä kymmeniä vuosia
ja perheet lapsineen kasvatettu / koulutettu,
ja kun nyt suuret ikäluokat ovat yhtäkkiä laumoittain vanhuksia
suurin osa monisairaita avuttomia, ja valtion talous KURALLA,
nyt onki yhteiskunta YMMÄLLÄÄN kuinka tässä näin kävikää !!!!!!!

Sotaveteraanit ME hoidimme kunnialla loppuun asti heille RIITTI RAHA koska me ja koko yhteiskunta KERÄSI VAPAAEHTOISESTI rahaa siis me kehitimme sotaveteraaneille oman RAHASTON josta riitti tahaa hoivaan
ja nyt kuulemma kun veteraanit ovat jo miltei kaikki kuoleet
vain muuta on vielä elossa , ja RAHASTOSSA on kuulemma MILJAARDEJA jäämistö,
tuliki mieleen, voisko meidän kehittämä SOTAVETERAANIEN RAHASTOJEN varallisuutta käyttää nyt meidä sota pasien siis suurten ikäluokkien hoivaan,
??????

ONKO KUKAA OTTANU ASIASTA TARKEMPAA SELVYYTTÄ,

MISSÄ OVAT SOTAVETERAANIEN RAHASTOJEN MILJAARDIT ?

Lue lisää

Vuoden 2025 alussa elossa olevia sotiemme veteraaneja on noin 1 400.
Heistä suurin osa on jo yli 90-vuotiaita. Veteraanien puolisoiden ja leskien määrä on noin 4 000.

Veteraanien määrä on vähentynyt voimakkaasti vuosien mittaan, sillä heidän keski-ikänsä on jo lähes sata vuotta. Viime vuosina veteraanijärjestöt ovat siirtäneet toimintaansa ja varainhankintaansa muille tahoille, kuten Tammenlehvän Perinneliitolle, veteraanien vähetessä.

Veteraanien muistoa kuitenkin vaalitaan ja heidän panoksensa Suomen historiassa tunnustetaan. Kansallista veteraanipäivää vietetään vuosittain huhtikuun 27. päivänä, ja veteraanien hyväksi tehdään edelleen varainkeräystä ja muita toimia.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen aihe tuo sotaveteraanien rahasto. Tuskin siellä miljardeja on,
mutta jonkun verran kuitenkin. Niitä rahoja ei kannattaisi nyt pihdata,
vaan käyttää viimeisten sotaveteraanien ja lottien elämänlaadun parantamiseen.

Lue lisää

Kyllä siellä on miljaardeja ,
jokunen aika sitten , siitä on jo sikaa, asiasta oli ohjelmaa
siinä mietittiin just missä on rahat ?


mun kysymys onki ,
voisko niitä käyttää nyt suurten ikäluokkkien tarpeisiin ????????????

Itse olen vähän nuorenpi, mutta ajattelen samoin, ettei kanna miettiä koska lähdön päivä koittaa, vaan elää päivät kaikki mitä jäljellä on.

Eliaana kirjoitti:

Itse olen vähän nuorenpi, mutta ajattelen samoin, ettei kanna miettiä koska lähdön päivä koittaa, vaan elää päivät kaikki mitä jäljellä on.

Ei se lähtö ainakaa mua pelota, se tulee aikanaan,
joten en sitä mietikkää,

Olen sinua huomattavasti vanhempi.
Haluan elää, en vain olla olemassa.
Pyrin kaikin tavoin säilyttämään edes tämänhetkiset voimat ja elämänhalun.

En mieti kuolemaa.
Puolisoni kuoli alle eläkeiän, olimme aina keskustelleet siitä mitä teemme kun jompi kumpi kuolee. Mitä jälkeenjäänyt tekee?
Molemmat toivoimme, että jatkaa omaa elämäänsä, ettei jää murehtimaan loppu elämäkseen.
Se ei olisi elämää.
En mieti mitä muut tekevät, koska nyt olen yksin, lapset surevat omalla tavallaan, mutta heillä on omat elämät ja perheet, uudet sukupolvet ja päivät täynnä tätä hetkeä.

Sanon kuin äitikin sanoisi; Minun tulee teitä kaikkia, ja elämää ikävä.
Jos nyt kuoleman jälkeen mitään mietittävää olisikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olen sinua huomattavasti vanhempi.
Haluan elää, en vain olla olemassa.
Pyrin kaikin tavoin säilyttämään edes tämänhetkiset voimat ja elämänhalun.

En mieti kuolemaa.
Puolisoni kuoli alle eläkeiän, olimme aina keskustelleet siitä mitä teemme kun jompi kumpi kuolee. Mitä jälkeenjäänyt tekee?
Molemmat toivoimme, että jatkaa omaa elämäänsä, ettei jää murehtimaan loppu elämäkseen.
Se ei olisi elämää.
En mieti mitä muut tekevät, koska nyt olen yksin, lapset surevat omalla tavallaan, mutta heillä on omat elämät ja perheet, uudet sukupolvet ja päivät täynnä tätä hetkeä.

Sanon kuin äitikin sanoisi; Minun tulee teitä kaikkia, ja elämää ikävä.
Jos nyt kuoleman jälkeen mitään mietittävää olisikaan.

Lue lisää

mä 86 v
ihmettelen teidän elämänhala,
minulla ei ole ollu elämän halua varmaan kymmeniin vuosiin,

silloin kun puoliso oli elossa
ja me lomilla aina matkusteltiin ja retkeiltiin ympäri maailmaa ja kotimaata,
silloin elämä oli elämää,
mutt ku ukko kuoli ja vähän enneki kun hän sairastui kolemaan johtavaan tautiin, mullakaa ei ole ollu suuremmin elämänhalua
siitäki se johtuu kun muutki tärkeät ihmiset ovet kuolleet,
ei ole enään niitä ihmisiä joitten luokse saattoi matkustaa ja soitella pitkiäki puheluita,
jäin tavallaan yksin maailmaan,
yksin maailmassa ei ole milekästä elää,

toivon äkki-kuolemaa omalle kohdalleni, päivänä minä tahansa,
olen eläny pitkän hyvä elämän ,
nyt olen valmis lähtemään luojan luo.

Anonyymi kirjoitti:

mä 86 v
ihmettelen teidän elämänhala,
minulla ei ole ollu elämän halua varmaan kymmeniin vuosiin,

silloin kun puoliso oli elossa
ja me lomilla aina matkusteltiin ja retkeiltiin ympäri maailmaa ja kotimaata,
silloin elämä oli elämää,
mutt ku ukko kuoli ja vähän enneki kun hän sairastui kolemaan johtavaan tautiin, mullakaa ei ole ollu suuremmin elämänhalua
siitäki se johtuu kun muutki tärkeät ihmiset ovet kuolleet,
ei ole enään niitä ihmisiä joitten luokse saattoi matkustaa ja soitella pitkiäki puheluita,
jäin tavallaan yksin maailmaan,
yksin maailmassa ei ole milekästä elää,

toivon äkki-kuolemaa omalle kohdalleni, päivänä minä tahansa,
olen eläny pitkän hyvä elämän ,
nyt olen valmis lähtemään luojan luo.

Lue lisää

Yksin jääminen vie elämänhalun, kun kaikki ovat jo menneet.
Minäkin jäin yksin.
Ei soi puhelin.
Ei tule kukaan ovelle.
Ei tule kukaan kylään,
kun heitä ei enää ole.
Ihmettelee miksi minä olen täällä vielä,
kun en ole mitään enkä kukaan kellekään enää.

Elämällä ei tunnu enää olevan merkitystä eikä tarkoitusta,
kun ei voi jakaa sitä puolisonsa kanssa.
Ei voi jakaa enää ajatuksiaan ja tuntemuksiaan,
ei voi keskustella mistään.
Ei ole turvaa.
Ei ole tukea.
Mikään ei tunnu miltään.
Helposti heittää mielialat apatian puolelle.

Anonyymi kirjoitti:

Yksin jääminen vie elämänhalun, kun kaikki ovat jo menneet.
Minäkin jäin yksin.
Ei soi puhelin.
Ei tule kukaan ovelle.
Ei tule kukaan kylään,
kun heitä ei enää ole.
Ihmettelee miksi minä olen täällä vielä,
kun en ole mitään enkä kukaan kellekään enää.

Elämällä ei tunnu enää olevan merkitystä eikä tarkoitusta,
kun ei voi jakaa sitä puolisonsa kanssa.
Ei voi jakaa enää ajatuksiaan ja tuntemuksiaan,
ei voi keskustella mistään.
Ei ole turvaa.
Ei ole tukea.
Mikään ei tunnu miltään.
Helposti heittää mielialat apatian puolelle.

Lue lisää

Tosta tuli mieleen kun kirjoitit
" ei tule ovelle "

nyt silloin tällöin YÖLLÄ , viime yönäki
noin klo 2:40 tienoilla joku löi n y r k i l l ä oveen muutaman kerra siis hakkasi oveen,
on vrmaan joku psyykkisesti sairas muuttanu meidän taloyhtiöön ,
ehkä hiipailee öisin käytävillä
tiedä-häntä
jotenki outoa,
EN MISSÄÄ TAPAUKSESSA MENE KATSOMAAN kuka siellä möykkää, huh,
-- siellä voi olla joku rikollinen,
nykyisin lehdissä on kaikenlaisia hirmu juttuja rikollisista ,
varsinki naisiin kohdistuvista väkivallasta ja tappajista,

itsellä on aina puhelin yölläki käden vieressä,
jos joku yrittää väkisin yöllä tulla
soitan poliisin heti paikalle ja hätäkeskukseen, hätä nmeroon 112

hirvittää nyky maailma kun väkivaltaa on nykyisin jokapuolella,

meidän taloyhtiö on ollu erittäin rauhallinen ainaki tähän asti ,
jos tuo ÖINEN NYRKKEILIJÄ aiheutaa enemmäki rauhattomuutta,
harmittaa
-- noi SIJOITTAJAT vuokran antajat,
ne ei varmaankaan aina tiedä kelle vuokraa asuntoja,

tässä taloyhtiössä ON ENEMMISTÖ OMISTUSASUNTOJA
omaniki on minun oma omistus asunto,

luulisimpa että perussuomalaiset ovat oikeassa ,
liiallinen maahanmuutto tuo levottomuutta yhteiskntaamme liikaa,
kohta kaikilla on paha olla ja elää, meidänki kaupunkiin on tullu ulkolaisia melkosen paljon , kaupunki kun on suomen suurimpia,

no mutta
toistaiseksi kaikki on hyvin,
ja jos tuo nyrkkeilijä vielä pitkään jatkaa öisiä nyrkkeily harjoituksia ihmisten ovilla niin kyllä sitten on pakko ottaa viranonmaisiin jo yhteyttä .


tämmön juttu tuli kimmokkeena sinun jutustasi,

voikaamme hyvin ja luoja meitä suojelkoon ja siuntkoon että yhteiskuntamme pysyisi turvallisena paikkana vanhustenki elää,

terv, entinen viloSohfi,

Sinlla vielä noin pieniä lapsenlapsia ilonasi,
oli aikoinaan meilläki,
joka viikonloppu saimme vaarin kanssa huolehtia hoivailla lapsenlapsistamme, ilonamme,
se aika meni niin nopeesti ohi, jäi vain ihanat muistot heistä,
lapsenlapsemme ovat nyt lähes nelikympissiä
oman elämänsä herroja ja rouvia,
meikä vanhus viettää elämänsä viimesiä aikoja täällä elämän sivuraiteilla
nykyisin YKSIN
vaariki on nkkunu pois,
nyyyh,

No hei ViloSohvi !
Hyvin samanlaisia ajatuksia on minullakin.
Mielialat on aaltoliikettä,
mutta useimmiten alamaissa.
Mikään ei tunnu enää järjellisestä, mikään ei motivoi.

Ensimmäisen kerran tänä kesänä
ja ehkä viimeisen - sain idean höyryyttää parsa- ja kukkakaalia (lounaaksi).
Laitoin kattilaan myös pari pikku perunaa halkaistuna.
Ne tulivat viidessä minuutissa syöntipehmeiksi.
Beceliä laitoin päälle ja hyvää oli !
Satokauden vihannesten syöntikin on jäänyt.
Ei jaksa ruveta.
Syön vain valmisruokaa.
Perunoita joskus keittelen sillin seuraksi.
Voi kun saisi jostain kaupasta ostaa voimia ja energiaa !
Syöminen ja liikkuminenkaan ei tuo niitä enää.
Syöminen on vähän niin ja näin ja liikkuminen rajallista.

Iltapäivän ratoksi keitän kahvit ja juon kanelikorppujen kanssa.
Sitten aion mennä vähän pihaa haravoimaan.
Se ei asukkaan tehtäviin kuulu,
mutta tykkään pihan ja kukkapenkkien siistimisestä
tässä pienkerrostalossa.
Siitä saa kevyttä liikuntaa ja mielekästä tekemistä,
jolla on tarkoitus,
ettei tarvitse istua möllöttää penkillä vain
tai kävellä pientä ympyrää lähistöllä.

Näin arkisesti kuluu minun päiväni,
enkä sitä suinkaan valita.
Pakko on sopeutua (alistua) siihen,
että hyvin vähään enää pysyy,
mutta onneksi jotain vielä pystyy puuhailemaan.
Sisätyöt ei kesällä kiinnosta (senkään vertaa),
on mukavampi puuhata ulkona jotain.
Sää tällä hetkellä viileä ja tuulinen,
sadekuuroja lupaava.

Hellurei ja hellät tunteet ja kirjoitellaan !

Anonyymi kirjoitti:

No hei ViloSohvi !
Hyvin samanlaisia ajatuksia on minullakin.
Mielialat on aaltoliikettä,
mutta useimmiten alamaissa.
Mikään ei tunnu enää järjellisestä, mikään ei motivoi.

Ensimmäisen kerran tänä kesänä
ja ehkä viimeisen - sain idean höyryyttää parsa- ja kukkakaalia (lounaaksi).
Laitoin kattilaan myös pari pikku perunaa halkaistuna.
Ne tulivat viidessä minuutissa syöntipehmeiksi.
Beceliä laitoin päälle ja hyvää oli !
Satokauden vihannesten syöntikin on jäänyt.
Ei jaksa ruveta.
Syön vain valmisruokaa.
Perunoita joskus keittelen sillin seuraksi.
Voi kun saisi jostain kaupasta ostaa voimia ja energiaa !
Syöminen ja liikkuminenkaan ei tuo niitä enää.
Syöminen on vähän niin ja näin ja liikkuminen rajallista.

Iltapäivän ratoksi keitän kahvit ja juon kanelikorppujen kanssa.
Sitten aion mennä vähän pihaa haravoimaan.
Se ei asukkaan tehtäviin kuulu,
mutta tykkään pihan ja kukkapenkkien siistimisestä
tässä pienkerrostalossa.
Siitä saa kevyttä liikuntaa ja mielekästä tekemistä,
jolla on tarkoitus,
ettei tarvitse istua möllöttää penkillä vain
tai kävellä pientä ympyrää lähistöllä.

Näin arkisesti kuluu minun päiväni,
enkä sitä suinkaan valita.
Pakko on sopeutua (alistua) siihen,
että hyvin vähään enää pysyy,
mutta onneksi jotain vielä pystyy puuhailemaan.
Sisätyöt ei kesällä kiinnosta (senkään vertaa),
on mukavampi puuhata ulkona jotain.
Sää tällä hetkellä viileä ja tuulinen,
sadekuuroja lupaava.

Hellurei ja hellät tunteet ja kirjoitellaan !

Lue lisää

Lisään vielä sinulle ViloSohvi,
että erittäin suurella lämmöllä ajattele sinua,
kun luen kirjoituksiasi !
Koen sinut hengenheimolaisekseni
ja ymmärrän sinua, ajatuksiasi ja tunteitasi.
Omani kun ovat aika lailla samanlaisia
ja elämä tässä päivässä samantapaista "tuhertamista" yksikseen.

Yhden näpyvirheenkin huomasin aikaisemmassa kirjoituksessani.
Siinä piti lukea: Mikään ei tunnu enää järjelliseltä, mikään ei motivoi.

Usein tulee enemmänkin näpyvirheitä,
mutta onneksi voin luottaa lukijoitten älykkyyteen,
en juuri korjaile niitä.
Asiayhteydestä voi päätellä mitä kirjoittaja tarkoittaa.

terv. Sama pihan haravoija :)

Kirjoitat: "....mun elämä on menneisyydessä,
silloin kun kaikki oli vielä elossa enkä ikinä ollu yksin ,
aina oli menoja ja tekemistä ja muista huolehtimista"

Niin se on meillä ikääntyneillä.
Nuoret elävät tulevaisuudessa, koska sitä on pitkä matka edessä.
Ikääntyneet elävät enemmän menneisyydessä tai vain kuluvassa päivässä.
Ainakin minä, kun tulevaisuus voi loppua vaikka nyt samantien.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitat: "....mun elämä on menneisyydessä,
silloin kun kaikki oli vielä elossa enkä ikinä ollu yksin ,
aina oli menoja ja tekemistä ja muista huolehtimista"

Niin se on meillä ikääntyneillä.
Nuoret elävät tulevaisuudessa, koska sitä on pitkä matka edessä.
Ikääntyneet elävät enemmän menneisyydessä tai vain kuluvassa päivässä.
Ainakin minä, kun tulevaisuus voi loppua vaikka nyt samantien.

Lue lisää

Niin
joskus hävettää kun " marisen "
mutt ku totuus lyö vääjäämättä päin kasvoja,
jostain syystä vääjäämättä olemme syrjässä
elämää sivusta seuraajia,
me olemme kuin huollettavai lapsia yhteiskunnalle,
kai me olemmeki isoja vanhoja lapsia, heh
kaikessa meidät tavallaan sivuutetaan
jokapäiväisessä elämässä,
sen vaan jotenki huomaa , tavallaan sen hyväksyyki,
eihän me olla enään oikeita ihmisiä, me olemme yhteiskunnalle ja nuoremmille veronmkasajille pakollinen kuluerä,
siitä huolimatta meidän vanhusten on vain pakko elää näillä voimilla niin kaunakuin loja on jokaisen kohdalla elämän pituuden säätäny,

kun vaan jotenki SIETÄS ITSEÄÄN tätä vanhuuttaan,
tämäki päivä meni ihan tyhjänpäiväseen oman ittensä ympärillä pyörimiseen,

no mutta
eletään kiusallaki
ja kirjoitelaan tuntemuksiamme.

Anonyymi kirjoitti:

Niin
joskus hävettää kun " marisen "
mutt ku totuus lyö vääjäämättä päin kasvoja,
jostain syystä vääjäämättä olemme syrjässä
elämää sivusta seuraajia,
me olemme kuin huollettavai lapsia yhteiskunnalle,
kai me olemmeki isoja vanhoja lapsia, heh
kaikessa meidät tavallaan sivuutetaan
jokapäiväisessä elämässä,
sen vaan jotenki huomaa , tavallaan sen hyväksyyki,
eihän me olla enään oikeita ihmisiä, me olemme yhteiskunnalle ja nuoremmille veronmkasajille pakollinen kuluerä,
siitä huolimatta meidän vanhusten on vain pakko elää näillä voimilla niin kaunakuin loja on jokaisen kohdalla elämän pituuden säätäny,

kun vaan jotenki SIETÄS ITSEÄÄN tätä vanhuuttaan,
tämäki päivä meni ihan tyhjänpäiväseen oman ittensä ympärillä pyörimiseen,

no mutta
eletään kiusallaki
ja kirjoitelaan tuntemuksiamme.

Lue lisää

Kirjoitat: "...kai me olemmeki isoja vanhoja lapsia"

Ehkä, mutta sillä erotuksella, että monia meistä ei huolla kukaan,
ei kukaan huolehdi.

Vanhuksena eläminen on hyvin vaativaa hommaa. Joskus tuntuu, ettei enää selviydy,
mutta ei tiedä mistä auttajan löytäisi, kun sitä tarvitsisi usein henkiseksi turvaksikin.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitat: "...kai me olemmeki isoja vanhoja lapsia"

Ehkä, mutta sillä erotuksella, että monia meistä ei huolla kukaan,
ei kukaan huolehdi.

Vanhuksena eläminen on hyvin vaativaa hommaa. Joskus tuntuu, ettei enää selviydy,
mutta ei tiedä mistä auttajan löytäisi, kun sitä tarvitsisi usein henkiseksi turvaksikin.

Lue lisää

Just noin
samat on huolet jo minullakki,

sillä eroralla kuitenki voin ainaki soittaa jälkeläisilleni jos on ylitsepääsemätön hätä minulla,
eriasia kainka sitten avun saan, mutta jotain neuvoja kuitenki saan, ainaki moiteita heh että " kyllä sinä osaat ja pärjäät "
no aika hyvin vielä olen pärjänny ja pysyny ajan tasalla ,mutta koskaan ei tiedä milloin heipparalaa pää onki seksi ja täysin ymmällään mitä nyt pitäistehdä,
äskettäin koli yllättäin lähisuklainen verisoni katkesi päässä, siinä ei paljookaanitse apua voi hälyttää,
kyllä muaki huolestuttaa tämä loppuelämä,
on jo pitemmän aikaa menny takapakkia kunto
ulkoilu ja liikunta jää vääjäämättä vähäiseksi,
päätä särkee nykyisin
ties mitä se enteilee,

todellakin meistä ei suuremmin huolta kanna kukaan,
itte täytyy vielä jotenki selvitä näillä voimilla mitkä on jäljellä,

mutta
onhan meillä toisemme siis ikäisemme samat huolet kaikilla,
uskoisin nämä juttutuokiot kuitenkin jotenkin pitää meitä vielä ajantasalla.

Anonyymi kirjoitti:

Just noin
samat on huolet jo minullakki,

sillä eroralla kuitenki voin ainaki soittaa jälkeläisilleni jos on ylitsepääsemätön hätä minulla,
eriasia kainka sitten avun saan, mutta jotain neuvoja kuitenki saan, ainaki moiteita heh että " kyllä sinä osaat ja pärjäät "
no aika hyvin vielä olen pärjänny ja pysyny ajan tasalla ,mutta koskaan ei tiedä milloin heipparalaa pää onki seksi ja täysin ymmällään mitä nyt pitäistehdä,
äskettäin koli yllättäin lähisuklainen verisoni katkesi päässä, siinä ei paljookaanitse apua voi hälyttää,
kyllä muaki huolestuttaa tämä loppuelämä,
on jo pitemmän aikaa menny takapakkia kunto
ulkoilu ja liikunta jää vääjäämättä vähäiseksi,
päätä särkee nykyisin
ties mitä se enteilee,

todellakin meistä ei suuremmin huolta kanna kukaan,
itte täytyy vielä jotenki selvitä näillä voimilla mitkä on jäljellä,

mutta
onhan meillä toisemme siis ikäisemme samat huolet kaikilla,
uskoisin nämä juttutuokiot kuitenkin jotenkin pitää meitä vielä ajantasalla.

Lue lisää

Nämä juttutuokiot ovat avuksi.
Ne ovat vertaistukea.

Minullekin joskus sanottiin: Kyllä sinä pärjäät !

Ehkä se oli kannustusta tai sanoja halusi liueta minun auttamisestani,
kun ei huvittanut vaivautua ottamaan asiaa tosissaan,
kun ei huvittanut auttaa koskaan.
Kun ei osannut asennoitua toisen ihmisen sijaan.

Anonyymi kirjoitti:

Nämä juttutuokiot ovat avuksi.
Ne ovat vertaistukea.

Minullekin joskus sanottiin: Kyllä sinä pärjäät !

Ehkä se oli kannustusta tai sanoja halusi liueta minun auttamisestani,
kun ei huvittanut vaivautua ottamaan asiaa tosissaan,
kun ei huvittanut auttaa koskaan.
Kun ei osannut asennoitua toisen ihmisen sijaan.

Lue lisää

Minä luulen omalta osaltani etten osannu jälkeläisiäni kasvattaa
että vanhus tulee joskus ja vanha omainen tarvitsee omien läheistensä apua, luulen siis että itse olen syyllinen ,

yksi jälkeläinen kävi ammatillisen koulutuksen vanhusten hoitajaksi,
hänellä on ollu oikea asenne vanhuksiin ja vanhojen ihmisten avun tarpeeseen,


meidät sota-ajan ihmiset kyllä siihenki valmisteltiin omaiset piti vanhuksistaan huolta hoivasivat loppuun asti heitä,

Anonyymi kirjoitti:

Minä luulen omalta osaltani etten osannu jälkeläisiäni kasvattaa
että vanhus tulee joskus ja vanha omainen tarvitsee omien läheistensä apua, luulen siis että itse olen syyllinen ,

yksi jälkeläinen kävi ammatillisen koulutuksen vanhusten hoitajaksi,
hänellä on ollu oikea asenne vanhuksiin ja vanhojen ihmisten avun tarpeeseen,


meidät sota-ajan ihmiset kyllä siihenki valmisteltiin omaiset piti vanhuksistaan huolta hoivasivat loppuun asti heitä,

Lue lisää

Joooo ja sota-aikana ainaki meidän k o u l u s s a opetettiin myös yhteiskunta oppia jossa hyvin seilvitettiin
kuinka kaikkien pitää huuolehtia myös omista vanhuksistaan


nykyisin kouluista
yhteiskunta oppi on tainnu unohtua kokonaan oppitunneilta pois,

siksi nyky nuoret ei tajua vanhusten avun tarvetta.

Anonyymi kirjoitti:

Minä luulen omalta osaltani etten osannu jälkeläisiäni kasvattaa
että vanhus tulee joskus ja vanha omainen tarvitsee omien läheistensä apua, luulen siis että itse olen syyllinen ,

yksi jälkeläinen kävi ammatillisen koulutuksen vanhusten hoitajaksi,
hänellä on ollu oikea asenne vanhuksiin ja vanhojen ihmisten avun tarpeeseen,


meidät sota-ajan ihmiset kyllä siihenki valmisteltiin omaiset piti vanhuksistaan huolta hoivasivat loppuun asti heitä,

Lue lisää

Alkeellisimmat perusasiat tietenkin opetettiin, mutta ei ennen lapsia erikoisemmin kasvatettu. Lapset kasvoivat aikuisilta mallia ottaen. Kun lapsi alkaa aikuistua
lapsella on omakin vastuu "kasvamisestaan" kunnon ihmiseksi.
Ei vanhempien pidä itseään syyttää. Jokainen on varmasti parhaansa tehnyt.

Paha päivä oli minullaki, kauhee helle,
mitään suurempaa ei jaksanu tehdä,
hyvä jos ruokaa sai suuhunsa ja vettä välillä,
huomenna yhtä kuuma
kauhulla odotan yötä
näyttää siltä ettei viilene edes yöksi,
rintakipujaki on ollu tavallista enemmän,
kuinkahan me vanhukset kestetään tämä helle kausi,

kumpa pystyisin sinua jotenki kannustamaan,
sanon ainaki
mietä on tällä useita yhtä apaattisessa olotilassa,
en tiedä lohduttaako se sen kummemmin, paremminki lohduttais jon näki ja voisi jutella samassa kunnossa olevan ihmisen kanssa,
tänäänkää ei kukaan ole soittanu koko päivä ollu hiljaista kuin haudassa,
ainostaan TV ja välillä radiosta kuulee puhetta,

eipä nuorena olisi uskonu kuinka yksin vanha ihminen lopulta joutuu olemaan vaikka on jälkeläisiäki olemassa, mutt ku heillä on oma elämä omat menot vanhus ei paljoo enään hitä huoleta.

HEI sinä 23:12:06

onko apattia yhtää hellittäny,

nyt on taas hirmu kuuma
meidän parvekkeella varjossa ,
parveke on varjon puolella, 29 astetta,
valehteleeko mittari, kauheeta,

koitetaan jaksaa vaikka ei jaksetakkaa, viikonloppuna hellittää, siihen asti meidän on vain kestettävä,

kerro kuinka voit,

se vanhuus tuo kaikenlaisia muistoja pintaa yksinäisyydessä,

Tauno oli kiltti mies ja hyvä näyttelijä, mutta Taunokaan ei ollut täydellinen.
Taunon olohuone oli yhteen aikaan ravintola Elite. Jos ei Taunosta tiedä kuin
pintapuolisesti voi ihmetyttää vaimon suorasukaisuus.

Anonyymi kirjoitti:

Tauno oli kiltti mies ja hyvä näyttelijä, mutta Taunokaan ei ollut täydellinen.
Taunon olohuone oli yhteen aikaan ravintola Elite. Jos ei Taunosta tiedä kuin
pintapuolisesti voi ihmetyttää vaimon suorasukaisuus.

Lue lisää

juuu, se jotenki jäi muistinlokeroihin vaivaamaan,

Tauno tietenki oli koko kansan suosikki hurmaava näyttelijä,

ja kun hänen ja Ansa Ikosen filmit katsoi eipä ihme jos vaimolla oli jotain hampaankolossa, vaikka julkisuuteen Tauno ja Ansa Ikonen kyllä kertoi oman tarinansa että he ovat vain ystäviä, ja molemmilla oli omat perheet ja puolisot, mä kyllä uskoin sen selityksen,

olisko ollu pikkunen mustasukkaisuus taustalla kun vaimo löysi aika paljon moitittavaa,
katsojat hiukan kiusaaantui tilanteesta,

On tosi sururullista jos nuorena joutuu kokemaan apattiaa siis on alavireinen henkilö,
toisaaltaan se voi kuulua kaikkien ihmisten murrosikäkauteen, luulisin, mutta murrosikä menee ohi, ja ihminen aikuistuu ja tulee itsevarmaksi oman elämänsä herraksi,
jos näin ei käy, niin luulempa että vuori apitasta kärsivä henkilö ei ole saanu lapsuudessaan riittävästi tukea huomiota osakseen,

nyt vanhuksena kun olen muistellu omaa lapsuuttanu, se oli sota aikaa äiti yksin huolehti viidestä lapsesta maalla lehmien ja peltoviljelmien kanssa tietenki nuoria poikia joita sanotti renki pojiksi olivat raskaimmissa toissä apuna

mutta
itse muistan kuin elämässäni olisi musta aukko kun olin pieni noin 3- 5 vuotias,
ja myöhemmin kun olin ala-asteella koulussa en omasta mielestäni saanu äidiltäni tukea koulunkäyntiin, en muutenkaan saanu huomiota tarpeisiin,
joten vaikka kuinka muistelen minulla on MUSTA AUKKO MUISTISSA pienenä olessani , kai äidillä oli liikaa töitä tai jotain,
muistan sitten isäni hän piti meistä huolta kantoi selässään kotiin
me lapset olimme päivittäin hänen " kiusana " hänen työpaikalaan
hän teki maanviljelyn lisäksi töitä myllyllä jossa tehtin jahuoja ja metsän puista rakennustarvikkeita lautoja ja hirsiä ,
isä jäi huolenpitäjänä enemmän muistikuviin kuin äiti, sitä olen itseksen ihmetelly läpi elämän, rakastin koko sydämmestäni myös äitiä kuten isääni,
he olivat maailman fiksuimmat rakkaimmat älykkäimmät ihmiset mitä ikinä elämässäni olen muita ihmisiä nähny ja kokenu, he olivat ja on edeleen ylitse muiden elämäni rakkaimmat ihmiset,
mutta
jokin musta aukko on äitini kohdalla muistikuvissa,
siksi oletan että murrosikä oli minullekki vaikeaa aikaa ymmärtää kasvaa aikuisuuteen ,
ja ikäni olen olettanu että murrosikä on kaikille ihmisille elämän vaikeinta aikaa, vanhuuden lisäksi, ne kaksi aikakautta ihmisen elämässä
oletettavasti on ihmisen vaikeinata aikaa elämässä,
johtuu siitä kun itse näin koen oman elämäni,

tätä apaattisuutta en ole kokenu elämässäni koskaan muulloin kuin nyt vasta vanhuksena
olettaisin syystä että kaikki kaverit ja rakkaat ihmiset ovat ympäriltäni kuolleet
on liian vähän ympärilläni kanssa ihmisiä ja kontaktia kanssaihmisiin,

luojan kiitos on muutama jälkeläinen kuitenki
siis jokin side vielä tähän vanhanki ihmisen elämään
heillä vaan on oma elämä elettävänään ja siihen heillä on myös oikeus ,

tässäpä oli yksin jääneen vanhuksen pieni suppea muistelma meneisyydestään,
sodan aikaisesta lapsen elämästään,